Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten estää juhlissa rohmuajien käytös?
Vinkkejä? Eli kun järkkäät juhlat joissa on ruuat, kahvit ym, niin miten estää ilmiö jossa jotkut rohmuaa kaiken "paremman"? Eli lohi salaatti, fetat, lohikeitto jne. Rohmu ottaa kaiken lohen/fetan ja muille jää perunat ja salaatin lehdet. Ymmärrät mitä tarkoitan? Suvussa jossa on paljon ruoka allergiaa, ei voi yhdistää esim. salaattia kaikkea sekaan vaan näitä lajeja täytyy olla erikseen. Ja lohikeitosta on helppo rohmuta vain lohet. Jokainen tietää näitä ihmisiä. Täyte kakkua otetaan hirveä pala ja muille jää keksit, pullat. Jos isot juhlat, yli 50 henkeä, tulisi konkurssi jos ostaisi sadan hengen edestä lohta, fetaa, täytekakkua. Tämän lisäksi sitten se viinin ottaminen kaksin käsin.
Kommentit (2539)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Olipa siinä turhamainen morsian, uutta piti saada vaikkei ollut rahaakaan. Olematon impulsdikontrolli. Ei lupaa avioliitolle hyvää.
Entäs se että vieras märehtii yli 20 vuotta jonkun hääpuvun hintaa?
Ei tarinan juju ollut hääpuvun hinta, vaan se että turhamainen morsian osti KAKSI hääpukua, vaikkei rahaa ollut kuin yhteen. Eikä hän tietysti käyttänytkään kuin yhtä hääpukua.
Minulle tulee mieleen vain, että on mahtanut olla IHANA hääpuku. Ja kuinka kauniilta morsmaikku on siinä näyttänyt, ja miten onnellinen hän on ollut.
Ehkä se oli se tärkeä juttu tässä, ja sulhasellekin ihan ok.
Se on tämä peruskateellinen suomalainen luonne. Kukaan ei saisi saada mitään muuta kuin ihan perusjutut. Jos joku sitten päättääkin panostaa poikkeuksellisesti enemmän kuin muut, sitä ei hyväksyttäisi sitten millään.
Kuvittelisin että sulhanenkin on ollut iloinen kun on nähnyt tulevan vaimonsa onnellisena. Hyvässä parisuhteessa annetaan periksi vaikka ei aina täysin ymmärrettäisi miksi asia on toiselle niin hirveän tärkeä.
Jos olet ihan itse saanut valita tuohon aikaan suhteellisen kalliin hääpuvun ja teettänyt siihen korjauksetkin ja sitten haluat vielä toisenkin kalliin puvun velaksi tulevia lahjarahoja vastaan niin kyllä tässä on sulhaselle selkeät varoitusmerkit ilmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohmu(t) vetää firman juhlissa liharuuan kylkeen vegesafkat. Jännittää aina, että onkohan meille vegeilijöille enää tarpeeksi/mitään jäljellä. Kerran menin itse ekana jonoon varmistaakseni, että tällä kertaa saan syödäkseni, niin rohmu huuteli, että kylläpäs olet nälkäinen, meidän pöytäkunta on ensin vuorossa. Nolotti ja poistuin jonosta. Kun oli meidän pöytäkunnan vuoro (neljäntenä), niin eipä ollut enää lämmintä vegeruokaa jäljellä. Kiitti vaan.
Just tämä. Miten monta kertaa me kasvissyöjät ollaan jääty ilman ruokaa, kun rohmut on syöneet nekin. Tarkoitus on ollut, että otetaan joko liha-tai kasvisruoka, kun etukäteen on pitänyt ilmoittaa, kumpaa syö. Mutta ne lihansyöjärohmut ottaa molempia ruokia kuitenkin ja sitten käy niin, että kasvissyöjistä jää puolet ilman ruokaa kokonaan.
Opiskelijaravintolassa on se vegelinjasto ja lihalinjasto selkeästi merkitty ja ihminen ostaa jommankumman. Vegeruoka näyttää kasvislisukkeita .Mikäli se on samassa linjadtossa muun ruuan kanssa niin mistä voi tietää ettei sitä ole tarkoitettu kaikille?
Siitä lapusta mikä on vieressä. Ihmeellistä miten moni ei piittaa vaikka siinä on selvästi kirjoitettu vege tai gluteeniton tms.
Vege tai gluteeniton käy mulle myös. Elämä on nytkin yhtä muiden huomioon ottamista, joten jos vege näyttää hyvältä, otan sitä. Ei se rikos ole.
Tämä on kai sarkasmia?
Siltä varalta, ettei ole, niin etkö tajua, että ne laputetut ruuat on tarkoitettu ensisijaisesti niille, keille ne on laputettu? He kun eivät välttämättä voi ottaa sitä muuta ruokaa juuri ollenkaan, joten heillä pitää olla etuajo-oikeus juuri heitä varten varattuihin ruokiin.
Osa ihmisistä ei miellä vegeruoka vaihtoehdoksi vaan lisukkeeksi.
Juurihan oli juttua että se on lähinnä nuorten naisten erikoisuus. Normaaleille ihmisille kasvisvaihtoehdon on lisuke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohmu(t) vetää firman juhlissa liharuuan kylkeen vegesafkat. Jännittää aina, että onkohan meille vegeilijöille enää tarpeeksi/mitään jäljellä. Kerran menin itse ekana jonoon varmistaakseni, että tällä kertaa saan syödäkseni, niin rohmu huuteli, että kylläpäs olet nälkäinen, meidän pöytäkunta on ensin vuorossa. Nolotti ja poistuin jonosta. Kun oli meidän pöytäkunnan vuoro (neljäntenä), niin eipä ollut enää lämmintä vegeruokaa jäljellä. Kiitti vaan.
