Ystävä aloitti seurustelun ja lopetti pitämästä minuun yhteyttä. Miten tähän tulisi nyt suhtautua?

Tottakai puoliso vie aikaa. Mukaan tulee puolison mukana ihmisiä, sukulaisia, perhettä, työkavereita. Minulta jäi ystäviin yhteydenpito kovinkin.

Tuo on tosi ikävää ja valitettavan tavallistakin, joskin myös tavallaan inhimillisen ymmärrettävää. Itse olen todennut toimivaksi että jos minä olen se seurustelun huuman aloittanut niin yritän edes skarpata tarkoituksellisesti myös kavereidenkin suuntaan vaikka silloin olisikin se joku toinen mielenkiintoisempi, ja toisekseen on hyvä jos olisi useampia kavereita niin ei kasaudu odotukset liikaa jonkun tietyn kaverin niskaan, kun elämässä on parisuhteiden lisäksi muitakin kaverisuhteita haastavia aikakausia ja elämäntilanteita, kuten työkiireet, ruuhkavuodet, omat tai muiden sairastumiset vaikka helposti tilanne tuntuukin hyljätyltä, niin ei useinkaan ole mitään henk. kohtaista, mutta kuten aiemmin sanottu tuossa ei sellaisista muista asioista vaikuta olevan kyse, niin näpäytys takaisin jos/ kun alatkin kelvata taas mystisesti, mikään varakaveruus ei ole kyllä oikein

kohtalotoveri kirjoitti:

Lisään vielä, että kaipaan ystävääni, mutta en taida ottaa enää takaisin, ainakaan yhtä tiivisti sitten kun (/jos) heille tulee ero miehensä kanssa. Harmi vain, että en ole löytänyt uuttakaan ystävää. Pari kaveria on, mutta ei niin mukavaa yhdessäoloa, kuin hänen kanssaan oli.

Mikähän siinä onkin, että erityisesti naiset niin mielellään hylkäävät ystävänsä kun rakastuvat? Miehillä useammin säilyy oma elämä, jopa siihen pisteeseen että naisella harmittaa kun mies vaan niiden kavereidensa kanssa viettää vapaa-aikaa. Ei aina, mutta useammin kuin naisilla.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tosi ikävää ja valitettavan tavallistakin, joskin myös tavallaan inhimillisen ymmärrettävää. Itse olen todennut toimivaksi että jos minä olen se seurustelun huuman aloittanut niin yritän edes skarpata tarkoituksellisesti myös kavereidenkin suuntaan vaikka silloin olisikin se joku toinen mielenkiintoisempi, ja toisekseen on hyvä jos olisi useampia kavereita niin ei kasaudu odotukset liikaa jonkun tietyn kaverin niskaan, kun elämässä on parisuhteiden lisäksi muitakin kaverisuhteita haastavia aikakausia ja elämäntilanteita, kuten työkiireet, ruuhkavuodet, omat tai muiden sairastumiset vaikka helposti tilanne tuntuukin hyljätyltä, niin ei useinkaan ole mitään henk. kohtaista, mutta kuten aiemmin sanottu tuossa ei sellaisista muista asioista vaikuta olevan kyse, niin näpäytys takaisin jos/ kun alatkin kelvata taas mystisesti, mikään varakaveruus ei ole kyllä oikein

Olisi täysin ymmärrettävää, jos jotain stressaavaa olisi tapahtunut, mutta kyllä tässä on kyse valinnasta. Lapseton pariskunta, ei edes perhe-elämän kiireellisyyteen voi vedota. Hän on valinnut viettää kaiken vapaa-aikansa sen yhden ihmisen kanssa, eikä ystävälle enää kiinnosta aikaa uhrata. Lapseton nelikymppinen voi kyllä valita toisinkin halutessaan.

-ap

Tästä tulee kyllä ihan teiniromanssit mieleen ja lapselliselta tässä vaikuttaa ap. Ihan normaalia että aikuisella ihmisellä parisuhde ja perhe menee ystävyyden edelle. Ei 40-vuotiaana ole tarkoitus olla enää mitään bestis suhdetta missä kaveri on elämän keskipiste vaan yhteyttä pidetään harvemmin ja kerrotaan lasten ja kumppanin kuulumisia kahvikupin äärellä ehkä muutaman kerran vuodesa. 

Vierailija kirjoitti:

kohtalotoveri kirjoitti:

Lisään vielä, että kaipaan ystävääni, mutta en taida ottaa enää takaisin, ainakaan yhtä tiivisti sitten kun (/jos) heille tulee ero miehensä kanssa. Harmi vain, että en ole löytänyt uuttakaan ystävää. Pari kaveria on, mutta ei niin mukavaa yhdessäoloa, kuin hänen kanssaan oli.

