Lue keskustelun säännöt.
Suhteen ongelma, ei näe itsessään mitään vikaa?
31.05.2022 |
Pitkä liitto takana, toivottavasti myös edessä kaikesta huolimatta.
Koen että minä olen ainut, jolle puoliso "uskaltaa" asettaa rajat. Rajoja en kylläkään tarvitse, on omatkin aivot päässä.
Esim. sukulaiset käymässä, puoliso on ystävällinen jne. Työkavereille ja ystäville, aina auttamassa jos pyydetään jne.. Osaa antaa kehuja ja olla kohtelias.
Kun minä ehdotan jotain, se on yleensä huono idea. Kerron jonkun hauskan vitsin, se ei naurata. Esitän pyynnön (ei mitään isoa eikä liian vaikeasti toteutettavaa), ei jaksa, ehdi tai muista, tai ei ole rahaa.
Kuuntelen häntä, ja tuen, kuten puolison kuulukin mielestäni tehdä. Jos hän saa jonkun idean tms, hän tekee sen vaikka olisin eri mieltä. (tai joku kallis asia rahallisesti, minua ei kuunnella).
Emme tunnu olevan tasavertaisia tässä liitossa. Yritykseni puhua, on hänen mielestä valitusta.
Välillä hän saa jotain takaumia ilmeisesti traagisesta lapsuudestaan ja silloin minusta tuntuu, kuin hän kompensoi sen minuun? Kuin hän toistaisi sitä, mitä hän koki lapsena?
Esim. "Etkö saa mitään tehtyä itse, olet aivan aikaansaamaton!" Vaikka olisin vain pyytänyt pitämään ovea auki? Olen ihan että häh?! Poistun paikalta, koska en jaksa riidellä.
Hetken kuluttua hän tulee sanomaan, että "ei riidellä rakas, tämä oli vain tyhmä erimielisyys".
Siis hänen mielestä meissä molemmissa on vikaa, vaikka hän itse käyttäytyy kohtuuttomasti? Sanon että voisitko olla puhumatta rumasti minulle, hän vastaa, en minä rumasti puhunut, etkö kestä suoraan puhumista? Tai, mitäs sinulla on niin surkea itsetunto että otat kaiken itseesi!
Näitä esimerkkejä riittää. kenellekään muulle ei puhu näin.
Olen ehdottanut terapiaa, kieltää koko asian, on kuulema kaikki hyvin ja mahtava lapsuus ollut.
Sen olen myös huomannut, että mitä paremmin hänellä ns. menee töissä, tai muualla / saa ylennyksen tms, sen huonommin hän kohtelee minua?
Minun mielipteeni ovat aivan typeriä, enkä osaa tehdä mitään kunnolla.
Tämä on kausittaista, hyviä ja huonoja hetkiä, vuorotellen. Aika rasittavaa olla, kun en enää uskalla mielipidettäni ilmaista, ettei tule negatiivista niskaan.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen puoliso. Esim. saattaa puhua tylysti ja väittää, että olen puhunut hänelle tylysti, vaikka ulkopuolinen henkilö tulisi kertomaan todellisen laidan.
Huutaa ja nolaa julkisesti ja väittää käytökseni aiheuttavan tämän.
En ole keksinyt muuta kuin, että on oppinut tavan lapsuudenperheessään eli hänen toinen vanhempansa on ollut samanlainen. Hänen vanhempansa erosivat ja toinen kertoi sen johtuneen tästä käytöksestä.
Voiko todella olla niin sokea omalle käytökselleen? Pakkohan sen olisi se ymmärtää, jos tuollainen käytös kohdistuu VAIN puolisoon?
Kuin hänellä olisi pakkomielle näyttää ihmisille, että hän on korkeammassa asemassa kuin minä, tyyliin näettekö, en ole tossunalla! Minutkin on nolattu juhlissa puolison toimesta. Ja aina syy on minussa, joko olen tehnyt tai sanonut jotain väärin ja "nolannut" hänet! (vaikka olisin vain pyytänyt hieman siirtymään että mahdun viereen istumaan tai tuomaan minullekin juomista, kun hakee itselleen, josta tulikin mieleen, että aina muiden seurassa ollessamme, mies käyttäytyy kuin olisin näkymätön, ei koskaan tule lähelle tai ole "rinnallani", ei noteeraa minua ollenkaan paitsi negatiivisesti....?)
ap
En osaa sanoa mistä toiminta kumpuaa. Miten voi pitää omia tekemisiään täysin virheettöminä?