Just tämä. Miten monta kertaa me kasvissyöjät ollaan jääty ilman ruokaa, kun rohmut on syöneet nekin. Tarkoitus on ollut, että otetaan joko liha-tai kasvisruoka, kun etukäteen on pitänyt ilmoittaa, kumpaa syö. Mutta ne lihansyöjärohmut ottaa molempia ruokia kuitenkin ja sitten käy niin, että kasvissyöjistä jää puolet ilman ruokaa kokonaan.
Opiskelijaravintolassa on se vegelinjasto ja lihalinjasto selkeästi merkitty ja ihminen ostaa jommankumman. Vegeruoka näyttää kasvislisukkeita .Mikäli se on samassa linjadtossa muun ruuan kanssa niin mistä voi tietää ettei sitä ole tarkoitettu kaikille?
Siitä lapusta mikä on vieressä. Ihmeellistä miten moni ei piittaa vaikka siinä on selvästi kirjoitettu vege tai gluteeniton tms.
Eihän se vege kerro muuta kuin että siinä on kasviksia. Monet sekasyöjät syövät mielellään kasviksia ja eivät ajattele miksikään ongelmaksi syödä kasviksia, joten merkintä ei sinänsä kerro etteikö sitä muutkin kuin kasvissyöjät saa ottaa. Myös gluteenitonta ja laktoositonta pystyy kaikki syömään. Varsinkin jos ruuasta maksaa niin ei tule mieleenkään etteikö linjadtossa saisi ottaa kaikkea mitä on tarjolla. Oletus on ,että myös sitä vegeä ym tuodaan tarjolle lisää kulutuksen mukaan.
No tässäpä selvisi. Osa ei vain älyä että jos yhteen ruokaan on laitettu lappu, se tarkoittaa että se on tietylle ihmiselle. Pitäisi kai lukea isolla "näpit irti" ennen kuin menee perille.
Yllätys minullekin on se että joidenkin mielestä kaikki ei saa syödä kasvisruokaa. Vaikka pystynkin syömään lihaa ilman tunnon tuskia niin pidän myös kasviksista ja esim tofusta, falafelista ja linsseistä. Mikäli etukäteen valitaan kasvis- tai liharuoka vaihtoehto niin se edellyttää sitä että kyseiset annokset tarjotaan pöytiin sen etukäteisvarauksen mukaan. Mutta käli siellä buffetissa on kaikki tarjolla niin jokainen saa ottaa ja syödä mitä haluaa.
Jaa, minulle ei ollut yllätys. Otan itsekin mieluiten kasvisruokaa, mutta jos yhdessä ruoassa on lappu ja muissa ei ole, ymmärrän kyllä jättää sen rauhaan. Samoin jos yksi ruokalaji on pienemmässä astiassa tai valmiiksi lautasella ja laputettu, se on vielä selkeämpi merkki.
Aika outoa, mikäli näitä kasvisruokia ei ole tarjolla ja varattu yhtä paljon kuin muitakin. Onhan ne yleensä paljon halvempia tarjota kuin lohi ja feta.
Jos jollakin on hyvun suuret ruokarajoitteet tai dieetti niin yleensä kyllä nämä on varattu keittiöön erikseen sekä kerrottu, mitkä muut tarjottavat ovat rajoitetuista aineksista vapaita.
Mistä päättelet, ettei niitä kasvisvaihtoehtoja olisi ihan tarpeeksi tarjolla myös ns. "normaaleillekin" ihan riittävästi? Mutta esimerkiksi pastasalaattia voi hyvin olla tarjolla kaikille, sekä pienemmässä astiassa erikseen gluteenittomille. Tällöin se gluteeniton vaihtoehto on lapulla merkitty gluteenittomaksi. Tai voi olla majoneesipohjainen vihersalaatti, ja erikseen vegaaninen / munaton vihersalaatti, niin ikään laputettuna. Tai kukkakaaligratiini ja erikseen vegaaninen sellainen. Taas laputettuna.
Ei kai tämä nyt hemmetti näin vaikeaa voi olla?
Salaatti kuin salaatti. Suurin osa ihmisistä ei jaksa ryhtyä miettimään sitä jonkun ruokarajoitteisen kannalta vaan ottaa itselleen ensimmäisestä kopista me kä vastaan tulee.
Veljentyttö on -ton, -ton ja vieläkin -ton. Hänelle on helpoin varata tarjottavat vegaanisina. Katan vegaaniset tarjottavat eri pöytään. Viimeksi kun veljentytär otti toisesta pöydästä lisäksi lihaa, juhlan vegaani veti pultit, että vegaaninen ruoka on vain vegaaneille. Olin vähällä kertoa, mistä kohti on ns. seitsemän hirttä poikki. Ilman veljentyttären paikallaoloa vegaaninen tarjoilu olisi ollut huomattavasti niukempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Olipa siinä turhamainen morsian, uutta piti saada vaikkei ollut rahaakaan. Olematon impulsdikontrolli. Ei lupaa avioliitolle hyvää.
Entäs se että vieras märehtii yli 20 vuotta jonkun hääpuvun hintaa?
Ei tarinan juju ollut hääpuvun hinta, vaan se että turhamainen morsian osti KAKSI hääpukua, vaikkei rahaa ollut kuin yhteen. Eikä hän tietysti käyttänytkään kuin yhtä hääpukua.
Minulle tulee mieleen vain, että on mahtanut olla IHANA hääpuku. Ja kuinka kauniilta morsmaikku on siinä näyttänyt, ja miten onnellinen hän on ollut.
Ehkä se oli se tärkeä juttu tässä, ja sulhasellekin ihan ok.
Se on tämä peruskateellinen suomalainen luonne. Kukaan ei saisi saada mitään muuta kuin ihan perusjutut. Jos joku sitten päättääkin panostaa poikkeuksellisesti enemmän kuin muut, sitä ei hyväksyttäisi sitten millään.
Kuvittelisin että sulhanenkin on ollut iloinen kun on nähnyt tulevan vaimonsa onnellisena. Hyvässä parisuhteessa annetaan periksi vaikka ei aina täysin ymmärrettäisi miksi asia on toiselle niin hirveän tärkeä.
