Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten estää juhlissa rohmuajien käytös?
Vinkkejä? Eli kun järkkäät juhlat joissa on ruuat, kahvit ym, niin miten estää ilmiö jossa jotkut rohmuaa kaiken "paremman"? Eli lohi salaatti, fetat, lohikeitto jne. Rohmu ottaa kaiken lohen/fetan ja muille jää perunat ja salaatin lehdet. Ymmärrät mitä tarkoitan? Suvussa jossa on paljon ruoka allergiaa, ei voi yhdistää esim. salaattia kaikkea sekaan vaan näitä lajeja täytyy olla erikseen. Ja lohikeitosta on helppo rohmuta vain lohet. Jokainen tietää näitä ihmisiä. Täyte kakkua otetaan hirveä pala ja muille jää keksit, pullat. Jos isot juhlat, yli 50 henkeä, tulisi konkurssi jos ostaisi sadan hengen edestä lohta, fetaa, täytekakkua. Tämän lisäksi sitten se viinin ottaminen kaksin käsin.
Kommentit (2539)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Olipa siinä turhamainen morsian, uutta piti saada vaikkei ollut rahaakaan. Olematon impulsdikontrolli. Ei lupaa avioliitolle hyvää.
Entäs se että vieras märehtii yli 20 vuotta jonkun hääpuvun hintaa?
Eihän tässä kukaan märehdi. Hän kertoi vaan anekdootin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Olipa siinä turhamainen morsian, uutta piti saada vaikkei ollut rahaakaan. Olematon impulsdikontrolli. Ei lupaa avioliitolle hyvää.
Entäs se että vieras märehtii yli 20 vuotta jonkun hääpuvun hintaa?
Tämä turhamaisuustarina osui siis täysin juuri sinuun. 🤣🤣😁🤑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Olipa siinä turhamainen morsian, uutta piti saada vaikkei ollut rahaakaan. Olematon impulsdikontrolli. Ei lupaa avioliitolle hyvää.
Entäs se että vieras märehtii yli 20 vuotta jonkun hääpuvun hintaa?
Sitä muistaa häät milloin mistäkin, joskus hyvästä ruuasta, joskus pihistä sulhasesta, joskus tällaisesta turhamaisesta morsiosta. Aika moni jopa järjestää häät saadakseen/tehdäkseen ihmisille aiheesta muistijälkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Olipa siinä turhamainen morsian, uutta piti saada vaikkei ollut rahaakaan. Olematon impulsdikontrolli. Ei lupaa avioliitolle hyvää.
Entäs se että vieras märehtii yli 20 vuotta jonkun hääpuvun hintaa?
Ei tarinan juju ollut hääpuvun hinta, vaan se että turhamainen morsian osti KAKSI hääpukua, vaikkei rahaa ollut kuin yhteen. Eikä hän tietysti käyttänytkään kuin yhtä hääpukua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös sitä miten sitä suuta ei saada auki siellä buffet -pöydän ääressä ja ystävällisesti sanota ,että jättäisitkö sitä lohta ja fetaa toisillekin.
Vai ystävällisesti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Olipa siinä turhamainen morsian, uutta piti saada vaikkei ollut rahaakaan. Olematon impulsdikontrolli. Ei lupaa avioliitolle hyvää.
Entäs se että vieras märehtii yli 20 vuotta jonkun hääpuvun hintaa?
Ei tarinan juju ollut hääpuvun hinta, vaan se että turhamainen morsian osti KAKSI hääpukua, vaikkei rahaa ollut kuin yhteen. Eikä hän tietysti käyttänytkään kuin yhtä hääpukua.
Minulle tulee mieleen vain, että on mahtanut olla IHANA hääpuku. Ja kuinka kauniilta morsmaikku on siinä näyttänyt, ja miten onnellinen hän on ollut.
