Kokemuksia kättäristä vs. naistenklinikka?

Siellä ei ole ylimielistä kohtelua eikä ruuhkaa. JOs supistukset ovat jo tuollaiset, sieltä ei käännytetä kotiin. On monenmoista erilaista kivunlievitystä, homeopatiaa, vyöhyketerapiaa, ilokaasua, guasha-hierontaa, akupunktiota ja sitten normaalit lääkkeelliset lisäksi.



Harkitsepa. Se on todella HIENO paikka synnyttää. Eikä sinne niin pitkä matka nyt ole. Taksilla pääsee tai omalla autolla!!

oli positiivinen. Kokemuksia kättäristä ei ole. Naistenklinikalla kertoivat jo tutustumiskäynnillä, että heille lapsi menee kaiken edelle. Myös äidin mukavuuden tms. Sanotaan, että nkl:ssä on " kovat arvot" . Ehkä niin, mutta kun oma synnytykseni päätyi sektioon olin tosi onnellinen, ettei siellä otettu MINKÄÄNLAISIA riskejä vauvan terveyden kanssa. Jo tullessa minut kytkettiin mittareihin ja kun käyrässä sitten näkyi vauvan sykelaskut oli seuranta tosi tarkkaa. Ja sektiota lääkäri ehdotti siis jo ennen kuin siitä tuli hätäsektio. Kiireellisenä sitten mentiin.



Kodikasta siellä ei kyllä ole, eikä hoitajat osastollakaan välttämättä jaksa kauheasti äidin vointia kysellä, mutta itse sain ainakin tarvitsemani avun vauvan hoidossa kun vain älysin sitä pyytää. (Perhehuonetta emme sektion vuoksi saaneet, vaikka sellainen oli meille jo varattu.)



Jokainen kokee asiat omalla tavallaan ja arvostaa erilaisia asioita, mutta minä olen valmis tinkimään kodikkuudesta ja omasta mukavuudesta jos olen varma, ettei vauvan kanssa oteta mitään riskejä. Ehkä naistenklinikallakin on jo panostettu näihin pehmeämpiinkin arvoihin, en tiedä. Joka tapauksessa olen menossä tälläkin kertaa naistenklinikalle.



JuniperusII rv 18+5

mutta naistenklinikalta vain positiivista..



Kuulostaa kyllä ihmeelliseltä tuo kättärin kohtelu sua kohtaan. Naikkarilla ottivat heti sisään vaikka ei ollut vielä ees kovin kipeitä supistuksia. Mulla oli säännölliset supistukset 6 minuutin välein kun menin sairaalaan. Ja tutustumiskäynnillä sanottiin että saa millon vaan tulla jos siltä tuntuu. Siellä sitten tarkistetaan tilanne ja mietitään jäädäänkö osastolle vai miten tehdään. Ja kuulemma mieluummin monta ns. turhaa käyntiä kuin yhtään liian pitkään kotona odoteltua jos vauvalla ei ookkaan kaikki hyvin tai vauva sitten syntyy matkalla..



Ite menisin kyllä uudestaanki naistenklinikalle.

... molemmat sairaalat ovat kuitenkin HUSin sairaaloita, ja hoito varmaan pitkälti samojen ohjeiden mukaista.



Molemmista olen kuullut hyvää ja pahaa, ja useimmiten kokemuksen laatu riippuu siitä, millaista henkilökuntaa on juuri oman synnytyksen aikaan ollut vuorossa.



Ei se varmaan ole sairaalasta kiinni niinkään, vaan siitä, onko mukava ja empaattinen kätilö vai ei.



Jännittää, millainen tuuri itselle sattuu. Kättärille (Haikaraan) olen menossa ja viikkoja jo 40+2...

Onhan se niin, että raskauden hoito ja itse synnytys on aivan onnesta kiinni. Mutta hoitohenkilökunta voi mokata pahastikin ihan rutiinijutuissa, niinkuin minun kohdallani.

