Avioeron odottaminen kunnes lapset ovat kasvaneet on pahin virhe minkä ihmiset voivat tehdä, siinä on sitten kaksi katkeraa viisikymppistä jotka kokevat että juna meni jo

Vierailija kirjoitti:

Jos erotaan lasten aikuistuessa ja luultavasti kumpikin muuttaa uuteen asuntoon niin se on lasten kannalta ikävää. Lapset ovat opiskelemassa jossain opiskelijakämpässä joka ei tunnu kodilta, mutta se lapsuudenkotikin hävisi. Tulee tunne ettei ole mitään minne mennä viikonloppuisin tai juhlapyhinä. Jos erotaan ajoissa lapset oppivat että heillä on kaksi rakastavaa kotia jonne palata aina tarvittaessa.

Ei se lapsuudenkoti ole mikään mausoleumi, jota vanhempien on velvollisuus ylläpitää aikuistuvia lapsia varten. Ainoa oikea tapa on se, että kumpikin vanhemmista on rakastavia ja luotettavia vanhempia lapsilleen, yhdessä tai erikseen, seinistä riippumatta.

Lapselle tekee hyvää olla välikappaleena, kun mustasukkainen isä utelee, että onko äidillä miespuolisia työkavereita, onko äidin pakko mennä töihin, kenelle äiti soitti. Jatkuvien riitojen kuuntelulla on myös kasvattava vaikutus. 👍

Vierailija kirjoitti:

Jos erotaan lasten aikuistuessa ja luultavasti kumpikin muuttaa uuteen asuntoon niin se on lasten kannalta ikävää. Lapset ovat opiskelemassa jossain opiskelijakämpässä joka ei tunnu kodilta, mutta se lapsuudenkotikin hävisi. Tulee tunne ettei ole mitään minne mennä viikonloppuisin tai juhlapyhinä. Jos erotaan ajoissa lapset oppivat että heillä on kaksi rakastavaa kotia jonne palata aina tarvittaessa.

Tyhmin kommentti pitkään aikaan. Pk seudulla vuokra asunnosaa on ihan tyypillistä että muutetaan pienempään kun lapsi muuttaa omiilleen, harvalla on varaa asua enää samassa asunnossa kuin aiemmin.

Samaa mietin kun katson äitini ahdinkoa. Erosivat isäni kanssa 10 vuotta sitten vaikka viimeiset  noin 30  vuotta äiti oli päivittäin sanonut "Mie otan kyllä eron!"  No nyt äitini on viimein eronnut ja  74vuotias, painaa  lähemmäs sata kiloa,  hänellä on ongelmia liikkumisen ja  sydämen ja verenpaineen kanssa ja on usein kaatunut  kodissaan. Hänen ei pitäisi asua yksin. 

Itse olen 38 v, eronnut viitisen vuotta sitten, enkä ole muistaakseni edes jaksanut käydä tässä välissä treffeillä. Ihme syyllistämistä, "uudet ja paremmat parheet".

Ymmärrän kyllå uusperheiden ongelmat, ja ne ovat ihan todellisia. Siksi eron jälkeen ei kannata syöksyä mihinkään kuvioon, vaan miettiä ensin oma ja lasten elämä resurssien valossa mahdollisimman hyväksi.

Kannattaa muistaa myös eron huonot puolet. Pettäjäisä menetti lapset eron myötä. Kukaan lapsista ei ole hänen kanssaan tekemisissä. Pääasia että hän on nyt onnellinen rikottuaan perheen ja menetettyään lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoin koko lapsuuteni että vanhemmat eroaisivat. Viime vuonna oli äärimmäisen feikki 50 vuotishääpäivä. Miten jotkut ei tajua että ero olisi parasta kaikille?

Vanhempasi ovat saaneet sinut melko nuorina. Se vaikuttaa paljon onko lapset saatu vanhemmalla iällä kun on rakkauksia jo tullut ja mennyt ennen lasten tuloa.

Mistä sinä tiedät, minkä ikäisinä hänen vanhempansa ovat saaneet lapsia?

Omat vanhemmat oli lähempänä kolmekymppiä lasten syntyessä. Kun äiti kerran soitti ja sanoi, että heillä on 50-vuotishääpäivä, kysyin, pitääkö minun esittää osanottoni vai onnitella. Myöhemmin isän hautajaisissa äiti valehteli papille päin naamaa, että he ei ikinä riidelleet. Eihän ne muuta tehneetkään.

