"Hanki apua/mene terapiaan"
Näin kuulee ihmisten sanovan usein. Ensinnäkin terapiaan ei todellakaan pääse tosta noin vaan, vaan se on todella pitkä, hankala ja kallis prosessi kokonaisuudessaan. Toiseksi terapia ei todellakaan auta kaikkeen, pieneen osaan vain, vaikka olisi kuinka ammattitaitoinen terapeutti, kuten itselleni oli. Aina käsketään hakea apua mutta mitä jos apu ei auta? On käyty kolmen vuoden Kelan kuntoutuspsykoterapia (eli ihan oikea terapia, eikä psykiatrisella sairaanhoitajalla kerran kuussa käyminen, jotku nimittävät tätä terapiaksi) luettu self help kirjoja, käyty monessa eri ryhmäterapiassa. Uni ei virkistä ja siihen tarjotaan ketipinoria joka vaan rikkoo unen rakennetta ja saa olon vuorokauden ajan jyrän alle jääneeksi. Olen toki kiitollinen kaikesta avusta mitä olen saanut, mutta koen että masennusta/ahdistusta/uupumusta ei vaan osata kunnolla hoitaa. Mitään tehokasta apua ei tunnu löytyvän. Toisaalta yksin kai täällä on loppujen lopuksi pärjättävä ja ratkaisut löydettävä. Pitkäaikaisen stressin aiheuttamaan hermostolliseen ylikuormitukseen tarjotaan "avuksi" masennuslääkettä, vaikka hermosto ongelmiin ne ei auta pätkääkään. Täytyykö se vaan hyväksyä että ilmeisesti aika monen ihmisen elämä täällä maapallolla on ahdistavaa? Ja toisaalta miten täällä edes voisi voida hyvin, koska koko olemassaolo on niin kaoottista. Buddhakin sen jo opetti, elämä on kärsimystä.
Kohtalotovereita?
Kommentit (78)
Apua ei aina ole tarjolla, ellei ole todella pahassa kunnossa.
Lääkäriltä voi hakea saikkua, mutta mitäpä se auttaa yrittäjällä, jolla on hommat tehtävä, jaksoi tai ei?
Vierailija kirjoitti:
Täytyykö se vaan hyväksyä että ilmeisesti aika monen ihmisen elämä täällä maapallolla on ahdistavaa?
Varmaan täytyy. Ehkä sen kanssa voi oppia elämään, ei että itse osaisin kovin hyvin.
Onko työsi liian vaativaa? Etkö ehdi öisin nukkua tarpeeksi tai joudut heräämään liian aikaisin?
Kokeile säännöllisiä juoksulenkkejä.
Varmasti se tuntu kuulijalta raskaalta kun sanotan hanki apua/ mene terapiaan. Mutta se voi olla myös raskasta olla ihmisenä ja aina kuunella vali,vali!Kaikilla meillä voi olla isoja asioita ja murheita,mutta emme niitä laitan toisten kultavaksi!Totahan on tuttava,ystävä ,sukulainen ei osaa antaa oikeita työkaluja toisen ongelmille ja murheille.Helsini mission kautta käsittäkseen pääsee ilmaisen ryhmä terapian. Heillä on myös Catt. Vastavia paljon netissä.Pere suhteissa kun riidat . Netistä löytyy kriisipalvelu puhelin numerot yhteystiedot.Henkistä väkivaltaa tai ruumilsita väkivaltaa kokevat mieht naiset saa apua keskuteluihin ym.Esim.Ensikodit.Kyllä miehetkin.Turvatalot ja turvakodit ,saa mennä miehet naiset,Löyty nettiyhteystietoja puhelin Tuki ry.Turva talo paikat salataan.Tiedon saa vain se henkilö joka sinne mene missä on.
Mulle terapiasta ei ole ollut apua juurikaan enkä tykkää käydä sellaisissa, koska inhoan puhua aroista asioista täysin tuntemattomille ihmisille - olkoonkin se sitten heidän päivittäistä työtään.
