"Hanki apua/mene terapiaan"

Jotkut ihmiset eivät ymmärrä, että terapia olisi heille ainoa keino saada itsensä kuntoon. Miksei sitä saisi ehdottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni ehdotellut liikuntaa avuksi, ja harrastaisin enemmän kuin mielelläni esim juoksua. Koska siitä tulee onnellinen ja hyvä olo. Mutta hermosto menee ihan ylikierroksille ja olen liian uupunut raskaaseen liikuntaan. Pystyn kävellä pieniä matkoja tai suhteellisen paljon liikkumaan päivän aikana, mutta seuraava päivä menee vuodelevossa. Tämä on tällaista cfs oireilua (krooninen väsymysoireyhtymä) ja tuntuu että siihen ei varsinkaan saa mitään hoitoa, kukaan ei tunnu oikein edes tietävän mikä se on, ei edes lääkärit.

Ap

Onko sinua ap tutkittu fyysiseltä puolelta kunnolla? Kilpirauhanen, verensokerit, hemoglobiini ja ferritiini sekä muut rauta-arvot. Osa sun oireista sopii ihan suoraan raudan puutteeseen.

Kaikki on tutkittu ja kunnossa. Ferritiini oli viimeksi 62 ja sen jälkeen olen syönyt kolme purkkia 100 mg rautaa. Stressihormoni kortisolin suostuivat mittaamaan kun anelin ja rukoilin, ja se oli koholla.

Ap

Uskotko, että jollekin voi olla apua siitä, että käy kerran kuussa psykiatrisella sairaanhoitajalla. Eli riittää, kun on joku, jolle voi purkaa sitä omaa sisäistä prosessiaan, mitä käy läpi. Ei sen kuuntelijan tarvitse välttämättä kamalasti ohjata tai opastaa siinä prosessissa, kunhan kuuntelee. Joskus sanookin jotain, mistä saa uutta näkökulmaa.

Tärkeintä on, ettei tarvitse rasittaa perhettä ja ystäviä omilla lapsuuden traumoilla.

Myötätuntoni teille, jotka ette koe tulevanne ymmärretyksi. Olette silti 💗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni ehdotellut liikuntaa avuksi, ja harrastaisin enemmän kuin mielelläni esim juoksua. Koska siitä tulee onnellinen ja hyvä olo. Mutta hermosto menee ihan ylikierroksille ja olen liian uupunut raskaaseen liikuntaan. Pystyn kävellä pieniä matkoja tai suhteellisen paljon liikkumaan päivän aikana, mutta seuraava päivä menee vuodelevossa. Tämä on tällaista cfs oireilua (krooninen väsymysoireyhtymä) ja tuntuu että siihen ei varsinkaan saa mitään hoitoa, kukaan ei tunnu oikein edes tietävän mikä se on, ei edes lääkärit.

Ap

Onko sinua ap tutkittu fyysiseltä puolelta kunnolla? Kilpirauhanen, verensokerit, hemoglobiini ja ferritiini sekä muut rauta-arvot. Osa sun oireista sopii ihan suoraan raudan puutteeseen.

Kaikki on tutkittu ja kunnossa. Ferritiini oli viimeksi 62 ja sen jälkeen olen syönyt kolme purkkia 100 mg rautaa. Stressihormoni kortisolin suostuivat mittaamaan kun anelin ja rukoilin, ja se oli koholla.

Ap

Hyvä juttu että tämä on kunnossa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni ehdotellut liikuntaa avuksi, ja harrastaisin enemmän kuin mielelläni esim juoksua. Koska siitä tulee onnellinen ja hyvä olo. Mutta hermosto menee ihan ylikierroksille ja olen liian uupunut raskaaseen liikuntaan. Pystyn kävellä pieniä matkoja tai suhteellisen paljon liikkumaan päivän aikana, mutta seuraava päivä menee vuodelevossa. Tämä on tällaista cfs oireilua (krooninen väsymysoireyhtymä) ja tuntuu että siihen ei varsinkaan saa mitään hoitoa, kukaan ei tunnu oikein edes tietävän mikä se on, ei edes lääkärit.

Ap

Onko sinua ap tutkittu fyysiseltä puolelta kunnolla? Kilpirauhanen, verensokerit, hemoglobiini ja ferritiini sekä muut rauta-arvot. Osa sun oireista sopii ihan suoraan raudan puutteeseen.

Kaikki on tutkittu ja kunnossa. Ferritiini oli viimeksi 62 ja sen jälkeen olen syönyt kolme purkkia 100 mg rautaa. Stressihormoni kortisolin suostuivat mittaamaan kun anelin ja rukoilin, ja se oli koholla.

