Onko lapsuudenkodissanne tai peräti suvussanne ollut asenteena, että läskiys on suunnilleen pahinta, mitä voi tapahtua?

Jep, kaikki sukulaiset laidasta laitaan tapasivat kommentoida vuorollaan ulkonäköä. Oletkos vähän lihonut viime aikoina ja pienempien lasten paino oli aina tärkeä tieto.

Äidillä oli tosi ylipainoinen työkaveri jota käytettiin yleisesti esimerkkinä siitä ettei tuollaiseksi saa tulla. Se olis ollut kuolemaakin kamalampi kohtalo Mummo alkoi dementoituneena kieltäytyä syömisestä koska ei halunnut olla läskisäkki.

Vierailija kirjoitti:

Jep, kaikki sukulaiset laidasta laitaan tapasivat kommentoida vuorollaan ulkonäköä. Oletkos vähän lihonut viime aikoina ja pienempien lasten paino oli aina tärkeä tieto.

Äidillä oli tosi ylipainoinen työkaveri jota käytettiin yleisesti esimerkkinä siitä ettei tuollaiseksi saa tulla. Se olis ollut kuolemaakin kamalampi kohtalo Mummo alkoi dementoituneena kieltäytyä syömisestä koska ei halunnut olla läskisäkki.

Anteeksi välimerkkien puuttuminen.

Kirjoitan puhelimella ja näissä on viime aikoina ollut ongelmaa että välimerkit eivät näy.

Lapsuuden kodissa kyllä. Niin jatkuvaan ja ivalliseen tyyliin päivästä toiseen, että huhhuh. Ja siis ihmisille naureskeltiin kun he syövät. Ja ruoka puheenaiheena oli merkki tyhmyydestä. No, äitini on monella tapaa henkisesti pihalla.

Lihavuus ei ollut ykköspahis, sen sijaan lihavia poikia jopa kehuttiin "onpa riski poika!!". Pahinta tuntuivat olevan mm. vanhapoikuus/piikuus sekä ujous ja hiljaisuus. Näitä nälvittiin ihan surutta, välittämättä yhtään heidän tunteistaan. Siihen aikaan, ysärin alkuvaiheessa ja pienellä paikkakunnalla, myös tummaihoisia sanottiin juuri sillä n- sanalla. Ja jos joku valitsi intin sijasta sivarin, niin hänellä ei ollut suunnilleen ihmisarvoa yhtäkkiä enää ollenkaan. Eli nämä kaikki suunnilleen tyhmintä, negatiivisinta ja kusipäisintä käytöstä mitä olla voi.

Onneksi nykyään ihmiset ovat noissa asioissa älykkäämpiä, paljon älykkäämpiä. Huom. noissa asioissa. Ei kaikissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on oma kokemuksesi ap?

Oli sellaista asennetta. ap

Osittain. Olin teininä melko plösö. Papan kanssa oltiin kahdestaan saunassa, niin pappa sanoi: "kyllä siun pittää ruveta poistamaan tuota lihhoo". Kesän oli siellä maalla ja siellä lähti jo 10kg. Lisää sitten lähti vuoden aikana. Pappa  oli mielissään seuraavana kesänä :)

Muut sukulaiset eivät kylläkään keljuilleet, tai eivät ainakaan jankuttaneet. Se papan sanominen oli vähän niinkuin alkusoitto. Arvostin häntä suuresti, sodan/sodat käynyt mies.

- m56

Puolet suvusta on s-tananmoisia tankkeja.

Ei ole huomautettu, iskä tosin ihan asiallisesti sanonut että älä poika koskaan liho liikaa ja hanki sokeritautia, se on veemäinen kumppani.

Läskeydestä jauhaminen on lähinnä mieleltään sairaiden ihmisten touhua. Tällaista sairautta suvussamme ei ole – ainakaan tietääkseni – esiintynyt. Läskejä kyllä on, mutta aiheesta ei ole jauhettu kyllästymiseen saakka.

Vierailija kirjoitti:

Meillä! Ilmenee "leikkimielisenä" ja ei niin leikkimielisenä kommentointina, voivotteluna omasta painosta (vaikka se olisi normaali), julkkisten painon kommentointina jne; lihomiseni tuntuu olleen vanhemmilleni vaikea asia ja itse uskon lihomiseni johtuneen nuorena sairastetusta syömishäiriöstä (en osaa syödä enää oikein, rajoitan syömistä ja vedän sitten iltaisin överit).