Ensin ajattelin luettuani tuon hääpuku anekdootin, ettei se liity ketjun aiheeseen mitenkään, mutta liittyyhän se. Sehän on käytännössä ihan yksi yhteen ruuan rohmuamisen kanssa. On nämä morsian ja sulhanen, he saavat lahjarahat yhteisesti. Mutta käykin niin, että morsian rohmuaa kaikki rahat oman turhamaisuutensa takia itselleen, sulhanen ja mahdolliset yhteiset hankinnat eivät morsiamen kannalta ole tärkeitä. Ihan samoinhan tämän ketjun rohmu käyttäytyy. Hänen pitää saada enemmän kuin muut, muiden tarpeilla ei ole väliä.
"Kukaan ei saisi saada mitään muuta kuin ihan perusjutut." Siitähän tässä ketjussa juurikin on kysymys, kaikkien pitäisi saada suunnilleen saman verran, eikä yhdellä ole oikeutta rohmuta muiden osuuksia.
Kävikö tässä nyt niin, että kun miesoletettu rohmuaa ruokaa, se on nou-nou, mutta kun naisoletettu rohmuaa häälahjarahat, se onkin hyväksyttyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Minä taas en ymmärrä mitä se ulkopuolisille kuuluu, jos joku haluaa käyttää sen 800 euroa täydelliseen pukuun ehkä elämän tärkeimmissä juhlissa.
Itse en pitäisi sulhasta ulkopuolisena kun on kyse häälahjarahoista.
Et huomannut että jutun kertoja ei tiennyt mitään sulhasen reaktioista. Hän vain ei hyväksynyt sitä miten muut käyttävät rahansa ja ilmoitti että sulhasen asemassa HÄN ei olisi hyväksynyt. Ja lisäksi toivoi selvästi että "tuhlarille" olisi tullut ero. Siitä kertoo juttuja vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Varmasti mukava vieras häissä ja kova kritisoimaan kaikkea muutakin.
Kyllähän se panee ihmettelemään miten ok sulhaselle oli se, että siippa pistää 10 k markkaa hääpukuihin. Se oli tuolloin iso raha ja ostovoimaa markalla enemmän kuin vastaavalla euromäärällä nyt Itse saimme sieltä 2000 markkaa häälahjaksi ja sillä saatiin ostettua ensimmäisen kodin kalusteet uutena eikä edes ollut jyskiä ja ikeas ne.
Onpas typerää kuluttaa tuollainen summa kalusteisiin.
Niinkö? 2 000 mk, käyttöikä vaikka 30 vuotta eli 10 950 päivää. Kalusteiden hinta päivää kohden n. 20 penniä. Kaksi hääpukua 10 000 mk, käyttöikä 1 pv. Hinta päivää kohden 10 000 mk eli kerroin 50 000.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta olisitko vieraana ja lahjan antajana myös halunnut rahasi menevän pelkästään turhaan ts. toiseen hääpukuun?
Rahalahjan antajalla ei ole nokan koputtamista siihen mitä sillä rahalla hankitaan. Koskaan.
Tässähän on se ongelma, että nämä rahalahjat eivät olleet yksin morsmaikulle vaan pariskunnalle yhteisesti. Yleensä ne häälahjat on tarkoitettu auttamaan sen yhteisen kodin hankintoja tms. Eikä morsiamen shoppailurahaksi.
Edelleen, asia ei kuulu mitenkään lahjan antajalle. Jos miehelle sopii että raha menee morsmaikun iloksi ja shoppailuun, se on heidän yhteinen asiansa. Ei sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Minä taas en ymmärrä mitä se ulkopuolisille kuuluu, jos joku haluaa käyttää sen 800 euroa täydelliseen pukuun ehkä elämän tärkeimmissä juhlissa.
Itse en pitäisi sulhasta ulkopuolisena kun on kyse häälahjarahoista.
Et huomannut että jutun kertoja ei tiennyt mitään sulhasen reaktioista. Hän vain ei hyväksynyt sitä miten muut käyttävät rahansa ja ilmoitti että sulhasen asemassa HÄN ei olisi hyväksynyt. Ja lisäksi toivoi selvästi että "tuhlarille" olisi tullut ero. Siitä kertoo juttuja vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Varmasti mukava vieras häissä ja kova kritisoimaan kaikkea muutakin.
Kyllähän se panee ihmettelemään miten ok sulhaselle oli se, että siippa pistää 10 k markkaa hääpukuihin. Se oli tuolloin iso raha ja ostovoimaa markalla enemmän kuin vastaavalla euromäärällä nyt Itse saimme sieltä 2000 markkaa häälahjaksi ja sillä saatiin ostettua ensimmäisen kodin kalusteet uutena eikä edes ollut jyskiä ja ikeas ne.
Onpas typerää kuluttaa tuollainen summa kalusteisiin.
Niinkö? 2 000 mk, käyttöikä vaikka 30 vuotta eli 10 950 päivää. Kalusteiden hinta päivää kohden n. 20 penniä. Kaksi hääpukua 10 000 mk, käyttöikä 1 pv. Hinta päivää kohden 10 000 mk eli kerroin 50 000.
Olisi kiva tietää tuon puvun ostamisvuosi, asiaa voisi suhteuttaa helpommin nykypäivään. 1970-luvulla isäni palkka nettona oli noin 1 500 mk. 1980 opiskelukaveri kauppasi 60 000 asukkaan kaupungista isoa yksiötä 19 000 markalla. 1990 ostin aivan tolkuttoman kalliin takin se maksoi noin tuhat markkaa. 1998 kälyni rakennutti talon, 90 m2, maksoi 190 000. Jos ajatellaan talon hintaa, puku olisi noin 5%. Nyt neliöhinta halvimmillaan taitaa olla pari tonnia 90 m2 olisi 180 000 ja siitä 5% olisi noin 9 000 euroa. Panostuksena valtaisa. Olisikohan morsian ollut tyytyväinen, jos mies olisi hankkinut haulikon rahalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Minä taas en ymmärrä mitä se ulkopuolisille kuuluu, jos joku haluaa käyttää sen 800 euroa täydelliseen pukuun ehkä elämän tärkeimmissä juhlissa.
