Keksitään kauheimpia yo-lahjoja! Minä aloitan: astiat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkulapio. Lapseni sai sellaisen, ja tätä on kyllä naurettu, kun siihen aikaan telkkarissa oli aiheesta mainoskin.

Tämä lahjan saaja ei ottanut kakkulapiotaan mukaan muuttaessaan omilleen. Ei kuulemma tarvitse sellaista 😂

Mä voisin kuvitella, että oma lapseni ottaisi mukaan kakkulapion muuttaessaan omilleen. Hän kun tykkää leipoa ja voisi varmasti omassa kodissankin tarjota kakkua.

Minä käytin ensimmäisessä opiskelijakodissani kakkulapiota ihan yleisenä lastana, jolla nostelin mm. uunikasviksia pelliltä jne. 

Mun tyttären ensimmäisessä omassa asunnossa ei ole edes uunia. Keittokomero muutenkin niin pieni, että vai pari mukia, lautasta jne. Ei sinne mitään astiasarjoja mahdu

Tämähän on valinta kysymys. Tyttären ensimmäinen oma asunto on TYSsillä 36 neliön tupakeittiöllinen yksiö. Kaappitilaa on runsaasti yhden hengen tarpeeseen nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkulapio. Lapseni sai sellaisen, ja tätä on kyllä naurettu, kun siihen aikaan telkkarissa oli aiheesta mainoskin.

Tämä lahjan saaja ei ottanut kakkulapiotaan mukaan muuttaessaan omilleen. Ei kuulemma tarvitse sellaista 😂

Mä voisin kuvitella, että oma lapseni ottaisi mukaan kakkulapion muuttaessaan omilleen. Hän kun tykkää leipoa ja voisi varmasti omassa kodissankin tarjota kakkua.

Minä käytin ensimmäisessä opiskelijakodissani kakkulapiota ihan yleisenä lastana, jolla nostelin mm. uunikasviksia pelliltä jne. 

Mun tyttären ensimmäisessä omassa asunnossa ei ole edes uunia. Keittokomero muutenkin niin pieni, että vai pari mukia, lautasta jne. Ei sinne mitään astiasarjoja mahdu

No ei tyttäresi lopun ikäänsä tuossa opiskelu kämppässään asu, joka on noin huonosti varusteltu.

Eihän siinä voi edes ruokaa laittaa.

Tavallisesti myös opiselekijat etsivät aina parempaa asuntoa, kun ovat ensin päässeet sisään opiskeluihin ja tutustunueet opiskelupaikkakuntaan.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkulapio. Lapseni sai sellaisen, ja tätä on kyllä naurettu, kun siihen aikaan telkkarissa oli aiheesta mainoskin.

Tämä lahjan saaja ei ottanut kakkulapiotaan mukaan muuttaessaan omilleen. Ei kuulemma tarvitse sellaista 😂

Miksi? Kyllä useimmissa kodeissa on kakkulapio ja se juuri sellainen esine, jonka ulkonäöllä ei ole suurta merkitystä, kun ei ole koko ajan esillä. 

Sain äidiltäni joskus hopeisen kakkulapion nimikirjaimilla ja se on yksi mieleisemmistä lahjoista. Tulee olemaan käytössä vähintään minun elinikäni ajan. 

Mulla on neljä hopeista kakkulapiota - kaikki eri sarjaa. Juurikin yo-lahjaksi saatuja, eikä ole käyttöä.

Meille on tulossa juuri rippijuhlat. Tarvitsisin 4 kakkulapiota, mutta on vain kaksi 🤔

Muistakaa tämäkin, että voileipäkakku tarvitsee omanlaisensa kakkulapion.

Sahalaitainen terävä lapio pitää olla.

Just mitä keskustelua taas. Ihanko joku astiasto on välttämätön ja lahjaksi sopiva? Entäs jotain desingia, kuka kaipaa? Kakkulapio? Niitäkö sitten raahataan asunnosta toiseen muutettaessa. Entä joku mariskooli.. Kuinka paljon tavaraa ihminen tarvitsee ympärilleen? Kylmä käteinen on varmasti paras lahja, voi käyttää mihin parhaakseen katsoo.

Vierailija kirjoitti:

Just mitä keskustelua taas. Ihanko joku astiasto on välttämätön ja lahjaksi sopiva? Entäs jotain desingia, kuka kaipaa? Kakkulapio? Niitäkö sitten raahataan asunnosta toiseen muutettaessa. Entä joku mariskooli.. Kuinka paljon tavaraa ihminen tarvitsee ympärilleen? Kylmä käteinen on varmasti paras lahja, voi käyttää mihin parhaakseen katsoo.