Ap

Hyvä juttu että tämä on kunnossa!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä kommentoisin tuohon pitkäaikaiseen stressiin ja huonoon nukkumiseen sekä ns. ylikierroksilla käyvään hermostoon terapiaa. Mutta ei mitä tahansa terapiaa vaan vyöhyketerapiaa. Hoito on miellyttävää ja rauhoittavaa, rentouttaa lihaksia ja parantaa aineenvaihduntaa. Auttaa myös monia nukkumaan paremmin. Vyöhyketerapia on kokonaisvaltaista hoitoa jolla pyritään ns. laskemaan elimistön kierroksia. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja osa niistä psyykkisistä oireista syntyy suoraan kehollisesta reagoinnista asioihin. Kun keho rentoutuu ja saa levätä, avautuu väylää käsitellä myös psyyken asioita.

Mitähän alapeukuttamista tässä oli? Vyöhyketerapia ei ole mikään parantava hoito mutta toimii hyvin tukihoitona rauhoittamaan psyykkisten/hermostollisten syiden takia ylikierroksille mennyttä elimistöä. Hoidosta ei myöskään ole varsinaisia haittoja paitsi alussa saattaa olla hieman päänsärkyä jos aineenvaihdunta on pahasti jumissa. Olin aikanaan mielisairaalassa harjoittelemassa ja siellä tarjottiin potilaille mm. akupunktiota, rentoutusharjoituksia ja fysioterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Hoida itse ongelmasi äläkä ulkoista ongelmien ratkaisua muille niin kuin muutkin normaalit ihmiset

Heh. Tarkoituksesi on provoilla, mutta vastaan kuitenkin. Kirjoitin että "itse täällä täytyy lopulta selviytyä ja keksiä ratkaisut" tms, ja että olen kiitollinen kaikesta avusta mitä olen saanut. Tiedän että jokainen on vastuussa itsestään. Tein vaan tän aloituksen siksi, kun huomasin että aina sanotaan esim masennuksesta että "siihen on tehokasta apua saatavilla" ja itse en kyllä koe niin, vaan täällä tuntuu ihmiset olevan kroonisen masentuneita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Anteeksiantamattomuus tekee vaikeaksi vääryyttä kokeneen elämän. Anteeksiantamattomuus sitoo ihmisen vääryyttä tehneeseen.

Anteeksiantaminen tarkoittaa tapahtuneen vääryyden tunnustamista. On lupa kokea vihaa, mutta kun antaa anteeksi, ei katkeroidu.

Jos antaa anteeksi, ei enää velo korvauksia siltä, joka on tehnyt vääryyttä.

Silti jos olen tehnyt vääryyttä jollekulle, voin myös taloudellisesti korvata, jos olen vaikka rikkonut omaisuutta.

Anteeksiantaminen vapauttaa.

Anteeksi antaminen ei ole mikään taikatemppu. Se on prosessi, joka on usein pitkä. Siihen liittyy monta vaihetta. Tapahtuneen prosessointi, hyväksyminen tosiasiana. Toisen osapuolen motiivien selvittäminen tai arvaaminen. Jne. ja sitten tarvitaan vielä luotto siihen, että sama ei enää toistu.

Itse olen antanut anteeksi äidilleni, mutta aina, kun olen hänen kanssaan tekemisissä, joudun uudestaan antamaan hänelle anteeksi, jotta en ahdistuisi. Nykyisin se käy jo aika helposti, koska äitini ei sairautensa vuoksi tunnista enää minua persoonana, nimen kyllä yleensä muistaa.

Vyöhyketerapia perustuu itämaisiin uskontoihin. Aikuinen hminen tietysti päättää itse, mihin haluaa uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoida itse ongelmasi äläkä ulkoista ongelmien ratkaisua muille niin kuin muutkin normaalit ihmiset

Heh. Tarkoituksesi on provoilla, mutta vastaan kuitenkin. Kirjoitin että "itse täällä täytyy lopulta selviytyä ja keksiä ratkaisut" tms, ja että olen kiitollinen kaikesta avusta mitä olen saanut. Tiedän että jokainen on vastuussa itsestään. Tein vaan tän aloituksen siksi, kun huomasin että aina sanotaan esim masennuksesta että "siihen on tehokasta apua saatavilla" ja itse en kyllä koe niin, vaan täällä tuntuu ihmiset olevan kroonisen masentuneita.

Ap

Olen eri, mutta näin se on. Itse on lopulta löydettävä keinot selviytyä. Itse tosin en ole paljon apua hakenutkaan sen jälkeen kun alaikäisenä hakeuduin psykologille, ja se oli yhtä tyhjän kanssa.

Maailma (tai ei maailma, mutta ihmisten muodostama yhteiskunta) on paska eikä mikään terapia tai lääkitys tule muuttamaan sitä faktaa. Mun on itse löydettävä syyt elää ja ne kivat asiat. Tai sitten luovutettava. Toistaiseksi olen jaksanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap ollut sairaslomalla?