Mikähän siinä onkin, että erityisesti naiset niin mielellään hylkäävät ystävänsä kun rakastuvat? Miehillä useammin säilyy oma elämä, jopa siihen pisteeseen että naisella harmittaa kun mies vaan niiden kavereidensa kanssa viettää vapaa-aikaa. Ei aina, mutta useammin kuin naisilla.

-ap

Biologia. Nainen valmistautuu lisääntymään ja uhraamaan kaiken aikansa lapsilleen. Ystävien kanssa on liikuttu laumana vain miehen etsimisen takia. Kun siittäjä löytyy niin ystävän tarve häviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kohtalotoveri kirjoitti:

Lisään vielä, että kaipaan ystävääni, mutta en taida ottaa enää takaisin, ainakaan yhtä tiivisti sitten kun (/jos) heille tulee ero miehensä kanssa. Harmi vain, että en ole löytänyt uuttakaan ystävää. Pari kaveria on, mutta ei niin mukavaa yhdessäoloa, kuin hänen kanssaan oli.

Mikähän siinä onkin, että erityisesti naiset niin mielellään hylkäävät ystävänsä kun rakastuvat? Miehillä useammin säilyy oma elämä, jopa siihen pisteeseen että naisella harmittaa kun mies vaan niiden kavereidensa kanssa viettää vapaa-aikaa. Ei aina, mutta useammin kuin naisilla.

-ap

Biologia. Nainen valmistautuu lisääntymään ja uhraamaan kaiken aikansa lapsilleen. Ystävien kanssa on liikuttu laumana vain miehen etsimisen takia. Kun siittäjä löytyy niin ystävän tarve häviää.

Niin se varmaan on. Tuollainen on kuitenkin tarpeetonta sivistyksen parissa, kun ollaan luonnosta jo erkaannuttu. Mutta jos ei ole tietoinen eläimellisyydestään niin kaipa sitä sitten vaan menee niiden viettiensä mukana, vaikka voisi valita toisinkin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minunkin kaverini ovat vähentäneet yhteydenpitoa, mutteivät lopettaneet kokonaan. Kun ensihuuma haihtui puolentoista vuoden kuluttua, on alkanut niitä yhteydenottojakin taas tulla enemmän. Tosin yleensä nähdään isommalla porukalla.

Saanko kysyä mitä ikäluokkaa ne sinun kaverit ovat olleet? Ja myös muiden vastanneiden ne kaverit, jotka ovat heivanneet ystävänsä kun ovat alkaa seurustelemaan. Kuten sanottua, nuoremmilta tuollainen on täysin normaalia käytöstä, mutta vanhemmalta ihmiseltä hämmentävän typerä ja epäkypsä liike.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minunkin kaverini ovat vähentäneet yhteydenpitoa, mutteivät lopettaneet kokonaan. Kun ensihuuma haihtui puolentoista vuoden kuluttua, on alkanut niitä yhteydenottojakin taas tulla enemmän. Tosin yleensä nähdään isommalla porukalla.

Saanko kysyä mitä ikäluokkaa ne sinun kaverit ovat olleet? Ja myös muiden vastanneiden ne kaverit, jotka ovat heivanneet ystävänsä kun ovat alkaa seurustelemaan. Kuten sanottua, nuoremmilta tuollainen on täysin normaalia käytöstä, mutta vanhemmalta ihmiseltä hämmentävän typerä ja epäkypsä liike.

-ap

Tämä on elämää.

Bros before hoes osoittautuu lopulta hyvin tekopyhäksi jätkien osalta,

joten miksei sisters before misterskin.

Vierailija kirjoitti:

kohtalotoveri kirjoitti:

Lisään vielä, että kaipaan ystävääni, mutta en taida ottaa enää takaisin, ainakaan yhtä tiivisti sitten kun (/jos) heille tulee ero miehensä kanssa. Harmi vain, että en ole löytänyt uuttakaan ystävää. Pari kaveria on, mutta ei niin mukavaa yhdessäoloa, kuin hänen kanssaan oli.

Mikähän siinä onkin, että erityisesti naiset niin mielellään hylkäävät ystävänsä kun rakastuvat? Miehillä useammin säilyy oma elämä, jopa siihen pisteeseen että naisella harmittaa kun mies vaan niiden kavereidensa kanssa viettää vapaa-aikaa. Ei aina, mutta useammin kuin naisilla.

-ap

Naiset sitoutuu suhteeseen ja sen onnistumiseen kun miehelle taas parisuhde on jotain mitä on hankittu kaiken sivuun. Sillä näytetään pomolle, että pystyy sitoutumaan, kavereille että on mies joka saa säännöllisesti seksiä ja muille naisille, että minä poika kelpaan jollekin, ehkä sullekin? Parisuhteella on naiselle ja miehelle ihan eri funktiot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kohtalotoveri kirjoitti:

Lisään vielä, että kaipaan ystävääni, mutta en taida ottaa enää takaisin, ainakaan yhtä tiivisti sitten kun (/jos) heille tulee ero miehensä kanssa. Harmi vain, että en ole löytänyt uuttakaan ystävää. Pari kaveria on, mutta ei niin mukavaa yhdessäoloa, kuin hänen kanssaan oli.

