Kukaan ei ole tulossa lapsen valmistujaisjuhliin :(

Vierailija kirjoitti:

Ennen kävin juhlissa mielelläni, mutta nyt on jäänyt. Ja syynä se, että jokaiseen juhlaan pitäisi olla laittamassa 100-500 euroa juhlakalun tilille. Muuten haukutaan noloksi ja vaikka miksi.

Ei ole varaa käydä. Esim tämän kevään saldo: serkun 30 v juhlat, työkaverin 50v juhlat, sukulaislapsen ristiäiset, miehen siskon 65v juhlat, miehen sukulaisen häät.

Nyt odottamassa kolmet yo-juhlat, kahdet rippijuhlat, kahdet häät ja yhdet polttarit.

Joten tällä palkalla ei pysty enää juhliin menemään

Siis missä kuvitellaan, että kuuluu laittaa tuollaisia summia lahjaan?!

Vierailija kirjoitti:

Masentaa nykyään edes yrittää järjestää mitään juhlia, kun kukaan ei tule kuitenkaan. Omista synttäreistä ym. en niin välitä, mutta olisi kiva jos lapsen juhlissa olisi edes jotain vieraita. Kesällä nuoremman lapsen rippijuhlat, no yllättäen kaikilla kutsuttavilla on häitä ym. tärkeämpiä menoja silloin, tai just oman lapsen rippijuhlat samana päivänä. Lisäksi yksi perhejuhla omalla suvullani, jonne kaikki vähät sukulaiseni menevät. Olemme eronneet ja ex-mies järjestää omat juhlat omille sukulaisilleen.

Surettaa jo valmiiksi ensi kevään ylioppilasjuhlat vanhemmalla lapsella, kun ei sinnekään kuitenkaan kukaan vähistä kutsuttavista taaskaan pääse. 

Minä kerron mistä tuo johtuu: ihmiset eivät jaksa käydä milloin kenenkin juhlilla ja maksaa rahassa tai tavarana sisäänpääsymaksua jos omassa perheessä on tiukkaa esimerkiksi sairauden, työttömyyden tai vaikkapa sen vuoksi, että omaa lasta kiusataan rankasti.

Miksi ihmeessä siis käydä ilahduttamassa lähinnä vanhempia ja etenkin juhlien emäntää kehumalla ruokia? Se nuori voi olla täysin tuntematon, jonka kanssa ei ole vaihdettu sanaakaan viimeiseen 10 vuoteen.

Ongelma syntyy jos menee yhden monilapsisen perheen juhliin kerran ja pitää sitten käydä kaikkien juhlissa. Niinhän se menee joululahjoissakin, että muille joutuu ostamaan vaikka mitä joululahjaksi ja ei ole varaa ostaa omalle lapselle mitään kunnollista.

Siksipä päätimme, että onnittelemme sähköpostilla ja huolehdimme omien lastemme ja nuortemme tarpeista. Kyseessä voi olla lapselle rakas harrastus jne.

Me tullaan!

Onnittelut!

Hieno homma, ja perheen kanssa voi juhlia just kuinka haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan joihinkin amiksen "juhliin" tule.

Muutenkin syrjäytyneen kuuloista touhua. Ylioppilasjuhlissa meillä on ollut lähemmäs sata vierasta, rippijuhlissa vähemmän. Kymmeniä kuitenkin.

Peiliin katse vain!

Olet yrjöttävä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan joihinkin amiksen "juhliin" tule.

Muutenkin syrjäytyneen kuuloista touhua. Ylioppilasjuhlissa meillä on ollut lähemmäs sata vierasta, rippijuhlissa vähemmän. Kymmeniä kuitenkin.

Peiliin katse vain!

Hehe, ei kannata odottaa että tulisin korjaamaan vuotavan vessasi tai asentamaan putket omakotitalosi työmaalle. Olenhan vain amis ;) omat valmistujaisjuhlat oli aikoinaan mukavan lämminhenkiset ja eipä ole kukaan vielä valittanut, että tutuista löytyy tämä amisputkari :D No provohan tuo ylläoleva on mutta yhteen vastaavaan olen törmännyt ihan tosielämässäkin.