Ehkä se oli se tärkeä juttu tässä, ja sulhasellekin ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Mutta olisitko vieraana ja lahjan antajana myös halunnut rahasi menevän pelkästään turhaan ts. toiseen hääpukuun?
Rahalahjan antajalla ei ole nokan koputtamista siihen mitä sillä rahalla hankitaan. Koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av-palstalta opittua: Parin viikon päästä oleviin juhliin, menemme ravintolan kautta. Osa 9 hengen seurueesta tulee lentäen, osa ajaa 200-500 km matkan. Osa on jo varannut hotellin, osa yöpyy sukulaisissa ja osa lähtee juhlien jälkeen pois. Seurueessa kaksi isoruokaista, ei rohmua, kaksi erittäin pieni ruokaista ja kolme lasta. Kaupungissa on hintava ravintola, alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka 120-150/henkilö, mihin olen halunnut tutustua. Me saamme viettää aikaa keskenämme, käyttäydymme juhlissa sivistyneesti maistellen vain kakkua. Lahjaksi riittää 4 perheeltä(osa tulee ilman puolisoa) varmaankin sata euroa, av:n mukaan 20 on hyvä lahja . Tuolla tavoin tulee alle viisisataa kalliimmaksi kuin alun alkaen suunniteltu lahja, emmekä menetä mainettamme. Toki luulen, että isovanhempien korttia vingutetaan ravintolassa.
No mikä tässä suunnitelmassa on vikana? Enkö saa käyttää rahojani niin kuin haluan? Kyllähän puolen tunnin käynti riittää hyvin kohteliaisuuskäynniksi, emmekä rasita isäntäväkeä.
Omissa häissämme olimme kieltäneet lahjat kokonaan eli lahjojen takia emme juhlia pitäneet.
En ymmärrä kumpaakaan ääripäätä; siis porukkaa joka pitää juhlia tienatakseen tai porukkaa joka mässää vastaavasti ruokia vieraana hyötyäkseen rahallisesti. Molemmat ovat mielestäni moukkia.
Miten joku kuvittelee tienaavansa häillä ?
Kyllähän näistä kuulee! Joko niin että juhlapari teettää hääjuhlat vanhemmillaan ja pyytää itselleen törkeän isot lahjarahat tms. Tai sitten tekee lähes nollabudjetilla hääjuhlat itse (seurakuntakodissa Jalostajan hernarin äärellä) ja kutsuu parisataa vierasta ja pyytää lahjaksi vain rahaa.
ja mikä tässä on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut "hyvät emännät" täällä kiillottaa sädekehää että pitää aina olla tarpeeksi ruokaa. Kyse ei ole siitä, tottakai on tarpeeksi ruokaa, vaan huonotapaisista ihmisistä. Esim appeni juhlissa aina oikein hieroo käsiään yhteen ennen kun alkaa mättää lautaselleen kasapäin lohta, mätiä ym herkkuja, kun perunoita ja salaatteja voi syödä kotonakin.
Tämäpä juuri ja kun ainakin minä haluaisin tarjota juhlissa jotain parempaa, kuin keittoa ja patonkia, niitä saa arkenakin, mutta rohmut pilaavat sen mahdollisuuden.
Järjestimme porukalla kihlajaiset, vieraita oli n. 50. Teimme tarjottavat itse kun meitä oli naisporukka joka tykkää leipoa. Tarjottavaa varattiin reilusti ja yli jäi mm. kokonainen täytekakku. Leivoimme kolmen hengen voimin aamuyöhön asti edellisenä päivänä ja yönä. (Monet kakut eivät kestä hyvänä pitkää säilytystä, kun joku kuitenkin tähän tarttuu). Meillä oli hauskaa leipoessa ja lopputulos oli upea, vaikka itse sanonkin. Kakut olivat taideteoksia. Ei ehkä ihan konditoriatasoa, mutta vieraat ihastelivat. Ja kuten sanottu, hyvin riitti.
