Ovatko aikuisten ja lasten mielikuvitusroolileikit oire psykoosista?
Yks hoitaja väitti, että mikä tahansa epärealistinen ajatus on merkki psykoosista. Eli ovatko leikkivät ihmiset psykoottisia?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki romaanikirjailijat kuvittelevat oman kirjansa todellisuuden, mutta ei heitä (kaikkia) ihan psykoottisina pidetä. Lapset leikkivät, heillä on mielikuvituskavereita, ja jotkut aikuisetkin larppaavat. Taitavat olla kuitenkin yleensä aika tervettä ainesta.
Eli hoitajani on väärässä pitäessään minun käyttäytymistä psykoottisena, kun eläydyn mielikuvituksen avulla asioihin?
Leikki on sitä, että kuvitellaan jonkun asian olevan totta. Kukaan ei siis tosissaan usko, että leikki on totta. Psykoosissa uskotaan ihan tosissaan että osaa vaikka lentää ja yritetään hypätä katolta.
Tästä voi tarkistaa miten asiat määritellään
Vierailija kirjoitti:
Leikki on sitä, että kuvitellaan jonkun asian olevan totta. Kukaan ei siis tosissaan usko, että leikki on totta. Psykoosissa uskotaan ihan tosissaan että osaa vaikka lentää ja yritetään hypätä katolta.
Tästä voi tarkistaa miten asiat määritellään
Tätä olen yrittänyt sanoa mutta aina vaan psykoottisena pidetään. Tiedostan mikä on mahdollista ja mikä ei.
Mites päiväunelmointi; voiko sen epärealistiset mutta tiedostetut elementit olla oire psykoosista? — Ap kyselee, kun ihmettelee mielivaltaisesti tulkittuja oireita
Psykoosihan tarkoittaa sitä minun mielestäni että ihmisen käyttäytymistä ei pidetä luotettavana. Se on iso leima, jos sitä mielivaltaisesti käytetään.
Joko hoitaja on väärässä tai olet ymmärtänyt hänen sanomisensa väärin.
Mielikuvituksen käyttäminen on tervettä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
oisko vaikka kadonnut todellisuudentaju?
Vierailija kirjoitti:
oisko vaikka kadonnut todellisuudentaju?
Välillä hämärtyy ja tajuan jälkikäteen sen, mutta ei niin pahasti että minun häiriöni varsinainen psykoosi ainakaan enään ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oisko vaikka kadonnut todellisuudentaju?
Välillä hämärtyy ja tajuan jälkikäteen sen, mutta ei niin pahasti että minun häiriöni varsinainen psykoosi ainakaan enään ole.
Jos ei tiedosta esim. onko unessa vai todellisuudessa, voidaan puhua psykoosista. Muulloin harhoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oisko vaikka kadonnut todellisuudentaju?
Välillä hämärtyy ja tajuan jälkikäteen sen, mutta ei niin pahasti että minun häiriöni varsinainen psykoosi ainakaan enään ole.
Jos ei tiedosta esim. onko unessa vai todellisuudessa, voidaan puhua psykoosista. Muulloin harhoista.
Ääniharhoja voin kuulla. Olen lukenut että päiväunelmoinnissa voi aistia hallusinaatioita. Tässäkin hoitaja väitti että minulla voi olla eri käsitys päiväunelmoinnista. Kyllä minä tiedostan mitä aivoni tekevät. Lapsena ja nuorena en tiennyt ilmiön nimeä mutta nykyään tiedän mitä se yleensä rentouttava (välillä ahdistava jos joutuu murheita käsittelemään) tajunnanvirta on josta kyseenalaistus sillä hetkellä puuttuu kun se tapahtuu. Kyseenalaistus on merkki ajattelusta eli haastamisesta. Päiväunelmointi ja tyhjään tuijottaminen on melko yleistä ja minulla se on varsin krooninen pahanlaatuinen neuroottis-dissosiatiivinen ilmiö. Luotan hyvän pitkäaikaisen ystävän arvioon minusta ujona päiväunelmoijana enemmän kuin ilkeän hoitajan nälväisyyn.
Vierailija kirjoitti:
Mites päiväunelmointi; voiko sen epärealistiset mutta tiedostetut elementit olla oire psykoosista? — Ap kyselee, kun ihmettelee mielivaltaisesti tulkittuja oireita
Ei päiväunelmointi ole psykoottinen koska hän tietää päiväunelmoivansa. Hän voi vaikka kuvitellla olevansa teräsmies fantasioissaan tuolla ulkona kävellessään, mutta tietää koko ajan olevansa tavallinen supervoimaton ihminen kävelyllä ja fantasioimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites päiväunelmointi; voiko sen epärealistiset mutta tiedostetut elementit olla oire psykoosista? — Ap kyselee, kun ihmettelee mielivaltaisesti tulkittuja oireita
Ei päiväunelmointi ole psykoottinen koska hän tietää päiväunelmoivansa. Hän voi vaikka kuvitellla olevansa teräsmies fantasioissaan tuolla ulkona kävellessään, mutta tietää koko ajan olevansa tavallinen supervoimaton ihminen kävelyllä ja fantasioimassa.
Tämä on minunkin käsitys maallikkona. Päiväunelmointi/Fantasiointi tuovat piristystä arkeen.
Minua mädätettiin ja kuvittelin olevani psykoosissa. Nyt sitten en ole ollut työelämässä 17 vuoteen 🙁
Eli kaikki omituisuus ei ole psykoosia. Voi olla kyse myös mädättämisestä.
Leikki on taas eri. Kaikki tietää, että leikki on leikkiä.
Sitten on sellaisia rajatapauksia, kuten nämä miehet jotka kuvittelevat, että kassatytön ystävällinen hymy on merkki rakkaudesta asiakasta kohtaan.
Joo. Psykoosille altistaa mm. kaikki fiktiiviset elokuvat ja kaunokirjallisuus, jossa voi jopa hallusinoida mielessään tapahtumapaikan.
Kaikki romaanikirjailijat kuvittelevat oman kirjansa todellisuuden, mutta ei heitä (kaikkia) ihan psykoottisina pidetä. Lapset leikkivät, heillä on mielikuvituskavereita, ja jotkut aikuisetkin larppaavat. Taitavat olla kuitenkin yleensä aika tervettä ainesta.