Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vanhempani olivat tehneet testamentin, jossa kesämökki annettiin sisarelleni. Muu omaisuus jaettiin sitten tasan. He olivat jo eläessään kertoneet testamentista minulle ja minusta se oli ok.
Vierailen mökillä kesällä ehkä noin kerran kahdessa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin asianajajan näkökulmasta, on äärimmäisen tyhmää riidellä elatusavuista ja perinnöistä, vaikka niistä juuri riidellään eniten. Tyhmää siksi, että juuri näissä asioissa on kyse pitkälti pelkästä matematiikasta. Asioita seikoittaa juuri tunteet. Tämän vuoksi on suostiteltavaa kääntyä juristin puoleen, koska me ei tunteilla. Tehdään asiat kuten pitää.
20 vuoden kokemuksella niin aina nämä saadaan hoidettua. Muutamissa jutuissa toimin pesänjakajana, mutta nekin on saatu tehtyä siten, että osakkaat lopulta sopineet asian, kun kerron, miten tämä nyt menee....
Aivan turhaan ihmiset pelkää juristien mukaan tuloa. Yleensä se nopeuttaa ja helpottaa tilanteen.
asianajaja
Sama koskee myös testamentin tekemistä, jonka laatimisessa apuna käytettävä, asiansa osaava lakimies voi säästää tulevista riidoista pitkän pennin.
Juurikin näin. Jos on iäkäs testementin tekijä, niin yleensä pyydän lääkärinlausunnon oikeustoimikelpoisuudesta. Tämä poistaa jälkikäteen mahdollisesti tulevat riidat testamentista. Jos ei ole oikeustoimikelpoinen, niin en tee testamenttia. Ja jos testamentti + lääkärinlausunto on olemassa, niin testamentin moitekanteet on turhia.
asianajaja
Kannattaa kuitenkin valita huolella lakimies, jonka palkkaa testamentin tekemiseen, ja olla tarkkana siitä, millaisia ehdotuksia hän tekee. Esim. eräs pääkaupunkiseudulla aktiivisesti mainostava varatuomari (ei asianajaja), jonka lakitoimiston nimestä voisi päätellä olevan erikoistuneen nimenomaan perintöasioihin, suosittelee voimakkaasti kirjaamaan testamenttiin lauseen, jonka mukaan hän toimii testamentin toimeenpanijana - vaikka ei olisi mitään syytä määrätä toimeenpanijaa.
Käytännössä tuo toimeenpanijamääräys testamentissa aiheuttaa sen, että perunkirjoitus ja perinnönjako on pakko antaa tehtäväksi tuolle lakimiehelle, joka sitten laskuttaa jokaisesta kynänkin napsahduksesta. Meillä perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako maksoivat yli 7000 euroa, vaikka mistään ei ollut pienintäkään riitaa ja kaikki tarvittavat paperit sukuselvityksistä tiliotteisiin oli hankittu itse ja toimitettu lakimiehelle mapissa hyvässä (hänen toivomassaan) järjestyksessä. Omaisuuttakin oli yhden omakotitalon (jota ei tässä yhteydessä myyty) lisäksi vain rahaa tilillä, suomalaisten pankkien rahastoja ja suomalaisia pörssiosakkeita eli kaiken järjen mukaan hyvin yksinkertainen homma.
Testamentin tekoon voi olla kannattavaa käyttää lakimiehen apuja siksi että tekstien tarkka sanamuoto menisi halutulla tavalla jotta vainajan viimeinen tahto toteutuu juuri haluamallaan tavalla, mutta ei siinä testamentissa kannata tehdä mitään sitoumuksia siitä kenen kanssa jatkotoimet tehdään.
Kas kun ei halunnut testamenttiin lisäksi määräystä käytettävästä hautaustoimistostakin?
Asiakkaan maksettavaksi päätyviä kuluja ei pitäisi tarkoituksellisesti kasvattaa. Työstä toki maksetaan, mutta mikä sitten on kohtuullinen raha tehdystä työstä, kannattaisi varmasti kysellä millaisia kustannuksia on muilla ollut vastaavissa tapauksissa.
Perunkirjoituksenhan voi toimittaa myös kuolinpesän osakkaat itse. Tarvitaan kaksi ns. uskottua miestä, joiden pitää olla oikeustoimikelpoisia ja täysi-ikäisiä henkilöitä. Erityisiä pätevyysvaatimuksia ei ole. Ohjeitakin löytyy netistä varsin yksityiskohtaisesti.
Jos kuolinpesällä on velkaa tai kyse on isosta omaisuudesta, silloin saattaa olla kannattavaa käyttää asiantuntijoiden apua.
