Millaisia mielikuvia ammattini herättää?

jakkupuku päällä

t. se joka oikeasti on tylsä toimistotäti

Tunnen monta markkinointipäällikköä ja ihan duunarin hommia tekevät!

Päivät venyvät usein ja työt tulevat (ainakin ajatuksissa) mukaan kotiin.

ja olen huomannut, että ammattini jakaa ihmiset pääsääntöisesti kahtia:

1) ne, jotka eivät ole markkinoinnin kanssa tekemisissä, ja ylenkatsovat tai eivät ainakaan ymmärrä tällaisia tyhjäntoimittajia, jotka eivät tee oikeita töitä ollenkaan



2) ne, jotka ymmärtävät, että olen tähän asemaan päästäkseni tehnyt hurjasti töitä, pitkiä päiviä ja joskua pieniä uhrauksiakin



...ehkä myös 3) ne, joita ei voisi vähempää kiinnostaa se, mitä työkseni teen :-)

Markkinointipäällikkyys voi olla firmasta riippuen niin erilaista hommaa. Toisaalta just sitä korot kopisten palaveriin -tyylistä, tai sitten jonkun pikku toimiston nurkkapöytämeininkiä.

Eli alamme on asiantuntijapalveluiden tarjoaminen yrityksille (mm. ulkomaankauppaan liittyvät asiat). Matkapäiviä on vuodessa n. 30 (useimmiten Kiinaan, Intiaan tai Keski-Eurooppaan). Työssäni suunnittelen viestintäihmisten kanssa erilaisia materiaaleja palveluistamme ja itse käytän aika paljon aikaa palveluidemme tuotteistamiseen. Messuilla käyn 2-3 kertaa vuodessa sekä vieraana, että töissä. Jakkupukukin toki löytyy, mutta sitä käytän lähinnä vain asiakastapaamisissa, muutoin viihdyn töissä esim. farkuissa tai suorissa housuissa tai hameessa. Ja luulenpa, että yksi syy siihen hämmästelyyn tai ennakkoluuloihin on se, että olen ainoa nainen firmassa (meillä Suomessa 30 työntekijää, ulkomailla suurinpiirtein sama määrä). Palkka tätä hämmennystä tuskin aiheuttaa, sillä palkkani on 2845¿ (ja koulutus KTM)

voi tehdä hyvinkin erilaisia hommia: omassa työpaikassani markkinointipäällikkö soittelee yrityksiin ja kauppaa firman palveluja. Ainakin pienissä firmoissa tuntuu olevan tapana laittaa -päällikkö titteli ihan vaan imagon yms. vuoksi.