Vierailija kirjoitti:

Häh? Ei kaikki haikaile rakkaudenhuuman perään. Ei kaikki eronneet halua uutta suhdetta. Kyllä kaksin on helpompi lapset kasvattaa ja pitää talous, kuin yksin. Tietysti on tilanteita, joissa ero on silti parempi ratkaisu, mutta useinkaan ei, jos vanhemmilla vain on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta.

Jos vanhemmilla on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta, niin erokin onnistuu hyvin. Lapsille on aina parasta tasapainoiset vanhemmat, olivat he yhdessä tai eivät.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin kun katson äitini ahdinkoa. Erosivat isäni kanssa 10 vuotta sitten vaikka viimeiset  noin 30  vuotta äiti oli päivittäin sanonut "Mie otan kyllä eron!"  No nyt äitini on viimein eronnut ja  74vuotias, painaa  lähemmäs sata kiloa,  hänellä on ongelmia liikkumisen ja  sydämen ja verenpaineen kanssa ja on usein kaatunut  kodissaan. Hänen ei pitäisi asua yksin. 

Oliko isäsi alkoholiongelmainen ja väkivaltainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh? Ei kaikki haikaile rakkaudenhuuman perään. Ei kaikki eronneet halua uutta suhdetta. Kyllä kaksin on helpompi lapset kasvattaa ja pitää talous, kuin yksin. Tietysti on tilanteita, joissa ero on silti parempi ratkaisu, mutta useinkaan ei, jos vanhemmilla vain on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta.

Jos vanhemmilla on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta, niin erokin onnistuu hyvin. Lapsille on aina parasta tasapainoiset vanhemmat, olivat he yhdessä tai eivät.

Miksi sitten on niin huonosti voivia lapsia uusperheissä? Siksi että kaikki erot on hoidettu hyvin ja tasapainoisesti? Salli mun nauraa. Harva ero tapahtuu yhteisymmärryksessä ja sovussa, usein toiselle jää jotain hampaankoloon, joka myös heijastuu negatiivisesti lapsiin.

Vauvapalstalla aika yleinen ajattelutapa on, että kaikki sinkut on luusereita ja kaikki hyvät ja tasokkaat ihmiset on parisuhteissa. Tämän takia sitten rimpuillaan viimeiseen asti p*skoissa suhteissa. Ja eihän ne lapset tajua mitään kun ollaan muka niin hyviä näyttelijöitä ja yritetään.

Oikeasti, jos rakkaus on loppu niin se on loppu. Ja lapset huomaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh? Ei kaikki haikaile rakkaudenhuuman perään. Ei kaikki eronneet halua uutta suhdetta. Kyllä kaksin on helpompi lapset kasvattaa ja pitää talous, kuin yksin. Tietysti on tilanteita, joissa ero on silti parempi ratkaisu, mutta useinkaan ei, jos vanhemmilla vain on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta.

Jos vanhemmilla on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta, niin erokin onnistuu hyvin. Lapsille on aina parasta tasapainoiset vanhemmat, olivat he yhdessä tai eivät.

Miksi sitten on niin huonosti voivia lapsia uusperheissä? Siksi että kaikki erot on hoidettu hyvin ja tasapainoisesti? Salli mun nauraa. Harva ero tapahtuu yhteisymmärryksessä ja sovussa, usein toiselle jää jotain hampaankoloon, joka myös heijastuu negatiivisesti lapsiin.

Jos ei kyetä erota yhteisymmärryksessä, niin ei se yhteiselokaan lapsille kivaa ole. Uskokaa pois.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin kun katson äitini ahdinkoa. Erosivat isäni kanssa 10 vuotta sitten vaikka viimeiset  noin 30  vuotta äiti oli päivittäin sanonut "Mie otan kyllä eron!"  No nyt äitini on viimein eronnut ja  74vuotias, painaa  lähemmäs sata kiloa,  hänellä on ongelmia liikkumisen ja  sydämen ja verenpaineen kanssa ja on usein kaatunut  kodissaan. Hänen ei pitäisi asua yksin. 

Oliko isäsi alkoholiongelmainen ja väkivaltainen?