Olin kerran toisena uskottuna miehenä. Iäkäs nainen oli kuollut. Lapsia oli kaksi, joista tytär hoiti äitinsä asioita. Mummo oli ihan tavallinen duunari ja kaikki varat menivät käytännössä palvelutalossa asumiseen. Hautajaiskulujen jälkeen mitään perittävää ei kertakaikkiaan jäänyt. Tytär, joka oli hoitanut äitinsä asioita näytti kuitit kaikista nostoista ja siirroista. Veli sitten soitti minulle väittäen, että olihan omaisuutta täytynyt jäädä, mutta kun ei ollut. Asia jäi siihen. Onneksi siinä perukirjassa oli joku sanamuoto, että minulle annettujen tietojen mukaan ja että olen toiminut parhaan ymmärrykseni mukaan. Aikaa tästä on joku 15 vuotta, joten eiköhän asia ole loppuun käsitelty.
Sinänsä näin voi kyllä käydä mutta täytyy sanoa että jos pääsee käymään niin että koko omaisuus menee palvelutalossa asumiseen niin siinä tapauksessa asioita on hoidettu todella huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin asianajajan näkökulmasta, on äärimmäisen tyhmää riidellä elatusavuista ja perinnöistä, vaikka niistä juuri riidellään eniten. Tyhmää siksi, että juuri näissä asioissa on kyse pitkälti pelkästä matematiikasta. Asioita seikoittaa juuri tunteet. Tämän vuoksi on suostiteltavaa kääntyä juristin puoleen, koska me ei tunteilla. Tehdään asiat kuten pitää.
20 vuoden kokemuksella niin aina nämä saadaan hoidettua. Muutamissa jutuissa toimin pesänjakajana, mutta nekin on saatu tehtyä siten, että osakkaat lopulta sopineet asian, kun kerron, miten tämä nyt menee....
Aivan turhaan ihmiset pelkää juristien mukaan tuloa. Yleensä se nopeuttaa ja helpottaa tilanteen.
asianajaja
Sama koskee myös testamentin tekemistä, jonka laatimisessa apuna käytettävä, asiansa osaava lakimies voi säästää tulevista riidoista pitkän pennin.
Juurikin näin. Jos on iäkäs testementin tekijä, niin yleensä pyydän lääkärinlausunnon oikeustoimikelpoisuudesta. Tämä poistaa jälkikäteen mahdollisesti tulevat riidat testamentista. Jos ei ole oikeustoimikelpoinen, niin en tee testamenttia. Ja jos testamentti + lääkärinlausunto on olemassa, niin testamentin moitekanteet on turhia.
asianajaja
Kannattaa kuitenkin valita huolella lakimies, jonka palkkaa testamentin tekemiseen, ja olla tarkkana siitä, millaisia ehdotuksia hän tekee. Esim. eräs pääkaupunkiseudulla aktiivisesti mainostava varatuomari (ei asianajaja), jonka lakitoimiston nimestä voisi päätellä olevan erikoistuneen nimenomaan perintöasioihin, suosittelee voimakkaasti kirjaamaan testamenttiin lauseen, jonka mukaan hän toimii testamentin toimeenpanijana - vaikka ei olisi mitään syytä määrätä toimeenpanijaa.
Käytännössä tuo toimeenpanijamääräys testamentissa aiheuttaa sen, että perunkirjoitus ja perinnönjako on pakko antaa tehtäväksi tuolle lakimiehelle, joka sitten laskuttaa jokaisesta kynänkin napsahduksesta. Meillä perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako maksoivat yli 7000 euroa, vaikka mistään ei ollut pienintäkään riitaa ja kaikki tarvittavat paperit sukuselvityksistä tiliotteisiin oli hankittu itse ja toimitettu lakimiehelle mapissa hyvässä (hänen toivomassaan) järjestyksessä. Omaisuuttakin oli yhden omakotitalon (jota ei tässä yhteydessä myyty) lisäksi vain rahaa tilillä, suomalaisten pankkien rahastoja ja suomalaisia pörssiosakkeita eli kaiken järjen mukaan hyvin yksinkertainen homma.
Testamentin tekoon voi olla kannattavaa käyttää lakimiehen apuja siksi että tekstien tarkka sanamuoto menisi halutulla tavalla jotta vainajan viimeinen tahto toteutuu juuri haluamallaan tavalla, mutta ei siinä testamentissa kannata tehdä mitään sitoumuksia siitä kenen kanssa jatkotoimet tehdään.
Kas kun ei halunnut testamenttiin lisäksi määräystä käytettävästä hautaustoimistostakin?
Asiakkaan maksettavaksi päätyviä kuluja ei pitäisi tarkoituksellisesti kasvattaa. Työstä toki maksetaan, mutta mikä sitten on kohtuullinen raha tehdystä työstä, kannattaisi varmasti kysellä millaisia kustannuksia on muilla ollut vastaavissa tapauksissa.
Perunkirjoituksenhan voi toimittaa myös kuolinpesän osakkaat itse. Tarvitaan kaksi ns. uskottua miestä, joiden pitää olla oikeustoimikelpoisia ja täysi-ikäisiä henkilöitä. Erityisiä pätevyysvaatimuksia ei ole. Ohjeitakin löytyy netistä varsin yksityiskohtaisesti.
