Lue keskustelun säännöt.
"Hanki apua/mene terapiaan"
25.05.2022 |
Näin kuulee ihmisten sanovan usein. Ensinnäkin terapiaan ei todellakaan pääse tosta noin vaan, vaan se on todella pitkä, hankala ja kallis prosessi kokonaisuudessaan. Toiseksi terapia ei todellakaan auta kaikkeen, pieneen osaan vain, vaikka olisi kuinka ammattitaitoinen terapeutti, kuten itselleni oli. Aina käsketään hakea apua mutta mitä jos apu ei auta? On käyty kolmen vuoden Kelan kuntoutuspsykoterapia (eli ihan oikea terapia, eikä psykiatrisella sairaanhoitajalla kerran kuussa käyminen, jotku nimittävät tätä terapiaksi) luettu self help kirjoja, käyty monessa eri ryhmäterapiassa. Uni ei virkistä ja siihen tarjotaan ketipinoria joka vaan rikkoo unen rakennetta ja saa olon vuorokauden ajan jyrän alle jääneeksi. Olen toki kiitollinen kaikesta avusta mitä olen saanut, mutta koen että masennusta/ahdistusta/uupumusta ei vaan osata kunnolla hoitaa. Mitään tehokasta apua ei tunnu löytyvän. Toisaalta yksin kai täällä on loppujen lopuksi pärjättävä ja ratkaisut löydettävä. Pitkäaikaisen stressin aiheuttamaan hermostolliseen ylikuormitukseen tarjotaan "avuksi" masennuslääkettä, vaikka hermosto ongelmiin ne ei auta pätkääkään. Täytyykö se vaan hyväksyä että ilmeisesti aika monen ihmisen elämä täällä maapallolla on ahdistavaa? Ja toisaalta miten täällä edes voisi voida hyvin, koska koko olemassaolo on niin kaoottista. Buddhakin sen jo opetti, elämä on kärsimystä.
Kohtalotovereita?
Kommentit (78)
Juu ei kannata hakea apua. Ei missään nimessä edes yrittää. Koska mikään ei koskaan kuitenkaan onnistu, eiks je? Parempi vaan raivota ympärillä oleville, ja tehdä heidänkin elämästä s0ntaa. Aivan oikeassa olet. Jaxuhaleja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu ei kannata hakea apua. Ei missään nimessä edes yrittää. Koska mikään ei koskaan kuitenkaan onnistu, eiks je? Parempi vaan raivota ympärillä oleville, ja tehdä heidänkin elämästä s0ntaa. Aivan oikeassa olet. Jaxuhaleja!
Kyllä apua kannattaa hakea, mutta ei ahdistushäiröistä aina parane eikä masennuksestakaan. Voi olla, että tulee parempaan kuntoon, mutta kokonaan ei parane.
Vierailija kirjoitti:
Meditaatio ja energiajutut eivät auta. Ne ovat New Agea ja vievät vain syvämmälle sontaan.
Kerro lisää?
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut sanasta sanaan kirjoittaa tuon aloituksen. Monta burn outia koettu ja ei tästä normaaliksi enää tulla. Kaikkeni olen tehnyt itse mitä voin. Kaikki apu mitä on taistellen ja kerjäten saatu, niiin on käytetty kyllä.
Hermoni ovat menneet ikuisiksi ajoiksi ja olen hautaan valmis jo.
Niin, minäkin löysin aloituksesta monta itseeni, omaan historiaani ja elämääni liittyviä samankaltaisuuksia. Sillä erolla, että joo, kyllä tuli kokeiltua monta vuotta sitten kaikenlaiset julkisen puolen tarjoamat "terapiat". Jotka lopulta eivät olleet yhtään mitään muuta, kuin diagnoosiin, oireisiin ja epäolennaisuuksiin takertumista, nimittelemista, simputtamista, diagnoosin ja hoitohenkilökunnan minua kohtaan osoitettua stigmatisointia, tai yhdentekevää jutustelua esim. avopuolella. Tai sitten useammin tarjottiin niitä neuroleptejä sun muita masislääkkeitä, joista nyt ei ole kyllä ollut mitään apua elämässä koettuihin kriiseihin, ongelmiin tai mihinkään.
Sitä en tiedä, minkälaista ne tarjotut "terapiat" siellä etenkään julkisella puolella. Käsittääkseni sama meno ja asenteet jatkuvat siellä edelleenkin. Ehkä yksityiseltä sektorilta saa enemmän ja paremmin apua. Koska kiistaton tosiasiahan se on, että rahalla on sellainen taikavaikutus, että silloin palvellaan paremmin. Mutta sekin on niin paljon kiinni tuurista, että löydätkö sellaisen ammatti-ihmisen, jonka kanssa kemiat toimivat, että kyseinen ammattilainen todella oikeasti haluaa auttaa sinua, ja välittää sinusta empaattisesti.
