Kokemuksia kättäristä vs. naistenklinikka?
Millaisia kokemuksia muilla synnyttäneillä on Kätilöopistosta ja sitten puolestaan Naistenklinikasta? Itse synnytin tuossa joku aika sitten kätilöopistolla ja fiilikset paikkaa kohtaan ovat aika negatiiviset. Mulla oli kivuliaita supistuksia pitkään (rv 41+1), välillä ihan säännöllisiä monta tuntia, sitten väli tuli pidemmäksi. Kättäriltä sanoivat että ota panadolia, älä tule tänne, mutta panadolit ei paljon tehoa kun mikään ei ollut pysynyt sisällä 18 tuntiin.
Kun supistuksia oli ollut yli vuorokauden ja alkoivat olla minuutti supistusta, minuutti taukoa ja tuota jatkui toista tuntia soitin kättärille ja sain itseni sinne sisälle sillä puheella, että laittavat lihakseen kipulääkkeen, muuten eivät olleet tulostani yhtään innostuneita (kello oli melkein 1 yöllä, käskivät nukkua aamuun ja miettimään sitten uudelleen).
No, tilanne jatkui niin että opistolla laittoivat käyrän piirtämään yhden jälkeen, tarkistivat ettei kohdunsuu ollut juurikaan avautunut, mulkoilivat ja kysyivät että jaksaisitko lähteä kotiin.
Tunnin kuluttua lääkärin osuessa paikalle oltiinkin yhtäkkiä menossa kovaa vauhtia leikkuriin: vauvan syke oli epätasainen, romahteli supistusten aikana ja hapenpuute uhkasi. Hätäsektion tuloksena oli onneksi terve, maailman suloisin vauva. Mietityttää vain mitä olisi tapahtunut, jos olisi totellut hoitsua ja lähtenyt kotiin...
Mahdollista tulevaa raskautta ajatellen kiinnostaisi tietää onko Naistenklinikalle yhtään helpompi päästä sisälle?
Kommentit (37)
Esikoisemme syntyi Haikaranpesässä 2004 alkuvuodesta. Kokemus oli lämmin ja perhekeskeinen. Nautimme todella yhteiselämän alkumetreistä Haikaranpesän rauhassa ja kodinomaisessa lämmössä. Niinpä nytkin, toisessa raskaudessa, ilman muuta menemme taas Haikaranpesään, jos vain suinkin pääsemme.
Jokainen synnytys on omansa ja kokemus ainutlaatuinen. Tammisaari taitaa olla ainoa sairaala, josta olen kuullut vain hyviä kokemuksia, mutta Kätilöopiston Haikaranpesä on maineeltaan myös hyvä. Tuttavien kokemukset Kätilöopiston tavallisilta osastoilta ja Naistenklinikalta tuntuvat vaihtelevan hyvinkin paljon ja kuten joku aiemmin kuvasi, samalla synnyttäjällä on voinut olla samassa paikassa monenlaisia synnytyksiä.
Synnytyskokemukseen vaikuttavat hyvin monet asiat, joista henkilökunnan panos tai sairaalan puitteet ovat vain yksi ulottuvuus. Kaikki eivät voi valita sairaalaa tai osastoa, jonne menevät synnyttämään, mutta jokainen voi tehdä mielestäni paljon sen eteen, että valmistautuu synnytykseen henkisesti hyvin ja lähtee mukaan syntymän ihmeeseen avoimin, rohkein ja luottavaisin mielin.
Aina ei kaikki mene kuin toivoisi, mutta suurimmalla osalla synnytykset taitavat olla aika " tavanomaisia" tapahtumia ja silloin sillä omalla osallistumisellaan voi ehkä vaikuttaa kokemukseen hyvinkin paljon.
mietiskelee Tituliini
Sellaisia ei soisi kenellekään tapahtuvan, mutta kun synnytyksiä hoidetaan satoja ja tuhansia, virheitä väistämättä tapahtuu. :(
Tituli
Hyvä pointti! Esim. Haikaranpesä ei ole kaikille vaihtoehto, ei sinne ketä tahansa oteta. Tai voi olla menossa johonkin sairaalaan, joka sitten onkin sulussa.