Itse synnytin Kättärillä ja minulla on siitä niin huonoja kokemuksia etten ole selvinnyt niistä vieläkään... Lyhyesti: synnytys käynnistettiin yliaikaisena ja lopulta tuntien ja kolmen tunnin ponnistusvaiheen odottelun jälkeen, päädyttiin kiireelliseen keisarileikkaukseen jossa en ollutkaan kunnolla puutunut. Eli vatsa auki ja tunto tallella. Tapauksesta on tehty valitus ja onneksi tein. Nyt olen menossa Naistenklinikalle sektioon ja anestesialääkärin kanssa keskusteltuani uskon ja toivon, että kaikki menee tällä kertaa hyvin. Pelottaa silti ihan kauheasti.

ja kättäristä jäi aikas nega vaikutelma.Hoitajat ei tuntunu päteviltä tai oliko laiskoja.En tidä kaikin puolin paljon parempi paikka on naistenlinikka vaikkakin laitosmaisempi.Naistenlinikalle menisin synnyttään uudestaan,mutta kättärille en.

Itse synnytin esikoisen -93 kättärillä ja muistot todella negatiiviset. Ilkeet ja tympeet kätilöt jne... Olin silloin 18v enkä ymmärtänyt kun lääkäri päivää ennen ku vauva syntyi puhkaisi vähän kalvoja ja pisti mut sen jälkeen kotiin. Sanoi vielä että puhkasen vähän että laita side housuihin kun voi vuotaa. Sitten vasta -95 kun seuraavaa vauvaamme synnytin naistenklinikalla niin otin puheeksi kalvojen puhkaisun ja siellä kätilöt aivan kummissaan. Että semmosta. Ja olen siinä samaa mieltä että silloinkin kätilöt olivat tosi laiskoja ja mies mua käänteli sängyssä kun sydänäänet laski kun kätilöt ei ehtiny paikalle...

Ja niin olenkin meidän 4 muuta lasta synnyttänyt naistenklinikalla ja meinaan synnyttää seuraavankin, jos meille vielä vauva tulee. Viimeksi olin naistenklinikalla kesäkuussa 2006 ja aivan mahtava paikka! Oltiin miehen ja vauvan kanssa yö perheosastolla jonka jälkeen lähdettiin kotiin. Meidän synnytykseen sattui kätilöksi aivan ihana Elina joka oli siellä kesän töissä ja meidän tyttö oli sen ensimmäinen vauva jonka se auttoi maailmaan naikkarilla:)

mulla jäi kaikin puolin tosi hyvä mieli kättäriltä kun viime vuonna siellä synnytin. Jouduin siellä jonkin aikaa olemaankin kun vesiä meni, mutta mitään ei tapahtunut. Ja sitten käynnisteltiin ym. Joten en tiedä miten helposti sinne pääsee sisään. Yleisesti tuntuu että yhtä lailla hyviä ja huonoja kokemuksi on ihmisillä se naistenklinikalta että kättäriltä, ainakin kun tällä palstallakin niitä välillä käydään läpi. =) Toivotaan että ap:llä menee ensi kerralla mukavammin.



Tipy

Suurin osa synnyttäneistä ystävistäni on synnyttänyt jossain pääkaupunkiseudun synnytyssairaalassa. Kukaan Kättärillä synnyttäneistä ei ole uudelleen mennyt sinne synnyttämään, mutta Jorvissa ja Naistenklinikalla synnyttäneet, ovat menneet samaan sairaalaan uudelleen.

Monet ystäväni sanovat Kättärin hoitajien olevan ilkeitä ja välinpitämättömiä ja ettei kukaan kuuntele (saatika että ottaisivat todesta) ja ohjaus on huonoa.



Itse myös suosittelisin lämmöllä Tammisaaren sairaalaa =)

Kätilöopistolla sain esikoisen 03/05 ja erittäin hyvä kokemus oli. Synnytin tavallisella osastolla ja lapsivuodeaikaa vietettiin Haikaranpesässä. Erityisesti synnytyksen aikana kätilö oli tosi ihana, ja samoin ovat olleet todella mukavia ja hyvinkin pätevän oloisia kaikki kätilöt joihin olen muilla reissuilla törmännyt mm. prenan puolella.



Puhelimessa sen sijaan olen Kätilöopistolta saanut useammankin kerran vähän nyrpeää palvelua, viimeksi soittaessani sinne toksemiaoireista kätilö oikein naurahti puhelimeen " tyhmälle" kysymykselle. Kuitenkaan koskaan kasvotusten kätilöiden kanssa en ole tällasta kohdannut, ja aika monta kertaa siellä tulin eka raskaudessa yhdessä vaiheessa käyneeksi.



