Miten estää juhlissa rohmuajien käytös?
Vinkkejä? Eli kun järkkäät juhlat joissa on ruuat, kahvit ym, niin miten estää ilmiö jossa jotkut rohmuaa kaiken "paremman"? Eli lohi salaatti, fetat, lohikeitto jne. Rohmu ottaa kaiken lohen/fetan ja muille jää perunat ja salaatin lehdet. Ymmärrät mitä tarkoitan? Suvussa jossa on paljon ruoka allergiaa, ei voi yhdistää esim. salaattia kaikkea sekaan vaan näitä lajeja täytyy olla erikseen. Ja lohikeitosta on helppo rohmuta vain lohet. Jokainen tietää näitä ihmisiä. Täyte kakkua otetaan hirveä pala ja muille jää keksit, pullat. Jos isot juhlat, yli 50 henkeä, tulisi konkurssi jos ostaisi sadan hengen edestä lohta, fetaa, täytekakkua. Tämän lisäksi sitten se viinin ottaminen kaksin käsin.
Kommentit (2539)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, te emännät, joiden juhlista ei ruoka lopu: Kuinka paljon voileipä- ja täytekakkua täytyy tehdä kahdenkymmenen hengen juhliin? Vieraista en tiedä muuta kuin sen, että tykkäävät leivonnaisista. Muuta ei ole tarjolla. Olen lupautunut tekemään tällaiset ja olen vähän jännän äärellä. En tiedä, onko porukassa rohmuja.
Pari 6 munan kokoista täytekakkua (vuoka 26 cm) täytekakkuja. Voileipäkakun määrä riippuu eikö oikeasti ole mitään muuta esimerkiksi salaattia, piirakoita tai vastaavaa. Yleensä voileipäkakkua sanotaan tarvittavan 2 cm per syöjä, mutta paljon enemmän sitä tietysti menee jos ei mitään muuta suolaista ole tarjolla. Tuolla 2 cm per syöjä tarvittaisiin 40 cm, mutta laittaisin ainakin tuplamäärän jos en enemmänkin. Jos siis muuta ei ole tarjolla.
Itse en tarjoaisi pelkästään voileipä- ja täytekakkua. Voileipäkakun menekkiä on ensinnäkin ihan mahdoton ennustaa tuossa tilanteessa, riippuu niin paljon onko väki nälkäistä, onko rohmuja jne. Kokemukseni mukaan yksi kunnon rohmu voi pistellä koko voileipäkakun ihan välipalana. Lisäksi kunnollinen voileipäkakku on varsin arvokasta tarjottavaa, joten laittaisin mahantäytteeksi myös jotain halvempaa ja täyttävämpää. Suolaista piirakkaa, karjalanpiirakoita munavoilla, salaatteja tms.
Eivät ole omat juhlani, joten muuta tarjottavaa ei tule. Oman kokemukseni mukaan kaikki muu suolainen tarjottava jää syömättä, jos tarjolla on voileipäkakkua, joten sitä metrin halko, niin riittää parille kymmenelle, ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Perunakalakeitto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu ilmiö. Sama juttu jos jossain keittoa tarjolla. Makkarat/kalat/lihat rohmutaan pelkästään ja jäljellä enää vain lientä ja perunaa. Käytöstavat puuttuvat liian monelta ihmiseltä.
Usein on myös niin, että lientä ja perunaa siellä keitossa on riittävästi, varsinaista nimen keitolle antavaa ainesosaa liian vähän.
Koskee toki enemmän lounaspaikkoja, kuin perhejuhlia.Perhejuhlissakin asia voi tulla vastaan. Perheen isä on syönyt edellisyönä lohista leijonan osan krapuloissaan. Sitten jätetään puolet jäljelle keittoa varten, ja todetaan vaimolle että "enhän mä kaikkea syönyt, jätin kyllä".
Sori jos käytin miessukupuolta lähtöoletuksena mutta en ole kuullut kenestäkään naisesta joka näin tekisi, ja mies joutuisi tekemään seuraavana päivänä keiton perhejuhliin vajaista aineista, kun vaimo on yöllä syönyt puolet lohista ja ähkyy sohvalla.