Meillä on taustalla ainakin vaikea suhde anoppiin, sinne tilitetään kaikki ja olen aina syyllinen kaikkeen.
Tutustu narsismiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ootko lukenut ketjun Naesistin keskustelutyyli? Jos et, käy lukemassa!
Kiitos. Ensimmäinen viesti ko. ketjussa oli kuin omasta elämästäni! Varsinkin tuo ristiriitojen selvittämättömyys. Mistään en voi puhua, se on valitusta tai riitelyä.
ap
Mun mies on juuri samanlainen ja viittaan juuri tuohon mitä äsken kirjoitit, että mistään en voi puhua, se on valitusta tai riitelyä miehen mielestä. Ja jos asiasta alkaa puhumaan, niin minä haastan riitaa sanoo mies.
Eli ei kestä välien selvittelyä enää ollenkaan, vaan haluaa vyöryttää kaiken minun päälle vaikka itse olisi ollut ilkeä.
En myöskään ymmärrä miten tähän on tultu vaikka vuosia oltu yhdessä. En vain voi uskoa että on vaan yhtäkkiä narsisti. Enemmin sokeutunut omalle käytökselleen täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ootko lukenut ketjun Naesistin keskustelutyyli? Jos et, käy lukemassa!
Kiitos. Ensimmäinen viesti ko. ketjussa oli kuin omasta elämästäni! Varsinkin tuo ristiriitojen selvittämättömyys. Mistään en voi puhua, se on valitusta tai riitelyä.
ap
Mun mies on juuri samanlainen ja viittaan juuri tuohon mitä äsken kirjoitit, että mistään en voi puhua, se on valitusta tai riitelyä miehen mielestä. Ja jos asiasta alkaa puhumaan, niin minä haastan riitaa sanoo mies.
Eli ei kestä välien selvittelyä enää ollenkaan, vaan haluaa vyöryttää kaiken minun päälle vaikka itse olisi ollut ilkeä.
En myöskään ymmärrä miten tähän on tultu vaikka vuosia oltu yhdessä. En vain voi uskoa että on vaan yhtäkkiä narsisti. Enemmin sokeutunut omalle käytökselleen täydellisesti.
Niinpä. Mulla on mennyt 45 vuotta tajuta kahden ihmisen olevan narsisti, kahdeksan vuotta yhden, viisi vuotta yhden ja onneksi vain kolme kuukautta viimeisen tapauksen kanssa! Nämä siis ihmisiä, joihin minulla on ollut läheinen suhde ja jotka ovat satuttaneet minua.
No, sun on helppo testata asiaa. Saatteko te asiat kuntoon vai ei? Jos sokeat silmät avautuvat vasta eroilmoituksesta, on todennäköisesti narsistinen. Jos ei avaudu sittenkään ei vaan rakasta enää ja jos sokeutuminen lakkaa ja käytös muuttuu kauniilla puheella, on normaali ja rakastaa edelleen.
joku trauma,samaistaa sinut äitiinsä ja isäänsä.miehelle täytyy tehdä selväksi että et ole hänen äitinsä vaan nainen, eikä sulle puhuta törkeesti.
Onko sulla koskaan mitään anteeksipyydettävää, vai oletko pelkkä uhri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikko pätee ilmeisesti molempiin osapuoliin. Sinulle ei tarvitse asetta rajoja?! Ihan selvästi tarvitsee.
Olispa mielenkiintoista kuulla miehen versio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen puoliso. Esim. saattaa puhua tylysti ja väittää, että olen puhunut hänelle tylysti, vaikka ulkopuolinen henkilö tulisi kertomaan todellisen laidan.
Huutaa ja nolaa julkisesti ja väittää käytökseni aiheuttavan tämän.
