12-vuotias poika ei päässyt luokan luontoretkelle kunta joutui maksamaan 1500 euron korvaukset

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Koulun olisi pitänyt järjestää liikuntavammaiselle kuljetus vesiteitse. Miksihän näin ei tehty?

Vesiteitse kuljetus olisi ollut vaaran paikka, helikopterikuljetus parempi. Miksei näin tehty.

Kantotuoli, jonka joka kulmassa olisi kaksi kantajaa, takaisi tasaisen kyydin. Miksei näin tehty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että suomalaisille tasa-arvo on niin kovin outo asia.

Missään muussa valtiossa ei ole tälläistä roskaa. Ruotsissa hyväksytään jopa yksityiskoulut.

Suomessa on joka asiassa sama: jos joku ei pysty, niin kenenkään ei pidä pystyä

Punavihreä tasa-arvo on nimenomaan lopputuloksen tasa-arvoa: kaikkien pitää olla yhtä ja samaa harmaata mitäänsanomatonta mössöä, ettei vain joku loukkaannu.

Mahdollisuuksien tasa-arvo, siis se, että kaikilla on edes teoriassa samat mahdollisuudet osallistua ja onnistua ihan niin pitkälle kuin vain on itse valmis pinnistelemään, aiheuttaa punavihersokeissa vain tiuskimista ja äyskimistä jostakin etuoikeutetusta asemasta/kolonialistisesta uudelleenrepresentoimisesta/kulttuurisesta omimimisesta/täytä bingoruudukon kohta tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan ilkeä, kun kirjoitan näin mutta toivon, että ymmärrätte tekstin jälkeen mitä tarkoitan. Ennen 2000 lukua liikuntarajoitteiset ja käyttäytymis ongelmaiset olivat yleensä erillisessä oppilaitoksessa tai ryhmissä eikä "normaaleissa" oppiluokissa tai kouluissa. Eli oli esim ns tarkkikset.

Silloin näiden tarkkailuluokkien ja erikoiskoulujen opettajat olivat yleensä erikoistuneet näihin tietyn tyyppisiin käyttäytymis malleihin ja tiesivät tavallista luokan opettajaa enemmän miten opettaa liikuntarajoitteista tai adhd taustaista lasta ja ylipäätänsä osasivat ottaa huomioon tuollaisia asioita, kun siellä suuniteltiin opinto- tai luokkaretkiä. Olin joskus seuraamassa kuulo ja näkörajoitteisten opiskelua erikoisluokassa (samassa koulussa oli myös ongelmaisesti käyttäytyvien 1-9 luokat) ja nämä opettajat osasivat huomioida ihan kaiken. Yksi oppilaista tuli minunkin kimppuun nyrkit heiluen ihan vain "leikkimään" ja se oli hänen käytökselleen normaalia eli päivittäistä. Yksi opettajista oli kuuro ja hän osasi tosi hyvin ottaa huomioon kokemuksen vuoksi luokkansa lapset, kun hän tiesi itse mitä ongelmia kuulon menettäminen on hänelle itselleen aiheuttanut laspsena. Nykyään kaikki lapset on yhdistetty samaan luokkaan ja opettaja saattaa olla ihan avuton tälläisissä asioissa. Vaikka luulisi, että opettajat ajattelisivat tälläisiä rajoittavia asioita, kun miettivät retkikohteita niin tämäkin tapaus osoittaa sen, että yksikään opettaja ei ollut keksinyt ratkaisua ajoissa tähän ongelmaan, että mites tämä yksi lapsi. Meidän lähikoulussa (125vanha koulu) ensimmäinen liikuntarajoitteinen lapsi tuli kouluun vasta 2010, kun yksi lapsi oli joutunut pahaan onnettomuuteen ja oli yli puolivuotta pyörätuolissa. Kouluun oli onneksi tehty 2005 peruskorjaus jossa oli tehty hissi sekä rampit ovelle. Mutta esim juuri tämän pyörätuolin kanssa tämä oppilas ei pystynyt osallistua liikuntatunneille ja avustaja teki aina liikuntatunneilla tämän lapsen kanssa jotain kuvaamataidon juttuja sekä vietti ipodilla aikaa jollain opetusohjelmalla tai ulkoilivat ja tekivät läksyjä. Koulussa eivät osanneet yhtään edes tajuta, kun miettivät luokkaretkeä, että mites tämä liikuntarajoitteinen lapsi. Vasta siinä vaiheessa tajusivat asian, kun terkka sen mainitsi, että mites tämä onnettomuudessa ollut lapsi.