Joo,keräsin itsekin joskus mariskooleja. Nykyisin minusta tuntuu, että kaikilla on niitä samoja nurkat täynnä jossain hyllyssä pölyttymässä... Myin pois ja olen onnellisempi. Vähemmällä pärjää

Usein jotkut ajattelee "en varmana anna rahaa, sehän ostaa sillä jotain turhaa" onko joku keräilyastia välttämättä sen parempi, kuin jokin mitä nuori ostaa tarpeeseen sillä hetkellä kun rahaa tarvii. Näin juuri, sen sun hienon astiaston voi myydä ja saada sitä kylmää käteistä. Sitten ihmetellään kun se siskon poika on hävittänyt ne teidän ostamat hienot astiastot...

Sain itse yo-lahjaksi jotain kahviastiastosarjaa. Meni 10 vuotta, ennenkuin oli oma perhe ja niille käyttöä. Astioita oli kuitenkin liian vähän juhlia varten, mutta valmistus oli jo lopetettu. Kirpparilta olisi ehkä saanut täydennystä, mutta makukin oli muuttunut, joten hankin uudet.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ongelmaa siinä, että sain lahjaksi astioita. Parempi vaan, että kummitädit yms. ostivat ne kuin että itse olisi pitänyt ostaa kaikki kesätyörahoilla. Kun muutin omilleni ainut astia, joka puuttui oli paistinpannu. Isosta suvusta oli kerrankin hyötyä :)

Ensimmäiseen kotiin muuttaessaan ei nyt paljon edes astioita tarvitse. Pari lautasta ja kuppia jne. Ne saa kirpparilta ihan muutamalla eurolla.

Täällä neuvotaan kysymään perheeltä, mikä olisi juhlan sankarille mieleen, mutta miksette kysy suoraan häneltä? Vanhemmilla saattaa olla ihan erilainen käsitys siitä, mitä nuori tarvitsee.

Itse olen saanut 90-luvulla rippi- ja yo-lahjaksi kummitädiltä hopealusikoita ja kakkulapion. En raaski käyttää, mutta arvostan suunnattomasti. Ehkä jonain päivänä teetän jostakin lusikasta korun.

Omat kummilapset arvostavat ja ovat pyytäneet astioita ja muita omilleen muuttavan nuoren tavaraa, joten hankin heidän toiveidensa mukaan sellaista.

Krääsä. Asiat, joille ei ole käyttöä. Esim. kirpparilta hankittu ruma pihatonttu tai joku enkelihahmo...

Vierailija kirjoitti:

Just mitä keskustelua taas. Ihanko joku astiasto on välttämätön ja lahjaksi sopiva? Entäs jotain desingia, kuka kaipaa? Kakkulapio? Niitäkö sitten raahataan asunnosta toiseen muutettaessa. Entä joku mariskooli.. Kuinka paljon tavaraa ihminen tarvitsee ympärilleen? Kylmä käteinen on varmasti paras lahja, voi käyttää mihin parhaakseen katsoo.

Onko se niin vaikeaa kysellä niitä toiveita? Toki raha on helppo lahja, ei tarvitse nähdä vaivaa sopivan lahjan hankkimiseksi

Vierailija kirjoitti:

Pentikin sellofaanin pakattu imelä sisustuskrääsä.

Tama. Mina ja veljeni saimme sukulaisilta rippi-,yo-, ja valmistujaislahjaksi naita setteja joissa oli joku kynttilakippo, kaksi viinilasia tai yksi muki sellofaanissa yhdessa serviettien ja kynttilan kanssa. Veli taisi saada jopa jonkin saunasetin joskus, vaikkei asunnossaan edes ollut saunaa.

Tuotteet olivat jotain aivan satunnaista tuotesarjaa.  Kynttilakippoja ei montaa tarvitse, ja haluan mieluummin omistaa 6kpl samanlaisia viinilaseja joista saa tarvittaessa kauniin illalliskattauksen kuin sekalaisen kokoelman naita lahjapakkauksissa tulleita. Vietiin niita sitten kierratyskeskukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä neuvotaan kysymään perheeltä, mikä olisi juhlan sankarille mieleen, mutta miksette kysy suoraan häneltä? Vanhemmilla saattaa olla ihan erilainen käsitys siitä, mitä nuori tarvitsee.

Itse olen saanut 90-luvulla rippi- ja yo-lahjaksi kummitädiltä hopealusikoita ja kakkulapion. En raaski käyttää, mutta arvostan suunnattomasti. Ehkä jonain päivänä teetän jostakin lusikasta korun.

Omat kummilapset arvostavat ja ovat pyytäneet astioita ja muita omilleen muuttavan nuoren tavaraa, joten hankin heidän toiveidensa mukaan sellaista.

