Parisuhteeni päättyi eilen

Hyvä, että noudatit neuvoani ja jätit sen sian!

Nauti yksinolosta.

Voimia.

Ero on aina ikävä kokemus.

Itsellä kariutumassa 16 vuoden suhde. Ihan kamala olo.

Otan osaa. Aina se on ikävää tuollainen. 

Nauti hetki itseksesi ja sitten vaan avoimin mielin uutta matoa koukkuun!

Vierailija kirjoitti:

Nauti hetki itseksesi ja sitten vaan avoimin mielin uutta matoa koukkuun!

Ikisinkkuna pitää kysyä että miksi? Miksi se parisuhde on jokin oletusarvo?

Ap:lle osanottoni.

Joo, ei noilla tapailumiehillä tee mitään. Saat helposti sen paremman, eli yli 190 cm miehen. Tinder on täynnä miehiä, ketkä kaikki haluaa sut, vaikka heitä harmittaakin, ettei heillä ole leukaa. Sun tarvii vaan olla alle 60 kg ja ei mitään yh-äitejä.

Sama tilanne, viikonloppuna päättyi. Ilman draamaa, mutta silti.

Ensimmäiset tunnit vain hengitin. Seuraavana päivänä toimin kuin robotti, en tosin paljon aikaiseksi saanut. Ajattelin, että suru pitää pinnan alla.

En sitten tiedä mitä tapahtui, mutta jotenkin alkoi kuitenkin nopeasti helpottamaan. Luin vertaistukitarinoita, mietin omia juttuja jne. Kaupassa oli taas paljon miehiä... Ja leikittelen ajatuksella Tinderin lataamisesta.

Tällä kertaa en aio jäädä märehtimään, vaikka ikävä olisi.

Mulla oli hetken jotenkin epätodellinen olo ja tuntui kuin olisi jotenkin puolikas yksikätinen, mutta se meni ohi aika nopeeta. Erosin 5 vuoden suhteesta, joka asuttiin yhes melkein koko aika. Suhde oli joka tavalla arkistunut. Ei mitään draamaa liittynyt eroonkaan.

Enjoy. Käy baarissa ottamassa yksi rauhoittava ja yritä aloittaa alusta. Pahemmaksi menee jos jäät paikoilleen ja hautomaan sitä pahaa oloa. Just a tip.

Otan osaa. Kyllä se siitä kun antaa itselleen luvan ja aikaa olla surullinen

Vierailija kirjoitti:

Enjoy. Käy baarissa ottamassa yksi rauhoittava ja yritä aloittaa alusta. Pahemmaksi menee jos jäät paikoilleen ja hautomaan sitä pahaa oloa. Just a tip.

Just a tip että tunteet on tarkotettu tunnettavaks, niitä ei toki tarvi jäädä hautomaan, mutta tuntemaan kyllä. Kun ne on tuntenut niin niistä voi päästä jatkaan eteenpäin. Kun parisuhde on päättynyt, on se kuitenkin iso elämänmuutos jonka herättämiä tunteita on aivan sallittua tuntea. Tippisi voi kannustaa juoksemaan tunteita karkuun

Minulla meni edellisen (4,5 vuoden suhde, emme asuneet yhdessä) eron jälkeen noin kaksi vuotta ennen kuin pystyin ajattelemaankaan, että joskus vielä voisin haluta olla jonkun kanssa. Toisaalta puolentoista vuoden suhteen jälkeen toivuin nopeasti, koska olin oikeastaan jo tehnyt erotyön valmiiksi siinä vaiheessa, kun se konkretisoitui.

Hyvä kirjoitit asia.Eli sanoit ääneen. Se on jos toista rakastaa ja suhde kaatuu ,aina yksi kuolema monista. Mulla meni 3vuotta,toinen jatkoi heti elämää.Mutta suhde kestikin 7 vuotta.Hän vaan lähti lomalle ja yllätys yllätys toi perheen tänne. Mutta olisi halunnut jatkaa. En kuitenkaan tietoisesti jaa miestä,en tienyt on perhe mualla. Sokeana rakkaudesta uskoin kaiken mitä puhui..Jätin hänet ,vaikka sattui ..Mutta aika parantaa,aika on kummalinen..

Vierailija kirjoitti:

Voimia.

Ero on aina ikävä kokemus.

Itsellä kariutumassa 16 vuoden suhde. Ihan kamala olo.

Nokitan, 19 vuotta.

Tästä jos selviän hengissä ja järjissäni uuteen elämään, niin selviän mistä vaan.

