Lue keskustelun säännöt.
Suhteen ongelma, ei näe itsessään mitään vikaa?
31.05.2022 |
Pitkä liitto takana, toivottavasti myös edessä kaikesta huolimatta.
Koen että minä olen ainut, jolle puoliso "uskaltaa" asettaa rajat. Rajoja en kylläkään tarvitse, on omatkin aivot päässä.
Esim. sukulaiset käymässä, puoliso on ystävällinen jne. Työkavereille ja ystäville, aina auttamassa jos pyydetään jne.. Osaa antaa kehuja ja olla kohtelias.
Kun minä ehdotan jotain, se on yleensä huono idea. Kerron jonkun hauskan vitsin, se ei naurata. Esitän pyynnön (ei mitään isoa eikä liian vaikeasti toteutettavaa), ei jaksa, ehdi tai muista, tai ei ole rahaa.
Kuuntelen häntä, ja tuen, kuten puolison kuulukin mielestäni tehdä. Jos hän saa jonkun idean tms, hän tekee sen vaikka olisin eri mieltä. (tai joku kallis asia rahallisesti, minua ei kuunnella).
Emme tunnu olevan tasavertaisia tässä liitossa. Yritykseni puhua, on hänen mielestä valitusta.
Välillä hän saa jotain takaumia ilmeisesti traagisesta lapsuudestaan ja silloin minusta tuntuu, kuin hän kompensoi sen minuun? Kuin hän toistaisi sitä, mitä hän koki lapsena?
Esim. "Etkö saa mitään tehtyä itse, olet aivan aikaansaamaton!" Vaikka olisin vain pyytänyt pitämään ovea auki? Olen ihan että häh?! Poistun paikalta, koska en jaksa riidellä.
Hetken kuluttua hän tulee sanomaan, että "ei riidellä rakas, tämä oli vain tyhmä erimielisyys".
Siis hänen mielestä meissä molemmissa on vikaa, vaikka hän itse käyttäytyy kohtuuttomasti? Sanon että voisitko olla puhumatta rumasti minulle, hän vastaa, en minä rumasti puhunut, etkö kestä suoraan puhumista? Tai, mitäs sinulla on niin surkea itsetunto että otat kaiken itseesi!
Näitä esimerkkejä riittää. kenellekään muulle ei puhu näin.
Olen ehdottanut terapiaa, kieltää koko asian, on kuulema kaikki hyvin ja mahtava lapsuus ollut.
Sen olen myös huomannut, että mitä paremmin hänellä ns. menee töissä, tai muualla / saa ylennyksen tms, sen huonommin hän kohtelee minua?
Minun mielipteeni ovat aivan typeriä, enkä osaa tehdä mitään kunnolla.
Tämä on kausittaista, hyviä ja huonoja hetkiä, vuorotellen. Aika rasittavaa olla, kun en enää uskalla mielipidettäni ilmaista, ettei tule negatiivista niskaan.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen puoliso. Esim. saattaa puhua tylysti ja väittää, että olen puhunut hänelle tylysti, vaikka ulkopuolinen henkilö tulisi kertomaan todellisen laidan.
Huutaa ja nolaa julkisesti ja väittää käytökseni aiheuttavan tämän.
En ole keksinyt muuta kuin, että on oppinut tavan lapsuudenperheessään eli hänen toinen vanhempansa on ollut samanlainen. Hänen vanhempansa erosivat ja toinen kertoi sen johtuneen tästä käytöksestä.
Voiko todella olla niin sokea omalle käytökselleen? Pakkohan sen olisi se ymmärtää, jos tuollainen käytös kohdistuu VAIN puolisoon?