Minä en ainakaan koskaan kokenut sitä, että kukaan olisi oikeasti välittänyt siitä, mitä minulle, tai minun elämässäni on tapahtunut. Ja luulen, että en ole ainoa, jolle on näin käynyt.
Olisi toivottavaa, että psykiatriassa ja alalla käytetyissä metodeissa, hoitomuodoissa, asenteissa ja käytöksessä mietittäisiin ja tehtäisiin uudistuksia. Mutta sitä en tiedä, tuleeko sellaista päivää koskaan koittamaan. Hoitamisen pitäisi muuttua enemmän asiakaspalvelupohjaiseksi. Ja enemmän asiakkaiden mielipiteitä, kokemuksia ja toiveita kuuntelevammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut sanasta sanaan kirjoittaa tuon aloituksen. Monta burn outia koettu ja ei tästä normaaliksi enää tulla. Kaikkeni olen tehnyt itse mitä voin. Kaikki apu mitä on taistellen ja kerjäten saatu, niiin on käytetty kyllä.
Hermoni ovat menneet ikuisiksi ajoiksi ja olen hautaan valmis jo.
Niin, minäkin löysin aloituksesta monta itseeni, omaan historiaani ja elämääni liittyviä samankaltaisuuksia. Sillä erolla, että joo, kyllä tuli kokeiltua monta vuotta sitten kaikenlaiset julkisen puolen tarjoamat "terapiat". Jotka lopulta eivät olleet yhtään mitään muuta, kuin diagnoosiin, oireisiin ja epäolennaisuuksiin takertumista, nimittelemista, simputtamista, diagnoosin ja hoitohenkilökunnan minua kohtaan osoitettua stigmatisointia, tai yhdentekevää jutustelua esim. avopuolella. Tai sitten useammin tarjottiin niitä neuroleptejä sun muita masislääkkeitä, joista nyt ei ole kyllä ollut mitään apua elämässä koettuihin kriiseihin, ongelmiin tai mihinkään.
Sitä en tiedä, minkälaista ne tarjotut "terapiat" siellä etenkään julkisella puolella. Käsittääkseni sama meno ja asenteet jatkuvat siellä edelleenkin. Ehkä yksityiseltä sektorilta saa enemmän ja paremmin apua. Koska kiistaton tosiasiahan se on, että rahalla on sellainen taikavaikutus, että silloin palvellaan paremmin. Mutta sekin on niin paljon kiinni tuurista, että löydätkö sellaisen ammatti-ihmisen, jonka kanssa kemiat toimivat, että kyseinen ammattilainen todella oikeasti haluaa auttaa sinua, ja välittää sinusta empaattisesti.
Minä en ainakaan koskaan kokenut sitä, että kukaan olisi oikeasti välittänyt siitä, mitä minulle, tai minun elämässäni on tapahtunut. Ja luulen, että en ole ainoa, jolle on näin käynyt.
Olisi toivottavaa, että psykiatriassa ja alalla käytetyissä metodeissa, hoitomuodoissa, asenteissa ja käytöksessä mietittäisiin ja tehtäisiin uudistuksia. Mutta sitä en tiedä, tuleeko sellaista päivää koskaan koittamaan. Hoitamisen pitäisi muuttua enemmän asiakaspalvelupohjaiseksi. Ja enemmän asiakkaiden mielipiteitä, kokemuksia ja toiveita kuuntelevammaksi.
Tämä. Minä olen kokenut ammattilaisten puolelta niin seksuaalista toimintaa - kyllä - ihan tekoihin saakka menemistä, kuin sadismiakin. Uskomatonta - vaan totta. Tällaista on aika pitkälti psykiatrinen apu Suomessa. Ei Enää Koskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset eivät ymmärrä, että terapia olisi heille ainoa keino saada itsensä kuntoon. Miksei sitä saisi ehdottaa?
Koska num.1. tälläkin hetkellä hoitojonot ovat ylipitkät. Eli vaikka etsisikin ja hakisikin apua, niin et välttämättä pääse sinne, tai saa hoitotakuuta, kun vasta puolen vuoden päästä, tai jopa sen ylikin.
2. Resurssit eivät riitä. Ei ole tarpeeksi lääkäreitä ja hoitajia. Lisäksi osa lääkäreistä esim. julkisella puolella siirtyy mieluummin yksityiselle sektorille, koska siellä tienaa enemmän.
3. Nykyiset hoitomuodot, keinot, käytännöt ja tavat hoitaa ihmisiä ovat perustuneet ja pohjautuneet jo monen vuosikymmenen ajan pelkästään lääkkeisiin. Koska se tulee halvemmaksi hoitaa ihmisiä sillä tavalla. Tämä on kiistaton fakta. Ongelma on juuri siinä, että ne lääkkeet eivät välttämättä auta yhtään mitään kunkin ihmisen oireilujen taustalla oleviin juurisyihin. Ja siitä psykiatriassa ei olla kiinnostuneita. Sitä en tiedä, mistä he ovat kiinnostuneita.