Tituliini:
Kaikki eivät voi valita sairaalaa tai osastoa, jonne menevät synnyttämään, mutta jokainen voi tehdä mielestäni paljon sen eteen, että valmistautuu synnytykseen henkisesti hyvin ja lähtee mukaan syntymän ihmeeseen avoimin, rohkein ja luottavaisin mielin.
sanoisin että olen siellä 2 kertaa aikaisemmin synnyttänyt 02 ja 04 ja ensivuonna olen menossa taas. Vaikka asuinpaikkakuntani on muuttunut aina vähän väliä ja myöskin ensisijainen synnytyssairaalani niin olen hakeutunut kättärille. Koskaan ei ole minua käänytetty takaisin kotiin ja kaikki kätilöt ovat olleet tosi kivoja ja muutenkin paikka on minusta kovin miellyttävä.
Muista sairaaloista en osaa sanoa, mutta itse en aio mennä muualle kuin kättärille.
Meidän esikoinen syntyi Kättärillä 06/02 ja hyvin meni. Oli sunnuntai, enkä minä tajunnut edes soitella sinne, että tulossa ollaan. Lähdettiin kun supistuksia oli tullut tunnin ajan 5 min välein. Taisin olla vain sentin verran auki ja kyselin sitten kätilöltä, että tultiinkohan liian aikaisin. Vakuutti tosi kivasti, että kaikki ajat on hyviä. Synnytyssaliin päästiin kun auki 3 senttiä, jolloin supistukset jo todella kivuliaita. Anestesialääkäriä jouduttiin jonkin aikaa odottamaan, mutta sitten sain sen spinaalipuudutuksen ja johan helpotti. Synnytys eteni koko ajan hyvin, kätilöjen vuoro vaihtui välillä, kaikki olivat kivoja ja hyviä. Syntyi terve poika, isää ohjattiin pojan kylvetyksessä. Saatiin palasta (siis syötävää) ja tutustua tulokkaaseen rauhassa.
Saatiin myös perhehuone, ja aivan ihana Vuokko-kätilö neuvomaan kaikessa. Pojan keltaisuutta seurattiin, kotiin päästiin 4 päivän päästä. Jäi hyvä mieli ja hyvillä mielin olen nytkin menossa Kättärille - kunhan vain syntyisi tämä jössikkä!
t. Tuulikki, rv 40+3
itse kyllä olen ensimmäiseni jorvissa synnyttänyt, ja sinne ajattelin mennä toisenkin... Mutta nuo Tammisaaren kivunlievitykset yms kiinnostaa kyllä kovasti...Jos vaikka vaihtaisinkin sinne.:O)
Marikki_P:
itse kyllä olen ensimmäiseni jorvissa synnyttänyt, ja sinne ajattelin mennä toisenkin... Mutta nuo Tammisaaren kivunlievitykset yms kiinnostaa kyllä kovasti...Jos vaikka vaihtaisinkin sinne.:O)
Tästä taitaa tulla pitkä juttu mutta koita jaksaa lukea loppuun...
Synnytin esikoisen Tammisaaressa vuonna 2004. Jorvin vieressä asuttiin tuolloin mutta luettuni lehtijuttuja Tammisaaresta, päätin että se on minun synnytyssairaalani.
Mulla oli loppuraskaudessa kohonnut verenpaine, joten jouduin sairaalaan ennen synnytystä. Kaksi päivää olin tarkkailussa osastolla. Synnytäjiä oli vähän, joten sain oman huoneen jossa isäkin olisi voinut olla mutta hän meni öiksi kotiin. Kahden päivän päästä synnytys käynnistettiin, sitä ennen kohdun suuta oltiin kypsytelty prostaglandiinilla.
Synnytys oli aika raju. Vauvan sydänäänet oli koko ajan huonot, ja lähes tulkoon loppuun asti lääkäri piti leikkaussalia valmiina mahdollista keisarinleikkausta varten. Synnytyksessä oli mukana kätilö, kätilöopiskelija, ylilääkäri, lääkäri ja loppuvaiheessa vielä lastenlääkärikin. Kaikki olivat aivan mahtavia ihmisiä! En ole missään tavannut yhtä ihanaa ylilääkäriä kuin Tammisaaressa Helena Hieta-Heikura. Näille ihmisille en ollut pelkkä kone vaan ihminen jolle puhuttiin ja joka otettiin joka asiassa huomioon ja jota kuunneltiin koko ajan.
Loppu hyvin, vauva syntyi imukupilla 40min ponnistamisen jälkeen.