Mutta jos joukkoon olisi eksynyt edes muutama ihminen jotka ottavat neljänneksen tai jopa puolet kakusta, totta kai leipomukset olisivat loppuneet kesken. Tai jos paikalla olisi ollut tulossa tuo mies jonka pitää mielestään kiskaista 3-4 kertainen annos että edes pahin nälkä lähtee, nuo kauniit juhlat olisivat jääneet järjestämättä. Meillä oli 2 ylimääräistä jääkaappia, mutta niitä olisi pitänyt hankkia pari kolme lisää. Ja olisimme tarvinneet kaveriporukkaan kolme leipuria lisää että aika olisi riittänyt.
Tuollaiseen hillittömään syömiseen on normaalin ihmisen täysin mahdotonta varautua. Ei vastuuta voi laittaa juhlien järjestäjälle. Toki tilanne pitää sitten jotenkin hoitaa jos se eteen tulee, esim hakea kiireesti niitä kaupan rumia pakastekakkuja. Mutta tässä keskustelussa en ymmärrä "hyviä emäntiä" joiden mielestä saa rohmuta enkä varsinkaan näitä rohmuja itseään, jotka ovat tulleet keskusteluun pätemään.
Juhlien tasokin pitää huomioida. Tarjoilut on paljon helpompi saada riittämään jos tarjotaan perunasalaattia, lihapullia ja pakastekakkuja. Niitä voi vain hakea peräkärryllä lähimarketista ja sitten latoa pöytään sitä mukaa kuin tavaraa kuluu. Mutta jos haluaa laadukkaat juhlat, asia ei olekaan noin yksinkertainen.
kannattaa valita se juhlien taso, joihin on oikeasti varaa. Tällöin ei tarvitse laskea vieraiden joka suupalaa.
Lukisit tätä ketjua ensin, ja vasta sitten.
Ketjuhan on täynnä nillitystä siitä, miten tietyt ihmiset haluavat näyttää varakkaammilta ja "hienommilta" kuin ovatkaan ja laittavat niin kalliit tarjoilut, että sitten pitää vahtia vieraiden jokaista suupala. Sukulaiset ja tuttavat haukutaan ennen ja jälkeen selän takana.
Jos ei rahat riitä kaviaariin ja wagyu härkään niin täytyy tyytyä tarjoamaan pulled porkia ja pastasalaattia. Tai vaihtoehtoisesti kutsua vähemmän niitä juhlijoita .
Ihmettelen myös sitä miten sitä suuta ei saada auki siellä buffet -pöydän ääressä ja ystävällisesti sanota ,että jättäisitkö sitä lohta ja fetaa toisillekin.
Kuten sanottua, niin minä ainakin haluaisin, että juhlaruoka eroaa arkiruoasta, mutta rohmujen takia on tyydyttävä tarjoamaan kaikille papusoppaa ja patonkia. Kai se sitten on oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt minä tajuan! Tästä syystä työpaikan lounasruokalassa keitto annosteltiin aina sieltä tiskin takaa emännän toimesta. Ihmettelin joskus miksi sitä ei voinut itse kauhoa ja katsoin kauhuissani kun aina laitettiin piripintaan (herkullista) lohikeittoa. Lohikeitossa kun se liemi on myös niin herkullista.
Sehän oli hemmetin järkevää!
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan laittaa lappuset, jossa ohjeistetaan tyyliin kuinka monta palaa tai lautasellista saa ottaa per vieras? Sitten kun kaikki on saaneet syödäkseen, voit vaikka ottaa laput pois.
Noinhan on tehty ainakin oman työpaikkani ruokalassa. Jos ottaa enemmän, niin kassalla myös maksaa enemmän (en tiedä onko kaksinkertainen hinta vai mitä). Mutta juhlissa nuo laput tuntuisivat aika noloilta.