Seli seli ja seli. Naurattaa.

Tädin mielestä vähäinenkin lihominen on pahinta syntiä. Ihmeellistä, kun itse on silmämääräisesti ainakin 20-30kg ylipainoinen. Ehkä se kertoo kokemuksesta verenpainetaudin vaaroista tai jotain.

Jälleen ketju jossa kehopositiiviset saavat uhriutua. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Jälleen ketju jossa kehopositiiviset saavat uhriutua. Huoh.

Olen hoikka. ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodissa ei niinkään, mutta lähisukulaisten parissa kyllä. Olin vähän pullea lapsi ja sain jatkuvasti kommentteja esim. yhdeltä tädiltäni. Syöpyivät ikuisiksi ajoiksi mieleen. Myös muiden painoasioita kommentoitiin ahkerasti niin selän takana kuin päin naamaakin.

"Jännä" ettei nykyään tee mieli olla yhteyksissä.

Eli olet läski sekä katkera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen ketju jossa kehopositiiviset saavat uhriutua. Huoh.

Olen hoikka. ap

Ai oletko kaikki nuo vastaukset kirjoittanut?

Isälle on pahinta, jos ei käy töissä. Isovanhemmille tärkeintä on laihuus ja korkeakoulutus (eivät itse ole laihoja tai korkeakoulutettuja, joten sinänsäkin naurettavaa). Äiti ei vaadi mitään ja ihme kyllä kukaan ei ole kysellyt lasten hankkimisen perään. N35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen ketju jossa kehopositiiviset saavat uhriutua. Huoh.

Olen hoikka. ap

Ai oletko kaikki nuo vastaukset kirjoittanut?

Tarkoitin, että en aloittanut ketjua ajatuksena kehopositiivisten uhrautuminen. ap

Ex on tällainen, joten olen elänyt perheessä, jossa lapsiamme on pilkattu läskeiksi, minua lehmäksi jne. Syömisiimme puututtiin vieraiden kuullen jne. Viimeksi tavatessamme sain kuulla, kuinka saisin kenet vain jos jaksaisin treenata ja dieetata 9kk.

Ei.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus ei ollut ykköspahis, sen sijaan lihavia poikia jopa kehuttiin "onpa riski poika!!". Pahinta tuntuivat olevan mm. vanhapoikuus/piikuus sekä ujous ja hiljaisuus. Näitä nälvittiin ihan surutta, välittämättä yhtään heidän tunteistaan. Siihen aikaan, ysärin alkuvaiheessa ja pienellä paikkakunnalla, myös tummaihoisia sanottiin juuri sillä n- sanalla. Ja jos joku valitsi intin sijasta sivarin, niin hänellä ei ollut suunnilleen ihmisarvoa yhtäkkiä enää ollenkaan. Eli nämä kaikki suunnilleen tyhmintä, negatiivisinta ja kusipäisintä käytöstä mitä olla voi.

 

Onneksi nykyään ihmiset ovat noissa asioissa älykkäämpiä, paljon älykkäämpiä. Huom. noissa asioissa. Ei kaikissa asioissa.

Mä arvasin jo ekasta lauseesta, että oot jostain maalaiskylästä. Maalaisille vaikuttaa olevan tärkeintä syöminen, iso perhe ja nuorena lisääntyminen. Minä ja sukuni ollaan kaupunkilaisia ja täällä hehkutetaan kouluttautumista, hyvää työtä ja urheilullisuutta. Sama tuo missä asuu, niin aina vaaditaan jotain ihmeellisyyksiä jälkikasvulta.

Vierailija kirjoitti:

Jälleen ketju jossa kehopositiiviset saavat uhriutua. Huoh.

Ei tarvitse lukea, kun noin ahdistaa.

Meillä kanssa sama juttu. Lihavuus mitätöi ihmisen kaiken arvon. Muistan, kun mediassa taivasteltiin Martti Ahtisaaren kiloja, ihan kuin se olisi ollut olennainen asia presidentin tehtävien hoidossa. Samaa naureskelua jatkettiin perheen ja suvun parissa. Yhtään ei haitannut se tosiasia, että itsekin olivat lihavia, toki niitä itsesyytöksiä ja laihdutuskuureja oli jatkuvasti.