Kättärille ollaan menossa nyt pian taas, ja taas minun tuntemistani äideistä kaikki ovat menossa uudelleen Kätilöopistolle - sen sijaan Naistenklinikalla käyneitä tunnen vain kaksi, joista toinen ei missään nimessä halunnut sinne takaisin saatuaan niin kalseaa kohtelua. Toinen taas meni mielellään.



Coe rv 39+6

Kaksi ensimmäistä lastani olen synnyttänyt Lappeenrannassa ja se sairaala oli ihan täys painajainen.tuon sairaalan takia,en uskaltanut edes synnyttää kolmatta lastani.Peloistani sain keskustella naistenklinikan kätilöitten ja lääkäreiden kanssa.Olimme jopa mieheni kanssa keskustelemassa synnytyslääkärin kanssa synnytys tavasta.Ja mieheni sanoi lääkärille ihan suoraan:että mitä tahansa sinä sanotkin me ei uskota sinua,koska samat asiat olemme kuulleet aikasemmin ja kaikki meni päin H......Ä.viisi päivää keskustelun jälkeen meni lapsivedet ja synnytin ihanan vauvan nasitenklinikalla.Kätilöt,kätlöopiskelija ja muutenkin koko henkilökunta jonka tapasin sairaala olo aikana,olivat todella ihania ja synnytyksestä jäi todella hyvä mieli.Suuri kiitos menee synnärin kätilö Minnalle.Aivan mielettömän ihana ja mahtava ihminen.Piti meistä todella hyvää huolta alusta/osastolle saakka.Jos vielä joskus tulisin raskaaksi,niin ehdottomasti synnyttäisin naistenklinikalla.

... ja synnyttäjä samoin.

Minä olen synnyttänyt kolmasti ja joka kerta Kätilöopistolla ja jokainen kokemus on ollut erilainen. Jo siksi, että ensisynnyttäjä on aivan eri tilanteessa kuin kolmatta kertaa synnyttämään tuleva. Mutta myös synnytykset ovat sujuneet eri tavalla. Kaikki kuitenkin hyvin, lopputuloksena terve vauva ja tyytyväinen äiti, ja kolmas kerta " luomuna" ilman minkäänlaista puudutusta oli paras kaikista.

Luulen kuitenkin, ettei kyse ollut niinkään sairaalasta kuin tosiaan vain siitä että jokainen synnytys on erilainen. Vaikea lähteä ehkä sairaaloita pisteyttämään tai rinnastamaan. Ehkä painotuksissa on eroja, mutta minun on silti vaikea uskoa, että Suomessa olisi sairaaloiden välillä niin isoja eroja. Uskon, että meillä on hyvä synnyttää sairaalassa kuin sairaalassa (en tällä hetkellä asu Suomessa) enkä lähtisi enää miettimään sairaaloiden välisiä hiuksenhienoja eroja, etenkin kun uskon, että niissä usein on kyse sattumasta.

Minulla on siis 3 hyvää synnytyskokemusta Kätilöopistolta, mutta ne olisivat voineet olla myös NKL:ltä. Aikanani valitsin Kätilöopiston puhtaasti tunnesyistä: olin itsekin syntynyt siellä 1960-luvulla! Ja myöhemmin sinne oli helppo mennä kun paikka oli jo valmiiksi tuttu.

Onnea matkaan, päädytpä mihin tahansa! Itse pidin Kätilöopistolla siitä, että siellä aika hanakasti tarjoiltiin myös " luomuvaihtoehtoja" ja mielestäni kuunneltiin synnyttäjää tässä suhteessa. Sitä ei nykyisessä asuinmaassain tehdä... synnytykset ovat pitkälti medikalisoituja eikä siitä välttämättä jää hyvä maku.

että Kättärillä painotetaan viihtyvyyteen ja kodinomaisuuteen ja Naistenklinikalla taas panostettaisiin sairaaloiden tehokkuuteen. Itse valitsin tällä kertaa Naistenklinikan, koska sain Kättäriltä ERITTÄIN huonon synnytyskokemuksen neljä vuotta sitten. Onneksi nykyisin saa itse valita ja on myös aikaisempaa kokemusta.

Koska edellinen raskauteni oli riskiraskaus, sairaalaksi valikoitui melkeinpä automaattisesti Naistenklinikka. Uskoin saavani raskausaikaisen seurannan aikana sieltä maan parasta asiantuntemusta.



