Kateellinen muiden lasten menestyksestä

Kyllä elämässä pärjää ilman kirkkaat koulutusta. Minä ja sisarukseni, kukaan ei ole korkeasti koulutettu. Hyvin ollaan pärjätty, töitä on aina riittänyt. Viihdymme oman alamme töissä, luotettavia duunareita olemme. En usko että äitimme kärsii siitä kun kukaan meistä ei ole yo. Hänen sisaruksen lapset on ylioppilaita, enemmän elämänhallinta kadoksissa kun yhdelläkään meistä.

Tiedän että oma äitini ajattelee myös noin. Olen vastikään diagnoosin saanut adhd ja autisti. Lukion suoritin hyvin arvosanoin, mutta lähdinkin opiskelemaan huuhaa-alaa. Oikeastaan en ole koskaan eläessäni tiennyt, mitä haluan tehdä. Mulla ei ole koskaan ollut päämääriä. Yliopistosta valmistuin pari vuotta muita kurssikavereita jäljessä ja ystäviä mulla ei ole ikinä ollut.

Olen ollut elämäni aikana yhteensä 5 kk palkkatyössä, enkä siis päivääkään vakituisessa työsuhteessa. Yrityksiä olen perustanut elämäni aikana kaksi, nekin kaatuivat mahdottomuuteensa ja jäljelle jäi velkavankeus. Ikää mulla 31 ja aina ollut suvun häpeätahra... Lapsena rasavilli mutta koulussa kuitenkin hyvä, niin multa odotettiin kohtuuttomia. 

Aikuisenakin voi opiskella, jos tulee myöhemmin lukuintoa, vaikka nyt ei olisikaan. Älä kasaa turhia paineita tai odotuksia itsellesi tai tytöllekin, hyvä elämä on muutakin kuin yo-lakki. Ylioppilaistakin osalta koulu jää siihen, mutta koska ylioppilas ole mikään ammatti, niin töitä ei välttämättä saa helposti tai joutuu hankkimaan ammattikoulusta ammatin.

Se että täysi-ikäinen lapsi pääsee / ei pääse ylioppilaaksi, ei ole ensisijaisesti äidin onnistuminen / epäonnistuminen, vaikka osallistuvasta ja kannustavasta äidistä voikin olla apua. Eikä ylioppilaaksi pääseminen kerro vielä yhtään mitään siitä, miten elämä sen jälkeen menee.

Minulla päinvastoin, olisin halunnut yläasteen jälkeen kiertämään maailmaa palkattuna hevosenhoitajana mutta vanhemmat pakotti lukioon ja menin aluksi ajatellen että sitten vaan kun pääsen tästä inhokkikoulusta niin lähden heti toteuttamaan hevosunelmaani. Olisihan siitä

voinut vakkarityökin tulla mutta lukiovuosina homma haalistui ja meninkin yliopistoon ja valmistuin ja nyt on hyväpalkkainen työ mikä mahdollistaa hevosen pidon harrastuksena.

Vierailija kirjoitti:

Sääliä saa ilmaiseksi. Kateus pitää ansaita.

Tämä! Pitää niin paikkaansa.

Naapurin amislapsia säälitään, että weeteeporukkaahan niistä tulee, juoppoja ja h#oria. Mutta seuraavassa lauseessa kadehditaan toisen naapurin teekkaripoikaa tai oikikseen päässyttä tytärtä.

Näistä avautumisista tulee tunne, kuinka itsekkäitä lapsia hankkivat ovat. Sillä ei ole mitään väliä, mitä lapsia haluaa vaan pitäisi elää vanhempien unelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttu mamma kehuskeli miten hänen lapsensa on ollut telkkarissa, kun näkyi Poliisit-sarjassa "palvelun" saaneena osapuolena. Entä jos sinäkin yrittäisit suhtautua toisin? Sen minkä opiskelussa ehkä häviääkin, saa moninkertaisena elämänkoulussa takaisin.

Ei lukion kesken jättänyt automaattisesti ole joku elämämkoululainen weetee. Voihan ap:n lapsi tuosta vielä ryhdistäytyä. 

Voithan sä itse aina hakea jonnekin opiskelemaan ja tehdä maisterin tutkinnon tai vaikka väikkärin. Ois sit jotain muutakin saavutettu elämässä kuin elämämkallulapsen kasvattaminen

Tyttärelläsi on edessä 50 vuotta opiskelu- ja työelämää, joten jos 18 vuotiaana kaikke ei mene oppikirjan mukaan, niin ei se maailmaa kaada. Jotkut tarvitsevat enemmän aikaa löytääkseen oman juttunsa ja niin kauan kuin vain olet tyttäresi tukena, niin vain sillä on merkitystä.