Jos kuolinpesällä on velkaa tai kyse on isosta omaisuudesta, silloin saattaa olla kannattavaa käyttää asiantuntijoiden apua.
Olin kerran toisena uskottuna miehenä. Iäkäs nainen oli kuollut. Lapsia oli kaksi, joista tytär hoiti äitinsä asioita. Mummo oli ihan tavallinen duunari ja kaikki varat menivät käytännössä palvelutalossa asumiseen. Hautajaiskulujen jälkeen mitään perittävää ei kertakaikkiaan jäänyt. Tytär, joka oli hoitanut äitinsä asioita näytti kuitit kaikista nostoista ja siirroista. Veli sitten soitti minulle väittäen, että olihan omaisuutta täytynyt jäädä, mutta kun ei ollut. Asia jäi siihen. Onneksi siinä perukirjassa oli joku sanamuoto, että minulle annettujen tietojen mukaan ja että olen toiminut parhaan ymmärrykseni mukaan. Aikaa tästä on joku 15 vuotta, joten eiköhän asia ole loppuun käsitelty.
Kaikille ei rahaa ja omaisuutta tule kertymään, siihen on olemassa syitä niin valtion puolelta kuin henkilön itsensäkin osalta. Se on sitten kiistelyä, kumpi ratkaisi enemmän. Valtiolla on kiistaton osuus tulottomuuden kasvuun silloin, jos se tapahtuu rakenteellisista syistä.
On sinällään ikävä juttu, koska rahallisella varallisuudella on myös vaikutuksensa sukujen olemassaolon jatkumiseen.
Palvelutalot osaa varmasti putsata vanhuksilta varallisuuden, ei ole ollut vaikeata katsella sieltä ajoittain tulevaa uutisointia. Bisnestähän se on, vaikea asiasta moralisoida, mutta varmasti olisi vanhuksellakin ollut muitakin vaihtoehtoja. Kaikki ei välttämättä koe että lapsille tarvitsisi jättää mitään perintöä, sinällään sääli, koska sillä ajattelutavallahan ei sukupolvinen varallisuus kerry eikä Suomen kansa yleensäkään vaurastu.
Vierailija kirjoitti:
Sinä perit isäsi omaisuuden. Sinä saat omalla testamentilla määrätä omasta omaisuudestasi miten haluat. Eli ei isäsi testamentissa oleva "avio-oikeuden poissulkeva" poista sinun oikeutta määrätä miten haluat omaisuudestasi.
Saat testamentata puolisollesi. Mutta mieti, haluatko omaisuuden menevän kokonaan "väärään sukuun". Voit testamentissa määrätä myös ns. toissijaisen perillisen. Mutta siis. Saat testamentata miten haluat.
asianajaja
Siis meneekö se niin, että (olen lapseton) testamenttaan puolet omaisuudestani avopuolisolleni ja puolet sisarelleni ja suljen siskon puolison pois, niin omaisuuteni silti voi hänelle hänelle siskoni kuoleman jälkeen? Siskoni on naimisissa peliongelmaisen mattinykäsen kanssa. Kuitenkin haluan, että sisareni saa vanhemmilta perityn omaisuuteni, joka on ollut meille aina yhteinen ja rakas (talo, saari ja mökki). Jos lapseton sisareni kuolee ennen miestään, niin onko niin, että omaisuus menee silti miehelle? Sitä en tosiaankaan halua.
Pankin lakimies ? hämmästeli kun olin sisar äitini kuolinpesässä eri isästä kun nuorempi veljeni, kun olimme perunkirjoituksessa. . Teki mieli jälkeenpäin soittaa sille tuosta tahdittomuudesta. Olimme kuitenkin tasa-arvoisia perillisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaiten välttää perintöriidat kun laittaa lapsille ja lastenlapsille osakesäästötileille ensimmäiset lahjoitukset heti kun syntyvät ja lahjoittaa vuosien mittaan sen minkä verovapaasti saa lahjoittaa tai sen minkä onvaraa. Ei tarvi sijoittaa kuin kaksi tai kolme kertaa jos molemmat vanhemmat ja isovanhemmat tuota tekevät =) 6x4999 euroa = 30000 euroa kolmessa vuodessa ja osakesäästötilille saa sijoittaa ainakin tällä hetkellä vielä max. 50000 euroa. Siellä se sitten kasvaa omilla osinkotuotoillaan verovapaasti lapselle opiskelu- ja kotoamuuttorahastoksi, jota fiksu osaa käyttää tuottojen verran aina niissä elämäntilanteissa kun on tiukempaa. Eikä ole kiire eikä tarve periä.