Mikähän siinä onkin, että erityisesti naiset niin mielellään hylkäävät ystävänsä kun rakastuvat? Miehillä useammin säilyy oma elämä, jopa siihen pisteeseen että naisella harmittaa kun mies vaan niiden kavereidensa kanssa viettää vapaa-aikaa. Ei aina, mutta useammin kuin naisilla.

-ap

Biologia. Nainen valmistautuu lisääntymään ja uhraamaan kaiken aikansa lapsilleen. Ystävien kanssa on liikuttu laumana vain miehen etsimisen takia. Kun siittäjä löytyy niin ystävän tarve häviää.

Niin se varmaan on. Tuollainen on kuitenkin tarpeetonta sivistyksen parissa, kun ollaan luonnosta jo erkaannuttu. Mutta jos ei ole tietoinen eläimellisyydestään niin kaipa sitä sitten vaan menee niiden viettiensä mukana, vaikka voisi valita toisinkin.

-ap

Tutkimusten mukaan ihmisellä menee asioiden sisäistämiseen useampi sukupolvi ihan modernin maailmankin asioissa joten kun jokin on tuonne koodattu aikojen alussa niin se ei ehkä muutu niin nopeasti, ollaan miten sivistyneitä tahansa. Alkujaanhan naiset kiersi heimosta heimoon "avioliittojen" takia eikä luoneet mitään pysyviä suhteita oikeastaan minnekään, ei edes siihen lähtöheimoonsa joka piti hylätä kun tuli lisääntymisikään. Samalla siirtyi naisten mukana metallin työstämisen taito. Naiset on aina olleet irrallisia kiertolaisia. Tämä loppui vasta kun kyläyhteisöt ja kaupungit keksittiin, se heikensi naisten asemaa huomattavasti ja se kehitys on jatkunut näihin päiviin asti. 

Vierailija kirjoitti:

...että parisuhde ja ystävyys ovat kaksi ihan eri asiaa eikä ystävän huomiosta kilpailla vaan jokainen pitää yhteyttä sen verran kuin ehtii, jaksaa ja haluaa. 

Ihan totta, mutta itselläni on käynyt niin että se toinen osapuoli ei ole missään yhteydessä useisiin vuosiin. En tiedä eikö ehdi, jaksa vai halua, mutta minä tarvitsen ystävyyden joka on vastavuoroista.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Tottakai puoliso vie aikaa. Mukaan tulee puolison mukana ihmisiä, sukulaisia, perhettä, työkavereita. Minulta jäi ystäviin yhteydenpito kovinkin.

Oletan suoraan, että olet nainen ja puolisosi mies. Etkä ollut keski-ikäinen aloitettuasi suhteesi.

Miksi yhteiseen elämäänne tuli vain miehen puolelta uusia ihmisiä, mutta sinun puolelta ystävät eivät mahtuneet mukaan?

-ap

Myös se on hämmentävää, että me pystytään selittämään lähes juurtajaksain (biologia, evoluutio, kehityksen hitaus) oma käytöksemme, mutta emme muka kykene valitsemaan toisin.

"Kun upea nainen kävelee ohi, niin miehen pää kääntyy automaattisesti, koska biologia sitä, p en is tätä"

"Kun nainen rakastuu, niin ihmisrotuun liittyvien syiden x ja y takia hän heivaa ystävänsä vaikkei edes aio perustaa perhettä. Se on biologiaa."

Moisilla selityksillä ihminen alennetaan tahdottomaksi eläimeksi, jolla kyllä on älykkyys muttei kykyä valita :/ Omassa elämässäni miehet ovat olleet niitä jotka ovat paenneet vastuutaan biologiaan, mutta osataan me naisetkin näköjään.

-ap

Tossa mitään outoa ole. Alkuhuumassa sitä haluaa tehdä kaiken sen uuden rakkaan kanssa ja häntä miellyttäekseen ei edes sovi muita menoja muiden kanssa tai ei ainakaan itse ole aloitteellinen osapuoli.

Odota puoli vuotta tai vuosi, niin sitten kun suhde on vakiintunut, niin alkaa kaverit kiinnostaa taas. Ymmärrän, että toi ärsyttää, mutta ystävänä sitä pitäisi yrittää olla vain iloinen ystävän onnesta, vaikka tuleekin itselleen hieman hylätty olo.