Tätähän tapahtuu paljon ja asiasta ei huudella ihmisille. Olin kerran pienissä mökkijuhlissa pe-su. Oli määrä grillata kunnon sapuskat lauantai-iltana porukalla, meitä oli 8 aikuista.
Yön aikana oli hävinnyt yhden ääliön toimesta iso määrä lohta sekä ns. parempia makkaroita. Myöskin viinivarastoa oli verotettu. Viinit ja noi herkut piti olla lauantaille koko porukalle. Perjantai piti mennä vain perus olut sekä makkara -linjalla.
Tää syöppö vaan kuittasi aamulla että tuli yöllä nälkä, oli lämmittänyt sisällä sähköuunissa lohta sekä parempia makkaroita. Ja että jäihän leipää, halpismakkaroita ja perunaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, te emännät, joiden juhlista ei ruoka lopu: Kuinka paljon voileipä- ja täytekakkua täytyy tehdä kahdenkymmenen hengen juhliin? Vieraista en tiedä muuta kuin sen, että tykkäävät leivonnaisista. Muuta ei ole tarjolla. Olen lupautunut tekemään tällaiset ja olen vähän jännän äärellä. En tiedä, onko porukassa rohmuja.
Pari 6 munan kokoista täytekakkua (vuoka 26 cm) täytekakkuja. Voileipäkakun määrä riippuu eikö oikeasti ole mitään muuta esimerkiksi salaattia, piirakoita tai vastaavaa. Yleensä voileipäkakkua sanotaan tarvittavan 2 cm per syöjä, mutta paljon enemmän sitä tietysti menee jos ei mitään muuta suolaista ole tarjolla. Tuolla 2 cm per syöjä tarvittaisiin 40 cm, mutta laittaisin ainakin tuplamäärän jos en enemmänkin. Jos siis muuta ei ole tarjolla.
Itse en tarjoaisi pelkästään voileipä- ja täytekakkua. Voileipäkakun menekkiä on ensinnäkin ihan mahdoton ennustaa tuossa tilanteessa, riippuu niin paljon onko väki nälkäistä, onko rohmuja jne. Kokemukseni mukaan yksi kunnon rohmu voi pistellä koko voileipäkakun ihan välipalana. Lisäksi kunnollinen voileipäkakku on varsin arvokasta tarjottavaa, joten laittaisin mahantäytteeksi myös jotain halvempaa ja täyttävämpää. Suolaista piirakkaa, karjalanpiirakoita munavoilla, salaatteja tms.
Eivät ole omat juhlani, joten muuta tarjottavaa ei tule. Oman kokemukseni mukaan kaikki muu suolainen tarjottava jää syömättä, jos tarjolla on voileipäkakkua, joten sitä metrin halko, niin riittää parille kymmenelle, ehkä.
Olisi mielenkiintoista tietää riittikö. Mitä siitä tulisi, 5 cm per syöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perunakalakeitto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu ilmiö. Sama juttu jos jossain keittoa tarjolla. Makkarat/kalat/lihat rohmutaan pelkästään ja jäljellä enää vain lientä ja perunaa. Käytöstavat puuttuvat liian monelta ihmiseltä.
Usein on myös niin, että lientä ja perunaa siellä keitossa on riittävästi, varsinaista nimen keitolle antavaa ainesosaa liian vähän.
Koskee toki enemmän lounaspaikkoja, kuin perhejuhlia.Perhejuhlissakin asia voi tulla vastaan. Perheen isä on syönyt edellisyönä lohista leijonan osan krapuloissaan. Sitten jätetään puolet jäljelle keittoa varten, ja todetaan vaimolle että "enhän mä kaikkea syönyt, jätin kyllä".
Sori jos käytin miessukupuolta lähtöoletuksena mutta en ole kuullut kenestäkään naisesta joka näin tekisi, ja mies joutuisi tekemään seuraavana päivänä keiton perhejuhliin vajaista aineista, kun vaimo on yöllä syönyt puolet lohista ja ähkyy sohvalla.