Olen todennut lapsille, että elämä on helpompaa, kun menee virran mukana eli jos menee lukioon,  niin opiskelee siellä, kirjoittaa ylioppilaaksi ja asettaa lukion alusta alkaen tavoitteensa niin, että on jotain, mitä kohti mennä. Huuhailemaan ehtii myöhemminkin eikä mikään ole niin surkeaa kuin vailla koulutusta oleva kolmikymppinen, jolla on perhettä eikä varaa opiskella sitä, mitä oikeasti haluaa, kun nuorena tuli tehtyä niitä omia valintoja.

Fakta on, että koulutettu saa helpommin mukavia töitä kuin kouluttamaton ja opintojen väliinjättäminen merkitsee aika usein sitä, että unelmansa pitää vaihtaa hyvin vaatimattomiin.

Ei nuorelle saa antaa kokemusta siitä, että opinnoilla ei ole merkitystä tai että heidän yo-lakkinsa ei ole lippalakkia ihmeellisempi. Miksi ei saisi opiskella ahkerasti ja päntätä pääsykokeisiin, vaikka monen mielestä riittää, että elää omanlaistaan elämää - uskomattoman usein yhteiskunnan kustantamana.

Vierailija kirjoitti:

Olen todennut lapsille, että elämä on helpompaa, kun menee virran mukana eli jos menee lukioon,  niin opiskelee siellä, kirjoittaa ylioppilaaksi ja asettaa lukion alusta alkaen tavoitteensa niin, että on jotain, mitä kohti mennä. Huuhailemaan ehtii myöhemminkin eikä mikään ole niin surkeaa kuin vailla koulutusta oleva kolmikymppinen, jolla on perhettä eikä varaa opiskella sitä, mitä oikeasti haluaa, kun nuorena tuli tehtyä niitä omia valintoja.

Fakta on, että koulutettu saa helpommin mukavia töitä kuin kouluttamaton ja opintojen väliinjättäminen merkitsee aika usein sitä, että unelmansa pitää vaihtaa hyvin vaatimattomiin.

Ei nuorelle saa antaa kokemusta siitä, että opinnoilla ei ole merkitystä tai että heidän yo-lakkinsa ei ole lippalakkia ihmeellisempi. Miksi ei saisi opiskella ahkerasti ja päntätä pääsykokeisiin, vaikka monen mielestä riittää, että elää omanlaistaan elämää - uskomattoman usein yhteiskunnan kustantamana.

Mulle toitotettiin samaa ja sitä suuremmalla innolla protestoin vanhempia. Antakaa aikuisten lastenne tehdä yrityksensä ja erheensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääliä saa ilmaiseksi. Kateus pitää ansaita.

Tämä! Pitää niin paikkaansa.

Naapurin amislapsia säälitään, että weeteeporukkaahan niistä tulee, juoppoja ja h#oria. Mutta seuraavassa lauseessa kadehditaan toisen naapurin teekkaripoikaa tai oikikseen päässyttä tytärtä.

Käväisin vanhemmillani pari viikkoa sitten ja tapasin kaupassa kassalla yläasteaikaisen luokkakaverin. Minä vanhempieni koulutukseen kannustama lakimies tienaan bruttona noin 7000 e/kk, hän vailla koulutusta mutta itse valintansa tehneenä noin 1800 e/kk. Onhan se kamalaa, että opiskelu kannattaa.

Kynä on kevyempi kuin lapio sanoi pappani minulle kun emmin lukioon menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todennut lapsille, että elämä on helpompaa, kun menee virran mukana eli jos menee lukioon,  niin opiskelee siellä, kirjoittaa ylioppilaaksi ja asettaa lukion alusta alkaen tavoitteensa niin, että on jotain, mitä kohti mennä. Huuhailemaan ehtii myöhemminkin eikä mikään ole niin surkeaa kuin vailla koulutusta oleva kolmikymppinen, jolla on perhettä eikä varaa opiskella sitä, mitä oikeasti haluaa, kun nuorena tuli tehtyä niitä omia valintoja.

Fakta on, että koulutettu saa helpommin mukavia töitä kuin kouluttamaton ja opintojen väliinjättäminen merkitsee aika usein sitä, että unelmansa pitää vaihtaa hyvin vaatimattomiin.

Ei nuorelle saa antaa kokemusta siitä, että opinnoilla ei ole merkitystä tai että heidän yo-lakkinsa ei ole lippalakkia ihmeellisempi. Miksi ei saisi opiskella ahkerasti ja päntätä pääsykokeisiin, vaikka monen mielestä riittää, että elää omanlaistaan elämää - uskomattoman usein yhteiskunnan kustantamana.