Itse en pitäisi sulhasta ulkopuolisena kun on kyse häälahjarahoista.
Et huomannut että jutun kertoja ei tiennyt mitään sulhasen reaktioista. Hän vain ei hyväksynyt sitä miten muut käyttävät rahansa ja ilmoitti että sulhasen asemassa HÄN ei olisi hyväksynyt. Ja lisäksi toivoi selvästi että "tuhlarille" olisi tullut ero. Siitä kertoo juttuja vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Varmasti mukava vieras häissä ja kova kritisoimaan kaikkea muutakin.
Kyllähän se panee ihmettelemään miten ok sulhaselle oli se, että siippa pistää 10 k markkaa hääpukuihin. Se oli tuolloin iso raha ja ostovoimaa markalla enemmän kuin vastaavalla euromäärällä nyt Itse saimme sieltä 2000 markkaa häälahjaksi ja sillä saatiin ostettua ensimmäisen kodin kalusteet uutena eikä edes ollut jyskiä ja ikeas ne.
Onpas typerää kuluttaa tuollainen summa kalusteisiin.
Niinkö? 2 000 mk, käyttöikä vaikka 30 vuotta eli 10 950 päivää. Kalusteiden hinta päivää kohden n. 20 penniä. Kaksi hääpukua 10 000 mk, käyttöikä 1 pv. Hinta päivää kohden 10 000 mk eli kerroin 50 000.
Olisi kiva tietää tuon puvun ostamisvuosi, asiaa voisi suhteuttaa helpommin nykypäivään. 1970-luvulla isäni palkka nettona oli noin 1 500 mk. 1980 opiskelukaveri kauppasi 60 000 asukkaan kaupungista isoa yksiötä 19 000 markalla. 1990 ostin aivan tolkuttoman kalliin takin se maksoi noin tuhat markkaa. 1998 kälyni rakennutti talon, 90 m2, maksoi 190 000. Jos ajatellaan talon hintaa, puku olisi noin 5%. Nyt neliöhinta halvimmillaan taitaa olla pari tonnia 90 m2 olisi 180 000 ja siitä 5% olisi noin 9 000 euroa. Panostuksena valtaisa. Olisikohan morsian ollut tyytyväinen, jos mies olisi hankkinut haulikon rahalla?
Tarinan häät olivat 80-luvun loppupuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Minä taas en ymmärrä mitä se ulkopuolisille kuuluu, jos joku haluaa käyttää sen 800 euroa täydelliseen pukuun ehkä elämän tärkeimmissä juhlissa.
Itse en pitäisi sulhasta ulkopuolisena kun on kyse häälahjarahoista.
Et huomannut että jutun kertoja ei tiennyt mitään sulhasen reaktioista. Hän vain ei hyväksynyt sitä miten muut käyttävät rahansa ja ilmoitti että sulhasen asemassa HÄN ei olisi hyväksynyt. Ja lisäksi toivoi selvästi että "tuhlarille" olisi tullut ero. Siitä kertoo juttuja vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Varmasti mukava vieras häissä ja kova kritisoimaan kaikkea muutakin.
Kyllähän se panee ihmettelemään miten ok sulhaselle oli se, että siippa pistää 10 k markkaa hääpukuihin. Se oli tuolloin iso raha ja ostovoimaa markalla enemmän kuin vastaavalla euromäärällä nyt Itse saimme sieltä 2000 markkaa häälahjaksi ja sillä saatiin ostettua ensimmäisen kodin kalusteet uutena eikä edes ollut jyskiä ja ikeas ne.
Onpas typerää kuluttaa tuollainen summa kalusteisiin.
Niinkö? 2 000 mk, käyttöikä vaikka 30 vuotta eli 10 950 päivää. Kalusteiden hinta päivää kohden n. 20 penniä. Kaksi hääpukua 10 000 mk, käyttöikä 1 pv. Hinta päivää kohden 10 000 mk eli kerroin 50 000.
Olisi kiva tietää tuon puvun ostamisvuosi, asiaa voisi suhteuttaa helpommin nykypäivään. 1970-luvulla isäni palkka nettona oli noin 1 500 mk. 1980 opiskelukaveri kauppasi 60 000 asukkaan kaupungista isoa yksiötä 19 000 markalla. 1990 ostin aivan tolkuttoman kalliin takin se maksoi noin tuhat markkaa. 1998 kälyni rakennutti talon, 90 m2, maksoi 190 000. Jos ajatellaan talon hintaa, puku olisi noin 5%. Nyt neliöhinta halvimmillaan taitaa olla pari tonnia 90 m2 olisi 180 000 ja siitä 5% olisi noin 9 000 euroa. Panostuksena valtaisa. Olisikohan morsian ollut tyytyväinen, jos mies olisi hankkinut haulikon rahalla?
Varmasti, jos asiasta oltaisiin yhdessä sovittu. Ei sillä ole väliä kumpi sai haluamansa tai onko se haulikko vai mekko, jos pariskunta päättää että näin tehdään niin ei se kuulu lahjan saajalle. Ei vaikka kuinka tekisi laskelmia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Minä taas en ymmärrä mitä se ulkopuolisille kuuluu, jos joku haluaa käyttää sen 800 euroa täydelliseen pukuun ehkä elämän tärkeimmissä juhlissa.
Itse en pitäisi sulhasta ulkopuolisena kun on kyse häälahjarahoista.
Et huomannut että jutun kertoja ei tiennyt mitään sulhasen reaktioista. Hän vain ei hyväksynyt sitä miten muut käyttävät rahansa ja ilmoitti että sulhasen asemassa HÄN ei olisi hyväksynyt. Ja lisäksi toivoi selvästi että "tuhlarille" olisi tullut ero. Siitä kertoo juttuja vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Varmasti mukava vieras häissä ja kova kritisoimaan kaikkea muutakin.
