Lue keskustelun säännöt.
Keksitään kauheimpia yo-lahjoja! Minä aloitan: astiat
25.05.2022 |
Astiat pitää saada valita itse. Ne ovat liian henkilökohtainen lahja.
Taulu on samaa sarjaa.
Muita?
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä kauhein, mutta ehdottomasti hyödyttömin oli sokeripihdit. En silloin edes tiennyt, mihin niitä käytetään :D Eikä ole ollut mitään käyttöä sen jälkeenkään, kun sain tietää käyttötarkoituksen.
No mulla on kolmet sokeripihdit ja lisääkin voisin hankkia. ihan ottimina juhlissa mm. Marengeille, kekseille jne... En näe turhana
Okei. Meillä juhlissa keksit otetaan ihan käsillä. Toki ymmärrän, jos järjestää hienoja juhlia niin voi olla tarvetta erillisille keksiottimille.
Juu meillä ihan hygienian takia käytetään ottimia. Olen huomannut, että harva peseee käsiään saati käytä käsidesiä vaikka sitä tarjolla. Kerran joku lapsi kaiveli nenää ja oli menossa paljain sormin ottamaan karkkia ja keksiä. Hyi
No se on toki eri asia, jos suku on metsäläisiä, joilla edes alkeet hygieniasta eivät ole hallussa. Meillä ihmiset osaavat pestä kätensä eivätkä lääpi kaikkia keksejä, vaan koskevat vain siihen, jonka ottavat. käsidesiä ei tarvita kuin sairaalassa.
Käytkö muutenkin noutopöydässä paljain käsin?
Ravintolan buffetissa olis aika kamalaa jos ihmiset kähmis siellä paljain käsin. Hyi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ylioppilas ei tarvitse kirjakaupan lahjakorttia, niin ilmeisesti hän ei aio opiskella mitään jatkossa? Sieltä saa kaikkea muutakin... [/quote]
Kukaan poika ei lue mitään. Ei poikia kiinnosta.[/quote]
Nyt ei puhuta teini- ikäisistä ja jos on käynyt lukion, no niin...
Ja edelleen;
Kirjakaupoista saa nykyään paljon muutakin kuin kirjoja.
Kahviastiastot, maljakot, hopeaesineet ja koriste-esineet. Harvemmin nuoret niitä tarvitsee, ellei ole toivonut. Myös leikkokukkien paljous, ne voi korvata jollain hyödyllisellä.
Vierailija kirjoitti:
Raha! Kauhean persoonatonta!
Eikä ole. Turhilla kupeilla ja kirjoilla saati koruilla ei tee mitään. Ainakin raha mahdollistaa sen että lahjan saaja voi itse valita mieleisensä tuotteet vaikka astiaston.
Tänä päivänä varmaam jokainen nuori arvostaa aineetonta lahjaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhein lahja: Asuminen Suomessa, maailman kallein maa kun katsotaan maksuja/hintoja/veroja... toivoton tulevaisuus... eliitti rahastaa kaiken...
Varmaankin lahjan saajalta itseltään on hyvä varmistaa, mitä voisi tarvita.
Sukulaispoika ilmoitti tarvitsevansa pizzaleikkurin ja juustohöylän uuteen kotiin niin esim ihan tälläsiä perus juttuja hankittiin
Kakkulapiolle varmaan nauraakin mammanpoika joka asuu nurkissa vielä pitkään
Jollekin astiat ovat turhia , toisille ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kakkulapio. Lapseni sai sellaisen, ja tätä on kyllä naurettu, kun siihen aikaan telkkarissa oli aiheesta mainoskin.
Tämä lahjan saaja ei ottanut kakkulapiotaan mukaan muuttaessaan omilleen. Ei kuulemma tarvitse sellaista 😂
Hopeinen kakkulapio, nätti perinteinen lahja, jäi vanhempien kotiin rasiassaan. Sitä kakkulapiota ei ole käytetty vielä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Kahviastiastot, maljakot, hopeaesineet ja koriste-esineet. Harvemmin nuoret niitä tarvitsee, ellei ole toivonut. Myös leikkokukkien paljous, ne voi korvata jollain hyödyllisellä.
Minusta leikkokukat ovat ihania. Niistä tulee hyvä mieli.
Miksi kaiken pitäisi olla "hyödyllistä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikean halvimman aterinsarjan (n. 6 euroa) arvosteluissa joku kehui ostaneensa ko. sarjan yo-lahjaksi nuorelle...