Yleensä nuo rohmut ovat miehiä (ikävä sanoa, mutta oman kokemukseni mukaan tämä on tosiasia). Yksissäkin juhlissa kuulin, kun eräs riski nuorimies voileipäkakkua rohmutessaan sanoi, että pitää tankata, kun on menossa salille treenaamaan. Voisivatkohan vaimot/tyttöystävät/äidit opettaa miehilleen/pojilleen tapoja jo ennen juhliin lähtemistä.
Miksi muiden käytöstavat ovat aina naisten vastuulla?
Eivät tietysti ole, mutta kyllä itse häpeäisin, jos mieheni olisi rohmuaja. Ihan vaan oman itsenikin vuoksi opettaisin ja samalla siitä hyötyisi koko ympäristö.
Juuri tuon asenteen takia miehillä ei ole käytöstapoja. Sekä naiset että miehet olettavat naisten muistuttelevan päivänselvistä asioista.
On meitä miehiäkin moneen junaan, vaikka hyvin voinkin kuvitella noiden rohmuajien olevan pääasiassa poikia / miehiä, jotka ovat huonosti käyttäytyvien yläkoululaisten tasolla ainakin näissä asioissa. Mutta kyllä meitäkin löytyy ja varmasti paljon, jotka kylässä tai juhlissa ollessaan nauttivat ruoasta sopivasti, mutta ei todellakaan millään all you can eat-periaatteella, vaan hyvin kohtuullisia määriä ja muut huomioiden. Eihän juhlissa ole pointtina käyttäytyä huonosti ja syödä itsensä ähkyyn, vaan toimia juuri päinvastoin. En edes haluaisi mennä juhliin nälissäni, vaan sopivasti tilaa tarjottaville jättäen, jotta ei toisaalta tarvitse kieltäytyäkään syömästä sillä perusteella, että vatsa olisi jo tullessa täynnä. Sopiva on hyvä sana tässä.
Tietysti. Tässä puhutaankin vain niistä jotka eivät osaa käyttäytyä, vaikka sitä ihan joka kommentissa ei tarkenneta. Suurin osa hallitsee käytöstavat. Onneksi.
En ole koskaan laskenut kaloreita, jugurtti on nykyisin 10 %, myslissä on siemeniä, mm auringonkukkaa, hedelmänä usein banaani, se on niin helppo vrt appelsiini tai muut sitrushedelmät, ja jos paistan jauhelihasta pihvin käytä voita paistamiseen, salaatissa saattaa olla jotakin energiasisältöä antavaa oliiveja tai avokadoa, juustoa mutta pari desiä sen tilavuus on. Käytän aika paljon kylmäsavukalaa, ehkä turhan usein, siitä paketista saa pastan kanssa parin päivän ruuan ja vielä munakkaaseen tai salaattiin. Samaten tonnikalapurkista saa ainakin kahden päivän ruuan, mutta siitäkin öljyyn säilötty versio.
Erehdyin töissä sanomaan, että myslin hinta oli noussut 20 senttiä pussilta, minulla menee pari pussia(350g) kuukaudessa. Kun kuluttaa rahaa ruokaan hintaan katsomatta ja yksin, hinnasta ei ole lupa keskustella, ilmeisesti myöskään annoskoosta ei ole lupa keskustella, jos ei noudata sallittua normaalia. Eikä ole väliä poikkeaako siitä ylös tai alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
No mun ystävällä oli myös hääpuku valmiina, mutta häät piti perua kun häntä ärsytti kun toinen ystävä olikin jo menossa samana VUONNA naimisiin. Eli halusi varata koko vuoden itselleen.
Se puku jäi käyttämättä.
Nyt ollaankin sitten lauantaina menossa rohmun järjestämiin juhliin. Tämä nainen, joka juhlissa syö aina ihan järkyttävästi, järjestää pojalleen ylppärit.
Tämä naisihminen ( mieheni sukulainen) todellä vetää puolet jostain kakusta tai savulohesta. No, päältäkin tuo jo näkyy. On ihan mukava ihminen mutta juhlissa saa varoa kun kaikki uppoaa. Voi myös mennä ihan oma-aloitteisesti jääkaapille. Alko maistuu myös hyvin.