Tammisaarta mainostetaan " luomusairaalana" . Minun synnytykseni oli kaikkea muuta kuin luomua. Epiduraalin sain kun kohdunsuu oli 2cm auki (!!!), ja sitä lisättiin 2 kertaa, joten se vaikutti täysin vielä ponnistusvaiheessakin. Kivunlievityksinä Tammisaaressa on normaalit, lääketieteelliset vaihtoehdot sekä pehmeät, luonnonmukaiset keinot. Kätilöt eivät painosta suuntaan eivätkä toiseen, vaan äidin toivomuksia todella kuunnellaan ja sitä miltä äidistä tuntuu.
Synnytysosasto on pieni. Siitä johtuen Tammisaaressa ei ole erikseen osastoa jossa olisi synnytystä odottavat äidit, osastoa jossa synnytetään ja sitten vielä osastoa jonne mennään synnytyksen jälkeen. Kaikki on samassa paikassa. Tämä johtaa siihen, että kätilöt ovat koko ajan samat ja tunnelma on jotenkin tosi tsemppaava koko ajan. Odottaessani synnytystä tutustuimme mieheni kanssa muihin vanhempiin, ja yhdessä mietimme kenen maha lähtee ekana ;). Minä oli synnytämässä koko päivän, ja kun muut äidit huomasivat että minua ei näy, olivat he jännitäneet puolestani koko päivän. Tiesivät että nyt tapahtuu. Se oli jotenkin tosi hienoa ja aivan upea kokemus.
Monet sanovat että eivät kaipaa kodinomaista ilmapiiriä synnytyssairaalalta. No, onhan se tavallaan turhaa. Mutta on kyllä pakko sanoa, että tuolla paikassa ilmapiiti on jotenkin aivan erityistä. Sitä ei voi mitenkään verrata " normaaliin" sairaalaan, olisi tämä normaali sairaala sitten miten mukava ja kodinomainen tahansa. Tammisaaren tunnelma on koettava, jotta ymmärtää mistä siinä puhutaan.
Kätilöt olivat kaikki mukavia ja heillä oli tosiaan aikaa istua alas ja jutella. Ja oli ihanaa kun ne olivat samat kätilöt jotka olivat kannustaneet minua ennen synnytystä - ja samat kätilöt auttoivat imetyksessä yms.
Minua myös peloteltiin etukäteen siitä, että jos vauvalla on joku hätä, on Tammisaari tosi kaukana Helsingistä ja että Tammisaaressa ei ole edes kunnon lääkäriä. No, kunnon lääkäreitä siellä kyllä on! Ja jos ei sen takia voi synnyttää Tammisaaressa että' sieltä on pitkä matka lastenklinikalle, niin sitten ei voi synnyttää missään pienemässä sairaalassa. Turvalllisin paikka on ehdottomasti Naistenklinikka. Toisaalta, en ole koskaan lukenut tai kuullut vauvasta joka olisi vammautunut tai sairastunut Tammisaaressa siksi että sieltä on pitkä matka Lastenklinikalle. Joten sitäkään ei kannata turhaan pelätä.
Mitähän vielä...
Kuopuksen synnytin 2006 Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Synnytys meni hyvin eikä minulla ole moittimista ko. sairaalan lapsivuodeosastostakaan. Silti näitä kahta paikkaa ei voi mitenkään verrata toisiinsa. Kuopuksen synnytys oli normaali, kaikki meni ok eikä mistään jäänyt paha mieli. Esikoisen synnytys sekä aika sairaalassa oli erityisen hieno kokemus, jota monesti miehen kanssa muistellaan. Menisin HETI uudestaan Tammisaareen synnyttämään jos matka olisi vähänkään lyhempi.
Kannustan sinua menemään Tammisaareen. Käy edes tutustumassa paikassa, se varmasti auttaa sinua hieman päätöksen teossa.
Onnea tulevaan synnytykseen! Kannattaa käydä tutustumassa Tammisaaren nettisivuihin, löytyvät ainakin googlettamalla " länsi-uudenmaan sairaala" .
