Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sisarusten eriarvoinen kohtelu
28.05.2022 |
Onko täällä kenelläkään kokemuksia aiheesta?
Tosiaan meitä 4 sisarusta (aikuisia olemme siis), joista kahta lellitty eniten. Itse olen esikoinen.
He ovat saaneet lähes kaiken avustuksen vanhemmiltamme. Niin rahalliset kuin henkiset. Tätä on jatkunut lapsuudesta asti. Sain kaikesta aina pahimmat rangaistukset ja haukut. Sisarukset saivat täysin eri kohtelun. Heidät on kasvatettu niin, että vanhempiin voi tukeutua. Minut sen sijaan kasvatettiin pärjäämään yksin. Rahallisesti ja henkisesti.
Näin 30kymppisenä, olen täynnä vihaa ja raivoa. Mietin pitkään asiaa ja päätin katkaisin välit. Tunsin itseni syntipukiksi ja vääränlaiseksi aina. Nyt tunnen syyllisyyttä. En kadu päätöstä, koska koen lähinnä pahaa oloa kun katson heidän lämpimiä välejä joista olen aina jäänyt paitsi. Teinkö virheen? Mikä on tarpeeksi hyvä syy jättää lapsuudenperhe? Ylireagoinko? Toivoisin kommentteja ja saa myös kysyä!
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
..
Voi olla, että kaksi sisarustani ovat "kiltimpiä" ja yrittävät miellyttää. Itse kun en taas suostu elämään miellyttäen ja hakemaan hyväksyntää.
-ap
Tämä viimeinen lauseesi! Siis sisaruksesi olivat jo lapsena ehkä kiltimpiä. Kyllä sellaista äiti enemmän rakastaa, usko vaan! Ja itsestäsi kirjoitit toisaalta, että olit haastava nuori. Pahuksen muotisana! Etkö voi sinäkään suoraa kirjoittaa, että olit hankala ilkeä sulkeutunut kiroileva laiska (valitse näistä tai lisää sinua kuvaava laatusana tai monta). Et halunnut silloin, etkä halua vieläkään elää miellyttäen ja hyväksyntää hakien? No olet sitten itseksesi, ei kukaan estä. Mutta mitäs siitä sitten vinkumaan aikuisena? Varsinkin kun olet jo välit katkaissut.
Ei pidä paikkaansa. Minulla on ollut kolme ns. normaalia murrosikäistä ja yksi aivan mahdoton. Hän oli uhmaikäisenä sellainen, temperamentti tulistuva. Jokainen on minulle aivan yhtä rakas. Hyi miten joku kehtaakin rakastaa jotain lapsistaan vähemmän, aivan sairasta ja häiriintynyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit aivan oikein. Varmasti tuntemasi viha laantuu, kun eivät pyöri jaloissasi. Pärjäät ilman heitäkin, niin kuin olet jo varhaisiällä pärjännyt. Hyvää kesää sinulle💛.
Alue: Aihe vapaa
Menneet voi tietysti joissain määrin antaa anteeksi ja itse olen niin tehnytkin. Ongelma on se, että eihän tuo eriarvoistaminen yleensä sinne lapsuuteen jää. Se satuttaa kaikkein eniten, ettei vanhempi näe toiminnassaan mitään vikaa edelleenkään. Vanhempi siis kieltäytyy puhumasta koko asiasta tai saa raivokohtauksen, jossa haukkuu minut. Terve vanhempi osaa kyllä keskustella ja jopa pyytää anteeksi, jos lapsi kokee tulleensa väärin kohdelluksi. Varsinkin kun taustalla on rajua henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
-ap