Olen oikeastaan jo tottunut siihen ajatukseen, että olen surullinen ja masentunut aina.
Onneksi on sentään olemassa lääkkeitä, mitkä turruttavat pois turhat tunteet.
Buddha ei auta, Jeesus on vastaus elämän peruskysymyksiin.
Ymmärrän yrittäjää, se on lähes ympärivuorokautista vastuussa oloa. Usein ei ole mahdollista palkata sijaista tai ottaa työharjoittelijaa.
Uni pitäisi saada kuntoon. Muu on helpompaa sen jälkeen.
Olisin voinut sanasta sanaan kirjoittaa tuon aloituksen. Monta burn outia koettu ja ei tästä normaaliksi enää tulla. Kaikkeni olen tehnyt itse mitä voin. Kaikki apu mitä on taistellen ja kerjäten saatu, niiin on käytetty kyllä.
Hermoni ovat menneet ikuisiksi ajoiksi ja olen hautaan valmis jo.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti se tuntu kuulijalta raskaalta kun sanotan hanki apua/ mene terapiaan. Mutta se voi olla myös raskasta olla ihmisenä ja aina kuunella vali,vali!Kaikilla meillä voi olla isoja asioita ja murheita,mutta emme niitä laitan toisten kultavaksi!Totahan on tuttava,ystävä ,sukulainen ei osaa antaa oikeita työkaluja toisen ongelmille ja murheille.Helsini mission kautta käsittäkseen pääsee ilmaisen ryhmä terapian. Heillä on myös Catt. Vastavia paljon netissä.Pere suhteissa kun riidat . Netistä löytyy kriisipalvelu puhelin numerot yhteystiedot.Henkistä väkivaltaa tai ruumilsita väkivaltaa kokevat mieht naiset saa apua keskuteluihin ym.Esim.Ensikodit.Kyllä miehetkin.Turvatalot ja turvakodit ,saa mennä miehet naiset,Löyty nettiyhteystietoja puhelin Tuki ry.Turva talo paikat salataan.Tiedon saa vain se henkilö joka sinne mene missä on.
Nyt ei ollut kyse siitä, että olisin kuormittanut jotain jutuillani ja sen jälkeen minulle olisi sanottu että hanki apua tai mene terapiaan. Vaan yleinen neuvo aina ongelmaan kuin ongelmaan. Joten kysyin että mitä tehdä kun apu ei auta kunnolla, ja että maailmassa ja elämässä on sen tason ongelmia joita mikään terapia ei poista.
Ap
Jos on surua, surra. Jos on vihaa tai katkeruutta, antaa anteeksi.
Suremisesta, itselläni on ollut jo hyvin pitkän ajanjakson ajan paha olo ja masentunut olen ollut jo yli 20 vuotta.
Ehkä, jos minuakin olisi osattu kohdella, kuin elävää tyttölasta olisi elämäni nykyään tämän täysi vastakohta.
Ikävintähän tässä surun ja maasenmuksen sumassa on se, että YHÄ löytyy rumia ihmisiä/ilkeitä ja julmia ihmisjoukkoja, jotka haluavat painaa minua yhä enemmän lokaan.
Hitto, jos kävisin terapiassa, niin saisin kaiken lisäksi maksaa itseni velkaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ollut sairaslomalla?
Kiitos kysymästä, tälläkin hetkellä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos on surua, surra. Jos on vihaa tai katkeruutta, antaa anteeksi.
Pahasti traumatisoituneen ihmisen ei kannata mitään anteeksiantoja harkita. Se ei poista traumoja, ei helpota elämää (kuten väärintekijät haluavat uskotella). Turha anteeksiantaminen mitätöi sen, että saa olla aiheellisesti loukkaantunut. Itse kiehun vihassa. Aiheellisessa.
Täällä AV:lla todella on ilkeitä ihmisiä, en tiedä, mikä on tilanne palstan ulkopuolella. Masennus ja elämästä osattomuus tekee monet ärtyisiksi.