Kannattaa ottaa se huomioon, että liikuntarajoitteinen ihminen voi olla todella hyvä teoriajutuissa ja käydä jopa lukion. Ne entisajan erityiskoulut, joissa oppilaskunta koostui liikuntavammaisista, olivat sellaisia, joissa mentiin heikomman ehdoilla ja tämä sitten turhautti lahjakkaimpia oppilaita. Tai sitten lapsi laitettiin kehitysvammaisten kouluun vain pyörätuolin takia, vaikka kykyjä olisi ollut oppia normaalin opetussuunnitelman mukaisesti lukuun ottamatta liikuntaa. Oma kokemus on, että pahiten sitä liikuntavammaista kiusataan erityisluokalla huligaanien toimesta. Onneksi se kokeilu päättyi lyhyeen ja pääsin takaisin normaaliin luokkaan. Kyllä ilman muuta normaaliälyinen liikuntavammainen kuuluu yleisopetuksen piiriin, kun harvoin nyt liikuntavammaisella sitä häikkää on oppimisessa. Helpottaa myös opiskelupaikan hakemista ja töihin pääsyä, kun on koulutodistukset tavallisesta koulusta. Toki on selvää, ettei tänä päivänä niitä töitä löydy vammattomillekaan, mutta helpottaa se edes vähän fyysisesti vammaisen tilannetta, kun on käyty tavallinen peruskoulu ja sitten ammattikoulu/lukio. Toisaalta erityiskoulut voivat olla hyvin yhteisöllisiä, siinä ainoa hyvä puoli. Käytännössä vaan se opetus ei toteudu, ei edes fyysisesti rajoitteisten ryhmässäkään jos joukossa on täysin heikko oppilas, jonka ehdoilla sitten mennään.

Tämän tilanteen jälkeen minä en ainakaan juuri haluaisi, että luokassani olisi liikuntarajoitteista, koska hänen vuokseen saattaisi jokin kiva reissu jäädä tekemättä. Sekö tässä kaikella oli tarkoitus?

No ei. Kyllä myös vammaisillekin kuuluu opettaa, ettei elämä aina ole kivaa. Kuten kirjoitin, niin on sitä itsekin joutunut käsittelemään ikäviä asioita. Eikä meillä vanhemmat olleet sellaisia, että omilla jaloillaan kävelevät perheenjäsenet saavat jättää kalliolla kiipeilyn yms. väliin, koska olen perheen ainoa liikuntavammainen. Ei, ei, ei. Kyllä muidenkin mieltymykset huomioitiin omien mieltymysten sekä rajoitteiden lisäksi. Se on ihan sama kuin yksi ei joukossa ole oppinut vielä uimaan, mutta ei silti hänen pillin mukaan tanssita ja jätetä uimahallireissua käymättä. Ehkä meillä on sitten vähemmistössä ne vanhemmat, jotka eivät valmenna vammaista reaalimaailmaan, vaan enemmän on näitä curlaajia rakentamassa pilvilinnoja.

Perheenä voitte tehdä mitä tahansa. Mutta olen sitä mieltä, jos perheen kesäloma suunnitellaan niin, että tiedetään ettei yksi voi osallistua, niin en usko et sellaista perheissä tapahtuu. Yksi aina mummolaan ja muut reissuun. Siitä kasvaa katkeria ja syrjiviä aikuisia.

Ei minua ihan mummolaankaan viety, jos oli tiedossa sellaisia aktiviteetteja, joissa tarvitaan jalkojakin. Kävimme paljon sellaisissa paikoissa, joissa jokaiselle oli jotakin. Kaupunkireissullakin oli mahdollista toteuttaa jokaisen tarpeeseen vaikka mitä. Pienin uhraus vanhemmilta lienee kantoapu, jos ei päässyt sisään mutta muuten oli mahdollista kulkea pyörätuolin kanssa.

OAJ:n pettynyt kirjoitti:

Kun luen tämän ketjun kommentteja viitaten kyseisen äidin ja hänen liikuntarajoitteisen lapsensa itsekkyyteen ja pikkumaisuuteen, niin en voi uskoa, että näitä kirjoitetaan tosissaan; tarkoitus tuntuu olevan herättää lukijassa närkästystä, ihmetystä, ja jopa vihaa kommentoijaa kohtaan.

Itse olin pettynyt Ilta-Sanomien haastattelemaan OAJ:n edustajan lausuntoihin, joissa hän toteaa, että koulu voi harjoittaa opetuksen eriyttämistä, jolloin vammaisten ei tarvitse oppia kaikkea samaa, vaan tavoitteita yksilöllistetään. Tämä kuulostaa siltä, että jutussa esiintyvän lapsen ei olisi tarvinnut osallistua luokan yhteiselle retkelle, koska hänen ei tarvitse oppia samaa. Tämä lausunto ei mielestäni ollut sopiva jutun sisällön kannalta ja antaa lukijoille vääristyneen kuvan koulun opetuksen eriyttämisestä. Tai ainakin toivon asian olevan näin.

Lisäksi OAJ:n edustaja ihmettelee, että tuleeko koulujen nyt perua yhteiset retket kohteisiin joihin esimerkiksi liikuntavammaisille ei ole pääsyä, jos omassa ryhmässä sattuu olemaan tällainen oppilas? Tässä edustaja vahvistaa hyvin mustavalkoista ajattelutapaa, jossa retkille joko mennään esimerkiksi edustajan mainitsemaan Aulangon näkötorniin tai sitten retkeä ei toteuteta. Jos tätä ajatusmallia halutaan harjoittaa, niin vastaukseni olisi KYLLÄ. Koulu voi valita jokaiselle ryhmän opiskelijalle sopivan kohteen, ketään syrjimättä. Mielestäni tämän tulisi olla itsestään selvää. OAJ:n Edustaja voisi ajatella esimerkiksi tilannetta, jossa hänellä on vakava suklaa-allergia, josta hänen esihenkilönsä olisi tietoinen, ja hänen oma työyhteisönsä järjestäisi työpaikan virkistäytymismatkan Fazerin tehtaalle. Hänelle sen sijaan annettaisiin frisbee ja ajo-ohjeet lähimmälle frisbee-golf-radalle. Edustaja menettäisi arvokkaan yhteisön jaetun kokemuksen ja ryhmäytymisen. Oletan, että Opettajien ammattiliiton edustajana kyseinen haastatteluun osallistunut henkilö on tietoinen kyseisten tapahtumien merkityksestä.