4. Sekin on aika paljon kiinni tuurista sattuuko löytämään esim. yksityiseltä puolelta todella hyvän lääkärin ja hoitajan. Aina ei niin käy. Lisäksi suurin osa alalla olevista tekee kyseistä työtä vain rahasta. Ei välttämättä siksi, että välittäisi potilaistaan, heidän terveydestään, hyvinvoinnistaan ja elämästään yhtään mitään.
5. Julkisella puolella ei ainakaan piitata potilaista mitään. Heidät on helpompi hoitaa lääkkeillä, esim. neurolepteillä hiljaisiksi ja ylikilteiksi. Yksityisellä puolella taas raha ratkaisee. Eli pitää olla pätäkkää, jos sinne menee. Joten köyhillä ei sinne ole mitään varaa mennä.
Näitä nyt lähinnä tuli mieleen. Ainakin nämä edellä kuvatut asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut sanasta sanaan kirjoittaa tuon aloituksen. Monta burn outia koettu ja ei tästä normaaliksi enää tulla. Kaikkeni olen tehnyt itse mitä voin. Kaikki apu mitä on taistellen ja kerjäten saatu, niiin on käytetty kyllä.
Hermoni ovat menneet ikuisiksi ajoiksi ja olen hautaan valmis jo.
Niin, minäkin löysin aloituksesta monta itseeni, omaan historiaani ja elämääni liittyviä samankaltaisuuksia. Sillä erolla, että joo, kyllä tuli kokeiltua monta vuotta sitten kaikenlaiset julkisen puolen tarjoamat "terapiat". Jotka lopulta eivät olleet yhtään mitään muuta, kuin diagnoosiin, oireisiin ja epäolennaisuuksiin takertumista, nimittelemista, simputtamista, diagnoosin ja hoitohenkilökunnan minua kohtaan osoitettua stigmatisointia, tai yhdentekevää jutustelua esim. avopuolella. Tai sitten useammin tarjottiin niitä neuroleptejä sun muita masislääkkeitä, joista nyt ei ole kyllä ollut mitään apua elämässä koettuihin kriiseihin, ongelmiin tai mihinkään.
Sitä en tiedä, minkälaista ne tarjotut "terapiat" siellä etenkään julkisella puolella. Käsittääkseni sama meno ja asenteet jatkuvat siellä edelleenkin. Ehkä yksityiseltä sektorilta saa enemmän ja paremmin apua. Koska kiistaton tosiasiahan se on, että rahalla on sellainen taikavaikutus, että silloin palvellaan paremmin. Mutta sekin on niin paljon kiinni tuurista, että löydätkö sellaisen ammatti-ihmisen, jonka kanssa kemiat toimivat, että kyseinen ammattilainen todella oikeasti haluaa auttaa sinua, ja välittää sinusta empaattisesti.
Minä en ainakaan koskaan kokenut sitä, että kukaan olisi oikeasti välittänyt siitä, mitä minulle, tai minun elämässäni on tapahtunut. Ja luulen, että en ole ainoa, jolle on näin käynyt.
Olisi toivottavaa, että psykiatriassa ja alalla käytetyissä metodeissa, hoitomuodoissa, asenteissa ja käytöksessä mietittäisiin ja tehtäisiin uudistuksia. Mutta sitä en tiedä, tuleeko sellaista päivää koskaan koittamaan. Hoitamisen pitäisi muuttua enemmän asiakaspalvelupohjaiseksi. Ja enemmän asiakkaiden mielipiteitä, kokemuksia ja toiveita kuuntelevammaksi.
Tämä. Minä olen kokenut ammattilaisten puolelta niin seksuaalista toimintaa - kyllä - ihan tekoihin saakka menemistä, kuin sadismiakin. Uskomatonta - vaan totta. Tällaista on aika pitkälti psykiatrinen apu Suomessa. Ei Enää Koskaan!
Luin kirjoittamasi tekstin. Järkytyin pahasti. Olen todella pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Niin ei pitäisi tapahtua ja käydä kenellekään. Kenenkään luottamusta ja tilannetta ei pitäisi käyttää väärin. Seksuaalinen hyväksikäyttö on aina rikos, oli tilanne sitten mikä tahansa. Josta on oikeus tehdä ilmoitus ja tutkintapyyntö virkatahoille. Itselleni ei noin ole koskaan käynyt. Muuta mielivaltaista, alisteista ja ihmisarvoa loukkaavaa käytöstä ja kohtelua mt- alalla toimivien puolelta kohdalta kylläkin.