Ei todellakaan mutta huoleton rahankäyttäjä, mistään vastuuta ottamaton "ikuinen pikkupoika" ja äitini vastuulla oli koko talous. Raha-asiat, ok-talon rempat, ruokahuolto.. Siihen päälle stressi  töissä niin äiti sai ensimmäisen burn outin  ollessani  14.  Taisin olla 20 kun kun sanoin ensimmäisen kerran "äiti hei, erotkaa". Äidin vastaus oli "Ei isäs pärjää yksin!"

No isä kyllä pärjää, jotenkin. Mutta äitini terveys on todella huono, pyörtyi jokin aika sitten  kun nousi jakkaralle kastelemaan kukkia eikä ollut ensimmäinen pyörtyminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh? Ei kaikki haikaile rakkaudenhuuman perään. Ei kaikki eronneet halua uutta suhdetta. Kyllä kaksin on helpompi lapset kasvattaa ja pitää talous, kuin yksin. Tietysti on tilanteita, joissa ero on silti parempi ratkaisu, mutta useinkaan ei, jos vanhemmilla vain on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta.

Jos vanhemmilla on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta, niin erokin onnistuu hyvin. Lapsille on aina parasta tasapainoiset vanhemmat, olivat he yhdessä tai eivät.

Miksi sitten on niin huonosti voivia lapsia uusperheissä? Siksi että kaikki erot on hoidettu hyvin ja tasapainoisesti? Salli mun nauraa. Harva ero tapahtuu yhteisymmärryksessä ja sovussa, usein toiselle jää jotain hampaankoloon, joka myös heijastuu negatiivisesti lapsiin.

Tuon koko kommentin pointtihan oli nimenomaa se, että vanhempien hyvä ja tasapainoinen suhde on kaiken avain, oli heidän statuksensa mikä tahansa. Epäloogista esittää vasta-argumenttina esimerkki huonosti hoidetusta erosta/uusperheestä. Kai tajuat, että se on niille lapsille ihan sama onko se vanhempien suhde huono ja tasapainoton yhdessä vai erikseen?

Miksi ihmeessä nyt pitäisi erota? On vastaava aika kuin ennen lapsia, paitsi ettei ole enää velkaa ja rahaa riittää kaikkeen kivaan kahden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh? Ei kaikki haikaile rakkaudenhuuman perään. Ei kaikki eronneet halua uutta suhdetta. Kyllä kaksin on helpompi lapset kasvattaa ja pitää talous, kuin yksin. Tietysti on tilanteita, joissa ero on silti parempi ratkaisu, mutta useinkaan ei, jos vanhemmilla vain on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta.

Jos vanhemmilla on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta, niin erokin onnistuu hyvin. Lapsille on aina parasta tasapainoiset vanhemmat, olivat he yhdessä tai eivät.

Miksi sitten on niin huonosti voivia lapsia uusperheissä? Siksi että kaikki erot on hoidettu hyvin ja tasapainoisesti? Salli mun nauraa. Harva ero tapahtuu yhteisymmärryksessä ja sovussa, usein toiselle jää jotain hampaankoloon, joka myös heijastuu negatiivisesti lapsiin.

Tuon koko kommentin pointtihan oli nimenomaa se, että vanhempien hyvä ja tasapainoinen suhde on kaiken avain, oli heidän statuksensa mikä tahansa. Epäloogista esittää vasta-argumenttina esimerkki huonosti hoidetusta erosta/uusperheestä. Kai tajuat, että se on niille lapsille ihan sama onko se vanhempien suhde huono ja tasapainoton yhdessä vai erikseen?

Ei ole, omien vanhempien liitto rupesi kukoistamaan taas sen jälkeen kun jäivät kahdestaan. Eroperheissä rynnätään päättömästi suhteesta toiseen ajattelematta lainkaan, voiko nykyistä suhdetta parantaa. Onko se lapsille eduksi? Uusperheestä toiseen ja näitähän riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh? Ei kaikki haikaile rakkaudenhuuman perään. Ei kaikki eronneet halua uutta suhdetta. Kyllä kaksin on helpompi lapset kasvattaa ja pitää talous, kuin yksin. Tietysti on tilanteita, joissa ero on silti parempi ratkaisu, mutta useinkaan ei, jos vanhemmilla vain on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta.