Ahne on tietysti aina ahne, persoonallisuushäiriö. Paljon varallisuutta haluava ei ole ahne vaan hänellä todennäköisesti on jokin omistamisyrittäjyyteen liittyvä tavoite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin asianajajan näkökulmasta, on äärimmäisen tyhmää riidellä elatusavuista ja perinnöistä, vaikka niistä juuri riidellään eniten. Tyhmää siksi, että juuri näissä asioissa on kyse pitkälti pelkästä matematiikasta. Asioita seikoittaa juuri tunteet. Tämän vuoksi on suostiteltavaa kääntyä juristin puoleen, koska me ei tunteilla. Tehdään asiat kuten pitää.
20 vuoden kokemuksella niin aina nämä saadaan hoidettua. Muutamissa jutuissa toimin pesänjakajana, mutta nekin on saatu tehtyä siten, että osakkaat lopulta sopineet asian, kun kerron, miten tämä nyt menee....
Aivan turhaan ihmiset pelkää juristien mukaan tuloa. Yleensä se nopeuttaa ja helpottaa tilanteen.
asianajaja
Sama koskee myös testamentin tekemistä, jonka laatimisessa apuna käytettävä, asiansa osaava lakimies voi säästää tulevista riidoista pitkän pennin.
Juurikin näin. Jos on iäkäs testementin tekijä, niin yleensä pyydän lääkärinlausunnon oikeustoimikelpoisuudesta. Tämä poistaa jälkikäteen mahdollisesti tulevat riidat testamentista. Jos ei ole oikeustoimikelpoinen, niin en tee testamenttia. Ja jos testamentti + lääkärinlausunto on olemassa, niin testamentin moitekanteet on turhia.
asianajaja
Kannattaa kuitenkin valita huolella lakimies, jonka palkkaa testamentin tekemiseen, ja olla tarkkana siitä, millaisia ehdotuksia hän tekee. Esim. eräs pääkaupunkiseudulla aktiivisesti mainostava varatuomari (ei asianajaja), jonka lakitoimiston nimestä voisi päätellä olevan erikoistuneen nimenomaan perintöasioihin, suosittelee voimakkaasti kirjaamaan testamenttiin lauseen, jonka mukaan hän toimii testamentin toimeenpanijana - vaikka ei olisi mitään syytä määrätä toimeenpanijaa.
Käytännössä tuo toimeenpanijamääräys testamentissa aiheuttaa sen, että perunkirjoitus ja perinnönjako on pakko antaa tehtäväksi tuolle lakimiehelle, joka sitten laskuttaa jokaisesta kynänkin napsahduksesta. Meillä perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako maksoivat yli 7000 euroa, vaikka mistään ei ollut pienintäkään riitaa ja kaikki tarvittavat paperit sukuselvityksistä tiliotteisiin oli hankittu itse ja toimitettu lakimiehelle mapissa hyvässä (hänen toivomassaan) järjestyksessä. Omaisuuttakin oli yhden omakotitalon (jota ei tässä yhteydessä myyty) lisäksi vain rahaa tilillä, suomalaisten pankkien rahastoja ja suomalaisia pörssiosakkeita eli kaiken järjen mukaan hyvin yksinkertainen homma.
Testamentin tekoon voi olla kannattavaa käyttää lakimiehen apuja siksi että tekstien tarkka sanamuoto menisi halutulla tavalla jotta vainajan viimeinen tahto toteutuu juuri haluamallaan tavalla, mutta ei siinä testamentissa kannata tehdä mitään sitoumuksia siitä kenen kanssa jatkotoimet tehdään.
Kas kun ei halunnut testamenttiin lisäksi määräystä käytettävästä hautaustoimistostakin?
Asiakkaan maksettavaksi päätyviä kuluja ei pitäisi tarkoituksellisesti kasvattaa. Työstä toki maksetaan, mutta mikä sitten on kohtuullinen raha tehdystä työstä, kannattaisi varmasti kysellä millaisia kustannuksia on muilla ollut vastaavissa tapauksissa.
Perunkirjoituksenhan voi toimittaa myös kuolinpesän osakkaat itse. Tarvitaan kaksi ns. uskottua miestä, joiden pitää olla oikeustoimikelpoisia ja täysi-ikäisiä henkilöitä. Erityisiä pätevyysvaatimuksia ei ole. Ohjeitakin löytyy netistä varsin yksityiskohtaisesti.
Jos kuolinpesällä on velkaa tai kyse on isosta omaisuudesta, silloin saattaa olla kannattavaa käyttää asiantuntijoiden apua.