Kaiken kaikkiaan, toivon että kyseinen koulu ja kunta tulee muuttamaan toimintatapojaan. Ja että tämä lapsi ei tarvitse kokea tällaista tilannetta enää koskaan; lasten ei tule tuntea yhteisön ulkopuolisuutta, varsinkaan koulussa. Onneksi lapsen vanhemmat ovat tarttuneet tähän, eivätkä antaneet periksi! Haluan osoittaa teille tukeni ja pahoitteluni, että olette joutuneet käymään läpi tämänkaltaisen prosessin, jotta olette saaneet lapsellenne reilua ja oikeudenmukaista kohtelua.

Heippis, äityli, löysit näköjään sinäkin paikalle 🙋🏻

Jos poikasi saisi päähänsä haluta hävittäjälentäjäksi muttei pääsisi edes alkuharkintaa pidemmälle fyysisten tai muiden rajoitteidensa takia, niin alatko seuraavaksi kampanjoimaan sen puolesta, että Suomesta hävitetään kaikki hävittäjälentäjät?

Entä missä vaiheessa alat valistaa poikaasi siitä, että hän ei aina pysty samaan kuin muut eikä aina saa haluamaansa?

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kyse olettavasti Astuvansalmen kalliomaalauksista. Ne on todella merkittävä ja yleissivistävä kohde Mikkelin seudulla. Ei todellakaan ole ok, että Mikkelin seudun kouluissa luovutaan siellä vierailusta (kuuluu alueen yleistietoon) siksi, että luokassa on joku yksittäistapaus, joka ei pääse mukaan.

Tietysti olisi ollut vielä hienompaa, jos koko reissun olisi voinut järjestää laivamatkana. Hinta olisi ollut jotain ihan muuta, ja kun ilmeisesti nykyään ei saa vanhemmiltakaan rahaa pyytää, niin ehkä kunnalla ei ollut laivareissuun varaa. (Ja se olisi ollut yhtälailla epätasa-arvoista, että yksi saa veneilyn kaupan päälle, kun muut menee perusbussilla. Tätähän erityiskohtelua tuon pojan vanhemmat vissiin haki.)

Ei yksittäiset rajoitteiset tapaukset saa rajoittaa koko massan yleissivistävää koulutusta. Jos näin tapahtuu, pitää tämä inkluusiohulluus oikeasti lopettaa. Ja kannatan inkluusiota niin kauan, kunnes he alkavat rajoittaa muiden oppimista/tekemisiä.

Ihan oikeasti. Kenelle normaalille ihmiselle tulee paha mieli, kun ei pääse veneellä, jos ihminen joka ei pysty normaalisti kävelemään, saa venekyydin?

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kyse olettavasti Astuvansalmen kalliomaalauksista. Ne on todella merkittävä ja yleissivistävä kohde Mikkelin seudulla. Ei todellakaan ole ok, että Mikkelin seudun kouluissa luovutaan siellä vierailusta (kuuluu alueen yleistietoon) siksi, että luokassa on joku yksittäistapaus, joka ei pääse mukaan.

Tietysti olisi ollut vielä hienompaa, jos koko reissun olisi voinut järjestää laivamatkana. Hinta olisi ollut jotain ihan muuta, ja kun ilmeisesti nykyään ei saa vanhemmiltakaan rahaa pyytää, niin ehkä kunnalla ei ollut laivareissuun varaa. (Ja se olisi ollut yhtälailla epätasa-arvoista, että yksi saa veneilyn kaupan päälle, kun muut menee perusbussilla. Tätähän erityiskohtelua tuon pojan vanhemmat vissiin haki.)

Ei yksittäiset rajoitteiset tapaukset saa rajoittaa koko massan yleissivistävää koulutusta. Jos näin tapahtuu, pitää tämä inkluusiohulluus oikeasti lopettaa. Ja kannatan inkluusiota niin kauan, kunnes he alkavat rajoittaa muiden oppimista/tekemisiä.

Ei liikuntavamma ole läheskään niin paha häiriötekijä ryhmäytymisen nimissä kuin kaikki käytöshäiriöt. Näillä sitten oikeasti häiritään toisten oppimista ja moni lahjakas ja sosiaalinen lapsi toimii rauhoittavana luokassa jollekin häirikölle. Silloin on ok tehdä tätä ryhmäytymisen nimissä, mutta retkikohdetta ei voi vaihtaa liikuntavamman takia. Voi byhyy mitä pask..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vene ois tietysti maksanu vähä enemmän joten päättivät säästää ja dumpata yhden. Ihan oikein että joutuvat maksamaan.

