Keksitään kauheimpia yo-lahjoja! Minä aloitan: astiat

TV-lupa. Erityisesti nykyään, kun sitä ei edes tarvitse.

Tämä lahjakeskustelu pyörii ympäri vuoden, oli joulu, synttärit, valmistujaiset tai häät tiedossa. Aina on paha mieli jollain, koko saajalla tai antajalla.

LOPETETAAN KAIKKI LAHJOJEN ANTAMINEN.

Kahdeksan sivua viestejä, joista suurin osa on astioista kinaamista.

Vastaan aloitukseen: koriste-esineet, joista antaja tykkää enemmän kuin saaja. Jokin kullanvärinen kupukello :D 

Vierailija kirjoitti:

Korut ovat edelleen myös hyviä lahjoja, kunhan tietää mitä saaja haluaa. Siskontyttöni toivoi mummultaan tiettyä korua yo-lahjaksi ja käyttää sitä edelleen päivittäin, vaikka yo-juhlista on jo 20v aikaa.

Edelleen nuorison mielestä vai keski-ikäisillä, siskontyttösi ikäisillä?

Astiat on ihan hyvä lahja, mutta pitää tosiaan kysyä ensin, että mitä nuori haluaa eikä vain itse ostaa jotakin.

Minä sain uskovaisilta sukulaisilta Raamatun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään kaikista saamistani lahjoista aikaan pitänyt, mutta näin jälkikäteen ne lahjat joita en toivonut ovat olleet niitä jotka ovat olleet kovimmassa käytössä ja jotka muistuttavat minua yhä tapahtuneesta paremmin kuin ne aikapäivää sitten turhuuksiin käytetyt lahjakortit ja rahat.

Kieltämättä olis kiinnostava tietää onko kukaan ostanut mitään pysyvää muistoa rippi- tai yo-lahjarahoilla? Tai muistaako edes mihin ne on käyttänyt? Nopealla gallupilla työpaikan kahvihuoneessa kukaan ei keksinyt mitään, epäiltiin että kurkusta alas olisivat menneet.

Miksi rahalla pitäisi ostaa joku pysyvä muisto(esine)?

Kaikki korut ja koriste-esineet, mitkä on valittu antajan eikä saajan maun mukaisiksi. Astiat on periaatteessa hyvä, mutta niidenkin kanssa pitää kysyä saajalta tai tämän vanhemmilta, mille on tarvetta.

Hengellisiä sananparsia sisältävä pikkuruinen kirja.

Vierailija kirjoitti:

Rahalahja tarkoittaa: Minä 7hyväosainen annan almun sinulle, säälittävälle köyhälle.

Joku toinen hyväosainen saattaa antaa kaappiensa kätköistä jonkun turhan tavaran, minkä tuli hankkineeksi, kun kerran oli millä hankkia.

Meillä molemmat lapset ovat toivoneet astioita ylioppilaslahjaksi. Samoin liinavaatteita. Ja aterimia ja muita keittiövälineitä.

Ja tytär osti ylioppilasrahoillaan ompelukoneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korut ovat edelleen myös hyviä lahjoja, kunhan tietää mitä saaja haluaa. Siskontyttöni toivoi mummultaan tiettyä korua yo-lahjaksi ja käyttää sitä edelleen päivittäin, vaikka yo-juhlista on jo 20v aikaa.

Edelleen nuorison mielestä vai keski-ikäisillä, siskontyttösi ikäisillä?

Epäiletkö, ettei nuoriso käytö nykyään koruja? Kyllä ainakin meidän suvussa korut kelpaavat edelleen ja niitä käytetään.

Vierailija kirjoitti:

Sain itse yo-lahjaksi jotain kahviastiastosarjaa. Meni 10 vuotta, ennenkuin oli oma perhe ja niille käyttöä. Astioita oli kuitenkin liian vähän juhlia varten, mutta valmistus oli jo lopetettu. Kirpparilta olisi ehkä saanut täydennystä, mutta makukin oli muuttunut, joten hankin uudet.

Kivan syyllistävä viesti (lahjan antajan olisi pitänyt ostaa enemmän ko. astioita, jotta niistä olisi ollut hyötyä, vaikket loppupeleissä edes pitänyt niistä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just mitä keskustelua taas. Ihanko joku astiasto on välttämätön ja lahjaksi sopiva? Entäs jotain desingia, kuka kaipaa? Kakkulapio? Niitäkö sitten raahataan asunnosta toiseen muutettaessa. Entä joku mariskooli.. Kuinka paljon tavaraa ihminen tarvitsee ympärilleen? Kylmä käteinen on varmasti paras lahja, voi käyttää mihin parhaakseen katsoo.