Tätähän tapahtuu paljon ja asiasta ei huudella ihmisille. Olin kerran pienissä mökkijuhlissa pe-su. Oli määrä grillata kunnon sapuskat lauantai-iltana porukalla, meitä oli 8 aikuista.
Yön aikana oli hävinnyt yhden ääliön toimesta iso määrä lohta sekä ns. parempia makkaroita. Myöskin viinivarastoa oli verotettu. Viinit ja noi herkut piti olla lauantaille koko porukalle. Perjantai piti mennä vain perus olut sekä makkara -linjalla.
Tää syöppö vaan kuittasi aamulla että tuli yöllä nälkä, oli lämmittänyt sisällä sähköuunissa lohta sekä parempia makkaroita. Ja että jäihän leipää, halpismakkaroita ja perunaa.
Ilmiselvästi olisi tarvittu munalukko jääkaapin oveen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, te emännät, joiden juhlista ei ruoka lopu: Kuinka paljon voileipä- ja täytekakkua täytyy tehdä kahdenkymmenen hengen juhliin? Vieraista en tiedä muuta kuin sen, että tykkäävät leivonnaisista. Muuta ei ole tarjolla. Olen lupautunut tekemään tällaiset ja olen vähän jännän äärellä. En tiedä, onko porukassa rohmuja.
Pari 6 munan kokoista täytekakkua (vuoka 26 cm) täytekakkuja. Voileipäkakun määrä riippuu eikö oikeasti ole mitään muuta esimerkiksi salaattia, piirakoita tai vastaavaa. Yleensä voileipäkakkua sanotaan tarvittavan 2 cm per syöjä, mutta paljon enemmän sitä tietysti menee jos ei mitään muuta suolaista ole tarjolla. Tuolla 2 cm per syöjä tarvittaisiin 40 cm, mutta laittaisin ainakin tuplamäärän jos en enemmänkin. Jos siis muuta ei ole tarjolla.
Itse en tarjoaisi pelkästään voileipä- ja täytekakkua. Voileipäkakun menekkiä on ensinnäkin ihan mahdoton ennustaa tuossa tilanteessa, riippuu niin paljon onko väki nälkäistä, onko rohmuja jne. Kokemukseni mukaan yksi kunnon rohmu voi pistellä koko voileipäkakun ihan välipalana. Lisäksi kunnollinen voileipäkakku on varsin arvokasta tarjottavaa, joten laittaisin mahantäytteeksi myös jotain halvempaa ja täyttävämpää. Suolaista piirakkaa, karjalanpiirakoita munavoilla, salaatteja tms.
Missasit pointin! Hyvällä emännällä ei voileipäkakun pidä loppuman! Halvat mahantäytteet ei rohmusedälle kelpaa, joten tsot tsot nyt meni talosta maine ja kunnia!
Luulen ettei rohmusedän mielestä talon maine mene jos on tarjolla muutakin kuin hänen lemppariaan.
Mutta muutkin söisivät varmasti mieluummin voileipäkakkua ja joutuvat rohmusedän takia tyytymään halvempiin ruokiin. Maine meni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan laittaa lappuset, jossa ohjeistetaan tyyliin kuinka monta palaa tai lautasellista saa ottaa per vieras? Sitten kun kaikki on saaneet syödäkseen, voit vaikka ottaa laput pois.
Noinhan on tehty ainakin oman työpaikkani ruokalassa. Jos ottaa enemmän, niin kassalla myös maksaa enemmän (en tiedä onko kaksinkertainen hinta vai mitä). Mutta juhlissa nuo laput tuntuisivat aika noloilta.
Yleensä nuo rohmut ovat miehiä (ikävä sanoa, mutta oman kokemukseni mukaan tämä on tosiasia). Yksissäkin juhlissa kuulin, kun eräs riski nuorimies voileipäkakkua rohmutessaan sanoi, että pitää tankata, kun on menossa salille treenaamaan. Voisivatkohan vaimot/tyttöystävät/äidit opettaa miehilleen/pojilleen tapoja jo ennen juhliin lähtemistä.
Miksi muiden käytöstavat ovat aina naisten vastuulla?