Kovin on vaikea ymmärtää, että veneellä pääsee vain lähelle maalauksia. Laiturilta pitää kiivetä ylemmäs jyrkkää rinnettä luolamaalausten tasolle. Vesi on ollut aiemmin korkeammalla ja maalaukset eivät ole veneen korkeudella rannassa helposti katsottavissa.

Epäilen, että ko äiti ei tätä tiennyt.

Kouluretkien koko pointti on yhdessä tekeminen, yhteiset kokemukset ja yhdessä jaetut hetket.

Se ei toteutunut nyt.

Kouluretket ovat teeskentelyä nykyään,  kuten työpaikkojen virskistysretketkin. Aikanaan kouluretket olivat mukavaa vaihtelua ja elämys lapselle,  joka ei ikinä ollut käynyt Korkeasaaressa, tai Eläinmuseossa vanhempiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

OAJ:n pettynyt kirjoitti:

Kun luen tämän ketjun kommentteja viitaten kyseisen äidin ja hänen liikuntarajoitteisen lapsensa itsekkyyteen ja pikkumaisuuteen, niin en voi uskoa, että näitä kirjoitetaan tosissaan; tarkoitus tuntuu olevan herättää lukijassa närkästystä, ihmetystä, ja jopa vihaa kommentoijaa kohtaan.

Itse olin pettynyt Ilta-Sanomien haastattelemaan OAJ:n edustajan lausuntoihin, joissa hän toteaa, että koulu voi harjoittaa opetuksen eriyttämistä, jolloin vammaisten ei tarvitse oppia kaikkea samaa, vaan tavoitteita yksilöllistetään. Tämä kuulostaa siltä, että jutussa esiintyvän lapsen ei olisi tarvinnut osallistua luokan yhteiselle retkelle, koska hänen ei tarvitse oppia samaa. Tämä lausunto ei mielestäni ollut sopiva jutun sisällön kannalta ja antaa lukijoille vääristyneen kuvan koulun opetuksen eriyttämisestä. Tai ainakin toivon asian olevan näin.

Lisäksi OAJ:n edustaja ihmettelee, että tuleeko koulujen nyt perua yhteiset retket kohteisiin joihin esimerkiksi liikuntavammaisille ei ole pääsyä, jos omassa ryhmässä sattuu olemaan tällainen oppilas? Tässä edustaja vahvistaa hyvin mustavalkoista ajattelutapaa, jossa retkille joko mennään esimerkiksi edustajan mainitsemaan Aulangon näkötorniin tai sitten retkeä ei toteuteta. Jos tätä ajatusmallia halutaan harjoittaa, niin vastaukseni olisi KYLLÄ. Koulu voi valita jokaiselle ryhmän opiskelijalle sopivan kohteen, ketään syrjimättä. Mielestäni tämän tulisi olla itsestään selvää. OAJ:n Edustaja voisi ajatella esimerkiksi tilannetta, jossa hänellä on vakava suklaa-allergia, josta hänen esihenkilönsä olisi tietoinen, ja hänen oma työyhteisönsä järjestäisi työpaikan virkistäytymismatkan Fazerin tehtaalle. Hänelle sen sijaan annettaisiin frisbee ja ajo-ohjeet lähimmälle frisbee-golf-radalle. Edustaja menettäisi arvokkaan yhteisön jaetun kokemuksen ja ryhmäytymisen. Oletan, että Opettajien ammattiliiton edustajana kyseinen haastatteluun osallistunut henkilö on tietoinen kyseisten tapahtumien merkityksestä.

Kaiken kaikkiaan, toivon että kyseinen koulu ja kunta tulee muuttamaan toimintatapojaan. Ja että tämä lapsi ei tarvitse kokea tällaista tilannetta enää koskaan; lasten ei tule tuntea yhteisön ulkopuolisuutta, varsinkaan koulussa. Onneksi lapsen vanhemmat ovat tarttuneet tähän, eivätkä antaneet periksi! Haluan osoittaa teille tukeni ja pahoitteluni, että olette joutuneet käymään läpi tämänkaltaisen prosessin, jotta olette saaneet lapsellenne reilua ja oikeudenmukaista kohtelua.

Heippis, äityli, löysit näköjään sinäkin paikalle 🙋🏻

Jos poikasi saisi päähänsä haluta hävittäjälentäjäksi muttei pääsisi edes alkuharkintaa pidemmälle fyysisten tai muiden rajoitteidensa takia, niin alatko seuraavaksi kampanjoimaan sen puolesta, että Suomesta hävitetään kaikki hävittäjälentäjät?

Entä missä vaiheessa alat valistaa poikaasi siitä, että hän ei aina pysty samaan kuin muut eikä aina saa haluamaansa?

