Opettaja ottanut itseensä hymypatsaskeskustelusta. HS mielipide

Ihmettelin opettajan väitettä, jonka mukaan opettajien pedagogista osaamista aliarvioidaan, kun hän itse samaan aikaan sivuutti täysin kasvatuspsykologian professorin kommentit, jotka tukivat hymypatsasta kritisoineiden vanhempien mielipiteitä. Ilmeisesti opettajien pedagoginen osaaminen siis ylittää jopa kasvatuspsykologian professorin osaamistason.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja kirjoittaa asiallisesti. Meillä aikoinaan hymypatsaat menivät äänestämällä oikeille henkilöille. Äänestyksessä on aina mahdollisuus, että äänestetään huonosti, mutta ainakin se mahdollisuus on pienempi kuin jos joku päättäisi asioista yksin.

Äänestämällä menee suosituimmalle oppilaalle. Ei sille, joka sen ansaitsee. Toki suosituin voi joskus olla myös hymypatsaan arvoinen. Useimmiten suosio on tullut kyseenalaisilla keinoilla

Ehkä jossain. Meillä jaettiin patsaat vain 6. luokalla, eikä siitä hälisty etukäteen, joten mitään vaalikampanjaa ei voinut käydä. Emme edes tienneet äänestyksestä etuläteen. Opettaja jakoi paperinpalat, joihin nimettiin kolme tyttöä ja kolme poikaa. Ohjeistuksella, että ei äänestetä omaa kaveria vaan kaikkien kaveria. Ehkä kaikilla luokilla ei ole sellaisia oppilaita, mutta meillä oli. Meillä patsaat menivät oikeasti hyville tyypeille.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin opettajan väitettä, jonka mukaan opettajien pedagogista osaamista aliarvioidaan, kun hän itse samaan aikaan sivuutti täysin kasvatuspsykologian professorin kommentit, jotka tukivat hymypatsasta kritisoineiden vanhempien mielipiteitä. Ilmeisesti opettajien pedagoginen osaaminen siis ylittää jopa kasvatuspsykologian professorin osaamistason.

Todennäköisesti kyllä. Luulen, että aika harva proffa jakaisi viikkoakaan luokassa tehdä töitä

Keskustelu kuvaa hyvin sitä, miten opettajana on mahdoton toimia niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Puolet vanhemmista on sitä mieltä, että hymypatsaan jakaminen on syrjivä ja vanhanaikainen perinne, puolet taas sitä mieltä, että patsaista luopuminen katkaisee kunniakkaan perinteen ja vie oppilailta mahdollisuuden saada tunnustusta hyvästä käytöksestä.

Onko Tapio Puolimatkalta kysytty asiasta? Saataisiin kunnon pöyristymistä professoritasolta

Meillä opettajat päättivät, että patsaita ei jaeta enää, koska valituksiin ja syytöksiin vastaaminen vie voimavaroja ja aikaa varsinaiselta opetustyötä. Samaa koskee koulun retkiä. En ymmärrä, miksei kaikissa kouluissa toimita niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8

Vierailija kirjoitti:

Opettaja kirjoittaa asiallisesti. Meillä aikoinaan hymypatsaat menivät äänestämällä oikeille henkilöille. Äänestyksessä on aina mahdollisuus, että äänestetään huonosti, mutta ainakin se mahdollisuus on pienempi kuin jos joku päättäisi asioista yksin.

Äänestämällä menee suosituimmalle oppilaalle. Ei sille, joka sen ansaitsee. Toki suosituin voi joskus olla myös hymypatsaan arvoinen. Useimmiten suosio on tullut kyseenalaisilla keinoilla

Ehkä jossain. Meillä jaettiin patsaat vain 6. luokalla, eikä siitä hälisty etukäteen, joten mitään vaalikampanjaa ei voinut käydä. Emme edes tienneet äänestyksestä etuläteen. Opettaja jakoi paperinpalat, joihin nimettiin kolme tyttöä ja kolme poikaa. Ohjeistuksella, että ei äänestetä omaa kaveria vaan kaikkien kaveria. Ehkä kaikilla luokilla ei ole sellaisia oppilaita, mutta meillä oli. Meillä patsaat menivät oikeasti hyville tyypeille.