Karkea yleistys, mutta totta:
Koska naisia kiinnostaa ne "käytöstavat" (= että tehdään just naisten tyylillä, kuten tässä säännöstellään ja lasketaan suupalat)
Miehet yleensä tarjoaa mieluusti muille eikä kitsastelis siinä saako vieraat ottaa tarpeeksi. Ei ne tuollaista ymmärrä. Eikä siinä ole välttämättä yhtään mitään väärää. Ennen muinoinhan (ja tietyissä kulttuureissa edelleen) on (ollut) kunnia-asia, että vieraat syö paljon ja hyvällä ruokahalulla.
Nainen 36 v.
Tätä juyri tarkoitan. Joku nainenkin on ehtinyt 36 vuoden ikään, pistää käytöstavat lainausmerkkeihin ja päättelee, että hyvä käytös on annospalojen laskemista, pihistelyä ja naisten hommaa.
Siinä olisi ollut kotitaloustunnilla ainakin yksi opetettava.
Käytöstavat oli lainausmerkeissä, koska se on suhteellista, miten asiat näkee. En tiedä miksi tämä pitää ratakiskoista vääntää.. Se mitä sinä pidät hyvinä tapoina, ei ole maailmalla ollenkaan välttämättä sitä. Monissa kulttuureissa juhlitaan antaumuksella, ruokaa riittää koko jättimäiselle suvulle, ilo raikaa ja tällainen ketju herättäis kummastelua.
Sinun tapasi ei ole universaalisti katsottuna ainoa oikea.
Hyvät tavat eivät ole suhteellisia. Olen asunut (ja edelleenkin asun) puolet elämästäni muualla kuin Suomessa (tosin länsimainen kulttuuri) ja hyvä tapaisuutta on, että kaikki huomioidaan. Tässä maassa ahmattia katsotaan jo vähän karsaasti. Viinatarjoilun voi järjestää huoletta: kukaan ei ota yhtä tai kahta juomaa enempää. Paitsi kerran yksi herra ryysti melkein yksinään yhden viinipullollisen ja siitä alkoi pohdinta (ei oma, vaan heidän jotka herran paremmin tunsivat), että mikähän on nyt elämässä vialla.
Japanissa on erittäin epäkohteliasta, että vieras päättää miten paljon hän syö. Vierasta ei vaivata tällaisella päätöksellä, vaan isännän/emännän tulee suorittaa ruoan tarjoilu.
Kävin viimeksi Japanissa ollessani paikallisen ystäväni kanssa buffetissa. 1,5h ajan sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi. Kaikesta oli maksettu erikseen, koska esimerkiksi juomaa olisi saanut alennettuun hintaan 1 lasin. Mutta, kun buffetti, niin maksetaan.
Santsattiin ruokaa kerran, minä jälkiruokaa toisen kerran, yhdet lasilliset juomaa. Muu olisi ollut epäkohteliasta, vaikka siitä on maksettu ja saa syödä 1,5h miten paljon "haluaa". Mutta ne käytöstavat ja kulttuuri. Olisi epäkohteliasta vetää oikeasti niin paljon kuin haluaa, koska silloin ei ote muita ravintolan asiakkaita huomioon ja aiheuttaa haittaa myös keittiölle.
Missään päin maailmaa ei ole hyväksyttävää ahnehtia itselleen tiettyä ruokaa tai ylipäänsä ahnehtia. Osoittaa junttiutta jos puolustelee ahnehtijaa tai on ahnehtija.
Itse asiassa on täysin hyväksyttävää. Jossain päin maailmaa pojat ja miehet ovat arvokkaampia joten he syövät ensin mitä haluavat. Tytöt ja naiset saavat mitä jää. Jos ruoasta on pulaa, voi olla ettei jää mitään. Vähän sama ajattelutapa näkyy tuossa jääkiekkopoikien ruokahalun huomioimisessa.
Sano yksikin länsimainen kulttuuri jossa pojat saa mennä ensimmäisenä mättämään ja tytöt jakaa sen mitä muilta jäi.