Vierailija kirjoitti:

Tossa mitään outoa ole. Alkuhuumassa sitä haluaa tehdä kaiken sen uuden rakkaan kanssa ja häntä miellyttäekseen ei edes sovi muita menoja muiden kanssa tai ei ainakaan itse ole aloitteellinen osapuoli.

Odota puoli vuotta tai vuosi, niin sitten kun suhde on vakiintunut, niin alkaa kaverit kiinnostaa taas. Ymmärrän, että toi ärsyttää, mutta ystävänä sitä pitäisi yrittää olla vain iloinen ystävän onnesta, vaikka tuleekin itselleen hieman hylätty olo.

Juu, nuorilla noin, ei keski-ikäisillä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tossa mitään outoa ole. Alkuhuumassa sitä haluaa tehdä kaiken sen uuden rakkaan kanssa ja häntä miellyttäekseen ei edes sovi muita menoja muiden kanssa tai ei ainakaan itse ole aloitteellinen osapuoli.

Odota puoli vuotta tai vuosi, niin sitten kun suhde on vakiintunut, niin alkaa kaverit kiinnostaa taas. Ymmärrän, että toi ärsyttää, mutta ystävänä sitä pitäisi yrittää olla vain iloinen ystävän onnesta, vaikka tuleekin itselleen hieman hylätty olo.

Juu, nuorilla noin, ei keski-ikäisillä.

-ap

Nykypäivän 30-40 vuotias on entisaikojen 22 vuotias. 30-40 vuotiaat istuvat päivät pitkä tietokoneella pelailemassa ja katsovat jtn piirrettyjä. Samalla ihmissuhteissa 30-40 vuotiaat ovat paljon lähempänä niitä teiniaikoja kuin arvokasta keski-ikäisyyttä.

Itse asiassa tuota sun huomiota ja purkautumista asiasta olisi pidetty hyvin lapsellisena kiukutteluna 25 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Myös se on hämmentävää, että me pystytään selittämään lähes juurtajaksain (biologia, evoluutio, kehityksen hitaus) oma käytöksemme, mutta emme muka kykene valitsemaan toisin.

"Kun upea nainen kävelee ohi, niin miehen pää kääntyy automaattisesti, koska biologia sitä, p en is tätä"

"Kun nainen rakastuu, niin ihmisrotuun liittyvien syiden x ja y takia hän heivaa ystävänsä vaikkei edes aio perustaa perhettä. Se on biologiaa."

Moisilla selityksillä ihminen alennetaan tahdottomaksi eläimeksi, jolla kyllä on älykkyys muttei kykyä valita :/ Omassa elämässäni miehet ovat olleet niitä jotka ovat paenneet vastuutaan biologiaan, mutta osataan me naisetkin näköjään.

-ap

Ei ihminen ole tahdoton eläin, siksi moni on ilman parisuhdetta eikä hanki lapsia koska he eivät sitä halua, mutta toiset taas päättää toteuttaa sitä viettiään. Siitä on tehty osa kulttuuriamme, uskontoamme ja valtion rakennetta, mutta pohjalla on ne vietit jotka on vain kuorrutettu uudella tavalla, vähemmän ihmisen älykkyyttä loukkaavaksi. On haluttu antaa illuusio, että me valitsemme. Oikeasti ihminen ei valitse kuin vain silloin kun jää kaiken tämän ulkopuolelle ja silloinkin vain jos tekee sen viettejään vastustaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tossa mitään outoa ole. Alkuhuumassa sitä haluaa tehdä kaiken sen uuden rakkaan kanssa ja häntä miellyttäekseen ei edes sovi muita menoja muiden kanssa tai ei ainakaan itse ole aloitteellinen osapuoli.

Odota puoli vuotta tai vuosi, niin sitten kun suhde on vakiintunut, niin alkaa kaverit kiinnostaa taas. Ymmärrän, että toi ärsyttää, mutta ystävänä sitä pitäisi yrittää olla vain iloinen ystävän onnesta, vaikka tuleekin itselleen hieman hylätty olo.

Juu, nuorilla noin, ei keski-ikäisillä.

-ap

Nykypäivän 30-40 vuotias on entisaikojen 22 vuotias. 30-40 vuotiaat istuvat päivät pitkä tietokoneella pelailemassa ja katsovat jtn piirrettyjä. Samalla ihmissuhteissa 30-40 vuotiaat ovat paljon lähempänä niitä teiniaikoja kuin arvokasta keski-ikäisyyttä.

Itse asiassa tuota sun huomiota ja purkautumista asiasta olisi pidetty hyvin lapsellisena kiukutteluna 25 vuotta sitten.

Mikä taikaluku on tämä 25 vuotta, miksi se on merkityksellistä tässä yhteydessä mitä silloin mahdollisesti ajateltiin (vieläpä tarkemmin erittelemättä kuka tai mikä ihmisryhmä ajatteli)?

-ap