Kyllähän se panee ihmettelemään miten ok sulhaselle oli se, että siippa pistää 10 k markkaa hääpukuihin. Se oli tuolloin iso raha ja ostovoimaa markalla enemmän kuin vastaavalla euromäärällä nyt Itse saimme sieltä 2000 markkaa häälahjaksi ja sillä saatiin ostettua ensimmäisen kodin kalusteet uutena eikä edes ollut jyskiä ja ikeas ne.
Onpas typerää kuluttaa tuollainen summa kalusteisiin.
Niinkö? 2 000 mk, käyttöikä vaikka 30 vuotta eli 10 950 päivää. Kalusteiden hinta päivää kohden n. 20 penniä. Kaksi hääpukua 10 000 mk, käyttöikä 1 pv. Hinta päivää kohden 10 000 mk eli kerroin 50 000.
Olisi kiva tietää tuon puvun ostamisvuosi, asiaa voisi suhteuttaa helpommin nykypäivään. 1970-luvulla isäni palkka nettona oli noin 1 500 mk. 1980 opiskelukaveri kauppasi 60 000 asukkaan kaupungista isoa yksiötä 19 000 markalla. 1990 ostin aivan tolkuttoman kalliin takin se maksoi noin tuhat markkaa. 1998 kälyni rakennutti talon, 90 m2, maksoi 190 000. Jos ajatellaan talon hintaa, puku olisi noin 5%. Nyt neliöhinta halvimmillaan taitaa olla pari tonnia 90 m2 olisi 180 000 ja siitä 5% olisi noin 9 000 euroa. Panostuksena valtaisa. Olisikohan morsian ollut tyytyväinen, jos mies olisi hankkinut haulikon rahalla?
Varmasti, jos asiasta oltaisiin yhdessä sovittu. Ei sillä ole väliä kumpi sai haluamansa tai onko se haulikko vai mekko, jos pariskunta päättää että näin tehdään niin ei se kuulu lahjan saajalle. Ei vaikka kuinka tekisi laskelmia :D
Korjaus = ei kuulu lahjan antajalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Olipa siinä turhamainen morsian, uutta piti saada vaikkei ollut rahaakaan. Olematon impulsdikontrolli. Ei lupaa avioliitolle hyvää.
Entäs se että vieras märehtii yli 20 vuotta jonkun hääpuvun hintaa?
Ei tarinan juju ollut hääpuvun hinta, vaan se että turhamainen morsian osti KAKSI hääpukua, vaikkei rahaa ollut kuin yhteen. Eikä hän tietysti käyttänytkään kuin yhtä hääpukua.
Minulle tulee mieleen vain, että on mahtanut olla IHANA hääpuku. Ja kuinka kauniilta morsmaikku on siinä näyttänyt, ja miten onnellinen hän on ollut.
Ehkä se oli se tärkeä juttu tässä, ja sulhasellekin ihan ok.
Se on tämä peruskateellinen suomalainen luonne. Kukaan ei saisi saada mitään muuta kuin ihan perusjutut. Jos joku sitten päättääkin panostaa poikkeuksellisesti enemmän kuin muut, sitä ei hyväksyttäisi sitten millään.
Kuvittelisin että sulhanenkin on ollut iloinen kun on nähnyt tulevan vaimonsa onnellisena. Hyvässä parisuhteessa annetaan periksi vaikka ei aina täysin ymmärrettäisi miksi asia on toiselle niin hirveän tärkeä.
Jos olet ihan itse saanut valita tuohon aikaan suhteellisen kalliin hääpuvun ja teettänyt siihen korjauksetkin ja sitten haluat vielä toisenkin kalliin puvun velaksi tulevia lahjarahoja vastaan niin kyllä tässä on sulhaselle selkeät varoitusmerkit ilmassa.
Hei ystävät, lopetetaas se hääpukujankkaus. Jokainen on mennyt jossain puvussa naimisiin, kukaan ei ole alasti mennyt.
Palataan rohmuihin :)
Kaipaisin tarinoita näistä jotka syö sen 700 g jauhelihaa kerralla ym. ihan koti-iltanakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Minä taas en ymmärrä mitä se ulkopuolisille kuuluu, jos joku haluaa käyttää sen 800 euroa täydelliseen pukuun ehkä elämän tärkeimmissä juhlissa.
Itse en pitäisi sulhasta ulkopuolisena kun on kyse häälahjarahoista.
Et huomannut että jutun kertoja ei tiennyt mitään sulhasen reaktioista. Hän vain ei hyväksynyt sitä miten muut käyttävät rahansa ja ilmoitti että sulhasen asemassa HÄN ei olisi hyväksynyt. Ja lisäksi toivoi selvästi että "tuhlarille" olisi tullut ero. Siitä kertoo juttuja vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Varmasti mukava vieras häissä ja kova kritisoimaan kaikkea muutakin.
Kyllähän se panee ihmettelemään miten ok sulhaselle oli se, että siippa pistää 10 k markkaa hääpukuihin. Se oli tuolloin iso raha ja ostovoimaa markalla enemmän kuin vastaavalla euromäärällä nyt Itse saimme sieltä 2000 markkaa häälahjaksi ja sillä saatiin ostettua ensimmäisen kodin kalusteet uutena eikä edes ollut jyskiä ja ikeas ne.
Onpas typerää kuluttaa tuollainen summa kalusteisiin.
Niinkö? 2 000 mk, käyttöikä vaikka 30 vuotta eli 10 950 päivää. Kalusteiden hinta päivää kohden n. 20 penniä. Kaksi hääpukua 10 000 mk, käyttöikä 1 pv. Hinta päivää kohden 10 000 mk eli kerroin 50 000.