Ja täytyy sanoa, että Naistenklinikalta jäi parempi fiilis. Kättärillä ei mitään imetysneuvontaa ja eipä tuota apua muutenkaan paljoa herunut. Naistenklinikalla aivan toinen meininki :)
Synnytin lokakuussa Naistenklinikalla ja olen tosi tyytyväinen saamaani hoitoon. Synnytysosastolla oli ihana ja asiantunteva henkilökunta, sekä kätilöt että lääkärit joita luonani kävi. Vuodeosastolla minulle osuneet omahoitajat tuntuivat ikäänkuin olevan " kutsumusammatissaan" , luontevasti ja kiinnostuneesti opastivat lapsen hoitoon ja imetykseen. Persoonallisuuseroja toki on, toinen on hössöttävämpi ja toinen taas rauhallisempi. Useamman yön kun osastolla viettää niin siinä ehtii hoitajien vuorot vaihtua monesti.
Lasku tiistaiyöstä perjantaipäivään oli 104 euroa. Uskomatonta kuinka hienoa hoitoa saa Suomessa sillä rahalla (verorahat tietty maksettu). Lämpimät kiitokset vaan Naistenklinkan suuntaan!
Kaksi synnytystä Kättärillä kokeneena voin sanoa, että hieman kalsea vaikutelma on henkilökunnasta jäänyt. Erityisesti esikoisen kanssa kun olin " yksinäinen" äiti niin sen kyllä huomasi kohtelusta. Kummankaan kanssa kukaan ei ole ohjannut eikä neuvonnut yms. (naapureita kyllä), ei synnytyksissä tai jalkeenpäin. Esikoisen kanssa saimme osastolle hoitajaksi varsinaisen hullun, joka aiheutti pahaa mieltä ja jätti myös kertomatta tärkeitä asioita. (Esim. miksi hän saapui keskellä yötä huoneeseen, iski valot päälle, koppasi vauvani syliin ja alkoi pullosta syöttää vaikka minullakin maitoa tuli...)
Nyt olenkin jo asennoitunut pikaiseen käyntiin, kotiin toivon pääseväni mahd.pian. Onhan siellä tavattu ihanaakin henkilökuntaa, viimeisen synnytyksen aikana 1.kätilö oli aivan upea. Harmi vain, että tietty vuoro vaihtui ja lopuksi saimme puhumattoman ja viileän kätilön. Kun oli aika ponnistaa, odottelimme kaikki hiljaa huoneessa (minulla ei ole ollut koskaan työntöpolttoja enkä siis tunne tarvetta ponnistaa). Lopulta kysyin kätilöltä, saisinko jo ponnistaa ja tämä tokaisee, että no sitähän tässä odotellaan...
Myös poliklinikan puolella olen itkua vääntänyt kun yli 3kk kestäneen raskauden jälkeen aloin vuotamaan melko reilusti verta. Olin varma, että kyseessä on keskenmeno ja vauva on kuollut. Hoitaja tiuski minulle kun vastailin ennen tutkimuksia tehtävässä haastattelussa jotakin " tyhmää" . Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin ja tyttö on nykyään 3v!
Onneksi minulla on kuitenkin ollut helpot synnytykset...En ymmärrä miksi on niin vaikea olla ystävllinen ja huomioida se, että synnyttäjillä on kuitenkin turkia ja huolta vauvoistaankin. Minä en ole koskaan käyttäytynyt asiattomasti, en haukkunut tai puhunut rumasti yms. hoitajille, enkä myöskään vaatinut mitään. En minä vaan työssäni tiuski asiakkailleni.
Nyt alkaa jo ahdistaa kun synnytys lähestyy...Mutta kuitenkin helppo mennä tuttuun paikkaan eikä vaihtaa.
Naistenklinikasta on kokemusta kahden synnytyksen verran ja vain ja ainoastaan positiivisia muistoja. En siis voi verrata Kätilöopistoon.
Esikoinen syntyi " perinteisesti" reilu 11h ja epiduraalin kanssa. Naistenklinikalla epiduraalia lisätessä ei tarvinnut odotella anestesialääkäriä vaan käsittääkseni kätilöt ovat saaneet koulutuksen lisätä puudutusta.
Esikoinen syntyi normaalisti pitkän ponnituksen tuloksena.
Kuopus oli vauhdikkaampi maailmaan tulossaan :) Vain 2h oli koko synnytyksen kesto.
Molemmilla kerroilla olen etukäteen soittanut ja kertonut tilanteen eivätkä todellakaan ole kieltäneet tulemasta ja sanoneet, että odottelehan rauhassa kotosalla.
Muistoksi jäivät vielä ihanat itsetehdyt kortit molemmista lapsista sekä ihanat tarjoilut synnytyssaliin urakan päätteksi :)
Kolmas syntyy kevättalvella ja Naistenklinikka on ehdoton valintani.