Astiat ovat hyvä, jos on kysytty lahjansaajan omaa makua. Juon juuri aamukahvia kupista, jota sarjaa sain aikanaan ylioppilaslahjaksi melkein 3 vuosikymmentä sitten.
Jos olisin saanut jotain sekalaisia sukulaisten valitsemia astioita, olisi niillä varmasti mennyt kivasti opiskeluaika, mutta sitten vaihtuneet mieluisampiin.
Nyt itse toivottu sarja oli pitkäaikainen lahja ja muistuttaa minua yhä juhlistani ja sukulaisistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ei ole mainittu vielä mitään turhaa esinettä. Kaikki olen saanut yo-lahjaksi ja kaikista iloinen. Jalallinen kakkutarjotin ja kummilusikat odottavat vielä kaapissa myöhempiä aikoja, muuten kaikki astiat yms. keittiötarvikkeet käytössä tai sisustusesineet esillä. Jos en ole jostain tykännyt tai maku muuttunut, olen myynyt pois. Minulla oli esimerkiksi teema-astioita kahta eri väriä, toinen väri oli jo poistunut valikoimasta, joten myin ne hyvällä voitolla eteenpäin. En säilytä mitään turhaa, sitten vain myyntiin, mutta hyvin onnellinen olen ollut jokaisesta yo-lahjasta jonka olen saanut. En yhtään turhaa, kun ne kaikki ovat olleet arvokkaita/"merkki"tuotetta joilla on myös hyvä jälleenmyyntiarvo.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään kaikista saamistani lahjoista aikaan pitänyt, mutta näin jälkikäteen ne lahjat joita en toivonut ovat olleet niitä jotka ovat olleet kovimmassa käytössä ja jotka muistuttavat minua yhä tapahtuneesta paremmin kuin ne aikapäivää sitten turhuuksiin käytetyt lahjakortit ja rahat.
Minä taas käytin yo-lahjaksi saadut rahat Interrailiin, ja siitä reissusta jäi niin hyvät muistot, että muistelen edelleen lämmöllä niitä henkilöitä, jotka tämän matkan mahdollistivat. Ei sen lahjan ole siis pakko olla joku kattila tai kakkulapio, jotta lahjan saaja muistelisi antajaa vielä myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taulu! Mä sain yo-lahjaksi sekä jonkun etäisen sukulaisen maalaaman taulun.
Se ei ole yhtään mun tyyliäni, mutta ei kehdannut heittää poiskaan. Yksi opiskelija-asunto sattui olemaan väritykseltään siihen soveltuvaa, joten silloin se oli seinällä reilun vuoden.
10 vuotta mukana pyörittyään se päätyi yhden muutos yhteydessä väliaikaisesti jemmaan mun vanhemmilleni. Nyt se on roikkunut siellä vaatehuoneen seinällä oven takana toiset 10 vuotta. (Kai se on vielä siellä? En ole muistanut katsoa.) Jokohan kehtaisi heittää pois?
Tarvitseeko täällä joku vaaleasävyistä kukkataulua?
Vierailija kirjoitti:
Taulu! Mä sain yo-lahjaksi sekä jonkun etäisen sukulaisen maalaaman taulun.
Se ei ole yhtään mun tyyliäni, mutta ei kehdannut heittää poiskaan. Yksi opiskelija-asunto sattui olemaan väritykseltään siihen soveltuvaa, joten silloin se oli seinällä reilun vuoden.
10 vuotta mukana pyörittyään se päätyi yhden muutos yhteydessä väliaikaisesti jemmaan mun vanhemmilleni. Nyt se on roikkunut siellä vaatehuoneen seinällä oven takana toiset 10 vuotta. (Kai se on vielä siellä? En ole muistanut katsoa.) Jokohan kehtaisi heittää pois?
Tarvitseeko täällä joku vaaleasävyistä kukkataulua?
Tämä. Minäkin sain taulun yo-lahjaksi. Ei ole koskaan ollut seinällä. Nojaa tällä hetkellä sohvan suojissa seinään lattialla. Se on kiertänyt monta muuttoa. Kirjoitin melkein 30 vuotta sitten!
Eli todellakin, lahjat voivat ollla ongelmajätettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taulu! M9ä sain yo-lahjaksi sekä jonkun etäisen sukulaisen maalaaman taulun.