Olin kerran toisena uskottuna miehenä. Iäkäs nainen oli kuollut. Lapsia oli kaksi, joista tytär hoiti äitinsä asioita. Mummo oli ihan tavallinen duunari ja kaikki varat menivät käytännössä palvelutalossa asumiseen. Hautajaiskulujen jälkeen mitään perittävää ei kertakaikkiaan jäänyt. Tytär, joka oli hoitanut äitinsä asioita näytti kuitit kaikista nostoista ja siirroista. Veli sitten soitti minulle väittäen, että olihan omaisuutta täytynyt jäädä, mutta kun ei ollut. Asia jäi siihen. Onneksi siinä perukirjassa oli joku sanamuoto, että minulle annettujen tietojen mukaan ja että olen toiminut parhaan ymmärrykseni mukaan. Aikaa tästä on joku 15 vuotta, joten eiköhän asia ole loppuun käsitelty.
Sinänsä näin voi kyllä käydä mutta täytyy sanoa että jos pääsee käymään niin että koko omaisuus menee palvelutalossa asumiseen niin siinä tapauksessa asioita on hoidettu todella huonosti.
Varsinaista omaisuutta ei ollut kertynyt ja eläke kattoi palvelutalossa asumisen. Hinnathan määräytyvät tulojen mukaan. Joku toinen maksaa samantasoisesta asumisesta moninkertaisen hinnan, kun eläketulot ovat suuremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä kuoli ja äiti yritti parhaansa mukaan sekoittaa pakkaa ja haukkui siskoni ahneeksi roistoksi joka vie perinnön. Siskoni hoiti melkein kaiken hautajaisiin ja perintöön liittyvän hyvin ja rehellisesti.
Tarinan roisto oli siis äitini.
Vierailija kirjoitti:
Oli neljä sisaruksen perhe. Kolme poikaa ja yksi pahoin kehitysvammainen tytär. Noin 4-5 -vuotiaan tasolla.
Omaisuutta jäi huomattava määrä vanhemmilta, ja tytär sai osuutensa, kai lähemmäs 200 000.
Lasten serkku, jo 7-kymppiä lähestyvä äijä teetti lakimiehellä tyttären testamentin ja samalla hoidoista kieltäytymisestä hoitotahdon, ts - ei elvytetä .
Kai se sitä "lasta" kuskasi joskus autollaan ja lupaili Kanarian matkoja jne ja vei joskus tikkukaramellin ja oli kaikin puolin "mukavaa miestä". Testamentti siis tehtiin, ja työttömät veljet jäivät nuolemaan näppejään siskon kuoltua.
Herää kysymys: mikä oli lapsenmielisen kyky "tehdä" testamentti ohittaen veljensä, jotka rahaa olisivat todella tarvinneet. Tämä serkkuäijä oli jo varakas muutenkin.
Mikä oli lakimiehen moraali, entä naisen edusvalvojan?
Köyhät ja arat veljet eivät uskaltaneet viedä asiaa oikeuteen, vaikka olisi ollut vastaavista jutuista ennakkotapauksia.
Hmm, kai nämä veljetkin olivat saaneet aikanaan jokainen oman 200 000 e?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni elossa olevat vanhemmat lahjoittivat anopin puolen sukulaisten kanssa vanhan miljoonien arvoisen sukutilan nuorimmalle pojalleen. Ensin sanoivat, että muu omaisuus mene sitten kahdelle vanhemmalle pojalle kuoleman jälkeen, mutta myöhemmin totesivat, että loput menevät kolmeen osaan. Muuta omaisuutta on vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä perit isäsi omaisuuden. Sinä saat omalla testamentilla määrätä omasta omaisuudestasi miten haluat. Eli ei isäsi testamentissa oleva "avio-oikeuden poissulkeva" poista sinun oikeutta määrätä miten haluat omaisuudestasi.
Saat testamentata puolisollesi. Mutta mieti, haluatko omaisuuden menevän kokonaan "väärään sukuun". Voit testamentissa määrätä myös ns. toissijaisen perillisen. Mutta siis. Saat testamentata miten haluat.
asianajaja
Siis meneekö se niin, että (olen lapseton) testamenttaan puolet omaisuudestani avopuolisolleni ja puolet sisarelleni ja suljen siskon puolison pois, niin omaisuuteni silti voi hänelle hänelle siskoni kuoleman jälkeen? Siskoni on naimisissa peliongelmaisen mattinykäsen kanssa. Kuitenkin haluan, että sisareni saa vanhemmilta perityn omaisuuteni, joka on ollut meille aina yhteinen ja rakas (talo, saari ja mökki). Jos lapseton sisareni kuolee ennen miestään, niin onko niin, että omaisuus menee silti miehelle? Sitä en tosiaankaan halua.
Voit tehdä testamenttisi niin, että sisko saa perintöosansa ja laittaa testamenttiin määräyksen siitä että kuka saa omaisuuden siskon kuoltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin asianajajan näkökulmasta, on äärimmäisen tyhmää riidellä elatusavuista ja perinnöistä, vaikka niistä juuri riidellään eniten. Tyhmää siksi, että juuri näissä asioissa on kyse pitkälti pelkästä matematiikasta. Asioita seikoittaa juuri tunteet. Tämän vuoksi on suostiteltavaa kääntyä juristin puoleen, koska me ei tunteilla. Tehdään asiat kuten pitää.