Kuin hänellä olisi pakkomielle näyttää ihmisille, että hän on korkeammassa asemassa kuin minä, tyyliin näettekö, en ole tossunalla! Minutkin on nolattu juhlissa puolison toimesta. Ja aina syy on minussa, joko olen tehnyt tai sanonut jotain väärin ja "nolannut" hänet! (vaikka olisin vain pyytänyt hieman siirtymään että mahdun viereen istumaan tai tuomaan minullekin juomista, kun hakee itselleen, josta tulikin mieleen, että aina muiden seurassa ollessamme, mies käyttäytyy kuin olisin näkymätön, ei koskaan tule lähelle tai ole "rinnallani", ei noteeraa minua ollenkaan paitsi negatiivisesti....?)
ap
Narsisti on emotionaalisesti kaksivuotiaan tasolla , ei näe itsessään mitään vikaa. Vika on muissa , narsistin käytös on moitteeton. Jos ei itse tätä narsistin käytöstä kohtaa on vaikea ymmärtää että he ei tosiaankaan näe omaa kättäytymistään. Narsisti ei muutu koska hän on OMASTA mielestään aina oikeassa. Vaaditaan iso kriisi jolloin narsisti taittuu ja suojarakennelmat murtuu. Neuvoni on sinulle , joko hyväksyt miehen käytöksen tai eroat. Suosittelen jälkimmäistä oman mielenrauhasi tähden. Kaikkea hyvää elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, täällä niin samaa kuin sulla. Jo vuosia olen ihmetellyt sitä kuinka vaimo voi olla se pahin, muut esim. työpaikalla aina etusijalla ja niin upeita ihmisiä. Tiedön nyt, että taustalla on miehen kotitaustan narsistinen sota-ajaltakin periytyvä vanhempiensa hylkäämä lapsi, jonka roolina on aina ollut olla merkittävä, julkkis tms.
Mutta, mies ei kykene tätä narsistisuuttaan tajuamaan. Kieltää ja purkaa minuun. Nyt etsin väylää päästö irti tästä kietoutuneesta suhteesta. Tee sinä samoin, säästyt pahemmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen puoliso. Esim. saattaa puhua tylysti ja väittää, että olen puhunut hänelle tylysti, vaikka ulkopuolinen henkilö tulisi kertomaan todellisen laidan.
Huutaa ja nolaa julkisesti ja väittää käytökseni aiheuttavan tämän.
En ole keksinyt muuta kuin, että on oppinut tavan lapsuudenperheessään eli hänen toinen vanhempansa on ollut samanlainen. Hänen vanhempansa erosivat ja toinen kertoi sen johtuneen tästä käytöksestä.
Voiko todella olla niin sokea omalle käytökselleen? Pakkohan sen olisi se ymmärtää, jos tuollainen käytös kohdistuu VAIN puolisoon?
Kuin hänellä olisi pakkomielle näyttää ihmisille, että hän on korkeammassa asemassa kuin minä, tyyliin näettekö, en ole tossunalla! Minutkin on nolattu juhlissa puolison toimesta. Ja aina syy on minussa, joko olen tehnyt tai sanonut jotain väärin ja "nolannut" hänet! (vaikka olisin vain pyytänyt hieman siirtymään että mahdun viereen istumaan tai tuomaan minullekin juomista, kun hakee itselleen, josta tulikin mieleen, että aina muiden seurassa ollessamme, mies käyttäytyy kuin olisin näkymätön, ei koskaan tule lähelle tai ole "rinnallani", ei noteeraa minua ollenkaan paitsi negatiivisesti....?)
ap
Narsisti on emotionaalisesti kaksivuotiaan tasolla , ei näe itsessään mitään vikaa. Vika on muissa , narsistin käytös on moitteeton. Jos ei itse tätä narsistin käytöstä kohtaa on vaikea ymmärtää että he ei tosiaankaan näe omaa kättäytymistään. Narsisti ei muutu koska hän on OMASTA mielestään aina oikeassa. Vaaditaan iso kriisi jolloin narsisti taittuu ja suojarakennelmat murtuu. Neuvoni on sinulle , joko hyväksyt miehen käytöksen tai eroat. Suosittelen jälkimmäistä oman mielenrauhasi tähden. Kaikkea hyvää elämääsi!
Kun saisin itseni lopullisesti uskomaan tuon! Olen jo tottunut siihen, että hän on välillä hyvä ja sitten taas muuttuu "pahaksi". Se saa sekaisin oman mieleni ja alan kuvitella, onko hän sittenkään ilkeä...?
Sen tiedostan, että hän on omasta mielestään aina oikeassa. Olen oppinut lopettamaan ja poistumaan paikalta. Turhauttaa kuitenkin tuollainen.