Kyse ei ole ilmeisesti länsimaista, vaan muslimiuskoa tunnustavista maanosista mm. Afganistanissa oli kaveri työkeikalla kansainvälisessä firmassa (nainen). Kertoi, että oli järjestetty juhlapäivälliset. Miehet hakivat ensin pitopöydästä ruuat, eli käytännössä imuroivat pöydät tyhjäksi. Naispuolisille ei jäänyt kuin rippeet...siinä yksi esimerkki. Kiinassa taas pääosa tyttölapsista abortoitu, kun pojat arvokkaampia. Tällä hetkellä nämä ainokaiset palvotut suvunjatkajat ylipainoisiä lössyköitä, joille ei löydy puolisoa. Johtuen siitä, kun nämä tytöt poistettu kuvioista ennen syntymää. Kiina onkin aika liemessä aiemman yhden lapsen politiikan vuoksi, väestönkasvu pysähtynyt, mikä on oikeasti hyvä asia maapallon kantokyvyn vuoksi. Sama koskee mm. Intiaa ja muitakin vastaavanlaisia maita, joissa tytöillä ei ole mitään ihmisarvoa. Eli luonto hoitaa asiat kuntoon, kun ei ole naisia, niin ei tule lapsia piste.
Tähän liittyen oli joskus kiinnostava dokumentti Ylellä kahdesta intialaisesta kylästä. Toisessa oli juuri se tilanne, että tyttösikiöitä oli abortoitu vuosikymmenet , ja sitten nuoret miehet jäivät yksin, kun ei ollut vaimoehdokkaita. Siellä vielä pidettiin jotenkin häpeällisenä hakea morsian kauempaa, joten siinä siinä sitten oltiin kylän peräkammarinpoikien kesken. Jotkut uskaliaimmat silti olivat hakeneet vaimon muualta ja olivat tyytyväisiä.
Toisessa kylässä taas tyttöjä arvostettiin erityisesti. Aina kun syntyi tyttö, perhe istutti mangopuun, jonka tuotolla maksettiin tytön koulutus. Varmaan harvinaisempaa Intiassa, mutta sielläkin on monenlaista paikallista kulttuuria.
Siinä ensimmäisessä kylässä paikallinen kätilö kieltäytyi tekemästä sikiöiden seulontoja sen jälkeen, kun yksi abortoitu sikiö oli syntynyt elävänä.
Anteeksi paha ohis, mutta musta tämä oli mielenkiintoista.
Jokaiselle omat annokset eli annostelu tehty etukäteen tai joku tarkka emäntä jakamaan ruokaa esim palkattu ulkopuolinen.
Mä en pitäis koko juhlia jos rohmuajillekin ei riittävästi ruokaa riittäisi. Kaikille sita safkaa pitää riittää jopa kuokka vieraille. Jättää bileiden järjestämiset väliin jos nuukailemaan pitää alkaa. Hoh, hoh.
äiti lappasi alle kouluikäisten lastensa lautasille "rekkamiehen" annokset voileipäkakkua - no eihän ne jaksaneet syödä kuin 1/3 osan ja loput meni roskiin - mikä ihmisiä vaivaa
Jos pitää pidot niin ruokaa täytyy olla riittävästi. Mieluummin hiukan yli kuin ali. Olisi tosi stressaavaa kytätä loppuuko joku ruokalaji.
Typerää olisi laittaa jotain lappusia kuinka paljon saa ottaa. Varmaan siitä riittäisi puheenaihetta juhlien jälkeen.
Jos ei ole varaa varautua riittävään ruokatarjoiluun pitää jättää juhlat väliin. Ainakin ruokajuhlat.
Mutta tuskin niitä rohmuajia kuitenkaan niin paljon tuttavapiirissä on. Yleensä ihmisillä on kyllä jo kova nälkä kun jotkut ovat lähteneet pitkän matkan takaa.
Juhlien eräs tarkoitus on tarjota hyvin ja syödä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle omat annokset eli annostelu tehty etukäteen tai joku tarkka emäntä jakamaan ruokaa esim palkattu ulkopuolinen.
Juupa juu, ja tarkka emäntä on laittanut pieniä annoksia ja lisää ei voi tai kehtaa hakea.
Jos ruokaa on niukasti tai liian vähän tarjolla niin ei se siitä lisäänny mihinkään jos jakaa pieniä annoksia vieraiden lautaselle. On vain noloa.
