Miksi joistakin ihmisistä tuntuvat pitävän kaikki?

Mulla on pitkäaikainen työkaveri, joka on suorastaan flegmaattinen. Hoitaa työnsä hitaasti, on välinpitämätön muita kohtaan, tauoilla keskittyy omiin juttuihinsa, saattaa jonkun kommentin heittää sekaan, mutta yleensä ei osallistu keskusteluun. Jos puhuu, niin puhuu omista asioistaan. Ja silti tämä ihminen vetää muita puoleensa, olen aina ihmetellyt mikä hänessä sen tekee. Itsekin pidän hänestä. Hän on pidetty myös työn ulkopuolella ja ystäväpiiri on laaja.

Uskon että suurin tekijä on se, että tällaisilla ihmisillä on (usein hyvän lapsuuden ja nuoruuden) myötä tullut hyvä itsetunto ja ennen kaikkea se, että he viihtyvät hyvin itsensä kanssa eikä heillä ole suurempia neurooseja tai komplekseja suhteessa itseensä. He ei myöskään tarvitse tai odota muilta ihmisiltä yhtään mitään, koska heillä on sisällään "kaikki" ilman tarvetta saada mitään muilta. Eli tasapainoisen, itseään arvostavan ihmisen seurassa useimmat viihtyy vaikka eivät edes tajuaisi miksi.

"Mitkä tekijät tekevät sen, että joku on todella pidetty muiden keskuudessa?"

Geneettiset tekijät ja lapsuuden ympäristötekijät, eli tuurista on kiinni kuten kaikki muukin elämässä.

Narsisteistakin monet ulkopuoliset pitää ja menestyvät työelämässä. Kotona asiat ovatkin toisin. Susta voi pitää sadat ihniset mutta kotona sua pelätään.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kateellinen? Miksi mietit jotain yhtä ihmistä noin paljon ja teet tännekin hehtaarialoituksen hänestä?

Tiedoksi sulle. Susta ei pidä kukaan, katkeruus.

Tykätty ihminen on ensinnäkin "sinut itsensä kanssa", ei korosta (kehu) itseään tai elämäänsä, mutta ei myöskään vähättele tai ole teennäisen vaatimaton. Ei juoruile, mutta on muista kiinnostunut. Kuuntelee.

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko, että kukaan voi saada kaikkea. Todennäköistä on, että tuollaisella henkilöllä ei oikeasti riitä aika kaikkeen ja ei suju niin hyvin kuin ulospäin näyttää. Aika tavallista on, että nuo uraputkessa ja harrastuksissa todella aktiiviset ovat etäisiä puolisoita ja vanhempia, ihan sukupuolesta riippumatta.

Minä taas uskon.

Tiedän itse läheisesti useita tuollaisia ihmisiä, ja kyllä ne on ihan oikeasti sellaisia eivätkä vain esitä tai ole etäisiä, tyhjiä kuoria tms. mitä tässä ketjussa on joissain viesteissä epäilty.

Osa ihmisistä vaikuttaa kuvittelevan, ettei kellään voi olla oikeasti (lähes) täydellistä ja onnellista, mutta kyllä joillain on.

Ja voivat olla päälle vielä hyviä ja läsnäolevia vanhempiakin.

Toki kaikissa ihmisissä on myös huonoja puolia, mutta ne eivät ole välttämättä mitään suuria.

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko, että kukaan voi saada kaikkea. Todennäköistä on, että tuollaisella henkilöllä ei oikeasti riitä aika kaikkeen ja ei suju niin hyvin kuin ulospäin näyttää. Aika tavallista on, että nuo uraputkessa ja harrastuksissa todella aktiiviset ovat etäisiä puolisoita ja vanhempia, ihan sukupuolesta riippumatta.

Meinasin vastata samaa. Mieheni on ihminen, josta ns "kaikki tykkää". Hän ON empaattinen, läsnäoleva ja älykäs ihminen...mutta aviopuolisona ja perheenisänä hän voi myös olla todella etäinen ja itsekäs.

Jokainen tunnistaa energiavarkaat. Ne tyypit, joiden seurassa nääntyy. Ap kuvaili energiavarkaan vastakohdan. Tottakai sellaisesta seurasta nauttii. Se ei välttämättä ole sellaista sosiaalisuuttakaan sinällään, vaan jotkut vain viestii olemuksellaan sellaista olemisen helppoutta, joka saa muutkin rentoutumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko, että kukaan voi saada kaikkea. Todennäköistä on, että tuollaisella henkilöllä ei oikeasti riitä aika kaikkeen ja ei suju niin hyvin kuin ulospäin näyttää. Aika tavallista on, että nuo uraputkessa ja harrastuksissa todella aktiiviset ovat etäisiä puolisoita ja vanhempia, ihan sukupuolesta riippumatta.

Meinasin vastata samaa. Mieheni on ihminen, josta ns "kaikki tykkää". Hän ON empaattinen, läsnäoleva ja älykäs ihminen...mutta aviopuolisona ja perheenisänä hän voi myös olla todella etäinen ja itsekäs.