Harvemmin vanhemmat sukulaiset tai vanhempien tuttavat ovat paljoakaan suoraan yhteydessä nuoreen. Toisaalta säilyy edes pieni yllätysmomentti sen lahjan suhteen.

Hyödyttömimpiä ovat olleet hopeiset aterimet. Ne ovat edelleen vanhempieni luona, eivätkä ne ole kulkenutuneet yhteenkään omaan kotiini, vaikka olen jo reilusti yli kolmekymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä neuvotaan kysymään perheeltä, mikä olisi juhlan sankarille mieleen, mutta miksette kysy suoraan häneltä? Vanhemmilla saattaa olla ihan erilainen käsitys siitä, mitä nuori tarvitsee.

Itse olen saanut 90-luvulla rippi- ja yo-lahjaksi kummitädiltä hopealusikoita ja kakkulapion. En raaski käyttää, mutta arvostan suunnattomasti. Ehkä jonain päivänä teetän jostakin lusikasta korun.

Omat kummilapset arvostavat ja ovat pyytäneet astioita ja muita omilleen muuttavan nuoren tavaraa, joten hankin heidän toiveidensa mukaan sellaista.

Harvemmin vanhemmat sukulaiset tai vanhempien tuttavat ovat paljoakaan suoraan yhteydessä nuoreen. Toisaalta säilyy edes pieni yllätysmomentti sen lahjan suhteen.

No uskoisin, että se nuori osaisi myös kommunikoida vanhemmilleen omista toiveistaan, joita voidaan sitten välittää sukulaisille. En panisi ollenkaan pahakseni samantyyppisiä lahjalistoja kuin häissä.

Rahalahja tarkoittaa: Minä hyväosainen annan almun sinulle, säälittävälle köyhälle.

Vierailija kirjoitti:

Just mitä keskustelua taas. Ihanko joku astiasto on välttämätön ja lahjaksi sopiva? Entäs jotain desingia, kuka kaipaa? Kakkulapio? Niitäkö sitten raahataan asunnosta toiseen muutettaessa. Entä joku mariskooli.. Kuinka paljon tavaraa ihminen tarvitsee ympärilleen? Kylmä käteinen on varmasti paras lahja, voi käyttää mihin parhaakseen katsoo.

Toiset tarvitsee enemmän esineitä kuin toiset. Tavallisessa suomalaisessa perheasunnossa on 50000 esinettä. Tokihan elämäntapa ja harrastukset tähän vaikuttaa. Jollain ne keittiövälineet ja astiat on tarpeen kun laittaa paljon ruokaa ja leipoo itse sekä kestitsee kavereita. Joku voi syödä ,juoda ja muuten elää niin, että käy kotonaan vain nukkumassa. Meillä on paja täynnä työkalutja, joista en ikinä tarvitse yhtäkään ja keittiöhärpäkkeitä joita mies ei tarvitse koskaan. Niin sitä ihmiset ollaan erilaisia ja on erilaisia elämäntapoja ja tilanteita.

Korut ovat edelleen myös hyviä lahjoja, kunhan tietää mitä saaja haluaa. Siskontyttöni toivoi mummultaan tiettyä korua yo-lahjaksi ja käyttää sitä edelleen päivittäin, vaikka yo-juhlista on jo 20v aikaa.

Mulla on vieläkin käytössä yo-lahjaksi saamiani astioita. Olivat neutraaleja joten kelpasi hyvin.

Astiat on yleensä hyviä lahjoja nuorelle. Itse sain tosin hyvin persoonallisen setin sukulaisen vanhoja astioita, joista halusi eroon. Ei siis mikään perinnekalleus kyseessä, vaan jotain halpiskamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just mitä keskustelua taas. Ihanko joku astiasto on välttämätön ja lahjaksi sopiva? Entäs jotain desingia, kuka kaipaa? Kakkulapio? Niitäkö sitten raahataan asunnosta toiseen muutettaessa. Entä joku mariskooli.. Kuinka paljon tavaraa ihminen tarvitsee ympärilleen? Kylmä käteinen on varmasti paras lahja, voi käyttää mihin parhaakseen katsoo.

Onko se niin vaikeaa kysellä niitä toiveita? Toki raha on helppo lahja, ei tarvitse nähdä vaivaa sopivan lahjan hankkimiseksi

Vaivan määräkö lahjan osuvuuden takaa? Jollain voi olla tavoitteena joku rahallisesti kalliimpi hankinta, johon jokainen lisä on tervetullut. Kaikilla ei ole vanhempia, jotka kustantavat kaiken. Eikä kaikki tosiaankaan arvosta tavarapaljoutta. Mitä sun on vaikea siellä omassa kuplassasi ymmärtää?