Kiitos toivotuksistasi ja kaikkea hyvää myös sinulle :)
ap
Ap, ootko lukenut ketjun Naesistin keskustelutyyli? Jos et, käy lukemassa!
Vierailija kirjoitti:
Ap, täällä niin samaa kuin sulla. Jo vuosia olen ihmetellyt sitä kuinka vaimo voi olla se pahin, muut esim. työpaikalla aina etusijalla ja niin upeita ihmisiä. Tiedön nyt, että taustalla on miehen kotitaustan narsistinen sota-ajaltakin periytyvä vanhempiensa hylkäämä lapsi, jonka roolina on aina ollut olla merkittävä, julkkis tms.
Mutta, mies ei kykene tätä narsistisuuttaan tajuamaan. Kieltää ja purkaa minuun. Nyt etsin väylää päästö irti tästä kietoutuneesta suhteesta. Tee sinä samoin, säästyt pahemmalta.
Niin todellakin, vaimo on pahin! Työkavereiden puolisot ovat niin mukavia, miksi sinä olet tuollainen valittaja...?
Onhan tämä aivan järjetöntä, kun tätä nyt kirjoittaa :(
Miksi se purkamisen kohde on juuri puoliso, eikä esim joku muu? Kuinka pystyy muille esittämään (ymmärtää, ettei heille voi(?) käyttäytyä kuten puolisolle) mutta puolisolle ei voi esittää mukavaa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ootko lukenut ketjun Naesistin keskustelutyyli? Jos et, käy lukemassa!
Narsistin keskustelutyyli , erittäin hyvä ketju. Käypä ap lukemassa.
Tutustu narsismiin. Hg Tudorilta ja Mental Healnessilta sekä Raw Motivationsilta saat youtubesta suorimmat vastaukset noihin kysymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, täällä niin samaa kuin sulla. Jo vuosia olen ihmetellyt sitä kuinka vaimo voi olla se pahin, muut esim. työpaikalla aina etusijalla ja niin upeita ihmisiä. Tiedön nyt, että taustalla on miehen kotitaustan narsistinen sota-ajaltakin periytyvä vanhempiensa hylkäämä lapsi, jonka roolina on aina ollut olla merkittävä, julkkis tms.
Mutta, mies ei kykene tätä narsistisuuttaan tajuamaan. Kieltää ja purkaa minuun. Nyt etsin väylää päästö irti tästä kietoutuneesta suhteesta. Tee sinä samoin, säästyt pahemmalta.Niin todellakin, vaimo on pahin! Työkavereiden puolisot ovat niin mukavia, miksi sinä olet tuollainen valittaja...?
Onhan tämä aivan järjetöntä, kun tätä nyt kirjoittaa :(
Miksi se purkamisen kohde on juuri puoliso, eikä esim joku muu? Kuinka pystyy muille esittämään (ymmärtää, ettei heille voi(?) käyttäytyä kuten puolisolle) mutta puolisolle ei voi esittää mukavaa?
ap
Koska kulissit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, täällä niin samaa kuin sulla. Jo vuosia olen ihmetellyt sitä kuinka vaimo voi olla se pahin, muut esim. työpaikalla aina etusijalla ja niin upeita ihmisiä. Tiedön nyt, että taustalla on miehen kotitaustan narsistinen sota-ajaltakin periytyvä vanhempiensa hylkäämä lapsi, jonka roolina on aina ollut olla merkittävä, julkkis tms.
Mutta, mies ei kykene tätä narsistisuuttaan tajuamaan. Kieltää ja purkaa minuun. Nyt etsin väylää päästö irti tästä kietoutuneesta suhteesta. Tee sinä samoin, säästyt pahemmalta.Niin todellakin, vaimo on pahin! Työkavereiden puolisot ovat niin mukavia, miksi sinä olet tuollainen valittaja...?