Minäkin tunnen yhden. Ihmettelee usein, miten vaikeaa on saada timpuria, sähkäriä tai putkaria töihin. Ja miten ne veloittavat niin paljon. Olen miettinyt, että pitäisikö hänelle kertoa, että "kiire" voi riippua siitä kuka kysyy ja työmaista, joille ei haluta mennä, annetaan tarjous, johon toivotaan, ettei tartuta.

minä en koskaan pyydä ketään suvun sähkäriä tai putkaria/muutakaan amisammattilaista tulemaan vähän hoitamaan jotain juttua. Syynä on vastuukysymykset. Kun pyytää sukulaista, niin yleensä jompikumpi odottaa jotain sukulaisuuteen perustuvaa etua ja tämä tarkoittaa sitä, että työstä tuskin saa mitään virallisia asiakirjoja. Tämä taas merkitsee sitä, että jos jossain tehdään virhe, niin vakuutusyhtiökin voi pestä kätensä jutusta. Sukulaisia jos pyydän, niin ehdottomasti sen yrityksen kautta, jossa sukulainen on töissä ja kaikki hoidetaan virallisesti. Viimeksi uusitiin talon sähköt ja sukulaismies sen hoiti oman firmansa kautta, kaikki sähkötarkstuspaperit sun muut tuli mukana ja takuu työlle. Naapuri vaihdatti oman talonsa sähköt kaverikaupoilla jonkun tutun tuttunsa kautta ja kuinkas sitten kävikään. Saunassa oli sähköt kytketty jotenkin väärin ja sauna vähän kärähti. Se tutun tuttu oli käyttänyt jotain varastossa lojuneita sähköjohtoja, jotka olivat jääneet yli jostain aikaisemmasta työstä. Naapuri makseli sitten omasta pusisstaan saunan korjaukset. 

Ensimmäiselle kommentoijalle, on todellakin työmaita ja "työmaita" :)

Toiselle, juuri näin kuuluu toimia. Mätämunia valitettavasti kuitenkin on joka ammattikunnassa.

- se aiempi amisputkari

Minua ei ole koskaan kutsuttu mihinkään juhliin.

Itäisellä Virolla kivat mummolaruuat tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tieto ylioppilaaksi pääsystä tulee joskus toukokuun puolen välin jälkeen. Miten voi kutsut laittaa aikaisemmin? Toki tieto on jo opettajien arvostelujen mukaan, että läpi on mennyt, mutta virallinen ja lopullinne tieto on kuitenkin eri asia.

Totta, mutta mitä kauempaa vieraat tulevat sitä aiemmin heille pitäisi kyllä kertoa juhlista. Jos joku joutuu tulemaan lentokoneella ja asumaan vaikka hotellissa, niin kai kaikki ymmärtävät ettei sitä matkaa viikossa järjestetä?

Kai ne kutsut voi tehdä valmiiksi, jotta vaikka samana päivänä voi lähettää kun tieto tulee? Ehkä kauempaa tuleville voi soittaa ja kertoa alustavasti juhlista?

Myös vuorotyöläiset tarvitsevat usein tiedon juhlista jo kuukausia aiemmin pystyäkseen järjestämään vapaata. Esimerkiksi minun työpaikassani tehdään työvuorosuunnitelmia tällä hetkellä itsenäisyysäivään asti. 

Voi sitä juhlia perheen keskenkin, mennä syömään ja tehdä jotain mukavaa.

Tarkoitatko, että valmistui amiksesta? Ei liene ihme, ettei sellaisiin "juhliin" tulla?

Vierailija kirjoitti:

Minun rippijuhliini aikoinaan ei tullut ketään.  Kutsuttiin mummo ja pappa, ei tulleet, ei ilmoittaneet mitään.

Kutsuttiin molemmat kummipariskunnat.  Toiset ilmoitti viikkoa ennen menevänsä toisen kummilapsensa rippijuhliin,  toivat sentään pienen lahjakortin minulle.  Toiset kummit lupasivat tulla, ei tulleet.  Ei selityksiä, ei mitään.

Kutsuttiin myös yksi ystäväperhe.  He eivät myöskään tulleet, oli kuulemma muuta ja ajattelivat, että ovat vain tiellä, kun tulee niitä muita kummeja ja sukulaisia.  

Ainoa perheen ulkopuolinen juhlija oli siskon poikaystävä.  Siinä oli minun rippijuhlani.  Muistan ikäni sen, kuinka istuin rippipuvussani olohuoneen nojatuolissa ja odottelin vieraita, kun oli tarkoitus juoda rippikahvit kakkuineen sitten kun vieraat tulee.  Ketään ei tullut.  Sitten vain juotiin ne kahvit keskenämme ja minä vaihdoin toiset vaatteet.  

Siskon rippijuhlissa pari vuotta aikaisemmin oli talo täynnä vieraita.  