Mielenkiintoista nähdä, rohmuaako omia tarjottaviaan ja miten on mitoittanut. Mieheni sanoi että on päivän syömättä ennen kuin juhliin mennään niin voi sitten itse rohmuta. Kaikki tietää et mun mies syö paljon, mutta ei hän juhlissa kuitenkaan syö enempää kuin muutkaan keskivertosyöjät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
No mun ystävällä oli myös hääpuku valmiina, mutta häät piti perua kun häntä ärsytti kun toinen ystävä olikin jo menossa samana VUONNA naimisiin. Eli halusi varata koko vuoden itselleen.
Se puku jäi käyttämättä.
Kunnon drama queen! Tuliko sulho toisiin ajatuksiin, vai eikö sulholla ollut prinsessaleikissä muutenkaan väliä?
Ruoan hinta noussut niin paljon et suurin osa on ihan k"sessa rohmuajien kanssa! Eihän rohmuajat muuta syömiskäyttäytymistään vaikka olis millainen tilanne:/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan laittaa lappuset, jossa ohjeistetaan tyyliin kuinka monta palaa tai lautasellista saa ottaa per vieras? Sitten kun kaikki on saaneet syödäkseen, voit vaikka ottaa laput pois.
Noinhan on tehty ainakin oman työpaikkani ruokalassa. Jos ottaa enemmän, niin kassalla myös maksaa enemmän (en tiedä onko kaksinkertainen hinta vai mitä). Mutta juhlissa nuo laput tuntuisivat aika noloilta.
Yleensä nuo rohmut ovat miehiä (ikävä sanoa, mutta oman kokemukseni mukaan tämä on tosiasia). Yksissäkin juhlissa kuulin, kun eräs riski nuorimies voileipäkakkua rohmutessaan sanoi, että pitää tankata, kun on menossa salille treenaamaan. Voisivatkohan vaimot/tyttöystävät/äidit opettaa miehilleen/pojilleen tapoja jo ennen juhliin lähtemistä.
Miksi muiden käytöstavat ovat aina naisten vastuulla?
Karkea yleistys, mutta totta:
Koska naisia kiinnostaa ne "käytöstavat" (= että tehdään just naisten tyylillä, kuten tässä säännöstellään ja lasketaan suupalat)
Miehet yleensä tarjoaa mieluusti muille eikä kitsastelis siinä saako vieraat ottaa tarpeeksi. Ei ne tuollaista ymmärrä. Eikä siinä ole välttämättä yhtään mitään väärää. Ennen muinoinhan (ja tietyissä kulttuureissa edelleen) on (ollut) kunnia-asia, että vieraat syö paljon ja hyvällä ruokahalulla.
Nainen 36 v.
Tosin kyse ei ole suupalojen laskemisesta vaan huonoista käytöstavoista. Ja vaikka suurin osa rohmuajista on miehiä suurin osa miehistä ei ole rohmuajia. Koska valtaosa osaa normaalit käytöstavat.
Miksi koulussa saa sun mielestä ottaa vain 6 lihapullaa? Siksikö että keittolatäti on päättänyt laskea suupaloja vai siksi että ruuan pitää riittää kaikille?
On kulttuureja, jossa kukaan ei laske mitään suupaloja, vaan juhlitaan mässäten päivätolkulla.
Menetkö sanomaan noihin maihin, että käyttäytyvät huonosti?
Sama se on Suomessa. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä, kuten huomaat. Joillekin on ylpeyden aihe, että ruokaa riittää ja vieraat nauttii. Osa pitää epäkohteliaana syödä yhtään enempää kuin muutkaan.
Tuskin missään on kuitenkaan huonoa käytöstä tilanteessa kuin tilanteessa huomioida muut.