20 vuoden kokemuksella niin aina nämä saadaan hoidettua. Muutamissa jutuissa toimin pesänjakajana, mutta nekin on saatu tehtyä siten, että osakkaat lopulta sopineet asian, kun kerron, miten tämä nyt menee....
Aivan turhaan ihmiset pelkää juristien mukaan tuloa. Yleensä se nopeuttaa ja helpottaa tilanteen.
asianajaja
Sama koskee myös testamentin tekemistä, jonka laatimisessa apuna käytettävä, asiansa osaava lakimies voi säästää tulevista riidoista pitkän pennin.
Juurikin näin. Jos on iäkäs testementin tekijä, niin yleensä pyydän lääkärinlausunnon oikeustoimikelpoisuudesta. Tämä poistaa jälkikäteen mahdollisesti tulevat riidat testamentista. Jos ei ole oikeustoimikelpoinen, niin en tee testamenttia. Ja jos testamentti + lääkärinlausunto on olemassa, niin testamentin moitekanteet on turhia.
asianajaja
Kannattaa kuitenkin valita huolella lakimies, jonka palkkaa testamentin tekemiseen, ja olla tarkkana siitä, millaisia ehdotuksia hän tekee. Esim. eräs pääkaupunkiseudulla aktiivisesti mainostava varatuomari (ei asianajaja), jonka lakitoimiston nimestä voisi päätellä olevan erikoistuneen nimenomaan perintöasioihin, suosittelee voimakkaasti kirjaamaan testamenttiin lauseen, jonka mukaan hän toimii testamentin toimeenpanijana - vaikka ei olisi mitään syytä määrätä toimeenpanijaa.
Käytännössä tuo toimeenpanijamääräys testamentissa aiheuttaa sen, että perunkirjoitus ja perinnönjako on pakko antaa tehtäväksi tuolle lakimiehelle, joka sitten laskuttaa jokaisesta kynänkin napsahduksesta. Meillä perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako maksoivat yli 7000 euroa, vaikka mistään ei ollut pienintäkään riitaa ja kaikki tarvittavat paperit sukuselvityksistä tiliotteisiin oli hankittu itse ja toimitettu lakimiehelle mapissa hyvässä (hänen toivomassaan) järjestyksessä. Omaisuuttakin oli yhden omakotitalon (jota ei tässä yhteydessä myyty) lisäksi vain rahaa tilillä, suomalaisten pankkien rahastoja ja suomalaisia pörssiosakkeita eli kaiken järjen mukaan hyvin yksinkertainen homma.
Testamentin tekoon voi olla kannattavaa käyttää lakimiehen apuja siksi että tekstien tarkka sanamuoto menisi halutulla tavalla jotta vainajan viimeinen tahto toteutuu juuri haluamallaan tavalla, mutta ei siinä testamentissa kannata tehdä mitään sitoumuksia siitä kenen kanssa jatkotoimet tehdään.
Kas kun ei halunnut testamenttiin lisäksi määräystä käytettävästä hautaustoimistostakin?
Asiakkaan maksettavaksi päätyviä kuluja ei pitäisi tarkoituksellisesti kasvattaa. Työstä toki maksetaan, mutta mikä sitten on kohtuullinen raha tehdystä työstä, kannattaisi varmasti kysellä millaisia kustannuksia on muilla ollut vastaavissa tapauksissa.
Perunkirjoituksenhan voi toimittaa myös kuolinpesän osakkaat itse. Tarvitaan kaksi ns. uskottua miestä, joiden pitää olla oikeustoimikelpoisia ja täysi-ikäisiä henkilöitä. Erityisiä pätevyysvaatimuksia ei ole. Ohjeitakin löytyy netistä varsin yksityiskohtaisesti.
Jos kuolinpesällä on velkaa tai kyse on isosta omaisuudesta, silloin saattaa olla kannattavaa käyttää asiantuntijoiden apua.
Olin kerran toisena uskottuna miehenä. Iäkäs nainen oli kuollut. Lapsia oli kaksi, joista tytär hoiti äitinsä asioita. Mummo oli ihan tavallinen duunari ja kaikki varat menivät käytännössä palvelutalossa asumiseen. Hautajaiskulujen jälkeen mitään perittävää ei kertakaikkiaan jäänyt. Tytär, joka oli hoitanut äitinsä asioita näytti kuitit kaikista nostoista ja siirroista. Veli sitten soitti minulle väittäen, että olihan omaisuutta täytynyt jäädä, mutta kun ei ollut. Asia jäi siihen. Onneksi siinä perukirjassa oli joku sanamuoto, että minulle annettujen tietojen mukaan ja että olen toiminut parhaan ymmärrykseni mukaan. Aikaa tästä on joku 15 vuotta, joten eiköhän asia ole loppuun käsitelty.