En ole keksinyt muuta kuin, että on oppinut tavan lapsuudenperheessään eli hänen toinen vanhempansa on ollut samanlainen. Hänen vanhempansa erosivat ja toinen kertoi sen johtuneen tästä käytöksestä.
Voiko todella olla niin sokea omalle käytökselleen? Pakkohan sen olisi se ymmärtää, jos tuollainen käytös kohdistuu VAIN puolisoon?
Kuin hänellä olisi pakkomielle näyttää ihmisille, että hän on korkeammassa asemassa kuin minä, tyyliin näettekö, en ole tossunalla! Minutkin on nolattu juhlissa puolison toimesta. Ja aina syy on minussa, joko olen tehnyt tai sanonut jotain väärin ja "nolannut" hänet! (vaikka olisin vain pyytänyt hieman siirtymään että mahdun viereen istumaan tai tuomaan minullekin juomista, kun hakee itselleen, josta tulikin mieleen, että aina muiden seurassa ollessamme, mies käyttäytyy kuin olisin näkymätön, ei koskaan tule lähelle tai ole "rinnallani", ei noteeraa minua ollenkaan paitsi negatiivisesti....?)
ap
Narsisti on emotionaalisesti kaksivuotiaan tasolla , ei näe itsessään mitään vikaa. Vika on muissa , narsistin käytös on moitteeton. Jos ei itse tätä narsistin käytöstä kohtaa on vaikea ymmärtää että he ei tosiaankaan näe omaa kättäytymistään. Narsisti ei muutu koska hän on OMASTA mielestään aina oikeassa. Vaaditaan iso kriisi jolloin narsisti taittuu ja suojarakennelmat murtuu. Neuvoni on sinulle , joko hyväksyt miehen käytöksen tai eroat. Suosittelen jälkimmäistä oman mielenrauhasi tähden. Kaikkea hyvää elämääsi!
Kun saisin itseni lopullisesti uskomaan tuon! Olen jo tottunut siihen, että hän on välillä hyvä ja sitten taas muuttuu "pahaksi". Se saa sekaisin oman mieleni ja alan kuvitella, onko hän sittenkään ilkeä...?
Sen tiedostan, että hän on omasta mielestään aina oikeassa. Olen oppinut lopettamaan ja poistumaan paikalta. Turhauttaa kuitenkin tuollainen.
Kiitos toivotuksistasi ja kaikkea hyvää myös sinulle :)
ap
Te olette vaan niin erilaisia luonteeltaan. Kotiolot on jokaisella omanlaisensa. Mekin olemme olleet naimisissa yli 40v ja toinen on superpositiivinen ja huippuhyvä itsetunto, toinen taas päinvastainen tyyppi. Kyllä siinä mielipiteet eroaa huomattavasti.. toinen otta itseensä kaikista asioista ja loukkaantuu ( nämä ovat niitä , joita omasta mielestään kiusataan päiväkodista eläkeläisharrastuksiin saakka . Toista taas ei ole hänen mielestään koskaan kiusattu eikä loukkaannu hetkeä pidempään mistään.
Näilläpä jatketaan, kun kaikki muu on hyvin. Ei se vaihtamalla parane. Kaikissa on vikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen puoliso. Esim. saattaa puhua tylysti ja väittää, että olen puhunut hänelle tylysti, vaikka ulkopuolinen henkilö tulisi kertomaan todellisen laidan.
Huutaa ja nolaa julkisesti ja väittää käytökseni aiheuttavan tämän.
En ole keksinyt muuta kuin, että on oppinut tavan lapsuudenperheessään eli hänen toinen vanhempansa on ollut samanlainen. Hänen vanhempansa erosivat ja toinen kertoi sen johtuneen tästä käytöksestä.
Voiko todella olla niin sokea omalle käytökselleen? Pakkohan sen olisi se ymmärtää, jos tuollainen käytös kohdistuu VAIN puolisoon?
