Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sisarusten eriarvoinen kohtelu
28.05.2022 |
Onko täällä kenelläkään kokemuksia aiheesta?
Tosiaan meitä 4 sisarusta (aikuisia olemme siis), joista kahta lellitty eniten. Itse olen esikoinen.
He ovat saaneet lähes kaiken avustuksen vanhemmiltamme. Niin rahalliset kuin henkiset. Tätä on jatkunut lapsuudesta asti. Sain kaikesta aina pahimmat rangaistukset ja haukut. Sisarukset saivat täysin eri kohtelun. Heidät on kasvatettu niin, että vanhempiin voi tukeutua. Minut sen sijaan kasvatettiin pärjäämään yksin. Rahallisesti ja henkisesti.
Näin 30kymppisenä, olen täynnä vihaa ja raivoa. Mietin pitkään asiaa ja päätin katkaisin välit. Tunsin itseni syntipukiksi ja vääränlaiseksi aina. Nyt tunnen syyllisyyttä. En kadu päätöstä, koska koen lähinnä pahaa oloa kun katson heidän lämpimiä välejä joista olen aina jäänyt paitsi. Teinkö virheen? Mikä on tarpeeksi hyvä syy jättää lapsuudenperhe? Ylireagoinko? Toivoisin kommentteja ja saa myös kysyä!
Kommentit (44)
Itselläni on elossa viellä itseäni 2 kpl.vanhempi sisariani ovat kävelet minun yli koko minun ikäni. Joten minulla ei ole enää edes2 sisarta.Vaikka kirkon kirjoissa lukisi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät näe toimineensa koskaan väärin. Olen yrittänyt keskustella monesti. Nuorin sisarus on 6v nuorempi.
Meidät on kasvatettu eri tavoin ja siksi itse olen pärjännyt, kun on ollut pakko. Olen kokenut myös ainoana sisaruksista väkivaltaa lapsena ja teini-ikäisenä äidin taholta. Olin kyllä erittäin haastava nuori, mutta syystä. Isäni oli alkoholisti ja näin paljon väkivaltaa ensimmäiset 7v koko elämästäni. En ole siis isääni nähnyt sen jälkeen.
Voi olla, että kaksi sisarustani ovat "kiltimpiä" ja yrittävät miellyttää. Itse kun en taas suostu elämään miellyttäen ja hakemaan hyväksyntää.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Onko isäsi oikeasti biologinen isäsi?
Biologista isää en ole nähnyt 23vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrettäviä tunteita. Mutta menetät tilaisuuden sisaruuteen. Jos pystyisit käsittelemään asiat vaikka vertaistuessa, voisi tulevaisuus olla rikkaampi kuin välit poikki eläen.
Olet selviytyjä, tsempit sulle!
Vierailija kirjoitti:
..
Voi olla, että kaksi sisarustani ovat "kiltimpiä" ja yrittävät miellyttää. Itse kun en taas suostu elämään miellyttäen ja hakemaan hyväksyntää.
-ap
Tämä viimeinen lauseesi! Siis sisaruksesi olivat jo lapsena ehkä kiltimpiä. Kyllä sellaista äiti enemmän rakastaa, usko vaan! Ja itsestäsi kirjoitit toisaalta, että olit haastava nuori. Pahuksen muotisana! Etkö voi sinäkään suoraa kirjoittaa, että olit hankala ilkeä sulkeutunut kiroileva laiska (valitse näistä tai lisää sinua kuvaava laatusana tai monta). Et halunnut silloin, etkä halua vieläkään elää miellyttäen ja hyväksyntää hakien? No olet sitten itseksesi, ei kukaan estä. Mutta mitäs siitä sitten vinkumaan aikuisena? Varsinkin kun olet jo välit katkaissut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hankala rakastaa omaa napaansa tuijottavaa itsekästä ihmistä, joten on täysin luonnollista, että sinusta ei pidetä. Muiden kunnioittaminen ja arvostaminen johtaa aika usein siihen, että ainuakin kunnioitetaan ja arvostetaan, joten nyt olet pelkkä vaikeuksia kerjäävä hylkiö.
Miehen perheessä valitettavasti sama, alkoholistiperhe, missä nuorempi sisarus on lemmikki, jota autetaan rajattomasti, ja vanhempi pärjää kyllä. Mies yrittää tulla toimeen vanhempiensa kanssa, mutta kyllähän se katkeruus pilaa välit siihen toiseen sisarukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vanhemmat voivat olla täydellisiä pas*kia*isia. Asiaa pahentaa vielä se että vanhetessa aika ajaa ohitseen ja iskee dementia. Lisäksi trolliuskoiset kaverit.