En usko, että meille edes puhuttiin mistään patsaasta. Käskettiin vain kirjoittaa paperille järjestyksessä kolme tyttöä ja poikaa, jotka ovat kaikkien kavereita ja jotain muuta ihanaa. Ehkä jos asiasta kohkataan, niin äänet menevät jollekin ketkulle. Ja tosiaan vain kuudennella jaettiin tuo, ehkä myös ysillä. Ainakin ysilllä yksi kiva tyttö palkittiin jotenkin muistaakseni.

Minä olisin niin kovasti halunnut sen hymytyttöpatsaan, mutta sehän oli kohdallani täysi mahdottomuus, koska olin köyhän perheen huonosti puettu lapsi, jota opettaja syrji jokaisessa tilanteessa.  Tiesin syynkin, tuolla opettajalla oli kaunaa toista vanhempaani kohtaan eräästä heille henkilökohtaisesta nuoruudenaikaisesta asiasta.

Kansakoulussa niitä patsaita jaettiin, muistaakseni kahtena vuonna.  Olin hiljainen mutta kiltti ja varmasti kaikille ystävällinen ja jopa kohtuuhyvä oppilaskin, mutta ei.  Jostain syystä poikapatsaan saaja äänestettiin, tyttöpatsaan saajan valitsi opettaja.  Hymypoika meni kumpanakin kertana samalle pojalle, mikä oli ihan oikea tulos, kiva ja ystävällinen poika.  Hymytyttö meni myös sille yhdelle ja samalle "Annukalle" kumpanakin vuonna.  Kun opettaja sen valitsi, kukaan ei muuta odottanutkaan.  Rikkaan perheen lellilapsi, jonka oli helppo miellyttää opettajaa ja olivathan heidän perheensäkin ystäviä keskenään.  "Annukka" ei ollut mitenkään ystävällinen kenellekään, päinvastoin jo pienestä koppava ja toisia aina arvosteleva tyttölapsi.  Keneltäkään muulta kuin häneltä en saanut osakseni ivailua huonoista vaatteistani ja köyhyydestäni.  

Sillä lailla sitä oppi, miten maailmassa asiat menee.  Ja niin ne on menneet, toden totta.  Aina pitää ottaa huomioon se, että jotkut pitävät omiensa puolta tilanteessa kuin tilanteessa, oli se sitten oikeudenmukaista tai ei.  Hyvä se on ollut oppia jo pienestä pitäen.

Usein suositut on kiusaajia. Lukekaa tutkimuksia. Ikinä ei pidä palkita suosikkia, koska usein mukana on kuppikuntien rakentelua, sisäpiiriä, ulkokehiä ja ignooraamista. Lähes aina.

Pitäisi olla uggabugga, allahinkameli ja sateenkaaren värinen apinaruttopatsas. Muutoin turvaton tila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja kirjoittaa asiallisesti. Meillä aikoinaan hymypatsaat menivät äänestämällä oikeille henkilöille. Äänestyksessä on aina mahdollisuus, että äänestetään huonosti, mutta ainakin se mahdollisuus on pienempi kuin jos joku päättäisi asioista yksin.

Äänestämällä menee suosituimmalle oppilaalle. Ei sille, joka sen ansaitsee. Toki suosituin voi joskus olla myös hymypatsaan arvoinen. Useimmiten suosio on tullut kyseenalaisilla keinoilla

Omat lapset eivät ole näitä eikä stipendejä koskaan saaneet, vaikka ovatkin kilttejä ja hyviä koulussa. Enkä tarkoita, että heidän olisi pitänytkään saada.

