Avioeron odottaminen kunnes lapset ovat kasvaneet on pahin virhe minkä ihmiset voivat tehdä, siinä on sitten kaksi katkeraa viisikymppistä jotka kokevat että juna meni jo

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitä väliä niiden lasten elämästä. Oma napa on tärkein.

Ai niin, ja traumatisoituneet lapset, jotka ovat saaneet väärän parisuhteen mallin, ja todennäköisesti eivät koskaan halua parisuhteeseen. Ja jos siihen silti ryhtyvät, se epäonnistuu.

Lisäksi lapset syyttävät itseään siitä, että koko perhe on aina ollut onneton, kun vanhemmat eivät eronneet lasten takia.

Uudelleen teiniytyneet isä tai äiti ovat lähinnä surkuhupaisia. Lisäksi lapsilla on hankalaa, kun joutuvat sietämään vieraita ihmisiä kodeissaan.

Minä erosin vajaa nelikymppisenä, vanhimmat lapset olivat silloin 12- ja 13-vuotiaita. Molemmat sanoivat että ero oli hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin vanhemmat tekivät näin. Lopputuloksena perheen lapsilla liuta mt-ongelmia ja holtitonta elämää, kun kuuntelivat ainaista tappelua ja jatkuvasti piti olla varuillaan.

Lapsille on haitallista joutua tuntemaan syyllisyyttä siitä, että he aiheuttivat tämän pelkällä olemassaolollaan. Ilman heitä vanhemmat olisivat olleet onnellisia kumpikin tahoillaan - kuin myös eronneina, ainakin onnellisempia kuin pakotetussa liitossa.

Ystäväni vanhemmat erosivat lähes kuusikymppisinä kun viimeinenkin lapsista lähti opiskelemaan, tuli ystävälleni järkytyksenä, hän oli pitänyt vanhempiensa parisuhdetta jonkinlaisena ihanneliittona jossa ei koskaan riidelty tms. Ei ollut kivaa yli kolmekymppisenä kuulla että vanhemmat olivat pysyneet yhdessä lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa myös eron huonot puolet. Pettäjäisä menetti lapset eron myötä. Kukaan lapsista ei ole hänen kanssaan tekemisissä. Pääasia että hän on nyt onnellinen rikottuaan perheen ja menetettyään lapsensa.

Olet siis vieraannuttanut lapset isästään. Ymmärrä, että lapset tulevat ymmärtämään tämän jossain vaiheessa, ja sen jälkeen se olet sinä, joka olet menettänyt lapsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh? Ei kaikki haikaile rakkaudenhuuman perään. Ei kaikki eronneet halua uutta suhdetta. Kyllä kaksin on helpompi lapset kasvattaa ja pitää talous, kuin yksin. Tietysti on tilanteita, joissa ero on silti parempi ratkaisu, mutta useinkaan ei, jos vanhemmilla vain on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta.

Jos vanhemmilla on älyä ja malttia, eikä ketään satuteta, niin erokin onnistuu hyvin. Lapsille on aina parasta tasapainoiset vanhemmat, olivat he yhdessä tai eivät.

Miksi sitten on niin huonosti voivia lapsia uusperheissä? Siksi että kaikki erot on hoidettu hyvin ja tasapainoisesti? Salli mun nauraa. Harva ero tapahtuu yhteisymmärryksessä ja sovussa, usein toiselle jää jotain hampaankoloon, joka myös heijastuu negatiivisesti lapsiin.

Vastasit itse omaan kysymykseesi.