Lue keskustelun säännöt.
Suhteen ongelma, ei näe itsessään mitään vikaa?
31.05.2022 |
Pitkä liitto takana, toivottavasti myös edessä kaikesta huolimatta.
Koen että minä olen ainut, jolle puoliso "uskaltaa" asettaa rajat. Rajoja en kylläkään tarvitse, on omatkin aivot päässä.
Esim. sukulaiset käymässä, puoliso on ystävällinen jne. Työkavereille ja ystäville, aina auttamassa jos pyydetään jne.. Osaa antaa kehuja ja olla kohtelias.
Kun minä ehdotan jotain, se on yleensä huono idea. Kerron jonkun hauskan vitsin, se ei naurata. Esitän pyynnön (ei mitään isoa eikä liian vaikeasti toteutettavaa), ei jaksa, ehdi tai muista, tai ei ole rahaa.
Kuuntelen häntä, ja tuen, kuten puolison kuulukin mielestäni tehdä. Jos hän saa jonkun idean tms, hän tekee sen vaikka olisin eri mieltä. (tai joku kallis asia rahallisesti, minua ei kuunnella).
Emme tunnu olevan tasavertaisia tässä liitossa. Yritykseni puhua, on hänen mielestä valitusta.
Välillä hän saa jotain takaumia ilmeisesti traagisesta lapsuudestaan ja silloin minusta tuntuu, kuin hän kompensoi sen minuun? Kuin hän toistaisi sitä, mitä hän koki lapsena?
Esim. "Etkö saa mitään tehtyä itse, olet aivan aikaansaamaton!" Vaikka olisin vain pyytänyt pitämään ovea auki? Olen ihan että häh?! Poistun paikalta, koska en jaksa riidellä.
Hetken kuluttua hän tulee sanomaan, että "ei riidellä rakas, tämä oli vain tyhmä erimielisyys".
Siis hänen mielestä meissä molemmissa on vikaa, vaikka hän itse käyttäytyy kohtuuttomasti? Sanon että voisitko olla puhumatta rumasti minulle, hän vastaa, en minä rumasti puhunut, etkö kestä suoraan puhumista? Tai, mitäs sinulla on niin surkea itsetunto että otat kaiken itseesi!
Näitä esimerkkejä riittää. kenellekään muulle ei puhu näin.
Olen ehdottanut terapiaa, kieltää koko asian, on kuulema kaikki hyvin ja mahtava lapsuus ollut.
Sen olen myös huomannut, että mitä paremmin hänellä ns. menee töissä, tai muualla / saa ylennyksen tms, sen huonommin hän kohtelee minua?
Minun mielipteeni ovat aivan typeriä, enkä osaa tehdä mitään kunnolla.
Tämä on kausittaista, hyviä ja huonoja hetkiä, vuorotellen. Aika rasittavaa olla, kun en enää uskalla mielipidettäni ilmaista, ettei tule negatiivista niskaan.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ootko lukenut ketjun Naesistin keskustelutyyli? Jos et, käy lukemassa!
Kiitos. Ensimmäinen viesti ko. ketjussa oli kuin omasta elämästäni! Varsinkin tuo ristiriitojen selvittämättömyys. Mistään en voi puhua, se on valitusta tai riitelyä.
ap
Mun mies on juuri samanlainen ja viittaan juuri tuohon mitä äsken kirjoitit, että mistään en voi puhua, se on valitusta tai riitelyä miehen mielestä. Ja jos asiasta alkaa puhumaan, niin minä haastan riitaa sanoo mies.
Eli ei kestä välien selvittelyä enää ollenkaan, vaan haluaa vyöryttää kaiken minun päälle vaikka itse olisi ollut ilkeä.
En myöskään ymmärrä miten tähän on tultu vaikka vuosia oltu yhdessä. En vain voi uskoa että on vaan yhtäkkiä narsisti. Enemmin sokeutunut omalle käytökselleen täydellisesti.