Kuin hänellä olisi pakkomielle näyttää ihmisille, että hän on korkeammassa asemassa kuin minä, tyyliin näettekö, en ole tossunalla! Minutkin on nolattu juhlissa puolison toimesta. Ja aina syy on minussa, joko olen tehnyt tai sanonut jotain väärin ja "nolannut" hänet! (vaikka olisin vain pyytänyt hieman siirtymään että mahdun viereen istumaan tai tuomaan minullekin juomista, kun hakee itselleen, josta tulikin mieleen, että aina muiden seurassa ollessamme, mies käyttäytyy kuin olisin näkymätön, ei koskaan tule lähelle tai ole "rinnallani", ei noteeraa minua ollenkaan paitsi negatiivisesti....?)
ap
Narsisti on emotionaalisesti kaksivuotiaan tasolla , ei näe itsessään mitään vikaa. Vika on muissa , narsistin käytös on moitteeton. Jos ei itse tätä narsistin käytöstä kohtaa on vaikea ymmärtää että he ei tosiaankaan näe omaa kättäytymistään. Narsisti ei muutu koska hän on OMASTA mielestään aina oikeassa. Vaaditaan iso kriisi jolloin narsisti taittuu ja suojarakennelmat murtuu. Neuvoni on sinulle , joko hyväksyt miehen käytöksen tai eroat. Suosittelen jälkimmäistä oman mielenrauhasi tähden. Kaikkea hyvää elämääsi!
Kun saisin itseni lopullisesti uskomaan tuon! Olen jo tottunut siihen, että hän on välillä hyvä ja sitten taas muuttuu "pahaksi". Se saa sekaisin oman mieleni ja alan kuvitella, onko hän sittenkään ilkeä...?
Sen tiedostan, että hän on omasta mielestään aina oikeassa. Olen oppinut lopettamaan ja poistumaan paikalta. Turhauttaa kuitenkin tuollainen.
Kiitos toivotuksistasi ja kaikkea hyvää myös sinulle :)
ap
Te olette vaan niin erilaisia luonteeltaan. Kotiolot on jokaisella omanlaisensa. Mekin olemme olleet naimisissa yli 40v ja toinen on superpositiivinen ja huippuhyvä itsetunto, toinen taas päinvastainen tyyppi. Kyllä siinä mielipiteet eroaa huomattavasti.. toinen otta itseensä kaikista asioista ja loukkaantuu ( nämä ovat niitä , joita omasta mielestään kiusataan päiväkodista eläkeläisharrastuksiin saakka . Toista taas ei ole hänen mielestään koskaan kiusattu eikä loukkaannu hetkeä pidempään mistään.
Näilläpä jatketaan, kun kaikki muu on hyvin. Ei se vaihtamalla parane. Kaikissa on vikoja.
Vaihtamalla persoonallisuushäiriöinen normaaliin tai yksinoloon, paranee heittämällä. Yhdessäolo henkisesti sairaan ihmisen kanssa sairastuttaa ja lyhentää elinikää.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla koskaan mitään anteeksipyydettävää, vai oletko pelkkä uhri?
Hermanni tätä juuri tarkoitin! Otat itseesi aivan jatkuvasti! raivostut kun sinulle sanotaan, että ottaisitko ne mälliset bokserit siitä lattialta ja veisit pyykkikoriin kuten aikuisen ihmisen kuuluukin tehdä. Sitten osoitat sormella että aloitin riidan, kun itse nostat ne haisevat alkkarit ja heität ne roskiin solvaten samalla kuinka ärsyttävä nalkuttava akka olen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla koskaan mitään anteeksipyydettävää, vai oletko pelkkä uhri?
Tietysti on ollut ja olen tehnyt virheitä. Olen pyytänyt anteeksi ja pyydän edelleen. Olen käynyt itsetutkiskelua ja huomannut tilanteet, joissa toimin väärin ja pyrkinyt muuttamaan haitalliset tapani. En halua pahoittaa toisen mieltä, enkä olla ilkeä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Otsikko pätee ilmeisesti molempiin osapuoliin. Sinulle ei tarvitse asetta rajoja?! Ihan selvästi tarvitsee.