Sinänsä näin voi kyllä käydä mutta täytyy sanoa että jos pääsee käymään niin että koko omaisuus menee palvelutalossa asumiseen niin siinä tapauksessa asioita on hoidettu todella huonosti.
Varsinaista omaisuutta ei ollut kertynyt ja eläke kattoi palvelutalossa asumisen. Hinnathan määräytyvät tulojen mukaan. Joku toinen maksaa samantasoisesta asumisesta moninkertaisen hinnan, kun eläketulot ovat suuremmat.
Noinhan se menee. Tuollaisessa tilanteessa on myös juuri potentiaalia riidoille/syyttelylle rahojen varastamisesta.
Vanhus voi esim. asua vaikka kaupungin palvelutalossa, jossa vuokra ja palvelumaksu ovat 85% kuukausittaisista nettotuloista. Lopuilla 15%:lla pitää kattaa loput menot, esim. rasvat ym. apteekkituotteet. Siihen päälle vaikka parturin tai jalkahoitajan satunnainen kulu ja vaikka vähän makeisia. Äkkiä käykin niin, että tililtä menee kuukaudessa enemmän kuin tulee ja (ehkä jo valmiiksi pieni) omaisuus pikkuhiljaa haihtuu. Tuollaisessa tilanteessa on toki mahdollista hakea toimeentulotukea, mutta en tiedä kuinka herkästi sitä myönnetään ennen kuin rahat alkavat oikeasti loppua. Kuukausittain ei ehkä ole iso summa, mutta jos vaikka 5-10 vuottakin kuvio jatkuu niin kyllä siinä ehtii tili melkoisesti tyhjentyä.
Voi tulla yllätyksenä varsinkin etäisemmille perijöille ettei mitään jaettavaa juuri jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Voisiko joku vanhempi selittää miksi lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti?!
Olin itse nuorin, lapseni hemmoteltu teini-iässä ja sen jälkeen dissattu, myös perinnönjaossa.
Yksi syy voi olla tuo, jonka itse mainitsi, että olit nuorin. Kuopusta on helppo lelliä, koska onhan hän pieni ja suloinen. Lisäksi hänelle on yleensä helpompi antaa taloudellista tukea, koska elintaso on parantunut sisarusten lapsuudesta. Huomiotakin hän saa esimerkiksi teini-ikäisenä, koska eipä paljoa ole muita jakamassa sitä. Sitten tämä pienin ei osaa arvostaa asemaansa, koska ei ole nähnyt muuta. Vanhemmat lapset sen sijaan muistavat oman lapsuutensa ja voivat peilata sitä pikkusisaruksiinsa. No, poikkeuksiakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Ja antakaa lakimiehen tarkistaa, että tehty testamentti on määrämuotoinen!
Mieheni ja hänen serkkunsa olivat perintäkaaren mukaiset mieheni kummitädin ainoat perijät. Serkku ei tädin elinaikana ollut missään tekemisissä hänen kanssaan - mutta luonnollisesti ilmaantui paikalle, kun tiesi, että on perinnönjaon hetki. Mieheni kummitäti oli vuosikymmeniä sitten tehnyt testamentin, josta puuttui todistajien allekirjoituksen yhteydestä päivämäärä - ja näin ei mieheni kummitädin viimeistä tahtoa voitu toteuttaa vaan mieheni serkku vei perinnöstä puolet. En tiedä miten kehtasi - itse olisin samassa tilanteessa ehdottomasti noudattanut tätini tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.
Voisiko joku vanhempi selittää miksi lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti?!
Olin itse nuorin, lapseni hemmoteltu teini-iässä ja sen jälkeen dissattu, myös perinnönjaossa.
Yksi syy voi olla tuo, jonka itse mainitsi, että olit nuorin. Kuopusta on helppo lelliä, koska onhan hän pieni ja suloinen. Lisäksi hänelle on yleensä helpompi antaa taloudellista tukea, koska elintaso on parantunut sisarusten lapsuudesta. Huomiotakin hän saa esimerkiksi teini-ikäisenä, koska eipä paljoa ole muita jakamassa sitä. Sitten tämä pienin ei osaa arvostaa asemaansa, koska ei ole nähnyt muuta. Vanhemmat lapset sen sijaan muistavat oman lapsuutensa ja voivat peilata sitä pikkusisaruksiinsa. No, poikkeuksiakin on.
Tottahan se on että Iltatähti saa eniten nuorena. Hänen teini-ikäisen vaiheessa vanhemmat ovat usein maksaneet asuntolainansa ja " ylimääräistä" rahaa alkaa olla, ja sitä niin mielellään usein laitetaan teinin harrastuksiin yms menoihin.
