Suhteen ongelma, ei näe itsessään mitään vikaa?

Pitkä liitto takana, toivottavasti myös edessä kaikesta huolimatta.
Koen että minä olen ainut, jolle puoliso "uskaltaa" asettaa rajat. Rajoja en kylläkään tarvitse, on omatkin aivot päässä.
Esim. sukulaiset käymässä, puoliso on ystävällinen jne. Työkavereille ja ystäville, aina auttamassa jos pyydetään jne.. Osaa antaa kehuja ja olla kohtelias.

Kun minä ehdotan jotain, se on yleensä huono idea. Kerron jonkun hauskan vitsin, se ei naurata. Esitän pyynnön (ei mitään isoa eikä liian vaikeasti toteutettavaa), ei jaksa, ehdi tai muista, tai ei ole rahaa.

Kuuntelen häntä, ja tuen, kuten puolison kuulukin mielestäni tehdä. Jos hän saa jonkun idean tms, hän tekee sen vaikka olisin eri mieltä. (tai joku kallis asia rahallisesti, minua ei kuunnella).

Emme tunnu olevan tasavertaisia tässä liitossa. Yritykseni puhua, on hänen mielestä valitusta.
Välillä hän saa jotain takaumia ilmeisesti traagisesta lapsuudestaan ja silloin minusta tuntuu, kuin hän kompensoi sen minuun? Kuin hän toistaisi sitä, mitä hän koki lapsena?
Esim. "Etkö saa mitään tehtyä itse, olet aivan aikaansaamaton!" Vaikka olisin vain pyytänyt pitämään ovea auki? Olen ihan että häh?! Poistun paikalta, koska en jaksa riidellä.
Hetken kuluttua hän tulee sanomaan, että "ei riidellä rakas, tämä oli vain tyhmä erimielisyys".

Siis hänen mielestä meissä molemmissa on vikaa, vaikka hän itse käyttäytyy kohtuuttomasti? Sanon että voisitko olla puhumatta rumasti minulle, hän vastaa, en minä rumasti puhunut, etkö kestä suoraan puhumista? Tai, mitäs sinulla on niin surkea itsetunto että otat kaiken itseesi!

Näitä esimerkkejä riittää. kenellekään muulle ei puhu näin.
Olen ehdottanut terapiaa, kieltää koko asian, on kuulema kaikki hyvin ja mahtava lapsuus ollut.

Sen olen myös huomannut, että mitä paremmin hänellä ns. menee töissä, tai muualla / saa ylennyksen tms, sen huonommin hän kohtelee minua?

Minun mielipteeni ovat aivan typeriä, enkä osaa tehdä mitään kunnolla.
Tämä on kausittaista, hyviä ja huonoja hetkiä, vuorotellen. Aika rasittavaa olla, kun en enää uskalla mielipidettäni ilmaista, ettei tule negatiivista niskaan.