Et nyt ihan tosissasi vertaa kuudennen luokan keväistä opintoretkeä ja hävittäjälentäjän uraa toisiinsa, ethän? Ja kyllä mun mielestä liikuntavammainen saa pahastua siitä hävittäjälentäjän uran mahdottomuudestakin, jos se on kaikille muille mahdollinen ja hänellekin turvallisesti toteutettavissa, mutta mukautusta ei vaan syystä tai toisesta haluta tehdä. Mutta mun käsittääkseni hävittäjälentäjille on varsin tiukat, turvallisuuteen perustuvat vaatimukset ja valtaosa meistä tavan pulliaisista ei niitä saavuta. Mutta olkiukkoile toki, jos siitä mielihyvää saat.

Terkuin Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan ilkeä, kun kirjoitan näin mutta toivon, että ymmärrätte tekstin jälkeen mitä tarkoitan. Ennen 2000 lukua liikuntarajoitteiset ja käyttäytymis ongelmaiset olivat yleensä erillisessä oppilaitoksessa tai ryhmissä eikä "normaaleissa" oppiluokissa tai kouluissa. Eli oli esim ns tarkkikset.

Silloin näiden tarkkailuluokkien ja erikoiskoulujen opettajat olivat yleensä erikoistuneet näihin tietyn tyyppisiin käyttäytymis malleihin ja tiesivät tavallista luokan opettajaa enemmän miten opettaa liikuntarajoitteista tai adhd taustaista lasta ja ylipäätänsä osasivat ottaa huomioon tuollaisia asioita, kun siellä suuniteltiin opinto- tai luokkaretkiä. Olin joskus seuraamassa kuulo ja näkörajoitteisten opiskelua erikoisluokassa (samassa koulussa oli myös ongelmaisesti käyttäytyvien 1-9 luokat) ja nämä opettajat osasivat huomioida ihan kaiken. Yksi oppilaista tuli minunkin kimppuun nyrkit heiluen ihan vain "leikkimään" ja se oli hänen käytökselleen normaalia eli päivittäistä. Yksi opettajista oli kuuro ja hän osasi tosi hyvin ottaa huomioon kokemuksen vuoksi luokkansa lapset, kun hän tiesi itse mitä ongelmia kuulon menettäminen on hänelle itselleen aiheuttanut laspsena. Nykyään kaikki lapset on yhdistetty samaan luokkaan ja opettaja saattaa olla ihan avuton tälläisissä asioissa. Vaikka luulisi, että opettajat ajattelisivat tälläisiä rajoittavia asioita, kun miettivät retkikohteita niin tämäkin tapaus osoittaa sen, että yksikään opettaja ei ollut keksinyt ratkaisua ajoissa tähän ongelmaan, että mites tämä yksi lapsi. Meidän lähikoulussa (125vanha koulu) ensimmäinen liikuntarajoitteinen lapsi tuli kouluun vasta 2010, kun yksi lapsi oli joutunut pahaan onnettomuuteen ja oli yli puolivuotta pyörätuolissa. Kouluun oli onneksi tehty 2005 peruskorjaus jossa oli tehty hissi sekä rampit ovelle. Mutta esim juuri tämän pyörätuolin kanssa tämä oppilas ei pystynyt osallistua liikuntatunneille ja avustaja teki aina liikuntatunneilla tämän lapsen kanssa jotain kuvaamataidon juttuja sekä vietti ipodilla aikaa jollain opetusohjelmalla tai ulkoilivat ja tekivät läksyjä. Koulussa eivät osanneet yhtään edes tajuta, kun miettivät luokkaretkeä, että mites tämä liikuntarajoitteinen lapsi. Vasta siinä vaiheessa tajusivat asian, kun terkka sen mainitsi, että mites tämä onnettomuudessa ollut lapsi.

Kannattaa ottaa se huomioon, että liikuntarajoitteinen ihminen voi olla todella hyvä teoriajutuissa ja käydä jopa lukion. Ne entisajan erityiskoulut, joissa oppilaskunta koostui liikuntavammaisista, olivat sellaisia, joissa mentiin heikomman ehdoilla ja tämä sitten turhautti lahjakkaimpia oppilaita. Tai sitten lapsi laitettiin kehitysvammaisten kouluun vain pyörätuolin takia, vaikka kykyjä olisi ollut oppia normaalin opetussuunnitelman mukaisesti lukuun ottamatta liikuntaa. Oma kokemus on, että pahiten sitä liikuntavammaista kiusataan erityisluokalla huligaanien toimesta. Onneksi se kokeilu päättyi lyhyeen ja pääsin takaisin normaaliin luokkaan. Kyllä ilman muuta normaaliälyinen liikuntavammainen kuuluu yleisopetuksen piiriin, kun harvoin nyt liikuntavammaisella sitä häikkää on oppimisessa. Helpottaa myös opiskelupaikan hakemista ja töihin pääsyä, kun on koulutodistukset tavallisesta koulusta. Toki on selvää, ettei tänä päivänä niitä töitä löydy vammattomillekaan, mutta helpottaa se edes vähän fyysisesti vammaisen tilannetta, kun on käyty tavallinen peruskoulu ja sitten ammattikoulu/lukio. Toisaalta erityiskoulut voivat olla hyvin yhteisöllisiä, siinä ainoa hyvä puoli. Käytännössä vaan se opetus ei toteudu, ei edes fyysisesti rajoitteisten ryhmässäkään jos joukossa on täysin heikko oppilas, jonka ehdoilla sitten mennään.