Aivan samaa! Käsittämätöntä sokeutta, itse kyllä saa käyttäytyä ilkeästi, mutta häntä EI saa kohdella ilkeästi eikä varsinkaan puhua rumasti! (vaikka se olisikin vain yritystä keskustella rakentavasti, ja kun mitta tulee täyteen ja sanon suorat sanat, hän suuttuu ja käskee poistumaan silmistään! Sillä häntähän ei loukata!)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ootko tutustunut narsismiin, kuten sulle on täällä vinkattu. Sitten sulla alkaa tajuntaan pikkuhiljaa iskeytyä, että mies EI TULE KOSKAAN tulemaan sua vastaan, tajuamaan käytöstään (tai tajuaa sen, mutta ei todellakaan muuta sitä, koska tekee sen tahallaan tuolla tavalla) tai olemaan mitenkään mukava ja yhteistyöhaluinen vaan nauttii tuosta sinun näännyttämisestä. Toki se voi hetken väläyttää jotain mukavaa, jos tajuaa, että olet lähdössä.
Kirjoitin pitkän viestin aiheesta ja "kommentti julkaistaan hyväksynnän jälkeen". Mahtaako ikinä tulla esiin. Kerrankin kun avauduin tilanteestani edes johonkin 😭
Miksi näkyy että uusin vastaus klo 11.09, mutta viimeisin kommentti tähän on 10.42?
Ei ne taida ikinä julkaista niitä "hyväksynnässä" olevia kommentteja vai? Deleteä vaan suoraan. Itsellä tais olla yksi v-sana jossain välissä. Ihmekös tuo kun tämä turhautumisen määrä on niin älytön. Kantaa yksin sitä taakkaa millainen puoliso oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se narsismi ei liity tähän kään asiaan millään tavalla. Persoonallisuushäiriö.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
No se narsismi ei liity tähän kään asiaan millään tavalla. Persoonallisuushäiriö.
En itsekään usko että puolisoni on mikään narsisti. Mutta joku päävika sillä täytyy olla, kun syy on aina muissa, itsellä ei ole mitään vastuuta mistään, mutta muiden vastuun perään huutelee sitten kiihkoissaan ym. Ei koskaan sano mitään hyvää muista, mutta on ekana paikalla osoittamassa muiden virheet tai "virheet". Kantaa myös kaunaa pitkään pienimmästäkin ja osan kaunoista on ihan itse itselleen olettanut, että saisi agendaansa sopivan syyn "vihata" jotain ihmistä.
T. Se pitkän kadonneen viestin kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2875 kirjoitti:
No se narsismi ei liity tähän kään asiaan millään tavalla. Persoonallisuushäiriö.
En itsekään usko että puolisoni on mikään narsisti. Mutta joku päävika sillä täytyy olla, kun syy on aina muissa, itsellä ei ole mitään vastuuta mistään, mutta muiden vastuun perään huutelee sitten kiihkoissaan ym. Ei koskaan sano mitään hyvää muista, mutta on ekana paikalla osoittamassa muiden virheet tai "virheet". Kantaa myös kaunaa pitkään pienimmästäkin ja osan kaunoista on ihan itse itselleen olettanut, että saisi agendaansa sopivan syyn "vihata" jotain ihmistä.
T. Se pitkän kadonneen viestin kirjoittaja
Miksei narsismi vaan joku muu päänvika? Kyllähän narsismi on ihan yleinen päänvika, ei mikä harvinaisuus. Ei kannata pelätä näitä muita "hulluiksi kaikki narsisteiksi leimaaviksi ihmisiksi" -leimaavia henkilöitä niin paljon, että jättää yhden yleisimmistä päänvioista pois mahdollisista ongelmien syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2875 kirjoitti:
No se narsismi ei liity tähän kään asiaan millään tavalla. Persoonallisuushäiriö.
En itsekään usko että puolisoni on mikään narsisti. Mutta joku päävika sillä täytyy olla, kun syy on aina muissa, itsellä ei ole mitään vastuuta mistään, mutta muiden vastuun perään huutelee sitten kiihkoissaan ym. Ei koskaan sano mitään hyvää muista, mutta on ekana paikalla osoittamassa muiden virheet tai "virheet". Kantaa myös kaunaa pitkään pienimmästäkin ja osan kaunoista on ihan itse itselleen olettanut, että saisi agendaansa sopivan syyn "vihata" jotain ihmistä.