Jos juhlissa vaikka mielestäsi olikin niukka tarjoilu, se ei tee huomaavaiseksi sitä, että otat siitä määrästä reilusti yli osuutesi.
Tuolla aikaisemmin kerrottiin 3l kalakeitosta(?) hautajaisissa ja vieraita jotain 20. Minä olin viime kesänä rippijuhlissa, vieraita saman verran. Salaatteja tarjolla 5 syvässä lautasessa - yli puolet jäivät. Kakkuina oli 3 pientä juustokakkua. Niitäkin jäi. Kaikki olivat niin p i r u n huomaavaisia, etteivät syöneet juuri mitään. Kaikki poistuivat syömään.
3 litraa kalakeittoa 20 vieraalle? Siis 1,5 dl keittoa/henkilö??? Tuohan on pikkulasten annos! Meillä syö 5v enemmän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Olipa siinä turhamainen morsian, uutta piti saada vaikkei ollut rahaakaan. Olematon impulsdikontrolli. Ei lupaa avioliitolle hyvää.
Entäs se että vieras märehtii yli 20 vuotta jonkun hääpuvun hintaa?
Tämä turhamaisuustarina osui siis täysin juuri sinuun. 🤣🤣😁🤑
Tietenkin. Inhoan ihmisiä jotka haukkuvat 20 vuotta muita siitä mihin käyttävät omat rahansa. Todella häijyä ja kateellista touhua. Vastenmielisiä ihmisiä joiden ei pitäisi päästä juhlia pilaamaan. Onneksi morsian ei piitannut vaan järjesti mieleisensä häät, vaikka varmasti tiesi että tuo ihminen haukkuu ja arvostelee. Yleensä noiden ihmisten maine tiedetään.
Maailmassa saisi olla enemmän ihmisiä jotka tekevät mitä tahtovat eivätkä pelkää ilkeitä arvostelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tähän piristykseksi tarinan markka-ajalta. Erän tuttavani oli menossa noin vuoden päästä naimisiin. Etsi ja löysi itselleen 5 000 mk (tosi kallis siihen aikaan) hääpuvun. Osti siis sen. Kului muutama kuukausi ja tätä morsmaikkua vastaan tuli vielä kivempi hääpuku. Sattumoisin siihen ensimmäiseen pukuun oli ehditty tuossa vaiheessa tehdä jo muutoksia, joten sitä ei voinut enää palauttaa. Rahaakaan ei morsmaikulla enää ylimääräistä toista 5 000 mk ollut. Mutta koska hän niin HALUSI sen toisen hääpuvun, hän teki liikkeen kanssa diilin, että maksaa puvun häälahjaksi saatavilla rahoilla. Rahaa tuli niin paljon että puku saatiin maksettua. Pariskunnan kuva komeili myös kuukausia valokuvausliikkeen ikkunassa mainoksena. Sitä en tiedä kestikö avioliitto. Itse en sulhasena olisi kylläkään sietänyt häälahjarahojen käyttämistä ylimääräiseen hääpukuun kun se ensimmäinen maksettu pukukin oli tosi kaunis ja kallis.
Minä taas en ymmärrä mitä se ulkopuolisille kuuluu, jos joku haluaa käyttää sen 800 euroa täydelliseen pukuun ehkä elämän tärkeimmissä juhlissa.
Itse en pitäisi sulhasta ulkopuolisena kun on kyse häälahjarahoista.
Et huomannut että jutun kertoja ei tiennyt mitään sulhasen reaktioista. Hän vain ei hyväksynyt sitä miten muut käyttävät rahansa ja ilmoitti että sulhasen asemassa HÄN ei olisi hyväksynyt. Ja lisäksi toivoi selvästi että "tuhlarille" olisi tullut ero. Siitä kertoo juttuja vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Varmasti mukava vieras häissä ja kova kritisoimaan kaikkea muutakin.