Tämän tilanteen jälkeen minä en ainakaan juuri haluaisi, että luokassani olisi liikuntarajoitteista, koska hänen vuokseen saattaisi jokin kiva reissu jäädä tekemättä. Sekö tässä kaikella oli tarkoitus?

No ei. Kyllä myös vammaisillekin kuuluu opettaa, ettei elämä aina ole kivaa. Kuten kirjoitin, niin on sitä itsekin joutunut käsittelemään ikäviä asioita. Eikä meillä vanhemmat olleet sellaisia, että omilla jaloillaan kävelevät perheenjäsenet saavat jättää kalliolla kiipeilyn yms. väliin, koska olen perheen ainoa liikuntavammainen. Ei, ei, ei. Kyllä muidenkin mieltymykset huomioitiin omien mieltymysten sekä rajoitteiden lisäksi. Se on ihan sama kuin yksi ei joukossa ole oppinut vielä uimaan, mutta ei silti hänen pillin mukaan tanssita ja jätetä uimahallireissua käymättä. Ehkä meillä on sitten vähemmistössä ne vanhemmat, jotka eivät valmenna vammaista reaalimaailmaan, vaan enemmän on näitä curlaajia rakentamassa pilvilinnoja.

Perheenä voitte tehdä mitä tahansa. Mutta olen sitä mieltä, jos perheen kesäloma suunnitellaan niin, että tiedetään ettei yksi voi osallistua, niin en usko et sellaista perheissä tapahtuu. Yksi aina mummolaan ja muut reissuun. Siitä kasvaa katkeria ja syrjiviä aikuisia.

Ei minua ihan mummolaankaan viety, jos oli tiedossa sellaisia aktiviteetteja, joissa tarvitaan jalkojakin. Kävimme paljon sellaisissa paikoissa, joissa jokaiselle oli jotakin. Kaupunkireissullakin oli mahdollista toteuttaa jokaisen tarpeeseen vaikka mitä. Pienin uhraus vanhemmilta lienee kantoapu, jos ei päässyt sisään mutta muuten oli mahdollista kulkea pyörätuolin kanssa.

Oliko tällä kyseisellä kouluretkellä mielestäsi jokaiselle jotain?

En edelleenkään tajua miten lasta voidaan kohdella noin. Me luokkana tehdään kaikkea kivaa ja mielenkiintoista, mutta sinä et voi osallistua.

Tämä keissi, on tosiaan huippu,  samaan aikaan lapset tässä maassa eivät opi edes lukemaan ja  laskemaan. Media nostaa jostakin syystä tällaisen asian framille, miksi. Mihin tällä pyritään? Kun kirjoitin kriittisesti minua jopa uhkailtiin ja solvattiin rasistiksi. Tähän on tultu.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on uskomaton. Ihan niin kuin ainoa toinen vaihtoehto olisi se, että retki perutaan eikä ikinä mennä minnekään.

Mielestäni on päivän selvää, että jos ollaan porukassa niin kaikki otetaan huomioon. Jos lähdetään vaikka kaveriporukalla kaupungille ja yksi on 23-vuotias, niin ei silloin mennä siihen baariin, jossa ikäraja on 25. Sitten katsotaan semmonen paikka, minne kaikki pääsee. 

Täällä oli lueteltu vaikka minkä näköisiä aktiviteetteja, jotka eivät muka sovi liikuntarajoitteiselle, huvipuistoista lähtien. Nuo listaukset eivät pidä paikkaansa, sillä pyörätuolilla pääsee moniin paikkoihin ja varmasti avustajan kanssa voi olla mahdollista käydä myös huvipuistolaitteissa tietyin rajoituksin.

Opettajalta tosi huonoa pelisilmää valita retkikohteeksi paikka, johon kaikki ei pääse osallistumaan.

Itse olen kaikin tavoin etuoikeutettu: valkoinen, hetero, ok toimeentulo, työpaikka, ei sairauksia, ei ulkonäöllisiä poikkeavuuksia jne. Ja tästä asemasta joutuu oikeasti tekemään hieman töitä, ennen kuin osaa ajatella asioita yhdenvertaisuuden kannalta. Olen syntymästäni lähtien tottunut aina nauttimaan etuoikeuksista, joten niitä ei oikeastaan edes osaa nähdä, ennen kuin asioihin perehtyy ja kuuntelee kaikenlaisten vähemmistöjen ääntä.

Minulla on sinulle muutamakin kysymys:

1. Mitä minä teen silloin, kun vaikka kahden eri vähemmistön ääni (joita molempia minun pitäisi vaikka työni puolesta kuunnella) ovat diametrisessä oppositiossa keskenään, s.o. täysin sovittamattomassa ristiriidassa? Miten minä käsillä olevan tilanteen silloin ratkaisen? Kolikkoa heittämällä?

2. Maailmassa on helpollakin matikalla 100+ vähemmistöä. Keiden kaikkien ääntä minun tulee kuunnella, entä millä perusteella juuri vähemmistön X ääntä tilanteessa Y? Mitäs jos vähemmistö Z on sitä mieltä että heitäkin pitää kuulla Y-tilanteessa, kun taas X jyrkästi sitä mieltä ettei? Älä väistä kysymyksiä sanomalla että no ei noin koskaan tapahtuisi, vaan ota tämä älyllisenä verryttelynä ja tilaisuutenasi valistaa minua. Mitä minä siis ym. tilanteessa teen? Miksi?