Täytyy oppia pitämään puolensa. Ei antamaan samalla mitalla vaan laittaa terveet rajat itsensä ympärille ja suojella itseään esim. huonoilta ihmissuhteilta.
Ajatella itsestään myönteisesti vaikka muut parjaisivat. Kiusatuille tämä ei ole helppoa. Sydäntä raastaa, kun ei pysty auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on surua, surra. Jos on vihaa tai katkeruutta, antaa anteeksi.
Pahasti traumatisoituneen ihmisen ei kannata mitään anteeksiantoja harkita. Se ei poista traumoja, ei helpota elämää (kuten väärintekijät haluavat uskotella). Turha anteeksiantaminen mitätöi sen, että saa olla aiheellisesti loukkaantunut. Itse kiehun vihassa. Aiheellisessa.
Karma hoitaa pahantekijät ellei uhri muuta oikeutta ennen sitä saa.
Anteeksiantamattomuus tekee vaikeaksi vääryyttä kokeneen elämän. Anteeksiantamattomuus sitoo ihmisen vääryyttä tehneeseen.
Anteeksiantaminen tarkoittaa tapahtuneen vääryyden tunnustamista. On lupa kokea vihaa, mutta kun antaa anteeksi, ei katkeroidu.
Jos antaa anteeksi, ei enää velo korvauksia siltä, joka on tehnyt vääryyttä.
Silti jos olen tehnyt vääryyttä jollekulle, voin myös taloudellisesti korvata, jos olen vaikka rikkonut omaisuutta.
Anteeksiantaminen vapauttaa.
Miten niin ei pääse terapiaan? Minä soitin lääkäriasemalle ja varasin ajan ja pääsin 2 viikossa vastaanotolle. Luuria käteen vaan tai sovelluksen kautta varaamaan aikaa, jos julkisella puolella ei aikoja ole. Ihan on itsestä kiinni saako ajan vai ei. Ei niitä kotiin tulee kukaan jakamaan.
Tuota lausetta käytetään nykyään joko 1) ilkeänä vettuilufraasina taikka 2) hyvää tarkoittavana mutta tietämättömänä neuvona/ratkaisuna.
Itsekin käytin tuota lausetta vuosia sitten, kun en vielä ymmärtänyt tarpeeksi elämisestä. Käytin sitä silloin juurikin sellaisena muka-fiksuna neuvona ja luulin, että siinä ei ole mitään kyseenalaista taikka riskiä mennä vikaan, että se on helppo heittää ratkaisukeinoksi ja hyvä mieli päälle neuvomisesta.
Ei näin.
Nykyään ärsyynnyn jos tätä fraasia heitellään, se on täyttä tietämättömyyttä ja elämänkokemuksen puutetta ja laajanäköisyyden vajetta.
Joillekin terapia voi auttaa, mutta ei toisille. Joillekin se voi pahentaa ja olla traumatisoivaa prosesseineen. Ihmisiä sielläkin, ja aina voi mennä vikaan. Ihan kuten kaikki tietävät, että terveyskeskuksessakin käy usein erheitä (siitä nimitys Arvauskeskus).
Nykyään on sitten tullut mukaan tämä hakkerointi/tietoturvallisuuden sfääri ja sitäkin suuremmalla syyllä ja miettimisellä pitäisi ihmisten käsittää, että terapianeuvon heittäminen kehiin on jopa vastuutonta.
Tärkeintä on suhtautua ihmiseen peruskunnioituksella eikä niin, että halutaan lyödä ja alentaa toista, jos on itse väärässä tai heikoilla niin sitten alkaa henkilökohtainen loukaaminen ja ylemmyys, esim jos tietää että toisella traumataustaa, niin yhtäkkiä vedetään esille se vaikka ei liity loukkaajan omaan heikoilla jäillä olemiseen keskustelussa. Kun argumentit loppuvat menee heikompi henkilökohtaiseen tasoon loukkaamaan/iskemään.
Kun kohdellaan toisia ok, niin se on enemmän asiaa, kuin mikään muualle ulkoistettu keino.
Nostetaan