Onhan tämä aivan järjetöntä, kun tätä nyt kirjoittaa :(
Miksi se purkamisen kohde on juuri puoliso, eikä esim joku muu? Kuinka pystyy muille esittämään (ymmärtää, ettei heille voi(?) käyttäytyä kuten puolisolle) mutta puolisolle ei voi esittää mukavaa?
ap
Tiivis vastaus: puolisolle ikävänä olosta saa nautintoa, puoliso on devaluoitu jo muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen puoliso. Esim. saattaa puhua tylysti ja väittää, että olen puhunut hänelle tylysti, vaikka ulkopuolinen henkilö tulisi kertomaan todellisen laidan.
Huutaa ja nolaa julkisesti ja väittää käytökseni aiheuttavan tämän.
En ole keksinyt muuta kuin, että on oppinut tavan lapsuudenperheessään eli hänen toinen vanhempansa on ollut samanlainen. Hänen vanhempansa erosivat ja toinen kertoi sen johtuneen tästä käytöksestä.
Voiko todella olla niin sokea omalle käytökselleen? Pakkohan sen olisi se ymmärtää, jos tuollainen käytös kohdistuu VAIN puolisoon?
Kuin hänellä olisi pakkomielle näyttää ihmisille, että hän on korkeammassa asemassa kuin minä, tyyliin näettekö, en ole tossunalla! Minutkin on nolattu juhlissa puolison toimesta. Ja aina syy on minussa, joko olen tehnyt tai sanonut jotain väärin ja "nolannut" hänet! (vaikka olisin vain pyytänyt hieman siirtymään että mahdun viereen istumaan tai tuomaan minullekin juomista, kun hakee itselleen, josta tulikin mieleen, että aina muiden seurassa ollessamme, mies käyttäytyy kuin olisin näkymätön, ei koskaan tule lähelle tai ole "rinnallani", ei noteeraa minua ollenkaan paitsi negatiivisesti....?)
ap
Ainakin narsisti on sokea käytökselleen eikä tule muuttumaan. Itse lopetin pään hakkaamisen seinään viiden vuoden kohdalla.
Ota huomioon, että mies voi olla tuollainen myös TAHALLAAN.
Persoonallisuushäiriöiset ja autistit on yleensä sokeita omalle käytökselleen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ootko lukenut ketjun Naesistin keskustelutyyli? Jos et, käy lukemassa!
Kiitos. Ensimmäinen viesti ko. ketjussa oli kuin omasta elämästäni! Varsinkin tuo ristiriitojen selvittämättömyys. Mistään en voi puhua, se on valitusta tai riitelyä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ootko lukenut ketjun Naesistin keskustelutyyli? Jos et, käy lukemassa!
Kiitos. Ensimmäinen viesti ko. ketjussa oli kuin omasta elämästäni! Varsinkin tuo ristiriitojen selvittämättömyys. Mistään en voi puhua, se on valitusta tai riitelyä.
ap
Se on pitkä ketju, mutta tulet saamaan sieltä paljon vastauksia ja vertaistukea ja toivottavasti selkeyttä tulevaisuutesi suhteen. Lämmin halaus sulle ja voimia <3
Mun ex-aviomies oli ihan vastaava tyyppi, oltiin naimisissa 20 vuotta. Ja vaikka mitä sanotaan niin exäni on kaikella mittapuulla pesunkestävä narsisti (ei virallista lääkärin diagnoosia) paitsi minun myös ystäviemme ja lähisukulaisten mielestä.
Exän käytös vain paheni ajan mittaan. Lopulta hän oli aloittanut salasuhteen ja sehän oli tietysti minun syytäni, koska olin hänen mukaansa tyhmä ja ruma sekä epäselsikäs vaimo, joka ei osannut mitään eikä tehnyt mitään. Jep, jep. Olen akateeminen, täysipäiväisesti töissä ja huolehdin silloin kolmesta lapsesta ja omakotitalosta kun herra viipotti omissa menoisaan. Ja mä siis tein ihan kaiken. Herra ei 20 vuoden aikana vienyt kertaakaan esimerkiksi kettiön roskapussia ulos - perusteluna että hän ei kuulemma tykkää viedä roskia ulos.