Molemmissa on korkea kliininen taso, mutta yliopistosairaaloiden kohdalla on myös niin, että siellä työskentelee erikoistuvia lääkäreitä, joiden osaaminen ei ole erikoistuneen lääkärin tasoa.
Ohjeeksi sanoisin, että ottakaa mukaan videokamera, nauhuri tai vastaava, jolla nauhoitatte henkilökunnan kanssa käydyt keskustelut. Ja aina kun siltä tuntuu, painakaa nappia ja kutsukaa henkilökuntaa paikalle ja aina kun siltä tuntuu, vaatikaa lääkäri paikalle. Jos lääkärinpaikalle kutsumiseen ei suostuta, vaatikaa tästä (ja muustakin oleellisesta) merkintä potilasasiakirjoihin.
Terveisin, hoitovirheen takia vammautuneen lapsen isä
Synnytin nkl:lla 2004 ja Kättärillä tänä vuonna. Molemmat synnytykset olivat normaaleja alatiesynnytyksiä. Kättärillä olin ns. tavallisella synnytysosastolla. Molemmista synnytyksistä ja sen jälkeisestä ajasta lapsivuodeosastolla jäi hyvä fiilis. Molemmissa sairaaloissa on kokeneita ja ammattitaitoisia kätilöitä (ja lääkäreitä). Ensimmäisestä synnytyksestä opin sen, että on hyvä laittaa toiveet kirjallisina paperille ja antaa se heti synnytystä hoitavalle kätilölle. Ekassa synnytyksessä olin sairaalaan tullessa jo niin kipeä, että oli vaikea saada kerrottua omia toivomuksia tai sitä, mitä pidän tärkeänä. Toisessa synnytyksessä kätilö kunnioitti paperille laittamiani toivomuksiani ja toimi niiden mukaan. Lapsivuodeosastolla olin molemmilla kerroilla kahden hengen huoneessa toisen äidin ja vauvan kanssa. Minua autettiin aina kun tarvitsin apua ja kohdeltiin ystävällisesti. Voin suositella molempia sairaaloita!
Kommentoin vielä yhdessä aikaisemmassa viestissä ollutta asiaa eli videokameran tai nauhurin käyttöä. Henkilökunnalta on kysyttävä aina lupa jos aikoo kuvata kameralla (jos aikoo kuvata nimenomaan henkilökuntaa), videokameralla tai nauhoittaa nauhurilla. Tietääkseni heidän ei tarvitse sellaiseen suostua. Videokameran käyttö voi vaikuttaa henkilökunnan toimintaan myös negatiivisesti. Kaikki eivät osaa olla luontevia kameran edessä ja he voivat kokea sen häiritsevänä. Tietenkin voi vaatia että hoitokertomuksessa mainitaan kaikista oleellisista asioista, mitä on tapahtunut.
ja sinne menossa uudelleen. Kättäriltä ei kokemuksia, mutta kavereilta kuullut sieltä sekä hyvää että huonoa (huonoa mm. kivunlievitystä pihtailtu).
Naistenklinikalle soitin heti kun epäilin että synnytys käyninssä ja annettiin ohjeita. Antoivat luvan tulla heti kun ei pysty olemaan enää kotona. Ja kun sinne menin , kysytiin jo käytävällä halusinko mahdollisesti jotain kivunlievistystä. Pyysin jossain vaihessa e´piduraalia ja sain sen myös.
KÄtilö oli aivan ihana ja empaattinen, ja muustakin sairaalassaoloaikana tapaamastani henkilökunnasta jäi postiivinen kuva lastenhoitajia ja -lääkäreitä myöten.
Myös " jälkihoito" pelasi hyvin kun tuli tarve soittaa sairaalaan jo kotiuduttua ja kysyä neuvoa. Ystävällisesti neuvoivat.