T. Se pitkän kadonneen viestin kirjoittajaMiksei narsismi vaan joku muu päänvika? Kyllähän narsismi on ihan yleinen päänvika, ei mikä harvinaisuus. Ei kannata pelätä näitä muita "hulluiksi kaikki narsisteiksi leimaaviksi ihmisiksi" -leimaavia henkilöitä niin paljon, että jättää yhden yleisimmistä päänvioista pois mahdollisista ongelmien syistä.
En tiedä, minusta ei vaan täysin täytä määritelmää, vaikka moni kohta häneen sopisikin. Ja olen kyllä lukenut paljon aiheesta ihan mielenkiinnosta sekä kuunnellut YouTubesta ammattilaisten näkemyksiä ja vinkkejä. Joku "hiljainen narsisti" tai mikä se nyt olikaan, voisi olla lähimpänä totuutta. En muista sitä oikeaa termiä. Mutta hän on enemmänkin ujo ja taustalle vetäytyvä eikä mikään mahtailija tai huomion keskipiste.
Gaslighting on kyllä käytössä hänellä. Ei muista sanomisiaan, edes hetken jälkeen, on ihan suurena kysymysmerkkinä aina kun puhun hänen loukkaavasta tavasta puhua tai kohdella minua. Kuulen myös säännöllisesti että kun "sinä aina raivoat" tai "olet vaan yliherkkä" tai "se oli väärinkäsitys" jne. Oon yrittänyt tiedustella, että raivoankohan tosiaan ihan vaan siksi kun minusta on niin mukavaa pahoittaa mieleni ja olla itku kurkussa usein, vai voisiko raivoamista edeltävillä hänen sanoilla/käytöksellä olla jotain tekemistä asian kanssa. Mutta eihän tuollaiset tajua, eikä edes halua tajuta. Selittelee itselleen kaiken parhain päin ja elää sitten tässä omassa harhaisessa todellisuudessaan.
Oon kysynyt myös, että miten on mahdollista että kaikki ihmiset hänen elämässään ovat jotenkin viallisia ja virheellisiä, paitsi hän. Ei vastausta.
Moni alkuaikoina ihmetystä herättävä asia on näyttäytynyt ihan uudessa valossa nyt. Tyhmä minä.
Esim. Kuka normaali aikuinen ihminen huolehtii uuden suhteen alussa toistuvasti, että onko joku puhunut hänestä pahaa minulle? Kysyin joskus että kenellä tulee edes mieleen että joku puhuisi sinusta pahaa, paitsi jos sille on syynsä. Uhriutui jotenkin tästä eikä aiheesta sittemmin puhuttu, ei hänkään enää kysellyt onko joku puhunut hänestä pahaa. Tämmösiä näennäisesti pieniä kummia juttuja on kyllä ollut matkan varrella, mutta en osannut niitä kuitenkaan vaaran merkkeinä nähdä. Kyllähän tiedätte miten nämä osaavat selitellä kaiken parhain päin ja vetää huomion muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Tulee mieleen pari kysymystä: Onko sinulla hyvä olla suhteessa hänen kanssaan ja/tai mitä hyvää suhteessanne on?
Olet vähän liiankin pitkämielinen.
Olet jätesanko- sekö on mielestäsi rajojen laittamista?
Sinua saa kohdella kuinka vaan ja muita liehittelee.
Minusta teissä on kummassakin sana piirre.
Miehesi miellyttää muita ja kohtelee sinua huonosti.
Sinä yrität ymmärtää ihanaa miestäsi, ettei vaan mikään hänessä mene rikki ettei vaan loukkaannu,, kun olette juhlallisesti aviossa.
Mies mielistelee muita. Sinä mielistelet miestäsi.
Ette osaa laittaa terveitä rajoja.
Te olette yksikkö. Papaijaa toisianne ja laittakaa ne kaverit ja muut sitten kakkossijalle.
Teidän molempien hyvinvointi pitäisi olla se prioriteetti teille kummallekin. Te olette se aviopari. Jos teillä on perhe, niin teidän perheen hyvinvointi on se ykkösasia. Miksi te muuten olisitte aviossa tai teillä olisi perhe?