Se ei ole yhtään mun tyyliäni, mutta ei kehdannut heittää poiskaan. Yksi opiskelija-asunto sattui olemaan väritykseltään siihen soveltuvaa, joten silloin se oli seinällä reilun vuoden.
10 vuotta mukana pyörittyään se päätyi yhden muutos yhteydessä väliaikaisesti jemmaan mun vanhemmilleni. Nyt se on roikkunut siellä vaatehuoneen seinällä oven takana toiset 10 vuotta. (Kai se on vielä siellä? En ole muistanut katsoa.) Jokohan kehtaisi heittää pois?
Tarvitseeko täällä joku vaaleasävyistä kukkataulua?
Tämä. Minäkin sain taulun yo-lahjaksi. Ei ole koskaan ollut seinällä. Nojaa tällä hetkellä sohvan suojissa seinään lattialla. Se on kiertänyt monta muuttoa. Kirjoitin melkein 30 vuotta sitten!
Eli todellakin, lahjat voivat ollla ongelmajätettä.
Pitäisi järjestää taidenäyttely yo-lahjoista, joita ihmiset ovat kantaneet vuosikymmeniä mukanaan, mutta eivät koskaan tarvinneet.
Kaikki tavarat, joissa on yo-lakki tai muuta teemaan kuuluvaa. Yo-muki, yo-villasukat...
Mikä tahansa, mitä lahjan antaja on valinnut oman maun mukaan, niin jää ylioppilaalle muisto Martta-tädistä.
Värssykirjat. Kaveri sai yo-lahjaksi kaksi käytöksen kultaista kirjaa. Kärräsi kirpparille. En myöskään veisi Raamattua.
Mä oon 44 ja edelleen on käytössä pari korua ja yo-lahjaksi saatu Teema-astiasto ja Savonia-aterimet. Noita olen täydentänyt perheen kasvaessa.
Vierailija kirjoitti:
Taulu! Mä sain yo-lahjaksi sekä jonkun etäisen sukulaisen maalaaman taulun.
Se ei ole yhtään mun tyyliäni, mutta ei kehdannut heittää poiskaan. Yksi opiskelija-asunto sattui olemaan väritykseltään siihen soveltuvaa, joten silloin se oli seinällä reilun vuoden.
10 vuotta mukana pyörittyään se päätyi yhden muutos yhteydessä väliaikaisesti jemmaan mun vanhemmilleni. Nyt se on roikkunut siellä vaatehuoneen seinällä oven takana toiset 10 vuotta. (Kai se on vielä siellä? En ole muistanut katsoa.) Jokohan kehtaisi heittää pois?
Tarvitseeko täällä joku vaaleasävyistä kukkataulua?
Kaveri sai sukulaiseltaan kellon, jonka taustan tämä sukulainen oli omin pikku kätösin maalannut kaikilla pastelliväreillä. Oli vielä sellainen sukulainen, jonka kanssa on tekemisissä, eli pakko pitää esillä.
Mä oon joskus ehdottanut pientä onnettomuutta, kun posliinia.on se kellon tausta.
Ihmisillä on nykyään liikaa kaikkea. Ennen oli käytössä sanonta "Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista." Kaikki mitä lahjaksi tuli, otettiin kiitollisuudella vastaan.
Meidän tosi pienen maalaiskylän kylätoimikunta keräsi aina kolehdin vastavalmistuneille. Tyyliin muutama kymmenen euroa. Kaikki muut minua ennen ja jälkeeni saivat rahaa, minulle annettiin hemmetin ruma lusikka-haarukka-veitsisetti. En tiedä miksi, olin kuitenkin hiljainen, rauhallinen ja syrjäänvetäytyvä enkä aiheuttamassa pahennusta naapureiden keskuudessa.
Samoin sain kahviastiaston, joka on ollut yksi elämäni huonoimmista lahjoista, mutta maaseudulla toki ihan ymmärrettävä perinne. Siellä, kun kaikki menevät naimisiin siinä vähän päälle 20-vuotiaina, perustavat perään perheen ja sitten on kihlajaisia, häitä, ristiäisiä, lasten synttäreitä, sukulaisten keskittämisiä jne. Itse olen 40v. vela ikisinkku erakko :D Riittää, kun on tasan yksi ylimääräinen muki mahdolliselle vierailijalle.