Liian vähän on liian vähän, tarjoilee sen kuinka tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan laittaa lappuset, jossa ohjeistetaan tyyliin kuinka monta palaa tai lautasellista saa ottaa per vieras? Sitten kun kaikki on saaneet syödäkseen, voit vaikka ottaa laput pois.
Tollasiin "juhliin" jättäisin tulematta, jos aikuisille ihmisille pitää olla jotkut saamarin laput. Oikeasti, pitäisikö juhlissa tuntea olevansa päiväkodissa? Juhlatunnelma saattaa hiukan latistua.
Miten joku normaaliälyinen(?) ihminen voi ahmia juhlissa tarjottavia miten paljon tahansa ajattelematta yhtään, että riittävätkö tarjottavat kaikille kun jopa minä lievästi kehitysvammainen autisti ymmärsin jo lapsena, että niin ei saa tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle omat annokset eli annostelu tehty etukäteen tai joku tarkka emäntä jakamaan ruokaa esim palkattu ulkopuolinen.
Onko juhlien idea nauttia hyvästä ruuasta ja seurasta, keskustella ja vaihtaa kuulumisia vai miettiä jokaiselle vieraalle valmiiksi pakattu annos? Emännälläkin on varmasti mukavaa kun juhlat menee ruokaa tarkasti säännöstellessä. Miten olisi sota-ajan käytäntö, kun ruoka oli kortilla? Toimisi hyvin. Ei se tosin tulisi paljon vieraita- Ei rohmuja eikä muitakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle omat annokset eli annostelu tehty etukäteen tai joku tarkka emäntä jakamaan ruokaa esim palkattu ulkopuolinen.
Onko juhlien idea nauttia hyvästä ruuasta ja seurasta, keskustella ja vaihtaa kuulumisia vai miettiä jokaiselle vieraalle valmiiksi pakattu annos? Emännälläkin on varmasti mukavaa kun juhlat menee ruokaa tarkasti säännöstellessä. Miten olisi sota-ajan käytäntö, kun ruoka oli kortilla? Toimisi hyvin. Ei se tosin tulisi paljon vieraita- Ei rohmuja eikä muitakaan.
Tarkka emäntä jakamaan ruokaa? Toi kuulostaa soppajonolta, ei juhlilta 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle omat annokset eli annostelu tehty etukäteen tai joku tarkka emäntä jakamaan ruokaa esim palkattu ulkopuolinen.
Onko juhlien idea nauttia hyvästä ruuasta ja seurasta, keskustella ja vaihtaa kuulumisia vai miettiä jokaiselle vieraalle valmiiksi pakattu annos? Emännälläkin on varmasti mukavaa kun juhlat menee ruokaa tarkasti säännöstellessä. Miten olisi sota-ajan käytäntö, kun ruoka oli kortilla? Toimisi hyvin. Ei se tosin tulisi paljon vieraita- Ei rohmuja eikä muitakaan.
No, en tiedä, mutta alkaa tuntumaan siltä, ettei juhlavieraille enää mikään riitä, eikä ole minkäänlaisia käytöstapoja, joten toivoisin, että palattaisiin vanhoihin hyviin aikoihin siltä osin, että ruokaa arvostettaisiin taas. Hulluna mättäminen on kaukana ruoan arvostamisesta ja mitä tässäkin ketjussa on saanut lukea, niin syödään monen ihmisen edestä, välillä jopa oksentaen, kuvottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohmu(t) vetää firman juhlissa liharuuan kylkeen vegesafkat. Jännittää aina, että onkohan meille vegeilijöille enää tarpeeksi/mitään jäljellä. Kerran menin itse ekana jonoon varmistaakseni, että tällä kertaa saan syödäkseni, niin rohmu huuteli, että kylläpäs olet nälkäinen, meidän pöytäkunta on ensin vuorossa. Nolotti ja poistuin jonosta. Kun oli meidän pöytäkunnan vuoro (neljäntenä), niin eipä ollut enää lämmintä vegeruokaa jäljellä. Kiitti vaan.