Nyt taas kun olen käynyt NKL:lla ultrissa on kaikki sujunut hyvin ja hyvillä mielin menen sinne taas synnyttämään. Arvostan myös sitä kuten Iituli (?) sanoi että Lastenklinikka on ihan vieressä , jos jotain menisikin pieleen. Myös itse sairaalan huippuosaaminen luo turvallisuutta, ja se on synnytyksessä omasta mielestä se tärkein asia. Viihtyisyys ja pehmeät arvot ovat mulle toissijaisia. Vauvan vointi tärkeintä loppupeleissä ;)
Esikoista odottaessa yliaikaistarkastuksessa sattui epämiellyttävä ja töykeä lääkäri, muuten ei ole mitään valittamista henkilökunnasta. Ei raskausajan käyntien, synnytysten kuin muistakaan syistä käyntien yhteydessä. Ja esim. kuopuksen olemassaolon paljastuminen (ylläriraskaus) oli aikamoinen shokki, näkivät jo heti siinä luukulla naamastani että kohta tulee itku, ja suhtautuivat jotenkin rauhoittelevasti.
Ja ikuisesti kiitollinen olen Kättärin lääkäreille jotka esikoisen ja kuopuksen synnytyksissä tekivät päätöksen sektiosta siinä vaiheessa kun kaikki oli vielä hyvin eikä tarvinnut lähteä hätäsektioon. Kun noita kauhujuttuja kuulee, että viimiseen asti yritetään alakautta vaikka sydänäänet laskee ja mistään eitule mitään ja sitten käykin huonosti. Minulle ei onnekseni sattunut sellaista lääkäriä, vaan ammattitaitoinen varman päälle pelaaja.
Jos vielä jostain kumman syystä lisää lapsia teen, niin heidätkin menen " hakemaan" Kättäriltä.
Huonoja puolia:
- Jos vauvalla on jotain todella pahasti vialla, hänet lähtetään Lastenlinnaan, joka on kaukana...
Hyviä puolia:
- Intiimi tunnelma
- Kaikissa synnytyshuoneissa on amme, jakkara jne.
- Perhehuone on helpompaa saada kuin monissa muissa sairaaloissa
- Käytetään kestovaippoja (voi käyttää kertiksiäkin jos haluaa)
- Imetysmyönteisyys ja hyvä imetysohjaus
- Aidosti kaksikielinen
- Tammisaaresta ei ajeta kotiin heti kolmantena päivänä, kuten monesta muusta sairaalasta. Siellä saa yleensä olla niin kauan kuin haluaa
- Synnyttäjiä kohdellaan ihmisinä.
Kokemuksia on myös Naistenklinikasta. Sinne menisin vain siinä tapauksessa, että tietäisin vauvalla etukäteen olevan asiat vialla. Muuten mut pitäisi kirveen kanssa pakottaa kyseiseen puljuun synnyttämään.
Nyt olen harkinnut myös Kätilöopistoa, koska se on todella lähellä. En vaan tiedä, uskallanko sinne mennä.
mutta aikanaan olen siellä ollut tutkimuksissa erittäin kiusallisen vaivan, vestibuliitin, takia. Tämä vaiva aiheuttaa _sietämätöntä_ kipua yhdynnässä ja ylipäätään aina jos jotain koittaa emättimeen laittaa. Asia oli, kuten arvata saattaa, erittäin kiusallinen sekä henkisesti että psyykkisesti.
Ja kohtelu klinikalla oli kaameaa.
Pelkäsin tutkimukseen menoa. Siihen mennessä en ollut voinut olla ikinä yhdynnässä, en käyttää tampoonia. Mieheni tuli mukaan tuekseni. Huoneeseen päästyäni huomasin, että siellä oli sekä tutkiva lääkäri, sairaanhoitaja sekä lääketieteen opiskelija. Aloin itkeä ja kysyin, miksi täällä on niin paljon ihmisiä. Lääkäri vastasi tylysti:" meillä on tällainen käytäntö. Jos haluat että sinua hoidetaan, valitset tämän."
Sitä nöyryytyksen mittaa, jota olen siellä joutunut kohtaamaan, en voi sanoin kuvailla. Aivan järkyttävää
Vaiva parani, onneksi.
Synnyttämään menin Tammisaareen. Ja, kuten muutama muu sanoi, aivan ihana paikka. Haluan korostaa, että siellä ei otetaa mitään riskejä vauva voinnin tai äidin voinnin suhteen. Tammisaaressa ei ole panostettu äidin mukavuuteen kenenkään terveyden kustannuksella. Se vain sattuu olemaan yksi niin harvoista synnytyssairaaloista, joissa on terveydellisen hyvinvoinnin lisäksi otettu huomioon ja panostettu henkiseen hyvinvointiin. Hassua että ihmiset sitten skippaavat tämän mahdollisuuden niin helposti pois.