Olisi kiva tietää tuon puvun ostamisvuosi, asiaa voisi suhteuttaa helpommin nykypäivään. 1970-luvulla isäni palkka nettona oli noin 1 500 mk. 1980 opiskelukaveri kauppasi 60 000 asukkaan kaupungista isoa yksiötä 19 000 markalla. 1990 ostin aivan tolkuttoman kalliin takin se maksoi noin tuhat markkaa. 1998 kälyni rakennutti talon, 90 m2, maksoi 190 000. Jos ajatellaan talon hintaa, puku olisi noin 5%. Nyt neliöhinta halvimmillaan taitaa olla pari tonnia 90 m2 olisi 180 000 ja siitä 5% olisi noin 9 000 euroa. Panostuksena valtaisa. Olisikohan morsian ollut tyytyväinen, jos mies olisi hankkinut haulikon rahalla?
Varmasti, jos asiasta oltaisiin yhdessä sovittu. Ei sillä ole väliä kumpi sai haluamansa tai onko se haulikko vai mekko, jos pariskunta päättää että näin tehdään niin ei se kuulu lahjan saajalle. Ei vaikka kuinka tekisi laskelmia :D
Tuskinpa se sulhanen siellä hääpukuliikkeessä mukana oli asiaa suunnittelemassa ja sopimassa.
Mutta kerropa mikä mielipiteesi on näistä juhlien ruokarohmuista, onko se kalliimpien ruokien rohmuaminen juhlissa ok vai ei? Kivaa yksilöllisyyttä vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohmu(t) vetää firman juhlissa liharuuan kylkeen vegesafkat. Jännittää aina, että onkohan meille vegeilijöille enää tarpeeksi/mitään jäljellä. Kerran menin itse ekana jonoon varmistaakseni, että tällä kertaa saan syödäkseni, niin rohmu huuteli, että kylläpäs olet nälkäinen, meidän pöytäkunta on ensin vuorossa. Nolotti ja poistuin jonosta. Kun oli meidän pöytäkunnan vuoro (neljäntenä), niin eipä ollut enää lämmintä vegeruokaa jäljellä. Kiitti vaan.
Keliaakikoille tuttu tilanne. Joku rohmu on ottanut gluteenittoman leivoksen ja syö normi kakkua 5 palaa sen lisäksi. Eikö tajua että keliaakikko ei saa sitten kahvin kanssa kakkua? Jokainen keliaakikko kohtaa tämän ennen pitkää.
Meillä töissä on kanssa kumma tyyli. Jos joku tuo 1 paketin gluteenittomia keksejä ja 2-3 pakettia normaaleja keksejä, ne gluteenittomat loppuu ekana vaikka syöjiä on satunnaisesti paikalla 2 ja normaalien syöjiä on 20 lähes päivittäin. Kun kaikki haluaa vähän maistella niitä gluteenittomiakin, se ei haittaa että niille keliaakikoille ei jää keksejä kun normit on syöneet heidän keksit. Sitten vasta alkaa ne normikeksit kelvata kun gluteenittomat on maisteltu loppuun.
Olen kertonut jossakin ketjussa, miten meillä töissä on aina pullaa ja keksejä, viime kesänä pomo osti 24 gluteenitonta keksiä - me kaksi keliaakikkoa saimme kumpikin yhden :)
Pomo voisi olla fiksu ja antaa paketin suoraan teille. Meillä töissä katoaa kaikki, mitä ei ole naulattu kiinni parempiin suihin. Kaikki.
Mä tein joskus testin. Ostin nimpparinani oikein paljon erilaisia suklaita, pågeneita ynnä muuta makeata muistamista. Siis aivan överit henkilökunnan määrään nähden. Nimpparipäiväni oli tiistai. Torstaina kahvihuoneen pöydässä ei ollut enää mitään, paitsi toki tyhjät paperit ja pahvit, niitä ei osattu viedä 5m päässä olevaan roskikseen. Mutta oikein nauratti, mikään määrä ei ole riittävästi. En tiedä onko joku rohmunnut toki kotiinsa näitä mutta aivan jäätävä määrä karkkeja, minikorvapuusteja ynnä muuta katosi kuin hurrikaani.
Jos herkut laitettiin tarjolle tiistaina ja torstaina ei ollut mitään jäljellä, niin mistä päättelet, ettei mikään riitä? Jos ne riittivät sekä nimipäiväsi että seuraavan päivän, niin hyvinhän ne sitten ovat riittäneet ja jäi ylikin.
Siis se määrä oli mittakaavassa 7 hengelle
4 suklaalevyä
2eri isoa pakkausta Domino täytekeksejä
3 pkt tuc keksejä
2 tuorejuustopakettia
3 pussia kettu karkkeja.Muutin hiukan yksityiskohtia ettei tunnisteta mutta mittakaavan tuosta saa.
Hirveä määrä 7 hengelle kahvin kanssa, joten rohmuja on ollut kyllä. Jos mä saisin tuon määrän itselleni ja käyttö olisi siis vain duunin kahvitauoilla kahvin kanssa, toi määrä riittäisi mulla loppuvuodeksi.
Nainen 168 cm, 61 kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Minä taas en ymmärrä mitä se ulkopuolisille kuuluu, jos joku haluaa käyttää sen 800 euroa täydelliseen pukuun ehkä elämän tärkeimmissä juhlissa.
Itse en pitäisi sulhasta ulkopuolisena kun on kyse häälahjarahoista.
Et huomannut että jutun kertoja ei tiennyt mitään sulhasen reaktioista. Hän vain ei hyväksynyt sitä miten muut käyttävät rahansa ja ilmoitti että sulhasen asemassa HÄN ei olisi hyväksynyt. Ja lisäksi toivoi selvästi että "tuhlarille" olisi tullut ero. Siitä kertoo juttuja vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Varmasti mukava vieras häissä ja kova kritisoimaan kaikkea muutakin.
Kyllähän se panee ihmettelemään miten ok sulhaselle oli se, että siippa pistää 10 k markkaa hääpukuihin. Se oli tuolloin iso raha ja ostovoimaa markalla enemmän kuin vastaavalla euromäärällä nyt Itse saimme sieltä 2000 markkaa häälahjaksi ja sillä saatiin ostettua ensimmäisen kodin kalusteet uutena eikä edes ollut jyskiä ja ikeas ne.