No, erohan siitä tuli kun hän oli hankkinut uuden naisen jo avioliiton aikana. Ero oli maanpäällinen helvetti enkä ala yksityiskohtia kertomaan. Hän yritti viedä kaiken omaisuuden ja lapsiakaan ei viitsi elättää kuin väkipakolla. Nyt on sitten elämä alkanut vakiintumaan eron jälkeen. Minulla menee kaikin puolin kivasti. Ex ei ole puheväleissä lastemme kanssa, lapset eivät tykkää exän naisesta ja ex on hassannut kaikki rahansa taivaan tuuliin ja on taloudellisissa vaikeuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-aviomies oli ihan vastaava tyyppi, oltiin naimisissa 20 vuotta. Ja vaikka mitä sanotaan niin exäni on kaikella mittapuulla pesunkestävä narsisti (ei virallista lääkärin diagnoosia) paitsi minun myös ystäviemme ja lähisukulaisten mielestä.
Exän käytös vain paheni ajan mittaan. Lopulta hän oli aloittanut salasuhteen ja sehän oli tietysti minun syytäni, koska olin hänen mukaansa tyhmä ja ruma sekä epäselsikäs vaimo, joka ei osannut mitään eikä tehnyt mitään. Jep, jep. Olen akateeminen, täysipäiväisesti töissä ja huolehdin silloin kolmesta lapsesta ja omakotitalosta kun herra viipotti omissa menoisaan. Ja mä siis tein ihan kaiken. Herra ei 20 vuoden aikana vienyt kertaakaan esimerkiksi kettiön roskapussia ulos - perusteluna että hän ei kuulemma tykkää viedä roskia ulos.
No, erohan siitä tuli kun hän oli hankkinut uuden naisen jo avioliiton aikana. Ero oli maanpäällinen helvetti enkä ala yksityiskohtia kertomaan. Hän yritti viedä kaiken omaisuuden ja lapsiakaan ei viitsi elättää kuin väkipakolla. Nyt on sitten elämä alkanut vakiintumaan eron jälkeen. Minulla menee kaikin puolin kivasti. Ex ei ole puheväleissä lastemme kanssa, lapset eivät tykkää exän naisesta ja ex on hassannut kaikki rahansa taivaan tuuliin ja on taloudellisissa vaikeuksissa.
Kuulostaa ihan samalta kuin tyyppi, jonka kanssa erehdyin seurustelemaan hetken sekä oma isäni. Noi on niin samasta puusta veistetty kaikki, että kun tuntee yhden, tuntee periaatteessa kaikki. Pientä variaatiota toki löytyy, että kaikki eivät tee ihan kaikkia temppuja.
Isä ei tehnyt ikinä, koskaan, kertaakaan mitään kotitöitä, mutta mun olisi pitänyt alkaa niitä tehdä heti pienestä asti sekä maksaa myös osa mun omista kuluista alakouluikäisenä. No, kun vanhemmat erkaantuivat, isä ratsasti horisonttiin eikä ole sen koomin kuulunut. Itse olen ottanut asian niin, että elämäni on tasaisempaa ja mukavampaa ilman isääni, vaikka kurjaltahan se tuntuu, että oma isä on hylännyt. Nuorempana koin enemmän kelpaamattomuuden tunnetta, nyt tajuan, että kyse on sairaan ihmisen kyvyttömyydestä hoitaa omaa elämäänsä ja vastuitaan.
Ihan hirveitä miehiä te kattelette. Vaihtoon vaan tollanen ja mitä nopeemmin sen parempi. Tai sitten parisuhdeterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ootko lukenut ketjun Naesistin keskustelutyyli? Jos et, käy lukemassa!
Kiitos. Ensimmäinen viesti ko. ketjussa oli kuin omasta elämästäni! Varsinkin tuo ristiriitojen selvittämättömyys. Mistään en voi puhua, se on valitusta tai riitelyä.
ap
Se on pitkä ketju, mutta tulet saamaan sieltä paljon vastauksia ja vertaistukea ja toivottavasti selkeyttä tulevaisuutesi suhteen. Lämmin halaus sulle ja voimia <3
Kiitos :) Hyvää kesää sinulle!
ap
Kannattaa lukea myös kommentit niin tajuaa, että ongelma on globaali eikä todellakaan oma kumppani ole maailman ainut oudosti käyttäytyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen puoliso. Esim. saattaa puhua tylysti ja väittää, että olen puhunut hänelle tylysti, vaikka ulkopuolinen henkilö tulisi kertomaan todellisen laidan.