Jos vanhemmilla on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta, niin erokin onnistuu hyvin. Lapsille on aina parasta tasapainoiset vanhemmat, olivat he yhdessä tai eivät.

Miksi sitten on niin huonosti voivia lapsia uusperheissä? Siksi että kaikki erot on hoidettu hyvin ja tasapainoisesti? Salli mun nauraa. Harva ero tapahtuu yhteisymmärryksessä ja sovussa, usein toiselle jää jotain hampaankoloon, joka myös heijastuu negatiivisesti lapsiin.

Tuon koko kommentin pointtihan oli nimenomaa se, että vanhempien hyvä ja tasapainoinen suhde on kaiken avain, oli heidän statuksensa mikä tahansa. Epäloogista esittää vasta-argumenttina esimerkki huonosti hoidetusta erosta/uusperheestä. Kai tajuat, että se on niille lapsille ihan sama onko se vanhempien suhde huono ja tasapainoton yhdessä vai erikseen?

Ei ole, omien vanhempien liitto rupesi kukoistamaan taas sen jälkeen kun jäivät kahdestaan. Eroperheissä rynnätään päättömästi suhteesta toiseen ajattelematta lainkaan, voiko nykyistä suhdetta parantaa. Onko se lapsille eduksi? Uusperheestä toiseen ja näitähän riittää.

Mistäs tiedät? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh? Ei kaikki haikaile rakkaudenhuuman perään. Ei kaikki eronneet halua uutta suhdetta. Kyllä kaksin on helpompi lapset kasvattaa ja pitää talous, kuin yksin. Tietysti on tilanteita, joissa ero on silti parempi ratkaisu, mutta useinkaan ei, jos vanhemmilla vain on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta.

Jos vanhemmilla on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta, niin erokin onnistuu hyvin. Lapsille on aina parasta tasapainoiset vanhemmat, olivat he yhdessä tai eivät.

Miksi sitten on niin huonosti voivia lapsia uusperheissä? Siksi että kaikki erot on hoidettu hyvin ja tasapainoisesti? Salli mun nauraa. Harva ero tapahtuu yhteisymmärryksessä ja sovussa, usein toiselle jää jotain hampaankoloon, joka myös heijastuu negatiivisesti lapsiin.

Tuon koko kommentin pointtihan oli nimenomaa se, että vanhempien hyvä ja tasapainoinen suhde on kaiken avain, oli heidän statuksensa mikä tahansa. Epäloogista esittää vasta-argumenttina esimerkki huonosti hoidetusta erosta/uusperheestä. Kai tajuat, että se on niille lapsille ihan sama onko se vanhempien suhde huono ja tasapainoton yhdessä vai erikseen?

Ei ole, omien vanhempien liitto rupesi kukoistamaan taas sen jälkeen kun jäivät kahdestaan. Eroperheissä rynnätään päättömästi suhteesta toiseen ajattelematta lainkaan, voiko nykyistä suhdetta parantaa. Onko se lapsille eduksi? Uusperheestä toiseen ja näitähän riittää.

Ethän sinä voi tehdä yleistyksiä eroperheistä omien vanhempiesi liiton perusteella. Et varmaan pitäisi siitä, että teen kommenttisi perusteella päätelmät, että vanhempasi eivät vain soveltuneet vanhemmiksi, kerta suhde alkoi kukoistaa lasten muutettua pois.

Vierailija kirjoitti:

Jos erotaan lasten aikuistuessa ja luultavasti kumpikin muuttaa uuteen asuntoon niin se on lasten kannalta ikävää. Lapset ovat opiskelemassa jossain opiskelijakämpässä joka ei tunnu kodilta, mutta se lapsuudenkotikin hävisi. Tulee tunne ettei ole mitään minne mennä viikonloppuisin tai juhlapyhinä. Jos erotaan ajoissa lapset oppivat että heillä on kaksi rakastavaa kotia jonne palata aina tarvittaessa.

Jos erotaan "ajoissa", lapsella ei ole yhtään kotia vaan ainoastaan majapaikat, joissa on pakko viettää aikaa. Aikuistuessa voi sentään viettää aikaa missä haluaa eikä ole pakotettuna muiden tekemässä ratkaisussa.

Ai taas täällä joku puolustelee mukavuuseroaan tämmöisellä avauksella.