Synnytys oli erittäin helppo fyysisesti ottaen. Minut otettiin osastolle lapsivesien mentyä rv 35+2. Supistukset käynnistyivät itsestään saman päivän iltana. Seuraavana päivänä syntyi poika, joka vietiin vastasyntyneiden valvontaosastolle (VVY) seurantaan ja hoitoon. Mitään hengenvaaraa ei ollut, mutta poika tarvitsi tehostettua seurantaa.



Synnytyskätilö oli aivan ihana, samaten tuon VVY:n hoitajat. Synnyttäneiden osastolla hoitajat/kätilöt olivat kiireisiä, mutta eipä se haitannut. Olen joskus muutenkin kokenut esim. neuvolassa tai tuollakin, ettei oma-aloitteisuus ole yhtään pahasta.



Yhteishenki neljän hengen huoneessamme muiden äitien kanssa oli mahtava. Siitä ajasta jäivät oikein mukavat muistot.



Odotan nyt toista lasta, ja oli aika lailla itsestään selvää, että menen tälläkin kertaa NKL:lle. Olen vitsaillut, etten kaipaa mitään kukkatapetteja, vesialtaita ja delfiinien laulua synnytykseen, vaan kunnon kivunlievitystä ja kovaa lääketiedettä. Tämä oli sitten vain herja ja ymmärrän kyllä, että nuo kaksi edellä mainittua eivät sulje toisiaan pois, joten Tammisaaren puolustajien ei tarvitse nousta takajaloilleen. Kukin taaplaa tyylillään. :-))



Itseäni ei tosiaan haittaa lainkaan NKL:n maine kovien arvojen sairaalana. En ole mikään luomuihminen muutenkaan enkä ole todellakaan sitä myöskään synnytyksessä. Tosin voihan siinä niinkin käydä, että tämä lapsi syntyy ilman mitään kivunlievitystä, iik. Synnytystä on tietenkään ihan turha suunnitella juuri etukäteen. Itse ainakin lähden tähän toiseen synnytykseen avoimin mielin. Tosin helppo minun on tietenkin sanoa, koska ensimmäisen synnytys fyysisenä tapahtumana oli erittäin helppo ja kokemukset sairaalasta hyviä.



Sekin " miellyttää" ajatuksena, että Lastenklinikka on siinä lähellä, jos jotain sattuu.



Kokemukset eri sairaaloista ovat varmasti erittäin subjektiivisia, jos lähdetään siitä, että kaikki menee suht tavallisesti eikä mitään hoitovirheitä tms. satu. Yhdyn kyllä Anemonen (?) käsitykseen siitä, että tuskin sairaaloiden välillä on kauheasti Suomessa eroja. Ehkä joissakin painotetaan pehmeitä arvoja, joissakin ei pihistellä juuri kivunlievityksen kanssa jne. On varmasti kyse enemmän painotuksista. Toki hoitohenkilökunnan kiirekin voi vaikuttaa, samaten henkilökemiat jne kokemuksiin sairaalasta.



Tietenkin sekin varmasti vaikuttaa, että on kyse niin isosta asiasta kuin lapsen syntymästä. Ehkä osalla synnyttäjiä on myös etukäteen mielikuvia siitä, miten synnytyksen pitäisi sujua. Jos se ei sujukaan etukäteen mietityllä tavalla tai tapahtuu jotain täysin odottamatonta, voi sekin olla pettymys ja osaksi heijastua asenteisiin sairaalaa kohtaan.



Toisaalta kyllä varmasti ihan objektiiviseen, aiheelliseen kritiikkiinkin on joskus aihetta. Eihän äideistä kuitenkaan ainakaan pääsääntöisesti tule mitään järkensä menettäneitä synnytyksessä tai heti sen jälkeen, vaikka kyse onkin todella isoista asioista ja vaikka hormonit vähän vievätkin meitä. :-)

Ekalla kerralla tuli nega kokemuksia sielläkin, varsinkin tuo puhelinhomma ja ne vastaajat on ihan " syvältä" . Mutta kun asiallisesti kerroin ennen toista synnytystäni mikä mätti edellisellä kerralla, niin toinen kerta oli hyvin positiivinen. :) Ainakin ottavat tosissaan jos jotain huomauttamista on, ja yrittävät parantaa asiat.



