Kateellinen muiden lasten menestyksestä

Harmi että susta tuntuu tolta.

Sulla on kuitenkin lapsi, joka on sellainen kun on. Voit joko nauttia siitä ja tutustua.siihen, tai kärsiä omien toiveiden ja ajatusten täyttymättä jäämisestä.

Oma valinta.

Tuttu mamma kehuskeli miten hänen lapsensa on ollut telkkarissa, kun näkyi Poliisit-sarjassa "palvelun" saaneena osapuolena. Entä jos sinäkin yrittäisit suhtautua toisin? Sen minkä opiskelussa ehkä häviääkin, saa moninkertaisena elämänkoulussa takaisin.

Nuori on mahtava kun uskaltaa mennä omia polkujaan ja etenkin kun osaa huolehtia itsestään rahallisestikkin käymällä töissä ym. Nykyään opiskelemaan voi hakea myöhemminkin halutessaan elämässään eikä heti peruskoulusta tai lukiosta.

Eipä ole kateus mielessä vaikka ei yo juhlia tullutkaan. En ymmärrä miksi vertaat lastasi muihin.

Luuletko että muilla se onni ja autuus jatkuu. Moni ei pääse opiskelemaan, ei töihin. Paperit voi olla huonot jne.

Eikö lapsesi saa elää elämäänsä niin kui parhaaksi näkee?

Ei hieno koulutus, juhlat, hyväpalkkainen työ ym. Takaa onnea ja kestävää tulevaisuutta.

Sääliä saa ilmaiseksi. Kateus pitää ansaita.

Musta on hieni juttu että lapsellasi on töitä ja hoitaa asiansa. Siitä moni vain haaveilee.

Kyllä yliopiston käyneetkin voi syrjäytyä ja jäädä työttömäksi

Onko kyseessä j ä n n ä tyttö

Vierailija kirjoitti:

Musta on hieni juttu että lapsellasi on töitä ja hoitaa asiansa. Siitä moni vain haaveilee.

Kyllä yliopiston käyneetkin voi syrjäytyä ja jäädä työttömäksi

Tilastojen mukaan on silti niin, että todennäköisyys syrjäytymiseen on vailla ammatillista koulutusta olevilla, samoin työttömyys on enemmän kouluttamattomien kuin koulutettujen ongelma.

Voihan ap:n työssäkäyvä ja asiansa hoitava tytär syrjäytyä hurjaa vauhtia tai olla 40v iässä tohtori, kuka sen tietää. Tohtoritkin voivat seota.

Meillä mies opetti lapselle, että lapsi elää/opiskelee ITSEÄÄN varten, ei meitä varten.

Toisten lapset haluavat opiskella ja tehdä itselleen tärkeitä asioita, vaikka pelastaa kolaripotilaita ja toisille taas unelman toteuttamiseen riittää Lidlin kassalla istuminen. Jokaisella on erilaisia haaveita ja erilaisia mahdollisuuksia niitä tavoitella.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kateus mielessä vaikka ei yo juhlia tullutkaan. En ymmärrä miksi vertaat lastasi muihin.

Luuletko että muilla se onni ja autuus jatkuu. Moni ei pääse opiskelemaan, ei töihin. Paperit voi olla huonot jne.

Eikö lapsesi saa elää elämäänsä niin kui parhaaksi näkee?

Ei hieno koulutus, juhlat, hyväpalkkainen työ ym. Takaa onnea ja kestävää tulevaisuutta.

No ei sitä takaa kesken jäänyt lukio ja hanttihommatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Musta on hieni juttu että lapsellasi on töitä ja hoitaa asiansa. Siitä moni vain haaveilee.

Kyllä yliopiston käyneetkin voi syrjäytyä ja jäädä työttömäksi

Todellakin! Sanoisin, että ap:n tytär on ihan ikäluokkansa eliittiä, jos hänellä on työpaikka ja raha-asiat ovat kunnossa.

Mulla harmittaa kuulla tämmösestä. Jätin koulut kesken (kaksoistutkinto) ku täytin 18. Oon sitä mieltä että tuo oli omalta osalta paras ratkaisu. Se mikä tuosta teki vaikean oli läheisten suhtautuminen. En haluais pahoittaa toisten mieltä omilla valinnoilla, mutta jos toinen vaihtoehto on tehdä asioita jotka ei tunnu itelle oikeilta ja pitää muut tyytyväisinä, niin valitsen ekan. Jokainen voi kuitenkin vaikuttaa omiin tunteisiinsa, esimerkiksi pettymyksen käsitteleminen on jokaisen oma asia. Ei siittä sillä pääse, että toinen ihminen tai maailma muokkautuis sen tunteen mukaan, vaan se kuuluu tuntea ja hyväksyä, jonka jälkeen siitä voi päästää irti.

Ei ole äitien ansiota lasten opiskelut, ihan lapsesta itsestään kiinni kiinnostaako opiskelu.

Hienoa että tyttö menee omia polkujaan ja on kiinnostuksenkohteita. Opiskeluinto voi syttyä vielä myöhemmin, nyt ei vain ollut oikea aika hänelle. Hyvää elämää voi elää monella tavalla ja monen tien kautta. Ole vain ylpeä lapsestasi, esimerkiksi siitä että on tehnyt itse valintansa eikä mene massan mukana ja että kaikki on kuitenkin hyvin.

Ai että tyttären olisi pitänyt kirjoittaa ylioppilaaksi ja hakea hieno opiskelupaikka, ettei äidille tulisi paha mieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on hieni juttu että lapsellasi on töitä ja hoitaa asiansa. Siitä moni vain haaveilee.

Kyllä yliopiston käyneetkin voi syrjäytyä ja jäädä työttömäksi

Todellakin! Sanoisin, että ap:n tytär on ihan ikäluokkansa eliittiä, jos hänellä on työpaikka ja raha-asiat ovat kunnossa.

Isolla osalla tuoreita ylioppilaita on työpaikka ja raha-asiat kunnossa, he vain jatkavat syksyllä opiskelemaan. Sekö on sinusta huono asia?

Meillä on vähän sama juttu eli lapsi/nuori aikuinen ei ymmärrä, että hänen lahjoillaan olisi mahdollista saavuttaa ns. helppo elämä hyväpalkkaisessa ja itseä kiinnostavassa työssä. Toisaalta suvussa on useita mielenterveyssairautta potevia nuoria, joten en uskalla painostaa häntä uralla eteenpäin. Kaikki on niin suhteellista. Onnellisuus se kuitenkin tärkeintä on.

Lapsesi on kuitenkin ilmeisen reipas ja omillaan pärjäävä nuori. Olehan siitä ylpeä! Tärkeintä on löytää oma elämänpolku, ei toteuttaa muiden ihanteita. Ei ylioppilaaksi pääsy edes ole mitään erityisen ihmeellistä ja ennenkaikkea se ei takaa tulevasta mitään. Monet menevät lukioon vain koska eivät oikein muutakaan siinä iässä keksi.

Lapsesi menestyy elämässä parhaiten sillä että kunnioitat hänen valintojaan.