Kiitos kysymästä, tälläkin hetkellä.

Ap

Minua on auttanut valtavasti pelkkä ajatus, että Jumala rakastaa minua, vaikka olen masentunut ja yksinäinen. Kun näen humalaisen tai syrjäytyneen narkkarin kadulla, ajattelen, että Jumala rakastaa häntä. Se on niin ihmeellistä, kun Jumalan rakkaus ei lopu, olimmepa minkälaisia tahansa. Häneltä voin pyytää apua ja hän aina vastaa.

Ärsyttää kun ihmiset sanoo noin, eivät kuitenkaan välitä saako sitä apua vai ei. Varmaan eivät vaan ajattele, mutta tuntuu vähän mauttomalta. Kai sitä terapiaa tai muuta apua on jo harkittu kun on tietyssä pisteessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap ollut sairaslomalla?

Kiitos kysymästä, tälläkin hetkellä.

Ap

Minua on auttanut valtavasti pelkkä ajatus, että Jumala rakastaa minua, vaikka olen masentunut ja yksinäinen. Kun näen humalaisen tai syrjäytyneen narkkarin kadulla, ajattelen, että Jumala rakastaa häntä. Se on niin ihmeellistä, kun Jumalan rakkaus ei lopu, olimmepa minkälaisia tahansa. Häneltä voin pyytää apua ja hän aina vastaa.

Kaunis ajatus. Kerrotko vielä konkreettisen esimerkin miten hän auttoi sinua, kerrot yhä olevasi masentunut ja yksinäinen? Entä Ukrainan raiskattuja vauvoja? Ihmeellisen ihanaa apua ja rakkautta Jumalalta hädän hetkellä, lohduttaa niin paljon!

Lestadiolaisten tekemään henkiseen väkivaltaan ei auta mikään

Kertokaa mitä sitten pitäisi sanoa?

Olen ollut kummassakin roolissa. Ystävälläni oli vaikeaa. Itselläni oli myös takana elämäni kiireisin vuosi työrintamalla (paljon ylitöitä ja työmatkoja, unettomuutta, liian vähän aikaa perheen kanssa). Lisäksi itselleni oli juuri puhjennut krooninen sairaus. Olin saanut neljä päivää lomaa, vuokrannut mökin 400 km päästä kotoa ja matkustanut sinne miehen ja pienten lasten kanssa. Juuri kun saavuimme perille, pyysi ystäväni että voisinko tulla muutamaksi päiväksi 500 km päähän hänen luokseen tueksi. Oli kertakaikkiaan pakko kieltäytyä, koska olin itsekin aivan uupunut ja lähteminen olisi ollut lapsille suuri pettymys. Puhumattakaan siitä, että seuraava loma olisi ollut lähes vuoden kuluttua. Jos olisin vienyt auton, ei muu perhe olisi päässyt mihinkään kuin taksilla. Ystäväni ei lainkaan ymmärtänyt asiaa.

Olen myös itse ollut myöhemmin masentunut, ahdistunut ja uupunut (syynä työuupumus ja lapsen sairastuminen parantumattomaasti) Hain keskusteluapua työterveydestä. Ensimmäiseksi tapaamani psykologi oli huono, mutta toinen parempi. Lisäksi olen käynyt terapiassa myös omalla kustannuksellani. Eniten apua on ollut siirtymisestä muihin työtehtäviin ja olen myös itse opetellut ajattelemaan eri tavalla,.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun ihmiset sanoo noin, eivät kuitenkaan välitä saako sitä apua vai ei. Varmaan eivät vaan ajattele, mutta tuntuu vähän mauttomalta. Kai sitä terapiaa tai muuta apua on jo harkittu kun on tietyssä pisteessä.

Kyllä minä olen valmis myös tiettyyn pisteeseen saakka auttamaan, että se ihminen pääsee sinne avun piiriin. Minustakin olisi yksinkertaisen törkeää vain tokaista, että mee terapiaan, kun toinen koettaa jostakin avautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoida itse ongelmasi äläkä ulkoista ongelmien ratkaisua muille niin kuin muutkin normaalit ihmiset

Heh. Tarkoituksesi on provoilla, mutta vastaan kuitenkin. Kirjoitin että "itse täällä täytyy lopulta selviytyä ja keksiä ratkaisut" tms, ja että olen kiitollinen kaikesta avusta mitä olen saanut. Tiedän että jokainen on vastuussa itsestään. Tein vaan tän aloituksen siksi, kun huomasin että aina sanotaan esim masennuksesta että "siihen on tehokasta apua saatavilla" ja itse en kyllä koe niin, vaan täällä tuntuu ihmiset olevan kroonisen masentuneita.