Onpas typerää kuluttaa tuollainen summa kalusteisiin.
Niinkö? 2 000 mk, käyttöikä vaikka 30 vuotta eli 10 950 päivää. Kalusteiden hinta päivää kohden n. 20 penniä. Kaksi hääpukua 10 000 mk, käyttöikä 1 pv. Hinta päivää kohden 10 000 mk eli kerroin 50 000.
Olisi kiva tietää tuon puvun ostamisvuosi, asiaa voisi suhteuttaa helpommin nykypäivään. 1970-luvulla isäni palkka nettona oli noin 1 500 mk. 1980 opiskelukaveri kauppasi 60 000 asukkaan kaupungista isoa yksiötä 19 000 markalla. 1990 ostin aivan tolkuttoman kalliin takin se maksoi noin tuhat markkaa. 1998 kälyni rakennutti talon, 90 m2, maksoi 190 000. Jos ajatellaan talon hintaa, puku olisi noin 5%. Nyt neliöhinta halvimmillaan taitaa olla pari tonnia 90 m2 olisi 180 000 ja siitä 5% olisi noin 9 000 euroa. Panostuksena valtaisa. Olisikohan morsian ollut tyytyväinen, jos mies olisi hankkinut haulikon rahalla?
Varmasti, jos asiasta oltaisiin yhdessä sovittu. Ei sillä ole väliä kumpi sai haluamansa tai onko se haulikko vai mekko, jos pariskunta päättää että näin tehdään niin ei se kuulu lahjan saajalle. Ei vaikka kuinka tekisi laskelmia :D
Tuskinpa se sulhanen siellä hääpukuliikkeessä mukana oli asiaa suunnittelemassa ja sopimassa.
Mutta kerropa mikä mielipiteesi on näistä juhlien ruokarohmuista, onko se kalliimpien ruokien rohmuaminen juhlissa ok vai ei? Kivaa yksilöllisyyttä vain?
Sitähän me emme tiedä, mitä tämä pariskunta on sopinut. Olen yhä vakaasti sitä mieltä, että moisen puvun on täytynyt olla unelmien puku :)
Olen kommentoinut ruokarohmuilua tässä ketjussa ja lyhyesti: ei todellakaan ole ok, vaan käytöstavat ne pitäisi olla kaikilla. Jätetään vaan tuo kasarimekko ja palataan lohikeittoja ahmiviin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Minä taas en ymmärrä mitä se ulkopuolisille kuuluu, jos joku haluaa käyttää sen 800 euroa täydelliseen pukuun ehkä elämän tärkeimmissä juhlissa.
Itse en pitäisi sulhasta ulkopuolisena kun on kyse häälahjarahoista.
Et huomannut että jutun kertoja ei tiennyt mitään sulhasen reaktioista. Hän vain ei hyväksynyt sitä miten muut käyttävät rahansa ja ilmoitti että sulhasen asemassa HÄN ei olisi hyväksynyt. Ja lisäksi toivoi selvästi että "tuhlarille" olisi tullut ero. Siitä kertoo juttuja vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Varmasti mukava vieras häissä ja kova kritisoimaan kaikkea muutakin.
Kyllähän se panee ihmettelemään miten ok sulhaselle oli se, että siippa pistää 10 k markkaa hääpukuihin. Se oli tuolloin iso raha ja ostovoimaa markalla enemmän kuin vastaavalla euromäärällä nyt Itse saimme sieltä 2000 markkaa häälahjaksi ja sillä saatiin ostettua ensimmäisen kodin kalusteet uutena eikä edes ollut jyskiä ja ikeas ne.
Onpas typerää kuluttaa tuollainen summa kalusteisiin.
Niinkö? 2 000 mk, käyttöikä vaikka 30 vuotta eli 10 950 päivää. Kalusteiden hinta päivää kohden n. 20 penniä. Kaksi hääpukua 10 000 mk, käyttöikä 1 pv. Hinta päivää kohden 10 000 mk eli kerroin 50 000.
Olisi kiva tietää tuon puvun ostamisvuosi, asiaa voisi suhteuttaa helpommin nykypäivään. 1970-luvulla isäni palkka nettona oli noin 1 500 mk. 1980 opiskelukaveri kauppasi 60 000 asukkaan kaupungista isoa yksiötä 19 000 markalla. 1990 ostin aivan tolkuttoman kalliin takin se maksoi noin tuhat markkaa. 1998 kälyni rakennutti talon, 90 m2, maksoi 190 000. Jos ajatellaan talon hintaa, puku olisi noin 5%. Nyt neliöhinta halvimmillaan taitaa olla pari tonnia 90 m2 olisi 180 000 ja siitä 5% olisi noin 9 000 euroa. Panostuksena valtaisa. Olisikohan morsian ollut tyytyväinen, jos mies olisi hankkinut haulikon rahalla?
Varmasti, jos asiasta oltaisiin yhdessä sovittu. Ei sillä ole väliä kumpi sai haluamansa tai onko se haulikko vai mekko, jos pariskunta päättää että näin tehdään niin ei se kuulu lahjan saajalle. Ei vaikka kuinka tekisi laskelmia :D
Tuskinpa se sulhanen siellä hääpukuliikkeessä mukana oli asiaa suunnittelemassa ja sopimassa.
Mutta kerropa mikä mielipiteesi on näistä juhlien ruokarohmuista, onko se kalliimpien ruokien rohmuaminen juhlissa ok vai ei? Kivaa yksilöllisyyttä vain?
Sitähän me emme tiedä, mitä tämä pariskunta on sopinut. Olen yhä vakaasti sitä mieltä, että moisen puvun on täytynyt olla unelmien puku :)
Olen kommentoinut ruokarohmuilua tässä ketjussa ja lyhyesti: ei todellakaan ole ok, vaan käytöstavat ne pitäisi olla kaikilla. Jätetään vaan tuo kasarimekko ja palataan lohikeittoja ahmiviin!