Minä tein testamentin hankalan perinnönjaon jälkeen! Koko viime talvi oli yhtä helvettiä sisaren kanssa vääntäessä kaikesta mahdollisesta. Olin tosi yllättynyt, miten toinen on muuttunut kärttyiseksi nipottajaksi joka yrittää puristaa minulta mahdollisimman paljon rahaa ja epäilee kaikesta, syyttelee ja valittaa että minua oltiin suosittu äitini toimesta.
Totesin sitten, että jaha, nyt kun olen vihdoin saanut oman osuuteni niin eipä kiinnosta jakaa omaisuutta enää hänen kanssaan yhtään enempää kuin on pakko. Etsin netistä asianajotoimistoja, jotka mainostivat tekevänsä perintöön ja testamentteihin liittyviä asioita, lähetin tiedustelun hinnoista kolmelle ja valitsin niistä parhaan. Maksoin 249 euroa paperista, joka on nyt varmasti muodollisesti oikein ja jossa selkeästi määritellään mitä kukakin saa ja mitä jos joku kuolee ennen testamentin täytäntöönpanoa. Kannatti!
Ensinnäkään ihmisen omaisuus tai kenelle sitä haluaa antaa, ei kuulu kenellekään. Mikään ei ole epäreilua. Kenenkään rahat ei ole kenenkään perintöä ennen kuolemaa.
Jokainen saa tehdä sellaisen testamentin, kun haluaa. Se ei kuulu kenellekään. Tässäkään ei ole epäreilua ratkaisua. Itse on omaisuutensa hankkinut ja siitä päätösvaltainen. Olit sitten suosikki- tai ei-suosikki-lapsi tai jonkun puoliso. Tai veljen vaimon serkku.
Jumakauta!
Ja miksi ihmiset haluaa jotain toisten kynttiläkuppeja? En ymmärrä.
Käyttäkää rahanne, niin ei tartte sukulaisten tapella perinnöstä. Matkustelkaa ja tehkää sellaista, mistä tykkäätte. Tienatkoon lapset ja muut rahan haluajat omat rahansa.
JokainenKäyttäköönOmatRahansa kirjoitti:
Ensinnäkään ihmisen omaisuus tai kenelle sitä haluaa antaa, ei kuulu kenellekään. Mikään ei ole epäreilua. Kenenkään rahat ei ole kenenkään perintöä ennen kuolemaa.
Jokainen saa tehdä sellaisen testamentin, kun haluaa. Se ei kuulu kenellekään. Tässäkään ei ole epäreilua ratkaisua. Itse on omaisuutensa hankkinut ja siitä päätösvaltainen. Olit sitten suosikki- tai ei-suosikki-lapsi tai jonkun puoliso. Tai veljen vaimon serkku.
Jumakauta!
Ja miksi ihmiset haluaa jotain toisten kynttiläkuppeja? En ymmärrä.
Käyttäkää rahanne, niin ei tartte sukulaisten tapella perinnöstä. Matkustelkaa ja tehkää sellaista, mistä tykkäätte. Tienatkoon lapset ja muut rahan haluajat omat rahansa.
Niinhän sitä luulisi ja niin sen pitäisi olla. Kummasti kuitenkin ne tuikkukupit yhtäkkiä kolkuttaa joidenkin takaraivoa niin, että kaikki normaalina pidetty käytös katoaa.
Käyttäkää omaisuutenne oman elämänne hyväksi, ei tarvi kituuttaa eläkepäivillä jos ei ole pakko. Muut ei tarvi mitään. Siitä samaa mieltä edellisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni elossa olevat vanhemmat lahjoittivat anopin puolen sukulaisten kanssa vanhan miljoonien arvoisen sukutilan nuorimmalle pojalleen. Ensin sanoivat, että muu omaisuus mene sitten kahdelle vanhemmalle pojalle kuoleman jälkeen, mutta myöhemmin totesivat, että loput menevät kolmeen osaan. Muuta omaisuutta on vähän.
Jotenkin vaikea kuvitella tilannetta, jossa pariskunta omistaa miljoonien arvoisen tilan, mutta mitään muuta ei ole, esim. pankkitilit tyhjinä.
Alue: Aihe vapaa
Olin kerran toisena uskottuna miehenä. Iäkäs nainen oli kuollut. Lapsia oli kaksi, joista tytär hoiti äitinsä asioita. Mummo oli ihan tavallinen duunari ja kaikki varat menivät käytännössä palvelutalossa asumiseen. Hautajaiskulujen jälkeen mitään perittävää ei kertakaikkiaan jäänyt. Tytär, joka oli hoitanut äitinsä asioita näytti kuitit kaikista nostoista ja siirroista. Veli sitten soitti minulle väittäen, että olihan omaisuutta täytynyt jäädä, mutta kun ei ollut. Asia jäi siihen. Onneksi siinä perukirjassa oli joku sanamuoto, että minulle annettujen tietojen mukaan ja että olen toiminut parhaan ymmärrykseni mukaan. Aikaa tästä on joku 15 vuotta, joten eiköhän asia ole loppuun käsitelty.