Perhe on se tärkein yksikkö. Siitä pitää pitää huolta ja sen puolella pitää osata seistä.
Jos on ollut lapsuudessa mitä vaan, niin tapoja ja tuntemuksia sieltä jää. Omassa aikuisuudessa voi tehdä omalla lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2875 kirjoitti:
No se narsismi ei liity tähän kään asiaan millään tavalla. Persoonallisuushäiriö.
En itsekään usko että puolisoni on mikään narsisti. Mutta joku päävika sillä täytyy olla, kun syy on aina muissa, itsellä ei ole mitään vastuuta mistään, mutta muiden vastuun perään huutelee sitten kiihkoissaan ym. Ei koskaan sano mitään hyvää muista, mutta on ekana paikalla osoittamassa muiden virheet tai "virheet". Kantaa myös kaunaa pitkään pienimmästäkin ja osan kaunoista on ihan itse
itselleen olettanut, että saisi agendaansa sopivan syyn "vihata" jotain ihmistä.
T. Se pitkän kadonneen viestin kirjoittaja
Katkera
Marttyyri
Huono itsetunto
Ei ole saanut hyväksyntää
Nuo on kaikki korjattavissa.
Puhua, tiedostaa, hakea ja vastaanottaa apua.
Sille puolisolle pitää sanoa, että käyttäydy paremmin. Kertoa kuo epäkohdat. Tajuaako itse edes?
Jos vaan kieltää eikä halua tutkia itseään, niin mitä siinä toinen sitten tekee?
Ei se kumppania kaipaa.
Jos kaipaa, niin alkaa työstämään.
Mutta siellä nurkassa hiirenä oleminen ha asioiden ihmettely ei tuota hommaa edistä. Sun pitää vaan aapee nousta pöydälle ja ilmoittaa, että tämä tällainen peli loppui nyt. Selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta aapee tuo paapominen ja ihmettely.
Ikäväähän se on, kun joudut ottamaan vastuun. Se vaan on totuus.
Ryhtiä. Pois sieltä nurkasta ja esille. Sinulle kuuluu normaali kohtelu.
Ärsyttää tuollainen miehen jalustalle nostaminen.
Pikkupojan huonoa käytöstä.
Ei siinä muuta ole.
Perusjuttu. Se vaan näyttää muulta, kun se on noin iso mies.
Pelkäätkö niin paljon yksin oloa ja muutosta, että mielummin jatkat tuossa tutussa paskassa? Ihan hirveältä kuulostaa tuo sinun elämä.
Miehelläsi ei ole mitään halua muuttua. Turhaan elätät toivetta siitä. Joko jatkat noin tai lähdet vetämään. Sinä päätät. Sinun elämä.
Miehillä on tapana alkaa ottaa vaimonsa itsestään selvyytenä jossain vaiheessa. Silloin kannattaa panostaa ulkonäköönsä, keksiä paljon omaa menoa eli teatteria, elokuvia, ravintolaillallista, ystävien näkemistä jne. ja heilutella iloisesti naapurin Yrjölle, Pekalle ja Teemulle. Yleensä tämä auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on tapana alkaa ottaa vaimonsa itsestään selvyytenä jossain vaiheessa. Silloin kannattaa panostaa ulkonäköönsä, keksiä paljon omaa menoa eli teatteria, elokuvia, ravintolaillallista, ystävien näkemistä jne. ja heilutella iloisesti naapurin Yrjölle, Pekalle ja Teemulle. Yleensä tämä auttaa.
Miehillä? Ei kai se ole sukupuolikysymys.
Aapee nössöilee ja on kovin fiini. Kieltää totuuden ja kieltää oman vastuunsa ja aliarvostaa miehen kykyä ryhdistäytyä.
Tottakai yritän. Riippu hänen päivästä / mielialasta, kuinka vastaanottavainen on? Joskus hän pyytää anteeksi ja aikoo korjata tapansa, joskus ei muka ymmärrä ollenkaan, mitä valitan hänelle turhasta!
ap