Voi että, tsemppiä teille eronneille. :( Edessä kesä aikaa tehdä omia juttuja; onko se sitten hyvä vai huono juttu, vaikuttaa tietysti oma asenne sekä surun voimakkuus. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli hetken jotenkin epätodellinen olo ja tuntui kuin olisi jotenkin puolikas yksikätinen, mutta se meni ohi aika nopeeta. Erosin 5 vuoden suhteesta, joka asuttiin yhes melkein koko aika. Suhde oli joka tavalla arkistunut. Ei mitään draamaa liittynyt eroonkaan.

Tässäpä tämä tulikin, eli syy siihen miksi nykyään erotaan ns. turhaan. Kun ei viiden vuoden jälkeen ole enää jatkuvaa ilotulitusta ja tajunnan räjäyttävää rakastumista, niin lusikat jakoon vaan ja seuraavaa yrittämään, ehkä sitten kaikki meneekin ihan toisin. Tiedoksesi, ei mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli hetken jotenkin epätodellinen olo ja tuntui kuin olisi jotenkin puolikas yksikätinen, mutta se meni ohi aika nopeeta. Erosin 5 vuoden suhteesta, joka asuttiin yhes melkein koko aika. Suhde oli joka tavalla arkistunut. Ei mitään draamaa liittynyt eroonkaan.

Tässäpä tämä tulikin, eli syy siihen miksi nykyään erotaan ns. turhaan. Kun ei viiden vuoden jälkeen ole enää jatkuvaa ilotulitusta ja tajunnan räjäyttävää rakastumista, niin lusikat jakoon vaan ja seuraavaa yrittämään, ehkä sitten kaikki meneekin ihan toisin. Tiedoksesi, ei mene.

Mutta jos osaa nauttia elämästä yksinkin, niin miksi eroaminen on "turhaa"? Jos suhde ei anna enää iloa eikä räjäytä tajuntaa, vaan haluaa vaihtaa sen yksin oloon, niin mikä siinä on turhaa? Miksi vain parisuhde olisi merkityksellinen tapa elää elämää, tai lyhyt parisuhde olisi mitätön? Voi olla ihan onnellinen ihmisen kanssa palan matkaa, sitten taas yksin. Ei pitkä/elämän kestävä suhde kenenkään ihmisen kanssa ole pakollinen tai taistelun väärti välttämättä. Ihmeellisen kapea ajattelumaailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli hetken jotenkin epätodellinen olo ja tuntui kuin olisi jotenkin puolikas yksikätinen, mutta se meni ohi aika nopeeta. Erosin 5 vuoden suhteesta, joka asuttiin yhes melkein koko aika. Suhde oli joka tavalla arkistunut. Ei mitään draamaa liittynyt eroonkaan.

Tässäpä tämä tulikin, eli syy siihen miksi nykyään erotaan ns. turhaan. Kun ei viiden vuoden jälkeen ole enää jatkuvaa ilotulitusta ja tajunnan räjäyttävää rakastumista, niin lusikat jakoon vaan ja seuraavaa yrittämään, ehkä sitten kaikki meneekin ihan toisin. Tiedoksesi, ei mene.

Tiedoksesi, että kyllä menee. Erosin väljähtäneestä suhteesta. Löysin nykyisen mieheni, jonka kanssa olen ollut nyt 11 vuotta. Tämä on edelleen tajunnan räjäyttävää, vaikka suhde on vakiintunut. Exäni kanssa tällaista ei ollut edes alkuhuumassa.

Joten puhu vaan omasta puolestasi, mutta älä kuvittele, että noin se kaikilla menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli hetken jotenkin epätodellinen olo ja tuntui kuin olisi jotenkin puolikas yksikätinen, mutta se meni ohi aika nopeeta. Erosin 5 vuoden suhteesta, joka asuttiin yhes melkein koko aika. Suhde oli joka tavalla arkistunut. Ei mitään draamaa liittynyt eroonkaan.

Tässäpä tämä tulikin, eli syy siihen miksi nykyään erotaan ns. turhaan. Kun ei viiden vuoden jälkeen ole enää jatkuvaa ilotulitusta ja tajunnan räjäyttävää rakastumista, niin lusikat jakoon vaan ja seuraavaa yrittämään, ehkä sitten kaikki meneekin ihan toisin. Tiedoksesi, ei mene.

Tiedoksesi, että kyllä menee. Erosin väljähtäneestä suhteesta. Löysin nykyisen mieheni, jonka kanssa olen ollut nyt 11 vuotta. Tämä on edelleen tajunnan räjäyttävää, vaikka suhde on vakiintunut. Exäni kanssa tällaista ei ollut edes alkuhuumassa.

Joten puhu vaan omasta puolestasi, mutta älä kuvittele, että noin se kaikilla menee.

Olen eri, mutta jos eksäsi kanssa ei edes alussa ollut mitään ihmeellistä, niin en ymmärrä miksi olet alun alkaenkaan mennyt hänen kanssaan suhteeseen?