Onko sinulla eri isä kuin muilla sisaruksilla? Tämä voi vaikuttaa monella tavalla perheen dynamiikkkaan. Vanhempasi eivät ole välttämättä tietoisesti suosineet jotain ja syrjineet toista, mutta ovat kokeneet, että asiat sujuvat paljon helpommin toisten lasten kanssa kuin sinun kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kutsutaan elämäksi. Onhan tästä nyt viime aikoina ollut paljon otsikoissakin miten joidenkin luonne vaan saa sen vanhemman raivon partaalle. Ihmiset on erilaisia ja joidenkin kanssa ne luonteet ei vaan kohtaa. Minä olin se vahinko vuodelta -73, jolloin äitini joutui menemään 17 vuotiaana avioon. Loput kaksi tulikin sitten suunnitellusti. Ei ole amerikantiedettä päätellä mikä oli asemani. Nyt olen heivannut tuon porukan elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
. . . ,Minä olin se vahinko vuodelta -73, jolloin äitini joutui menemään 17 vuotiaana avioon. Loput kaksi tulikin sitten suunnitellusti. Ei ole amerikantiedettä päätellä mikä oli asemani. Nyt olen heivannut tuon porukan elämästäni.
Olen syntynyt 1955 ja kirjoitin ylioppilaaksi syntymävuotenasi 1973. Halusin vain sanoa, että kukaan ei joutunut Suomessa menemään avioon noina aikoina raskauden takia! Niistä ajoista on kuulepas kauemmin!
Sama isä meillä kaikilla ,joten se ei selitä asiaa. Enkä myöskään ollut tietääkseni erehdys.
Myöskin ikäerot ovat pienet. Vaikea olin ainoastaan murrosikäisenä, en muuten. Lapsena olin todella kiltti. Olen ollut meistä kaikista tunnollisin. Tein yksinään aina kaikki kotityöt, sisarukset eivät koskaan.
Näen kaikki viat itsessäni, mutta en usko se on fakta. Olen kasvanut todellisuuteen, mikä ei ole normaali. Pitäisi luopua ajatuksesta, että minulla olisi rakastava perhe. Olla odottamatta yhtään mitään.. Se on vaan todella vaikeaa.
Ap
Sellaista se on. Itse olen keskimmäinen. Esikoinen on minua 3 vuotta vanhempi ja kuopus 6 vuotta nuorempi. Sekä vanhemmalle että nuoremmalle sisaruksille on vanhempien toimesta järjestetty takuut asuntolainoihin, annettu isot kihlajais- ja häälahjat. Mulle sanottiin onnea sivulauseessa ja vaihdettiin puheenaihetta. Mieheni ei ole syy, taitavat pitää hänestä enemmän kuin minusta. Onneksi vakuuksia saa ostettua rahalla. Toki aikaa kului enemmän, mutta oma osake on ostettuna ja seuraavaksi katsottuna talo.
Asia hiertää mielessäni, mutta sisaruksiani en tästä syytä. Vanhemmat ovat ne, jotka ovat puolensa valinneet. Olen todella yllättynyt, jos edes testamentti on tasapuolinen. Siihen en oikeasti usko.
En ole mitenkään holtiton, mulla on korkeakoulututkinto, vakituinen työ jne. Sisaruksillani sama tilanne, eli kukaan ei sinällään ole toistaan parempi tai toistaan enempää tuen tarpeessa. Resurssit ovat tietenkin rajalliset, tuntuvat loppuvan aina silloin, kun minä jotain tarvitsisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. . . ,Minä olin se vahinko vuodelta -73, jolloin äitini joutui menemään 17 vuotiaana avioon. Loput kaksi tulikin sitten suunnitellusti. Ei ole amerikantiedettä päätellä mikä oli asemani. Nyt olen heivannut tuon porukan elämästäni.
Olen syntynyt 1955 ja kirjoitin ylioppilaaksi syntymävuotenasi 1973. Halusin vain sanoa, että kukaan ei joutunut Suomessa menemään avioon noina aikoina raskauden takia! Niistä ajoista on kuulepas kauemmin!
Kuulepas, kun Suomessa on edelleen sellaisia takapajuloita (etenkin tietyt uskonnoliset yhteisöt), jossa näitä haulikkohäitä vietetään. Uutuutena myös häätapa, jossa alaikäisiä naitetaan painostuksella, vaikka ei ole edes raskaana.
Haastattelututkimuksissa on havaittu, että kukin haastateltu sisarus yleensä kokee itse olleensa se sorsitumpi ja toisen olleen suositumpi - usein toki pienemmässä mittakaavassa kuin että välejä laitettaisiin poikki.
Alue: Aihe vapaa
Oletko koskaan keskustellut vanhempiesi kanssa asiasta? Näkevätkö he toimineensa väärin?
Onko asiassa jotain selittäviä tekijöitä, onko sisaruksilla sairauksia? Ovatko he huomattavasti nuorempia kuin sinä? Onko he samanlaisia kuin vanhempasi? Oletko itse ollut kovin pärjäävä joka on vaikuttanut siihen, että sinun on annettu pärjätä omillaan?