Selitäpä sitten miksi sinusta oli ok sen morsiamen ottaa ne kaikki häälahjarahat? Sehän on ihan vastaavaa toisen osuuden rohmuamista. Käytöstavat pitäisi olla myös kun on kysymys yhteisistä lahjarahoista.
Olin sattumoisin siellä morsiuspukuliikkeessä paikalla, joten tiedän tasan ja tarkkaan miten tämä toisen puvun maksukuvio syntyi vain ja ainoastaan morsiamen päässä. Sitä en tiedä hyväksyikö sulhanen tämän kuvion tai missä vaiheessa tuosta edes sulhaselle kerrottiin. Se ensimmäinenkin puku oli myös oikein unelmien puku, senkin näin. Molemmat puvut ostettiin samasta liikkeestä. Olin siinä morsiuspukuliikkeessä myyjänä. Liikkeen omistaja suostui tuohon puliveivaukseen, saihan hän tuolle yhdelle morsiamelle myytyä tavallaan viiden kuuden morsiamen puvut hinnan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Minä taas en ymmärrä mitä se ulkopuolisille kuuluu, jos joku haluaa käyttää sen 800 euroa täydelliseen pukuun ehkä elämän tärkeimmissä juhlissa.
Itse en pitäisi sulhasta ulkopuolisena kun on kyse häälahjarahoista.
Et huomannut että jutun kertoja ei tiennyt mitään sulhasen reaktioista. Hän vain ei hyväksynyt sitä miten muut käyttävät rahansa ja ilmoitti että sulhasen asemassa HÄN ei olisi hyväksynyt. Ja lisäksi toivoi selvästi että "tuhlarille" olisi tullut ero. Siitä kertoo juttuja vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Varmasti mukava vieras häissä ja kova kritisoimaan kaikkea muutakin.
Kyllähän se panee ihmettelemään miten ok sulhaselle oli se, että siippa pistää 10 k markkaa hääpukuihin. Se oli tuolloin iso raha ja ostovoimaa markalla enemmän kuin vastaavalla euromäärällä nyt Itse saimme sieltä 2000 markkaa häälahjaksi ja sillä saatiin ostettua ensimmäisen kodin kalusteet uutena eikä edes ollut jyskiä ja ikeas ne.
Onpas typerää kuluttaa tuollainen summa kalusteisiin.
Niinkö? 2 000 mk, käyttöikä vaikka 30 vuotta eli 10 950 päivää. Kalusteiden hinta päivää kohden n. 20 penniä. Kaksi hääpukua 10 000 mk, käyttöikä 1 pv. Hinta päivää kohden 10 000 mk eli kerroin 50 000.
Olisi kiva tietää tuon puvun ostamisvuosi, asiaa voisi suhteuttaa helpommin nykypäivään. 1970-luvulla isäni palkka nettona oli noin 1 500 mk. 1980 opiskelukaveri kauppasi 60 000 asukkaan kaupungista isoa yksiötä 19 000 markalla. 1990 ostin aivan tolkuttoman kalliin takin se maksoi noin tuhat markkaa. 1998 kälyni rakennutti talon, 90 m2, maksoi 190 000. Jos ajatellaan talon hintaa, puku olisi noin 5%. Nyt neliöhinta halvimmillaan taitaa olla pari tonnia 90 m2 olisi 180 000 ja siitä 5% olisi noin 9 000 euroa. Panostuksena valtaisa. Olisikohan morsian ollut tyytyväinen, jos mies olisi hankkinut haulikon rahalla?
Varmasti, jos asiasta oltaisiin yhdessä sovittu. Ei sillä ole väliä kumpi sai haluamansa tai onko se haulikko vai mekko, jos pariskunta päättää että näin tehdään niin ei se kuulu lahjan saajalle. Ei vaikka kuinka tekisi laskelmia :D
Tuskinpa se sulhanen siellä hääpukuliikkeessä mukana oli asiaa suunnittelemassa ja sopimassa.
Mutta kerropa mikä mielipiteesi on näistä juhlien ruokarohmuista, onko se kalliimpien ruokien rohmuaminen juhlissa ok vai ei? Kivaa yksilöllisyyttä vain?
Sitähän me emme tiedä, mitä tämä pariskunta on sopinut. Olen yhä vakaasti sitä mieltä, että moisen puvun on täytynyt olla unelmien puku :)
Olen kommentoinut ruokarohmuilua tässä ketjussa ja lyhyesti: ei todellakaan ole ok, vaan käytöstavat ne pitäisi olla kaikilla. Jätetään vaan tuo kasarimekko ja palataan lohikeittoja ahmiviin!
Olen kehitysvammapuolella hoitsuna. Asukkaill on nielemisvaikeuksia ja keitot vedetään soseeks. Ne on paljon paremman makuisii nii. Kotona muksutki tykkää lohikeitost enemmä soseen. Se ei ainaskaan ole ongelma, kun keittää vaa tarpeeks. Ja jos nuukuus iskee, pistää keittoo reilust porkkanaa, väri on sama eikä kukkaa arvaa, kuink vähä loht keitoss on.
En ehdi lukemaan ketjua mutta jos rohmuajia on tulossa, niin laittaisin näyttävän pastasalaatin, kurkkutomaattisalaatin ja perunasalaatin ensimmäiseksi pöytään.
Seuraavalle kierrokselle leikkeleet sun muut herkut.
Vierailija kirjoitti:
Pienet lautaset. Tarjoilupöydän järjestäminen niin, että kalliit syötävät ovat viimeisenä.
Ja alkuun kannattaa laittaa houkutteleva leipäkori ja vaikka karjalanpiirakoita sekä munavoita. Pasteijat / kanapeet ovat halpoja ja täyttäviä, yleensä ne menee hyvin kaupaksi.
Alue: Aihe vapaa
Ei lainkaan. Vielä nyt 30 vuotta myöhemminkin ruokapöytä tuoleineen, senkki, sohva ja parisänky ovat käytössä. Alkuperäiset joustinpatjat ovat ainoat mitkä ovat päätyneet jätteeksi.