Ei siinä minulla itsetunto paljon kasvua kerännyt.   En saanut yhtään korttia edes keneltäkään, saati nyt lahjoja tai ruusuja.  No vanhemmilta tuli ruusut kyllä.  Mutta ne oli sitten ainoat.  Kirkonmäellä katselin kuinka toisilla oli sylit täynnä ruusuja, minä näin kyllä jo siellä, että ketään muita kuin omat vanhemmat ei kirkossa olleet, mutta kuvittelin tyhmänä vielä niiden tulevan meille kotiin.

Onneksi silloin ei vielä ollut sitä tapaa, että kummit tulevat alttarille siunaamaan kummilapsensa.  Minä olisin jäänyt siunaamatta. 

Jostain syystä muuten ne kummit, jotka mitään ilmoittamatta ei vain tulleet, vaikka olivat luvanneet, eivät tulleet meille koskaan enää muulloinkaan eivätkä ottaneet yhteyttä.  Mitään välien rikkoutumisen syytä ei ollut kuitenkaan olemassa eli mitään selitystä ei keksitty.  Ehkä heille sitten jotain tapahtui juuri silloin kun olisi pitänyt lähteä juhlimaan tai jotain, mutta kun mitään ei selitetty jälkeenpäinkään.  

Mummo ja pappa selittivät myöhemmin, että eivät saaneet kyytiä.  Mutta eivät onnitelleet minua kyllä jälkeenpäinkään.  

Jessus tätä. Siis oikeasti. 

Vielä tuo mummo ja pappa, oikeasti jo oksettavia. Ikivanhoja aikuisia, jotka eivät osaa edes taksia tilata, vaan jonkun tarvitsee kyysätä, että edes kykenevät lapsenlapsen tärkeisiin tapahtumiin päästä. On sua luuserisuvulla paiskattu, otan osaa. Eikä edes tätejä, setiä, enoja, ei yhtäkään? Uskomattoman kurjaa.

Et varmaan tällaista tee, ap, mutta oikeasti jos vaan julkaisisit osoitteen tällä palstalla, saattaisi tulla vaikka mitä mukavaa porukkaa juhliin. Tiedän, että se on riskipeliä, mutta voisi tulla. En usko, että murtomiehet ja murhamiehet kuitenkaan tämän perusteella innostuisivat teille, mutta mukavaa porukkaa saattaisi tulla.

Vierailija kirjoitti:

Jaksamisia, kyllä ihmiset ei ole enään niinkuin ennen!!Ei mitään solidaarisuutta ja toistenottamista huomioon?? Maailma on menny todellakin väärään suuntaan.

Kannattaa sukulaisille ja muille sanoa heippa tuollaisen jälkeen.

Nimen omaan lähisukua myöten se oli siinä.Sukua et voi vaihtaa.Mutta sinun ei ole mikään pakko olla heidän kansa misään tekemisisä.Eivät kunioita teitä,tossa se nähtiin.Samoin ystävänne tossase nähtiin!Puhelimissa on puhelujen estot kun viestien.Kuten on some F.B ja Insta.Koko paskat estoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun rippijuhliini aikoinaan ei tullut ketään.  Kutsuttiin mummo ja pappa, ei tulleet, ei ilmoittaneet mitään.

Kutsuttiin molemmat kummipariskunnat.  Toiset ilmoitti viikkoa ennen menevänsä toisen kummilapsensa rippijuhliin,  toivat sentään pienen lahjakortin minulle.  Toiset kummit lupasivat tulla, ei tulleet.  Ei selityksiä, ei mitään.

Kutsuttiin myös yksi ystäväperhe.  He eivät myöskään tulleet, oli kuulemma muuta ja ajattelivat, että ovat vain tiellä, kun tulee niitä muita kummeja ja sukulaisia.  

Ainoa perheen ulkopuolinen juhlija oli siskon poikaystävä.  Siinä oli minun rippijuhlani.  Muistan ikäni sen, kuinka istuin rippipuvussani olohuoneen nojatuolissa ja odottelin vieraita, kun oli tarkoitus juoda rippikahvit kakkuineen sitten kun vieraat tulee.  Ketään ei tullut.  Sitten vain juotiin ne kahvit keskenämme ja minä vaihdoin toiset vaatteet.  

Siskon rippijuhlissa pari vuotta aikaisemmin oli talo täynnä vieraita.  