Tästä voisi kyllä varmaan jutella työpaikalla? Sovitte selvät säännöt, että vegeruoka on vegeille tarkoitettu ja muut eivät sitä saa ottaa, jollei vegeiltä vielä santsikierroksenkin jälkeen jää yli. Suut auki ennen seuraavia firman juhlia.
Sitä kasvisruokaa kannattaa olla niin paljon, että riittää kaikille. Myös lihansyöjät syövät kasvislisukkeita.
Törkeän rohmuuden lisäksi lohien ja lihojen katoamiseen voi olla tämäkin syy! Eli lihansyöjät ottavat lihaa/kalaa sekä perunatkin ehkä säästäen. Olettaen että kasvisruuat mukaanlukien salaatit on vegetaristeille! Todellakin, tämä tulkinta on mahdollista. Olen itse lihansyöjä ja joskus juhlissa joku katsoi pahasti kun otin rosollia ja tomaattia. Ei tullut mieleenkään että tämä saattaisi olla kielletty lihansyöjiltä.
Muuten vegetgaristit: perunakin on teille sallittu, että ottakaa toki sitäkin eikä vain jotain eksoottisia kalliita kasviseriä. Ilmiö rohmuvegetaristit joille ei perunat kelpaa?
Vegetaristikahvitarjoiluja en ole kyllä nähnyt. Eli täytekakku mihin esim. ei olisi käytetty eläinperäisiä (maitotuote, munat jne). Liittyykö siihen että ei ole lääketieteellinen asia, en tiedä.
Meillä on usein vegekakku, vaikka olemme sekasyöjiä, koska tykkään kauravalmisteista, ja mies varoo kolesterolia. Kananmunaa jouduimme varomaan kun yksi lapsi oli allerginen. Emme kerro vieraille, koska ei vegekakku ole vaarallinen lihansyöjille.
Kyllä sen maistaa.
Entä kauralle herkistyneet? Kai on sen verran pokkaa, että tunnustat tekosi jos huonosti käy?
Ruoka-aineallergiat yleensä pyydetään ilmoittamaan etukäteen. Jos on tiedossa, että jollain on kaura-allergia, niin voi laittaa lapun siitä, että leivonnainen sisältää kauraa. Voihan joku olla allerginen melkein mille tahansa leivonnaisen raaka-aineelle kuten kaneli, appelsiini, mansikka, omena, pähkinä, manteli jne. Joissain juhlissa on laput kaikkien ruokien ja leivonnaisten raaka-aineista, ja sekin on ihan hyvä tapa.
Koska on paljon itsekkäitä, vain omaan napaan tuijottavia, ahneita ja pihejä yksilöitä jotka pilaavat moukkamaisella käytöksellään muiden fiksumpien kanssaeläjien ilmaa. Kauhulla mietin että jos elettäisiin sodan keskellä, kuten nyt Ukrainassa jossa ravintoa olisi niukasti saatavilla kaikille, voisiko tuollaisten ihmisten kanssa elää, vai talloisivatko nämä omat lapsensakin että saisivat täyttää oman mahansa muitten kustannuksella. Vastenmielisiä tyyppejä, omasta tuttavapiiristä nämä ovat karsiutuneet jo aikaa päiviä sitten. Tiedän yhden pariskunnan joita kukaan ei koskaan kutsu mihinkään ja sitähän he jaksavat ihmetellä. Siinähän ihmettelevät.
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää pidot niin ruokaa täytyy olla riittävästi.
Pidot on eri asia kuin ruoka, jossa tarjotaan lämmin ruoka!
Hävettää kun oma mieheni on välillä rohmu. En koe tehtäväkseni alkaa kasvattamaan häntä, niinkuin täällä joku on ehdottanut. Itseppä on vanhempansa heidät rohmuiksi opettaneet, eläkööt sitten sukunsa kanssa keskenään possuilen.
Olen ainoastaan kertonut, mikä on minun sukuni "kulttuurissa" kohteliasta ja että miten meidän sukumme kahvipöydissä toimitaan. Ja että kohteliasta olla myös itse ruokaa tarjoavana ja valmistavana osapuolena, sukuelimistään huolimatta.