Jos siis jollain on jotain sanomista, niin kannattaisi varmaan antaa palautetta suoraan ko. sairaalalle, oli kumpi hyvänsä, niin jatkossa osaisivat ja haluaisivat varmasti parantaa asiat kohdalleen ja saisi itsekukin henkilökohtaista jälkiterapiaa tarvittaessa samalla. Täällä pohdiskelu ei varmasti auta asiaa. Molemmat on varmasti kyllä hyviä sairaaloita ja erilaisia ihmisiähän siellä töissä on vaan, ja kuka kenellekin osuu kohdalle, ei ole synnyttäjän eikä työssä olevan valittavissa.

ja minulle jäi oikein positiivinen kuva.

Kun tultiin NKL:lle, kätilö tarkisti tilanteen ja kehoitti menemään parin tunnin kävelylle (hellekesä..ei tarvinnut lumessa tarpoa kuitenkaan ;) ) ja että katsovat sitten menenkö osastolle vai suoraan synnytyssaliin. Missään vaiheessa ei ehdoteltu kotiin menemistä..enkä olisi kyllä mennytkään.



Nyt odottelen toista, ja Naistenklinikka oli minulle itsestäänselvä valinta. Haluan myös kaiken mahdollisen kivunlievityksen (nyt kun on kokemusta mihin sitä ollaan menossa...), ja sellainen mielikuva on että NKL:lla ei niissä ainakaan pihtailla.. ;)

ja hyvin on homma toiminut. Ei välttämättä aina maailman sympaattisimmat kätilöt,mutta ovat osanneet asiansa.



Kättärissä kävin vuosi sitten hoidattamassa keskeytyneen keskenmenon ja niin kamalaa ' palvelua' sain. Täysin ammattitaidotonta porukkaa, kertoivat olleensa synnytyspuolella aikaisemmin. Siihen taloon ei toivon mukaan koskaan tarvitse enää astua.



Tapauskohtaistahan tämä tietysti on, sattumaa kuka sattuu kohdalle.

Synnytin siellä esikoiseni viime kesäkuussa. Pääsin sisään sairaalaan (klo 4 yöllä) vaikka supistukset tulivat ' vain' n. viiden minuutin välein eivätkä olleet kovin kipeitä. Asiaan tosin vaikutti se, että lapsivesi oli mennyt edellisenä iltana ja seitsämältä aamulla oltaisiin joka tapauksessa menty sisään.



Synnytin Haikaranpesässä ja kätilöt olivat asiansa osaavia. Kaikki eivät mitään superihania, mutta kaikkien kanssa yhteistyö pelasi ja koin saavani hyvää hoitoa. Epiduraalipuudutuksen sain heti kun sitä halusin, tosin kätilön suosituksesta sinnittelin niin pitkään ilman kun suinkin pystyin. Synnytys päättyi sitten imukuppiin vauvaa uhkaavan hapenpuutteen takia, mutta kaikki meni loppujen lopuksi oikein hyvin ja vauva on terve. Minulla oli loppujen lopuksi salissa 2 lääkäriä ja 2 kätilöä, ja oikein hyvin hoitivat uhkaavan tilanteen. Synnytys myös keskusteltiin läpi sekä kätilön että lääkärin kanssa muutama päivä myöhemmmin.



Ainut mistä kritisoisin kätilöitä oli imetysohjaus. Olimme tavallisella osastolla, emme Haikaranpesässä. Minulla oli aluksi vaikeuksia kun poika ei osannut imeö ja rinnat olivat niin pinkeät että imetys oli vaikeaa. Kätilöt olivat usein kovin kiireisiä ja jotkut myös tylyjä, eikä aikaa ollut oikein näyttää kädestä pitäen miten imetys sujuisi paremmin. Onneksi sitkeästi yritin ja sain yhden neuvon sieltä, toisen täältä ja lopulta kohdalle osui myös aivan ihana kätilö joka tosiaan istui alas kanssamme ja ohjasi imetystä kädestä pitäen.



Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen kätilöopistoon, olimme siellä perhehuoneessa ja omaa rauhaa oli mukavasti. Ja pääasia että synnytys hoidettiin kunnialla ja asiantuntevasti.

alun perin oli tosin tarkoitus mennä kättärille synnyttämään. aamuyöllä säännöllisinä alkaneet supistelut jatkuivat kovina koko päivän ja illalla seitsemän kahdeksan aikaan soitin ensimmäisen kerran kättärille josko sitä voisi tulla sinne päin. supistukset olivat pysyneet tasaisessa 8minuutissa jo useamman tunnin mutta olivat niin *)#¤)%& kipeitä että en enää meinannut kestää niitä. puhelimessa käskivät odottaa kotona niin pitkään kuin suinkin pystyin koska sairaalassa ruuhkaa. soittelin uudestaan puolilta öin, supistukset vieläkin 8min, mutta koventuneet entisestäänkin, olo aivan kamala ja olisin tosiannkin halunnut jo puudutusta kehiin. ltaas sanoivat että odottele kotona tai sitten soita naisten klinikalle. soitin naikkarille ja he antoivat heti luvan tulla.