Ei siinä minulla itsetunto paljon kasvua kerännyt.   En saanut yhtään korttia edes keneltäkään, saati nyt lahjoja tai ruusuja.  No vanhemmilta tuli ruusut kyllä.  Mutta ne oli sitten ainoat.  Kirkonmäellä katselin kuinka toisilla oli sylit täynnä ruusuja, minä näin kyllä jo siellä, että ketään muita kuin omat vanhemmat ei kirkossa olleet, mutta kuvittelin tyhmänä vielä niiden tulevan meille kotiin.

Onneksi silloin ei vielä ollut sitä tapaa, että kummit tulevat alttarille siunaamaan kummilapsensa.  Minä olisin jäänyt siunaamatta. 

Jostain syystä muuten ne kummit, jotka mitään ilmoittamatta ei vain tulleet, vaikka olivat luvanneet, eivät tulleet meille koskaan enää muulloinkaan eivätkä ottaneet yhteyttä.  Mitään välien rikkoutumisen syytä ei ollut kuitenkaan olemassa eli mitään selitystä ei keksitty.  Ehkä heille sitten jotain tapahtui juuri silloin kun olisi pitänyt lähteä juhlimaan tai jotain, mutta kun mitään ei selitetty jälkeenpäinkään.  

Mummo ja pappa selittivät myöhemmin, että eivät saaneet kyytiä.  Mutta eivät onnitelleet minua kyllä jälkeenpäinkään.  

Tuossa oli todennäköisesti vanhemmillasi mennyt välit sukuun jostain syystä, jos kerran siskosi juhlissa oli väkeä. Sisarusten väliset perintöriidat yms on siitä ikäviä, että ne vaikuttavat lapsiinkiin. Toivottavasti sulla on sen jälkeen ollut kivoja juhlia <3

Ei, tuosta ei ollut kyse. Niiden mummon ja papan poisjäämisen syy oli heidän hyvin hankalassa tilanteessaan, jota en tässä nyt sen kummemmin availe, mutta toisaalta olisivat he nyt varmaan kyydinkin saaneet, jos olisivat oikein kovasti tahtoneet. Mutta jotain heidän piti selittää, kun eivät voineet todellista syytä sanoa. Mummoa varsinkin kävi kovasti sääliksi.

Sukuun, joka tässä tapauksessa oli isän suku, oli kyllä ihan hyvät välit loppuun asti, mutta emme me hirveän paljon tekemisissä olleet, oli pitkät välimatkat eikä kaikilla siihen aikaan vielä ollut autoakaan eikä edes puhelimia. Puhun nyt 70-luvusta.

Siis eniten kummastutti ja kummastuttaa vieläkin ne toiset kummit, jotka innokkaina lupasivat tulla ja vielä varmistivat, mihin aikaan jne. Ja sitten ei tulleet. Mitään välien rikkoutumista ei ollut. No nythän he kaikki on kuolleetkin ajat sitten.

Vanhempani olivat ihan äimän käkenä, muistan sen hyvin. He vielä pitkään sen jälkeenkin pohtivat, että mikä niille tuli. Toki odottivat yhteydenottoa ja edes jotain selitystä, mutta ei mitään.

Siskon juhlissa oli paljon porukkaa, kaikki kummit ja kavereita ja muita. Minun kaverit pääsi ripille samaan aikaan, joten olivat omissa juhlissaan.

On se minuun jäljen jättänyt. Oli ihan tarkoituskin viettää sitä päivää vain kummien ja muutamien muiden ihmisten kanssa, mutta eipä tulleet hekään.

Äidin sukua tavattiin harvoin, karjalainen evakkosuku levinnyt ympäri maata.

Joo, paskaa vain tapahtuu, niinhän se on. Pitää ottaa jo huumorilla, tässä iässä.

Minä käyn mieluummin ammattiin valmistumis juhlassa kuin yo juhlassa, nehän on vaan lukennet ja ovat ilman ammattia, yksissä kävin kun oli "pakko". Korona aikana en käy juhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun rippijuhliini aikoinaan ei tullut ketään.  Kutsuttiin mummo ja pappa, ei tulleet, ei ilmoittaneet mitään.

Kutsuttiin molemmat kummipariskunnat.  Toiset ilmoitti viikkoa ennen menevänsä toisen kummilapsensa rippijuhliin,  toivat sentään pienen lahjakortin minulle.  Toiset kummit lupasivat tulla, ei tulleet.  Ei selityksiä, ei mitään.

Kutsuttiin myös yksi ystäväperhe.  He eivät myöskään tulleet, oli kuulemma muuta ja ajattelivat, että ovat vain tiellä, kun tulee niitä muita kummeja ja sukulaisia.  