Toivon sinulle voimia.
Hiljaiseksi vetää. En pysty jatkamaan enempää. Anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso ongelma on se, että monet mielenterveyden häiriöt johtuvat traumoista ja niiden hoitoon on niin vähän osaamista. Ratkaisukeskeinen tsemppiterapia ei mulle auttanut. Eniten on ollut apua vertaistuesta. Kun on kasvanut uskomaan, ettei ole riittävä ja rakastettava, ja sisäinen puhe lannistaa, tarvitaan lääkkeeksi yhteisön tukea. Koulutettu terapeutti tai sairaanhoitaja ei tarjoa samaistumista eikä ole samalla viivalla. Turvaudun myös Jumalaan , koska siitä saan toivoa ja uskoa että olen rakastettu. On myös lääkkeet. Silti on ahdistusta ja tuntuu, että elämä on aika raskasta. Ja kuitenkin on myös paljon iloa. En tiedä miksi elämäni on tällaista. Mutta omaa kokemustani jakamalla voin auttaa muita. Oon paljon paremmassa jamassa kuin 5 vuotta sitten ollessani sairaalassa ja uskon että tästä vielä kuntoudun jonkin verran, mutta en tiedä tulenko täysin työkykyiseksi. Mun sairaudet ei ole ns parannettavia ja vaativat kuitenkin ylläpitohoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meditaatio ja energiajutut eivät auta. Ne ovat New Agea ja vievät vain syvämmälle sontaan.
Kerro lisää?
Sairaus tai vaiva, johon apua haki noilla keinoin, tuntuu paranevan, mutta tulee monta muuta vaivaa tilalle.
Kristinusko myös kiinnostaa yhä vähemmän. Riippuu ihmisestä, kokeeko hän tätä ongelmaksi. Mutta jos esim. kristitty alkaa meditoida, se etäännyttää häntä Jumalasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu ei kannata hakea apua. Ei missään nimessä edes yrittää. Koska mikään ei koskaan kuitenkaan onnistu, eiks je? Parempi vaan raivota ympärillä oleville, ja tehdä heidänkin elämästä s0ntaa. Aivan oikeassa olet. Jaxuhaleja!
Haluat tahallaan ymmärtää väärin. Kuka tässä on raivonnut ympäriinsä? Ja edelleen tässä ei ole kyse siitä että juuri minulle olisi vuodatuksen jälkeen sanottu että hanki apua ja mene terapiaan. Vaan aina esim lukiessani unettomuudesta, siinä jutussa mainitaan että on hälyttävää jos et saa nukutuksi, hae apua! No se apu on ketipinor tai joku muu, josta ei ole minkäänlaista apua koska ne tekee olon jyrän alle jääneeksi. Samoiten masennukseen on kuulemma "tehokasta apua saatavilla" mutta mielestäni ei kyllä todellakaan ole, masennuslääkkeetkin tuntuu toimivan aika harvalla. Parasta apua olen saanut ahdistukseen esim kognitiivisista ryhmäterapioista joissa olen ollut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Uskotko, että jollekin voi olla apua siitä, että käy kerran kuussa psykiatrisella sairaanhoitajalla. Eli riittää, kun on joku, jolle voi purkaa sitä omaa sisäistä prosessiaan, mitä käy läpi. Ei sen kuuntelijan tarvitse välttämättä kamalasti ohjata tai opastaa siinä prosessissa, kunhan kuuntelee. Joskus sanookin jotain, mistä saa uutta näkökulmaa.
Tärkeintä on, ettei tarvitse rasittaa perhettä ja ystäviä omilla lapsuuden traumoilla.
Tottakai uskon, ja hyvä jos tämänkaltainen apu riittää. Itselleni ja monelle muulle kuitenkaan ei. Ymmärränhän minä ettei resurssit riitä. Ja pointti oli että psykiatrinen sairaanhoitaja ei anna psykoterapiaa vaan sitä antaa vaan laillistettu psykoterapeutti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksiannosta kirjoitin. Unohdin mainita, että anteeksi antaminen ei onnistu omin voimin. Mutta jos antaa elämänsä Jeesukselle, saa siihen Jumalan antaman voiman. Todellinen anteeksianto perustuu ristin työhön.
Mun psyko hullu erapeutut eivät uskoneet että jos olisivat pistäneet sen 100000tilille niin ei olidi mitään ongelmia. Sen sijaan käyttäytyivät kun ääliö mielipuoli pervot psykoloidessaan. Mutta tämä on hauskaa, saan kauhistella ainakin maailman menon älyttömyyttä. Syökää kiviä juma.... lauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkia sairauksia pystytä parantamaan. Se on ikävä totuus. Potilaat monesti ajattelee, että aina löytyy parantava hoito, mutta ei sitä aina todellakaan ole.