Taloyhtiön juoruakkalauma istui taas pihalla kun tulin kaupasta

Ihan tasan varmasti kukaan ei kysy ohikulkijalta, ostiko hän olutta. Ap on ryypännyt aivonsa pellolle ja fabuloi.

Mitä pitempään asutaan samassa paikassa sen enemmän silmä tarkentuu seuraamaan pienetkin yksityiskohdat. Se on ahdistavaa, kamalaa, siis ei yhtään elämää.

HUomasin itsessäni ihan saman, että 20 vuotta  samassa taloyhtiössä sai minut kyttäämään aivan kaikkea. Oli pakko hankkia kesäpaikat, matkustaa, tehdä ihan mitä vain, etten kettuuntuisi naapurien touhuista ja elämä oikeasti olisi muuta kuin hermostua miten naapuri ajaa liian lähelle minun autoani.

Nyt olen asunut kaksi vuotta nykyisessä kodissani, mutta on pakko muuttaa taas. Olen täysillä kehittymässä taas kyttääjäksi ja arvostelen naapureita mielessäni. Tuntuu ihanalta pakata kamoja taas laatikkoon ja tuntea, miten pääsen irti taloyhtiön tukahduttavasta ilmapiiristä. Hyväksyn sen,että tällaista tulee varmaan olemaan ennen kuin koen mielenrauhaa edes jossakin kopperossa.

Entisessä taloyhtiössäni riitti että joku näki minun vievän olutta kotiini, valitettiin öisestä melusta vaikken niitä juonutkaan.

Muutaman päivän päästä sitten parin kaverin kanssa otettiin siellä sitä olutta aamuyöhön asti eikä se häirinnyt ketään.

Miksi välittää joistain pihalla istuvista naapureista? Mitä väliä sillä on, mitä ne sun ostoksista ajattelevat?