Toivoisin kuitenkin, että jonkinlaisen stipendin tai kannustuksen olisi saanut vaikka poikani luokalla ollut "Otto", joka ei varmasti saanut kotoa mitään tukea koulunkäyntiin. Hänen vanhempansa tulivat vanhempainiltoihin vanhalta viinalta haisten (tulivat kuitenkin) ja krapulaisina. Poika kulki aina huonoissa ja likaisissa vaatteissa, mutta silti selvitti peruskoulun ihan mukavasti läpi ja pääsee nyt ylioppilaaksi. Kavereita onneksi oli, sillä poika oli todella mukava, vaikka varsinkin tytöt karsastivat häntä taustan ja vaatteiden takia. Hän ei varmasti ollut luokan suosituimpia eikä opettajienkaan lempioppilas. Jotain kannustusta ansaitsisi myös "Ella" joka reippasti jaksoi käydä koulua ja olla esimerkillinen oppilas huolimatta siitä, että äiti taisteli parantumatonta syöpää vastaan.

Yleensä nämä patsaat ja stipendit menevät niille, joilla muutenkin menee hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja kirjoittaa asiallisesti. Meillä aikoinaan hymypatsaat menivät äänestämällä oikeille henkilöille. Äänestyksessä on aina mahdollisuus, että äänestetään huonosti, mutta ainakin se mahdollisuus on pienempi kuin jos joku päättäisi asioista yksin.

Äänestämällä menee suosituimmalle oppilaalle. Ei sille, joka sen ansaitsee. Toki suosituin voi joskus olla myös hymypatsaan arvoinen. Useimmiten suosio on tullut kyseenalaisilla keinoilla

Omat lapset eivät ole näitä eikä stipendejä koskaan saaneet, vaikka ovatkin kilttejä ja hyviä koulussa. Enkä tarkoita, että heidän olisi pitänytkään saada.

Toivoisin kuitenkin, että jonkinlaisen stipendin tai kannustuksen olisi saanut vaikka poikani luokalla ollut "Otto", joka ei varmasti saanut kotoa mitään tukea koulunkäyntiin. Hänen vanhempansa tulivat vanhempainiltoihin vanhalta viinalta haisten (tulivat kuitenkin) ja krapulaisina. Poika kulki aina huonoissa ja likaisissa vaatteissa, mutta silti selvitti peruskoulun ihan mukavasti läpi ja pääsee nyt ylioppilaaksi. Kavereita onneksi oli, sillä poika oli todella mukava, vaikka varsinkin tytöt karsastivat häntä taustan ja vaatteiden takia. Hän ei varmasti ollut luokan suosituimpia eikä opettajienkaan lempioppilas. Jotain kannustusta ansaitsisi myös "Ella" joka reippasti jaksoi käydä koulua ja olla esimerkillinen oppilas huolimatta siitä, että äiti taisteli parantumatonta syöpää vastaan.

Yleensä nämä patsaat ja stipendit menevät niille, joilla muutenkin menee hyvin.

Erilaisia kannustusstipendejä kyllä jaetaan kouluissa. Haaste tässä on, miten antaa stipendi hienotunteisesti niin, että lapsen tai nuoren terveydentilaan tai perhetaustaan ei viitata stipendiä annettaessa. Opettaja ei voi sanoa ääneen mitään sellaista kuin "lähtökohdistasi huolimatta - -". Stipendin kriteerit on kuitenkin aina ilmoitettava.

On myös todella outo käsitys, että opettajilla olisi jotain "huonon perheen" lapsia vastaan. Vaikuttaa siltä, että tässä projisoidaan jotain omia ennakkoluuloja. Opettajat ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka tuntevat empatiaa muita kohtaan ja toivovat heikoista lähtökohdista ponnistaville lapsille hyvää. Siinä, kun joku tällainen lapsi pärjää, sitä juuri näkee oman työn tuloksen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä patsaat meni aina toisten opettajien lapsille tai opettajien perhetuttujen lapsille

Minun luokallani oli rehtorin poika. Hän ei saanut yhtään hymypatsasta, vaikka oli aivan hyvä tyyppi. Miksi oppilaat äänestäisivät anonyymissä lippuäänestyksessä nimenomaan opettajan lasta?

Tiedoksi sinulle, että patsasta ei ole mikään pakko jakaa äänestystuloksen perusteella. Ehkä sinun luokallasi oli tällainen tapa, mutta se ei silti ole sääntö. :)