Ap

Olen eri, mutta näin se on. Itse on lopulta löydettävä keinot selviytyä. Itse tosin en ole paljon apua hakenutkaan sen jälkeen kun alaikäisenä hakeuduin psykologille, ja se oli yhtä tyhjän kanssa.

Maailma (tai ei maailma, mutta ihmisten muodostama yhteiskunta) on paska eikä mikään terapia tai lääkitys tule muuttamaan sitä faktaa. Mun on itse löydettävä syyt elää ja ne kivat asiat. Tai sitten luovutettava. Toistaiseksi olen jaksanut.

Monelle terapia on käänteentekevä työkalu juuri tuossa asennemuutoksessa, omien rajojen ja arvojen tunnistamisessa.

Ruumiillinen työ tai harrastukset ovat kaikkein parhainta terapiaa ja silloin ihminen nukkuukin kun ei toimettomana makaamalla vello kaikki paska ajatukset päässä. Ihmiselle on luotu auttaa itse itseään jos se vaan haluaa. Terapia antaa vain työkaluja jos itsellä ei ole mitään älykkyyttä käsitellä asioita ja jumalattoman kallista sekä turhaakin se on jos ei itse kykene ongelmiaan ratkomaan. Kaikilla ihmisillä on jotain ongelmia eri muodoissa vain. Kaikilla on jokin vamma tai useampiakin ja ja toisilla se näkyy vain ulospäin ja toisilla ei. Osa osaa piilottaa sen niin että näyttää normaalilta päälleppäin. Pahimpia ovat täydelliseksi itsensä kuvittelevat ihmiset. Minä en kestä niitä kovinkaan pitkään kun jo kyllästyn siihen näytelmään. 

Ihminen on luotu nuorena liikkumaan ja tekemään fyysistä työtä eikä istumaan ja makaamaan. Vanhana sitten voi jo huilata mutta järkyttävää että jo nuorena huilataan ja tarvitaan kaiken maailman terapiaa ja pillereitä kun ei ole mitään tekemistä eikä työnteko kiinnosta. Kun ei ole mitään rasittavaa työtä niin ei mikään ihme jos ei nuku ja elää kuin vanhus nukkumalla päivisin ja koko elämän rytmi sekaisin. 

Kun ennen tehtiin fyysistä työtä niin kukaan ei tarvinnut mitään terapeutteja ja kroppa oli saanut liikuntaa niin että yöt nukkui kuin tukki. Ei ollut aikaa alkaa päässään vatvoa mitään menneisyyttään ja paskaa sukuaan minkä jatke oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on surua, surra. Jos on vihaa tai katkeruutta, antaa anteeksi.

Pahasti traumatisoituneen ihmisen ei kannata mitään anteeksiantoja harkita. Se ei poista traumoja, ei helpota elämää (kuten väärintekijät haluavat uskotella). Turha anteeksiantaminen mitätöi sen, että saa olla aiheellisesti loukkaantunut. Itse kiehun vihassa. Aiheellisessa.

Anteeksiantamisen merkitys oman henkisen hyvinvoinnin edistämiseen perustuu siihen, että pystyy jättämään taakseen kokemansa vääryydet ja kaltoinkohtelut omaa mieltänsä kalvamasta.

Se että antaa anteeksi ei tarkoita että se pitäisi sanoa ääneen sille joka on sinua kaltoinkohdellut. Riittää että rauhan tekee mielessään. Tämä ei myöskään tarkoita että huonoa kohtelua tai jopa rikollista toimintaa hyväksyisi.

Tarkoitus on saada itsensä vapaaksi katkeruudesta ja vihasta, niin että se ei myrkyttäisi kärsijän omaa mieltä ja heikentäisi hänen henkistä hyvinvointiaan.

Itsellänikin olisi hyvä syy olla vihainen ja katkera monesta asiasta, varsinkin erittäin järkyttävästä ja traumaattisesta lapsuudesta. Jouduin kokemaan henkistä ja fyysistä kaltoinkohtelua, seksuaalista hyväksikäyttöä, nöyryyttämistä jne. Vanhempani olivat alkoholisteja ja henkisesti erittäin sairaita ihmisiä. Lopulta tulin huostaanotetuksi ja se toi mukanaan omat traumansa.

En halua hautoa vihaa ja katkeruutta, tai miettiä elämän epäreiluutta ja miksi itselleni sattui näin huonot kortit. Tämä olisi sama kuin joisin myrkkyä.

Ansaitsen olla onnellinen, en anna menneisyyteni pilata nykyhetkeäni tai tulevaisuuttani. Sen takia olen antanut mielessäni anteeksi niille jotka minua ovat kaltoinkohdelleet. Tein sen oman mielenrauhani vuoksi.