Huutaa ja nolaa julkisesti ja väittää käytökseni aiheuttavan tämän.
En ole keksinyt muuta kuin, että on oppinut tavan lapsuudenperheessään eli hänen toinen vanhempansa on ollut samanlainen. Hänen vanhempansa erosivat ja toinen kertoi sen johtuneen tästä käytöksestä.
Voiko todella olla niin sokea omalle käytökselleen? Pakkohan sen olisi se ymmärtää, jos tuollainen käytös kohdistuu VAIN puolisoon?
Kuin hänellä olisi pakkomielle näyttää ihmisille, että hän on korkeammassa asemassa kuin minä, tyyliin näettekö, en ole tossunalla! Minutkin on nolattu juhlissa puolison toimesta. Ja aina syy on minussa, joko olen tehnyt tai sanonut jotain väärin ja "nolannut" hänet! (vaikka olisin vain pyytänyt hieman siirtymään että mahdun viereen istumaan tai tuomaan minullekin juomista, kun hakee itselleen, josta tulikin mieleen, että aina muiden seurassa ollessamme, mies käyttäytyy kuin olisin näkymätön, ei koskaan tule lähelle tai ole "rinnallani", ei noteeraa minua ollenkaan paitsi negatiivisesti....?)
ap
Narsisti on emotionaalisesti kaksivuotiaan tasolla , ei näe itsessään mitään vikaa. Vika on muissa , narsistin käytös on moitteeton. Jos ei itse tätä narsistin käytöstä kohtaa on vaikea ymmärtää että he ei tosiaankaan näe omaa kättäytymistään. Narsisti ei muutu koska hän on OMASTA mielestään aina oikeassa. Vaaditaan iso kriisi jolloin narsisti taittuu ja suojarakennelmat murtuu. Neuvoni on sinulle , joko hyväksyt miehen käytöksen tai eroat. Suosittelen jälkimmäistä oman mielenrauhasi tähden. Kaikkea hyvää elämääsi!
Kun saisin itseni lopullisesti uskomaan tuon! Olen jo tottunut siihen, että hän on välillä hyvä ja sitten taas muuttuu "pahaksi". Se saa sekaisin oman mieleni ja alan kuvitella, onko hän sittenkään ilkeä...?
Sen tiedostan, että hän on omasta mielestään aina oikeassa. Olen oppinut lopettamaan ja poistumaan paikalta. Turhauttaa kuitenkin tuollainen.
Kiitos toivotuksistasi ja kaikkea hyvää myös sinulle :)
ap
Ymmärtääkseni aika klassinen tapa narsistille tuo, että ollaan hyviä välillä ja sitten taas huonoja. Tällöin jäädään ikäänkuin oravanpyörään, josta pois hyppääminen on kieltämättä vaikeaa.
Oma kokemus vastaavanlaisesta ystävästä oli juurikin tuo. En koskaan tiennyt kumpi "hahmo" tuli matkaan mukaan, kun lähdimme vaikka mökille kalastelemaan. Aina sai olla varpaillaan viimeisinä kertoina, joka söi mieltä tietenkin jo ennen reissuun lähtöä. Pahimpina kertoina hän saattoi ikäänkuin pehmittää kehuilla, mukavuuksilla ja "rakkauspommituksella", vain tyrmätäkseen mieleni kanveesii aivan järisyttävän epämielyttävällä kommentilla taikka arvostelulla henkilökohtaisesta elämästäni, täysin puskien takaa. Aikamoinen tiputus tuli useaan otteeseen ja se tuntui tietenkin yhtälailla pahalta ja hämmentävältä. Viimeisestä tapaamisesta on kulunut jo muutama vuosi, eikä se kaduta pätkääkään.
Kaikkea hyvää sinulle. Toivon että löydät itsellesi parhaan ratkaisun asian tiimoilla <3
Ainakin narsisti on sokea käytökselleen eikä tule muuttumaan. Itse lopetin pään hakkaamisen seinään viiden vuoden kohdalla.
Ota huomioon, että mies voi olla tuollainen myös TAHALLAAN.