Ainoa perheen ulkopuolinen juhlija oli siskon poikaystävä.  Siinä oli minun rippijuhlani.  Muistan ikäni sen, kuinka istuin rippipuvussani olohuoneen nojatuolissa ja odottelin vieraita, kun oli tarkoitus juoda rippikahvit kakkuineen sitten kun vieraat tulee.  Ketään ei tullut.  Sitten vain juotiin ne kahvit keskenämme ja minä vaihdoin toiset vaatteet.  

Siskon rippijuhlissa pari vuotta aikaisemmin oli talo täynnä vieraita.  

Ei siinä minulla itsetunto paljon kasvua kerännyt.   En saanut yhtään korttia edes keneltäkään, saati nyt lahjoja tai ruusuja.  No vanhemmilta tuli ruusut kyllä.  Mutta ne oli sitten ainoat.  Kirkonmäellä katselin kuinka toisilla oli sylit täynnä ruusuja, minä näin kyllä jo siellä, että ketään muita kuin omat vanhemmat ei kirkossa olleet, mutta kuvittelin tyhmänä vielä niiden tulevan meille kotiin.

Onneksi silloin ei vielä ollut sitä tapaa, että kummit tulevat alttarille siunaamaan kummilapsensa.  Minä olisin jäänyt siunaamatta. 

Jostain syystä muuten ne kummit, jotka mitään ilmoittamatta ei vain tulleet, vaikka olivat luvanneet, eivät tulleet meille koskaan enää muulloinkaan eivätkä ottaneet yhteyttä.  Mitään välien rikkoutumisen syytä ei ollut kuitenkaan olemassa eli mitään selitystä ei keksitty.  Ehkä heille sitten jotain tapahtui juuri silloin kun olisi pitänyt lähteä juhlimaan tai jotain, mutta kun mitään ei selitetty jälkeenpäinkään.  

Mummo ja pappa selittivät myöhemmin, että eivät saaneet kyytiä.  Mutta eivät onnitelleet minua kyllä jälkeenpäinkään.  

Jessus tätä. Siis oikeasti. 

Vielä tuo mummo ja pappa, oikeasti jo oksettavia. Ikivanhoja aikuisia, jotka eivät osaa edes taksia tilata, vaan jonkun tarvitsee kyysätä, että edes kykenevät lapsenlapsen tärkeisiin tapahtumiin päästä. On sua luuserisuvulla paiskattu, otan osaa. Eikä edes tätejä, setiä, enoja, ei yhtäkään? Uskomattoman kurjaa.

No voi, täytyy sen verran kumminkin nyt selittää, että mummolla ja papalla oli hankalaa, koska heidän luonaan asui vanhempi poika joka sairasti skitsofreniaa ja aiheutti milloin mitäkin huolta. Hän ei ollut väkivaltainen, mutta käyttäytyi kummallisesti ja saattoi olla siinä mielessä vaaraksi ympäristölleen. Oli hän silloin tällöin hoidossakin, mutta palasi taas takaisin, mummo yritti suojella lastaan kun tiesi ettei se selviä yksin maailmassa. Varmaan oli taas jotain tapahtunut, mutta varsinkin mummo yritti aina peitellä asioita, se oli hänen tapansa suhtautua asiaan.

Muita sukulaisia ei edes kutsuttu kun oli tarkoitus viettää rippijuhlat pienemmällä porukalla, eikä niitä sukulaisia kovin paljoa olisi ollutkaan.

Minulle olisi riittänyt että ne toiset kummit ja se ystäväperhe olisivat tulleet. Ja vaikka vain pelkästään ne kummitkin. Siskolla oli kolmet kummipariskunnat eikä ne olleet sukulaisia, olin kyllä hiukan katkera kun omat kummit ei yhtään välittäneet.

Kun olin jo aikaihminen ja

tämä kummisetäni kuoli, lähetin kummitädilleni muistoadressin ja seuraavana jouluna joulukortin. Ajattelin, että haluan olla fiksu ja hyvin käyttäytyvä aikuinen ja että haluan muistaa häntä, vaikka minua ei aikanani muistettukaan. Ei kuulunut mitään sittenkään ja siihen sekin lähentyminen sitten jäi.

Myönnän, että itse olen ollut huono kummi yhdelle kummilapselleni, olen toki osallistunut juhliin ja muistanut lahjoilla, mutta muuten en ole yhteyttä pitänyt. Se johtuu hänen vanhempiensa tekemästä kataluudesta minua kohtaan. Vaikea on pitää yhteyttä pelkästään lapseen, kun vanhempiin ei voi luontevasti suhtautua. Meni välit kokonaan silloin.