Kyllä minä omat vikani näen ja kykenen myöntämään ne. Tilanteet syntyy kun yritän pitää puoleni tai pyydän olemaan puhumatta minulle rumasti jne. Mitähän rajoja vielä tarvitsisin?
Minulla ei ole päätöksentekoihin asiaa, vaikka olisi kyse yhteisistä asioista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ihan mahtavaa, että pystyt erottamaan, missä vika pilee. Moni syyllistää itseään turhaan.
Vedä johtopäätökset havainnoistasi ja mieti, onko tuo nykyinen elämää, jota haluat viettää loppuelämäsi.
Tänään sain kuulla, että mitä ihmeen hyötyä sinusta on minulle?
Huh huh, nyt potkii lujaa, onko hän sairastumassa vai mitä? Eihän tuollaista sanota toiselle?
ap
Ap. Sinä sanot, että puolisosi laittaa sinulle rajoja. Minusta sinun on laitettava puolisollesi rajat. Ehtona on, että avioliitto päättyy, jos rajoja rikotaan.
Ei voi ottaa kantaa kun on vain toisen näkemys asiasta. Jos puolisosi kertoisi oman versionsa, voisi se olla ihan erilainen. Olen itse naimisissa mielensäpahoittajan kanssa ja elämä on kuin lasinsirujen päällä kävelemistä. Koko ajan joudun tarkkailemaan tekemisiäni ja sanomisiani. Silti tulee jatkuvaa valitusta ja nalkutusta kun minä aina sitä tai tätä tai en koskaan tajua ja aina olen tällainen. Mikään ei ole koskaan hyvä ja kaikki asiat ovat aina minun syytäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sulla siinä puoliso. Todellako toivot viettävästi vielä kymmeniä vuosia hänen kanssaan? Oliko tuollainen jo heti kun tapasitte vai onko kunnioitus sinua kohtaan murentunut ajan mittaan tai jonkun yksittäisen tapahtuman seurauksena?
Ei ollut alusta saakka. Aina kuitenkin ollut itsekäs, hänen tarpeet tärkeintä.
Alkuun huomioi, sain normaalit häälahjat ym. Viime vuosina pahentunut, ei enää edes kuuntele minua, puhumme vain hänen asioista. Tai jos kuuntelee, niin kommentoi yhdellä sanalla ja juttu loppuu siihen.
ap
Sai normaalit häälahjat - siis mitä vi..ua? Häälahjat on yhteisiä, ei niitä morsiamelle anneta.
Tarkoitin siis tietysti hääPÄIVÄ lahjoja, mitä puolisot toisilleen antaa vuosipäivinä, kuten minä annan hänelle joka vuosi. Että sitä V tua sinulle, kiitos kauniista kommentistasi.
ap
Osaat puolustaa itseäsi, näkyy tästä. Otapa tämä asenne mieheesi, katso mitä tapahtuu? Ja googleta. narsismi (esim dr Ramani), miehesi kuulostaa narsistilta
Vierailija kirjoitti:
Ei voi ottaa kantaa kun on vain toisen näkemys asiasta. Jos puolisosi kertoisi oman versionsa, voisi se olla ihan erilainen. Olen itse naimisissa mielensäpahoittajan kanssa ja elämä on kuin lasinsirujen päällä kävelemistä. Koko ajan joudun tarkkailemaan tekemisiäni ja sanomisiani. Silti tulee jatkuvaa valitusta ja nalkutusta kun minä aina sitä tai tätä tai en koskaan tajua ja aina olen tällainen. Mikään ei ole koskaan hyvä ja kaikki asiat ovat aina minun syytäni.
Tämä on sairastuttava ja vahingollinen asenne.
Jos sun mieheltä kysyttäisiin, kaikki olisi hyvin niin olisiko kaikki sitten hyvin? Eikö sinulla ole oikeutta hallita omaa elämääsi? Asettaa omaa rimaasi ja rajojasi?
En osaa sanoa mistä toiminta kumpuaa. Miten voi pitää omia tekemisiään täysin virheettöminä?
Meillä on taustalla ainakin vaikea suhde anoppiin, sinne tilitetään kaikki ja olen aina syyllinen kaikkeen.