Sama juttu. Kavereille riittää aina aikaa ja energiaa, perheelle ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tunnistaa energiavarkaat. Ne tyypit, joiden seurassa nääntyy. Ap kuvaili energiavarkaan vastakohdan. Tottakai sellaisesta seurasta nauttii. Se ei välttämättä ole sellaista sosiaalisuuttakaan sinällään, vaan jotkut vain viestii olemuksellaan sellaista olemisen helppoutta, joka saa muutkin rentoutumaan. 

Jep. Ja toki on niin, että jos tällaiselle tyypille ilmaantuukin vaikeuksia tai murheita jotka vaikuttaa hänen olemukseensa, niin kyllä ne tykkääjätkin vähenee, koska ovat siis puolestaan itse olleet ottamassa sitä helppoa energiaa tältä henkilöltä.

Aika katkeraa porukkaa täällä. Jostain henkilöstä jos pidetään yleisesti, niin pakko olla todellisuudessa jotain vikaa?

Taisitte löytää yhden niistä harvoista ei narsisteista = ei itsekeskeinen ihminen.

Olen kerran tavannut henkilön, josta huokui tuttavallisuus. Ihan kuin oltaisiin tunnettu aina ja juttelu oli sen mukaista ilman vaivaantuneisuutta, vaikka tapasimme ensimmäistä kertaa. Se oli jännä tunne.

Vierailija kirjoitti:

Aika katkeraa porukkaa täällä. Jostain henkilöstä jos pidetään yleisesti, niin pakko olla todellisuudessa jotain vikaa?

Taisitte löytää yhden niistä harvoista ei narsisteista = ei itsekeskeinen ihminen.

Joo se on epämukavaa myöntää itse olevansa itsekeskeinen ihminen. 99% "Narsisteista" ei myönnä olevansa sellainen ja 90% kaikista ihmisistä on.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tuollaisen ns. kaikkien kaverin ja kaksinaamaisempaa ja teennäisempää ihmistä saa hakea! Alkuunsa on niin ihana ja rempseä, mutta kun seuraa läheltä jonkin aikaa, niin arvostellaan ja naureskellaan muita niiden hengenheimolaisten kanssa...

Sinä nyt sitten et varmasti ole sellainen josta kaikki pitävät.

Minäkään en puhu ikinä pahaa muista tai ole ikävä kenellekään, mutta silti en ole erityisen suosittu. Olen avulias ja mielestäni kiva kaikille, mutta eniten porukkaa on niiden ympärillä, jotka jauhaa muista selän takana. En halua siihen osallistua, joten tuntuu että jään ulkopuoliseksi.

Minun ystäpiirissäni suosittu nainen on aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja haluaa heille hyvää. Hän osaa virittää keskustelun vaikka minkälaisessa porukassa. Ei esitä mitään vaan on oma itsensä joka tilanteessa. Rento, rehellinen ja reilu.

Ei ole sisäsyntyistä. Pystyy harjoittelemaan.

Kohteliaisuus, positiivisuus, empaattisuus, sosiaalisuus ym. Kaikki taitoja, jotka voi opettaa lapselle. Aikuiselle kovapäiselle on tosin todella vaikea saada enää osaa näistä "treenattua". Yleensä empatia lisääntyy vasta henkilöllä siinä kohtaa, kun ollaan omassa elämässä esim vaikean paikan edessä ja turvaudutaan vertaistukeen. Silti vaikka kokisit empatiaa sen oman vaikean asian tiimoilta saman asian kanssa painiviin ihmisiin, jostain kumman syystä ei koeta empatiaa muihin, jotka painivat eri asioiden kanssa. Todella vaikea sanoa, miten empaattisuutta yleisellä tasolla voisi harjoitella enää aikuisena, jos koko matka lapsuudesta aikuisuuteen on tuijotettu vain omaan napaan.

Ole hyvä.

Lyhyesti sanottuna kun on tutkittu asiaa niin tykätyt ihmiset ovat miettineet sitä "kuinka voisi pitää kohtaamastaan henkilöstä enemmän". Eli he ei hermoile sitä, kuinka heistä pidettäisiin ja ujostu vaan keskittyvät siihen toiseen, jos nyt oikein muistan.

Ts. Lähestyvät toista ihmistä aidosti, kunnioittavalla tavalla/hyvällä asenteella.

Vaikka olisi kuinka ihana, kohtelias, ystävällinen, kuuluisa, suosittu, herttainen niin se ei aina riitä. Työyhteisössä ei tarvitse olla kuin yksi ilkeä / paha ihminen joka halutessaan saa tuon kaikkien pitämän henkilön karisman rikottua.

Yksi riittää, äkkiä hän saa liittolaisen taakseen. Se yksi voi olla vaikka kateellinen toiselle, tai muutoin vain häiriintynyt.

Monissa työyhteisöissä on nykypäivänä kiirettä, stressiä, epävarmuutta tms, jolloin p a s k a n j a u h a n t a a n on helppo ja mukava sortua (vaikka omaa oloa helpottaakseen)