Mulle toitotettiin samaa ja sitä suuremmalla innolla protestoin vanhempia. Antakaa aikuisten lastenne tehdä yrityksensä ja erheensä. 

No sinusta tuli rikas ja onnellinen, jos olisit toiminut toisin, et olisi koskaan saavuttanut nykyistä elintasoasi yhtä helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todennut lapsille, että elämä on helpompaa, kun menee virran mukana eli jos menee lukioon,  niin opiskelee siellä, kirjoittaa ylioppilaaksi ja asettaa lukion alusta alkaen tavoitteensa niin, että on jotain, mitä kohti mennä. Huuhailemaan ehtii myöhemminkin eikä mikään ole niin surkeaa kuin vailla koulutusta oleva kolmikymppinen, jolla on perhettä eikä varaa opiskella sitä, mitä oikeasti haluaa, kun nuorena tuli tehtyä niitä omia valintoja.

Fakta on, että koulutettu saa helpommin mukavia töitä kuin kouluttamaton ja opintojen väliinjättäminen merkitsee aika usein sitä, että unelmansa pitää vaihtaa hyvin vaatimattomiin.

Ei nuorelle saa antaa kokemusta siitä, että opinnoilla ei ole merkitystä tai että heidän yo-lakkinsa ei ole lippalakkia ihmeellisempi. Miksi ei saisi opiskella ahkerasti ja päntätä pääsykokeisiin, vaikka monen mielestä riittää, että elää omanlaistaan elämää - uskomattoman usein yhteiskunnan kustantamana.

Mulle toitotettiin samaa ja sitä suuremmalla innolla protestoin vanhempia. Antakaa aikuisten lastenne tehdä yrityksensä ja erheensä. 

Sanovat, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Fiksu oppii muiden virheistä eikä tee yrityksiä ja erehdyksiä sinun tavallasi.

Olen korkeakoulutettu ja ammattikoulun käynyt siskoni tienaa enemmän kuin minä. Voi sitä menestyä ilman koulujakin. 

No meidän lapsi on opiskellut lukion jälkeen alkaa tutkinnon ja yliopistossa useamman vuoden jo ja tuskin työllistyy ihan äkkiä.

Kärsii mielenterveysongelmista ja epävakaata on elämä vaikka onkin todella ahkerasti opiskellut.

Lapset ei vanhempien mieltymysten takia opiskele tai ole opiskelematta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla harmittaa kuulla tämmösestä. Jätin koulut kesken (kaksoistutkinto) ku täytin 18. Oon sitä mieltä että tuo oli omalta osalta paras ratkaisu. Se mikä tuosta teki vaikean oli läheisten suhtautuminen. En haluais pahoittaa toisten mieltä omilla valinnoilla, mutta jos toinen vaihtoehto on tehdä asioita jotka ei tunnu itelle oikeilta ja pitää muut tyytyväisinä, niin valitsen ekan. Jokainen voi kuitenkin vaikuttaa omiin tunteisiinsa, esimerkiksi pettymyksen käsitteleminen on jokaisen oma asia. Ei siittä sillä pääse, että toinen ihminen tai maailma muokkautuis sen tunteen mukaan, vaan se kuuluu tuntea ja hyväksyä, jonka jälkeen siitä voi päästää irti.

Mutta kerro nyt ihmeessä enemmän. Mitä teit sen jälkeen? Miten vanha nyt olet? Mitä aiot "tehdä isona"? Oletko itsenäinen aikuinen joka ihan itse ansaitsee elantonsa Kelasta? Onko tullut perhe perustettua? Minkälaisen tyypin kanssa? Jne.

Luulen että äiti pelkää lapsensa katuvan "nuoruuden lyhyellä elämänkokemuksella" tehtyä varsin isoa valintaa. Yleensä kun äidit tuppaavat toivomaan lapsensa parasta, mikä se sitten onkaan. Koulujen ihan vain kesken jättäminen harvemmin on.

Minä olen aidosti ylpeä lapsistani, jotka ovat opiskelleet ahkerasti, päässeet mieluisille aloille opiskelemaan ja saavuttaneet tavoitteensa. En suostu häpeämään sitä, meillä arvostetaan koulutusta enkä suostu häpeämään sitäkään, että lapseni ovat hyväpalkkaisissa töissä. Jos joku on kateellinen siitä, että jo nuorena kykenee toimimaan tavoitteellisesti, niin siinäpä on.

Kaikkia meitä tarvitaan, niin rekkakuskeja, postinjakajia kuin kirurgejakin. Jokainen valitsee omista lähtökohdistaan. Fiksulla valinnalla saa enemmän tyhmällä.