Kyllähän se panee ihmettelemään miten ok sulhaselle oli se, että siippa pistää 10 k markkaa hääpukuihin. Se oli tuolloin iso raha ja ostovoimaa markalla enemmän kuin vastaavalla euromäärällä nyt Itse saimme sieltä 2000 markkaa häälahjaksi ja sillä saatiin ostettua ensimmäisen kodin kalusteet uutena eikä edes ollut jyskiä ja ikeas ne.
Onpas typerää kuluttaa tuollainen summa kalusteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohmu(t) vetää firman juhlissa liharuuan kylkeen vegesafkat. Jännittää aina, että onkohan meille vegeilijöille enää tarpeeksi/mitään jäljellä. Kerran menin itse ekana jonoon varmistaakseni, että tällä kertaa saan syödäkseni, niin rohmu huuteli, että kylläpäs olet nälkäinen, meidän pöytäkunta on ensin vuorossa. Nolotti ja poistuin jonosta. Kun oli meidän pöytäkunnan vuoro (neljäntenä), niin eipä ollut enää lämmintä vegeruokaa jäljellä. Kiitti vaan.
Keliaakikoille tuttu tilanne. Joku rohmu on ottanut gluteenittoman leivoksen ja syö normi kakkua 5 palaa sen lisäksi. Eikö tajua että keliaakikko ei saa sitten kahvin kanssa kakkua? Jokainen keliaakikko kohtaa tämän ennen pitkää.
Meillä töissä on kanssa kumma tyyli. Jos joku tuo 1 paketin gluteenittomia keksejä ja 2-3 pakettia normaaleja keksejä, ne gluteenittomat loppuu ekana vaikka syöjiä on satunnaisesti paikalla 2 ja normaalien syöjiä on 20 lähes päivittäin. Kun kaikki haluaa vähän maistella niitä gluteenittomiakin, se ei haittaa että niille keliaakikoille ei jää keksejä kun normit on syöneet heidän keksit. Sitten vasta alkaa ne normikeksit kelvata kun gluteenittomat on maisteltu loppuun.
Olen kertonut jossakin ketjussa, miten meillä töissä on aina pullaa ja keksejä, viime kesänä pomo osti 24 gluteenitonta keksiä - me kaksi keliaakikkoa saimme kumpikin yhden :)
Pomo voisi olla fiksu ja antaa paketin suoraan teille. Meillä töissä katoaa kaikki, mitä ei ole naulattu kiinni parempiin suihin. Kaikki.
Mä tein joskus testin. Ostin nimpparinani oikein paljon erilaisia suklaita, pågeneita ynnä muuta makeata muistamista. Siis aivan överit henkilökunnan määrään nähden. Nimpparipäiväni oli tiistai. Torstaina kahvihuoneen pöydässä ei ollut enää mitään, paitsi toki tyhjät paperit ja pahvit, niitä ei osattu viedä 5m päässä olevaan roskikseen. Mutta oikein nauratti, mikään määrä ei ole riittävästi. En tiedä onko joku rohmunnut toki kotiinsa näitä mutta aivan jäätävä määrä karkkeja, minikorvapuusteja ynnä muuta katosi kuin hurrikaani.
Jos herkut laitettiin tarjolle tiistaina ja torstaina ei ollut mitään jäljellä, niin mistä päättelet, ettei mikään riitä? Jos ne riittivät sekä nimipäiväsi että seuraavan päivän, niin hyvinhän ne sitten ovat riittäneet ja jäi ylikin.
Alue: Aihe vapaa
Kyllähän se panee ihmettelemään miten ok sulhaselle oli se, että siippa pistää 10 k markkaa hääpukuihin. Se oli tuolloin iso raha ja ostovoimaa markalla enemmän kuin vastaavalla euromäärällä nyt Itse saimme sieltä 2000 markkaa häälahjaksi ja sillä saatiin ostettua ensimmäisen kodin kalusteet uutena eikä edes ollut jyskiä ja ikeas ne.