3. Etuoikeus merkitsi ennen jotakin ansaitsematonta etua, esimerkkinä brittien sääntöperintöjärjestys. Millä tavoin yksilön luovuttamattomista ominaisuuksista (ihonväri, pituus, älykkyys...) on yhtäkkiä tullut etuoikeuksia? Entä pitääkö etuoikeutettujen jotenkin kompensoida näitä ominaisuuksiaan, joille he siis tosiaan itse eivät voi mitään? Miten? Miksi? Miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin oli yläasteella sellai ns liikuntaretki/päivä missä mentiin pyörällä eräälle luontokohteelle (5km päästä koulusta) ja sieltä käveltiin sitten 1km luontopolkua laavulle ja sinne kohteelle.  En pystynyt mennä paikalle, kun liikun pyörätuolilla. Itse olin kylläkin ihan tyytyväinen, että ei tarvinnu mennä sinne retkelle vaan sain vapaapäivän koulusta.

Ennen oli ennen ja nykyisin tuotakaan ei voisi järjestää, jos laavulle ei voisi ajaa taksilla.

Höpsistä! Nykyisin on laavukohteita, joihin pääsee pyörätuolilla. Itse asiassa esim. kaikissa kansallispuistoissa ja kaupunkien ylläpitämissä luonto- ja virkistyspaikoissa on tällaisia reittejä. Olen oman aikuisen poikani kanssa käynyt usein esim. Teijolla, jossa hienosti toteutettu. Meidän oman kodin lähellä on levennetty pitkospuureitti ja kaikille sen varrella oleville nuotiopaikoille pääsee pyörätuolilla tai rollaattorilla.

Onko siellä kalliomaalauksia? Jos koulusta viedään kaikki luokat tiettynä vuosiluokkana katsomaan naapurikunnan kalliomaalauksia, niin nyt pitäisikin yhden esteisen oppilaan takia lähteä satojen kilometrien päähän pyörätuolileveälle reitille katsomaan laavua? Samalla rinnakkaisluokat pääsevät edelleen sinne kalliomaalauspaikkaan.

Tämähän ei ollut maksullinen retki vaan maksuton. Maksun pyytäminen kodeilta on laitonta.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi koulu ei jo retken suunnittelussa ottanut huomioon pojan tarpeita.

Olisi varmaan riittänyt maasto-pyörätuoli tai pulkka pyörillä,

Kun koko luokka puhuu innoissaan tulevasta retkestä, on epäreilua jättää yksi pois vamman takia.

Maailma ei ole aina reilu, myöskään koulun jälkeisessä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on uskomaton. Ihan niin kuin ainoa toinen vaihtoehto olisi se, että retki perutaan eikä ikinä mennä minnekään.

Mielestäni on päivän selvää, että jos ollaan porukassa niin kaikki otetaan huomioon. Jos lähdetään vaikka kaveriporukalla kaupungille ja yksi on 23-vuotias, niin ei silloin mennä siihen baariin, jossa ikäraja on 25. Sitten katsotaan semmonen paikka, minne kaikki pääsee. 

Täällä oli lueteltu vaikka minkä näköisiä aktiviteetteja, jotka eivät muka sovi liikuntarajoitteiselle, huvipuistoista lähtien. Nuo listaukset eivät pidä paikkaansa, sillä pyörätuolilla pääsee moniin paikkoihin ja varmasti avustajan kanssa voi olla mahdollista käydä myös huvipuistolaitteissa tietyin rajoituksin.

Opettajalta tosi huonoa pelisilmää valita retkikohteeksi paikka, johon kaikki ei pääse osallistumaan.

Itse olen kaikin tavoin etuoikeutettu: valkoinen, hetero, ok toimeentulo, työpaikka, ei sairauksia, ei ulkonäöllisiä poikkeavuuksia jne. Ja tästä asemasta joutuu oikeasti tekemään hieman töitä, ennen kuin osaa ajatella asioita yhdenvertaisuuden kannalta. Olen syntymästäni lähtien tottunut aina nauttimaan etuoikeuksista, joten niitä ei oikeastaan edes osaa nähdä, ennen kuin asioihin perehtyy ja kuuntelee kaikenlaisten vähemmistöjen ääntä.

Minulla on sinulle muutamakin kysymys:

1. Mitä minä teen silloin, kun vaikka kahden eri vähemmistön ääni (joita molempia minun pitäisi vaikka työni puolesta kuunnella) ovat diametrisessä oppositiossa keskenään, s.o. täysin sovittamattomassa ristiriidassa? Miten minä käsillä olevan tilanteen silloin ratkaisen? Kolikkoa heittämällä?