klinikalle päästessäni supistukset olivat tihentyneet huomattavasti ja koventuneet jos mahdollista. käyriltä kun siirryttiin synnytyssaliin oli kivut jo niin ylitse vuotavan kipeät etten meinannut pystyä liikkumaan itse, ja sainkin heti salissa lihakseen puudutetta ja ilokaasun käyttöön. epiduraalia jouduin odottelemaan jonkin aikaa tosin.



ainoat negatiiviset jutut mitä tapahtui oli se että vaikka tulo syynä oli sietämättömät supistukset, jouduin olemaan tunnin käyrillä(otettiin kahteen kertaan kun ensin anturi olikin liikkunut pois paikaltaan) ilman mitään kivun lievitystä. ja toinen negatiivinen oli anestesialääkäri joka tuli laittamaan minulle epiduraalin. en kuullut kivun takia muuta kuin sekavaa huminaa ja yksittäisiä sanoja ja kun epiduraalia alettiin laittamaan en ymmärtänyt mistä oli kyse. lääkäri oli kuulemma kieltänyt liikkumasta ja kun neula rusahti rustoon (lääkärille kävi pikku moka...) hätkähdin. lääkäri tiuskaisi minulle " juuri tuollaisia kielsin tekemästä!!!" . joo joo, kielsipä hyvinkin, mitä nyt ei vain varmistanut että ymmärränkö mitään siitä mitä minulle puhuttiin tai tehtiin.



osastolla oli mukava henkilökunta (paitsi yksi hoitaja joka ei hymyillyt kuin vauvoille :) ) ja periaatteessa mukava olla. sieltä negatiivisena vain se että olin vähän heitteillä, hoitajat kävi tosi vähän eivätkä auttaneet imetyksessä muuten kuin pikaisesti nänninstä repimällä vaikka pyysin apua. nukkuakkaan en osastolla pystynyt, mutta se johtui ihan siitä että oli eka kerta sairaalassa potilaana sitten sen kun oli 1,5v. ja sillä välillä sairaalassa käynnit joko vierailijana tai työharjottelussa enkä osannut nukkua siellä. oli ihanaa päästä kotiin lepäämään kun melkein 5vrk oli lähes tauotta valvonut.



seuraavan kanssa... mieleni tekisi käydä kokeilemassa kättäriä, mutta toisaalta naikkarikin houkuttaa. varmaan päädyn lopulta johonkin tammisaareen:D

Edellinen Naistenklinikalla. Tilat ensimmäisestä toimenpidehuoneesta lysyn kahdenhengen huoneeseen (omalla wc. llä ja suihkulla), siistejä ja kodikkaita. Henkilökunnasta ei mitään neg. sanottavaa. Tunnelma synnytyssalissa oli mukava, vauvaa ihasteltiin ja sen kunniaksi skoolattiin ja syötiin iltapalaa.



Toisin kun Kättärillä viimeksi. Kätilöllä taisi olla kiire kun kirjasi ponnistusvaiheenkin kolmen minuutin pituiseksi, mutta ei itse ollut sitä pitempää seuraamassakaan. Synnytyssali todella ankea, ei kiikkutuolia eikä Tv.tä.

Synnytyksen jälkeen unohtivat meidät synnytyssaliin ja vasta kun mies teki kotiinlähtöä tulivat toteamaan, että vauvan ruumiinlämpö oli laskenut liikaa ja joutuivat pakkaamaan lämpögeeleihin ja vällyihin (siis siinä vaiheessa vasta pesivät tosi kinasen vauvamme ja mittasivat painon ja pituuden). Mitään ei tarjottu syötävää eikä juotavaa ennenkuin vasta osastolla normaali aamiaisen. Huone ankea neljänhengen (jonne sijoitettiin välillä viisikin). Vessat ja suihkut jossain käytävällä. Suihkuhuone iso ja kylmä, missä monta vuotavaa mammaa samanaikaisesti.

Harmittaa, ettei haettu Haikaranpesään:(