2. Maailmassa on helpollakin matikalla 100+ vähemmistöä. Keiden kaikkien ääntä minun tulee kuunnella, entä millä perusteella juuri vähemmistön X ääntä tilanteessa Y? Mitäs jos vähemmistö Z on sitä mieltä että heitäkin pitää kuulla Y-tilanteessa, kun taas X jyrkästi sitä mieltä ettei? Älä väistä kysymyksiä sanomalla että no ei noin koskaan tapahtuisi, vaan ota tämä älyllisenä verryttelynä ja tilaisuutenasi valistaa minua. Mitä minä siis ym. tilanteessa teen? Miksi?

3. Etuoikeus merkitsi ennen jotakin ansaitsematonta etua, esimerkkinä brittien sääntöperintöjärjestys. Millä tavoin yksilön luovuttamattomista ominaisuuksista (ihonväri, pituus, älykkyys...) on yhtäkkiä tullut etuoikeuksia? Entä pitääkö etuoikeutettujen jotenkin kompensoida näitä ominaisuuksiaan, joille he siis tosiaan itse eivät voi mitään? Miten? Miksi? Miksi ei?

Ei mitenkään. Tässä kuitenkin on kyse nuorista ja ryhmästä joka yritetään heti syksyllä saada ryhmäytettyä. Jssinulaon kaveriporukassa yksi sokea jaa mietitte mitä tehdä yhdessä. Ette varmaan valitse elokuviin menoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi koulu ei jo retken suunnittelussa ottanut huomioon pojan tarpeita.

Olisi varmaan riittänyt maasto-pyörätuoli tai pulkka pyörillä,

Kun koko luokka puhuu innoissaan tulevasta retkestä, on epäreilua jättää yksi pois vamman takia.

Maailma ei ole aina reilu, myöskään koulun jälkeisessä elämässä.

Siksi koulukiusaus on ok?

Olisiko teille huoltajina ok, jos lapsenne luokkakaverin vuoksi luokka ei tekisi ollenkaan retkiä? Lapsenne sattuisi vielä olemaan koko peruskoulun ajan tämän tietyn oppilaan kanssa samalla luokalla. Oppilas olisi vaikka pahasti allerginen ja sen takia käsitöissä ei tehtäisi puutöitä ollenkaan, siitepölyaikaan oltaisiin liikuntatunnit sisällä ja mihinkään kauemmas ei lähdettäisi. Tai jos oppilaalla on niin vaikea käytöshäiriö, ettei retkeily ole avustajienkaan kanssa turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keissi, on tosiaan huippu,  samaan aikaan lapset tässä maassa eivät opi edes lukemaan ja  laskemaan. Media nostaa jostakin syystä tällaisen asian framille, miksi. Mihin tällä pyritään? Kun kirjoitin kriittisesti minua jopa uhkailtiin ja solvattiin rasistiksi. Tähän on tultu.

Lisään vielä, että virhe korjattiin vanhempia kai tyydyttävästi 1500 euroo, se  oli siis  lapsen surun hinta. Vai oliko lapsukainen jopa tyytyväinen,  kun ei tarvinnut lähteä moiselle keikalla ja isi ja äiti nettosivat.  Vai tahtovatko isi ja äiti enemmään rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan uskomatonta, miten moni täälläkin on sitä mieltä että on ihan ok järjestää retkiä, joilta yksi joutuu jäämään fyysisen rajoitteen takia pois. Jos toisen asemaan asettuminen tuottaa haasteita, ajatelkaa oman lapsenne kohdalle tilanne, jossa muu luokka lähtisi luokkaretkelle ja hänelle tarjottaisiin mahdollisuus lähteä kahdestaan avustajan kanssa pelaamaan frisbeegolfia.

Omalla luokallani oli peruskoulussa liikuntarajoitteinen oppilas, ja jo silloin 90-luvulla osattiin valita retkikohteet niin että hänen ei tarvinnut jäädä pois. Ei luulisi olevan ylitsepääsemätöntä nykyäänkään?

Vaihtoehdot ovat: mennään kivaan paikkaan, mihin yksi ei päsee,

vs. mennään vähemmän kivaan paikkaan, mihin kaikki päsee.

Eli pettyykö 1 opiskelija vai 23? Eiköhän yhden pettymys ole pienempi asia kuin loppuluokan...

Liikuntavammainen nyt joutuu joka tapauksessa hyväksymään sen, että ei pysty kaikkeen, mihin muut. Jatkuva hyysääminen ja muiden joustaminen vaan hidastaa väistämätöntä prosessia.

Laki kieltää syrjinnän. Elämme sivistysvaltiossa. Kuten tuosta kommentistasi huomaa, edelleenkään ihmiset eivät tunne lakeja.

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä! Nykyisin on laavukohteita, joihin pääsee pyörätuolilla. Itse asiassa esim. kaikissa kansallispuistoissa ja kaupunkien ylläpitämissä luonto- ja virkistyspaikoissa on tällaisia reittejä. Olen oman aikuisen poikani kanssa käynyt usein esim. Teijolla, jossa hienosti toteutettu. Meidän oman kodin lähellä on levennetty pitkospuureitti ja kaikille sen varrella oleville nuotiopaikoille pääsee pyörätuolilla tai rollaattorilla.

Ei kaikki käytä pyörätuolia. Voi olla muitakin rajoitteita.

Mutta jos on hämähäkkifobia, ei metsään voida mennä. Siinä ei pitkospuut auta.