Joo,keräsin itsekin joskus mariskooleja. Nykyisin minusta tuntuu, että kaikilla on niitä samoja nurkat täynnä jossain hyllyssä pölyttymässä... Myin pois ja olen onnellisempi. Vähemmällä pärjää

Usein jotkut ajattelee "en varmana anna rahaa, sehän ostaa sillä jotain turhaa" onko joku keräilyastia välttämättä sen parempi, kuin jokin mitä nuori ostaa tarpeeseen sillä hetkellä kun rahaa tarvii. Näin juuri, sen sun hienon astiaston voi myydä ja saada sitä kylmää käteistä. Sitten ihmetellään kun se siskon poika on hävittänyt ne teidän ostamat hienot astiastot...

Rahalla saa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä kauhein, mutta ehdottomasti hyödyttömin oli sokeripihdit. En silloin edes tiennyt, mihin niitä käytetään :D Eikä ole ollut mitään käyttöä sen jälkeenkään, kun sain tietää käyttötarkoituksen. 

No mulla on kolmet sokeripihdit ja lisääkin voisin hankkia. ihan ottimina juhlissa mm. Marengeille, kekseille jne... En näe turhana

Okei. Meillä juhlissa keksit otetaan ihan käsillä. Toki ymmärrän, jos järjestää hienoja juhlia niin voi olla tarvetta erillisille keksiottimille. 

Juu meillä ihan hygienian takia käytetään ottimia. Olen huomannut, että harva peseee käsiään saati käytä käsidesiä vaikka sitä tarjolla. Kerran joku lapsi kaiveli nenää ja oli menossa paljain sormin ottamaan karkkia ja keksiä. Hyi

No se on toki eri asia, jos suku on metsäläisiä, joilla edes alkeet hygieniasta eivät ole hallussa. Meillä ihmiset osaavat pestä kätensä eivätkä lääpi kaikkia keksejä, vaan koskevat vain siihen, jonka ottavat. käsidesiä ei tarvita kuin sairaalassa. 

Käytkö muutenkin noutopöydässä paljain käsin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä henkilökohtaista on esim. kattilassa?

Mitä henkilökohtaista on missään? Kattila on ikioma astia jossa laitat itse ruokaa itsellesi koska osaat huolehtia itsestäsi. Käytät ja tarvitset sitä, se ei pölyynny seinällä tai hyllyssä.

Ne myös maksavat aika rutosti jos ovat laadukkaita.

Meillä ainakin kattilassa laitetaan ruokaa koko perheelle. Ei ole jokaisella ikiomaa kattilaa, jossa laittaa ruokaa vain itselle. Siinä samaisessa kattilassa tehdään ruuat myös vieraille. Ei siis ole millään tasolla henkilökohtainen esine. Henkilökohtainen esine on jotain muuta kuin tusinatavara, jonka voi ostaa mistä tahansa marketista. Hinta ei tee tuotteesta henkilökohtaista.

t. eri

Mitä nesti nuori muuttaa omilleen opiskelemaan ylioppilaaksi tulin jälkeen ja omaan kotiinsa tarvitsee kattiloita ja muita keittiötarvikkeita. Itse olen pikkuhiljaa kerryttänyt kaikille lapsille synttäri, joulu ym lahjoina juuri laadukkaat kattilat, astiastot ym. Nyt tytär toivoi suurempaa 5 l kattilaa.

En ymmärrä yhtään, mitä kirjoitat. Mutta jos kuvittelit, että kattilan ostaminen lahjaksi on minusta huono idea, erehdyit. Minä kommentoin vain ja ainoastaan sitä, onko kattila henkilökohtainen esine vai ei. Minusta ei. 

Miksi lahjan pitäisi olla henkilökohtainen, ja miksei kattila olisi sellainen?

Suurin osa lahjoista, myös uniikkia tyyliä tavoittelevat, ovat massatavaraa.

Kotia perustavalle tai ravitsemisalalla toimivalle kattila voi olla hyvinkin henkilökohtainen lahja, kas kun niitä on erilaisia, myös kalliita ammattilaisille tarkoitettuja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sellainen kaapin päälle tai komeroon laitettava vain katseltava esineistö on nounou, siihen menee myös kukkavaasit. Niitä vain kantaa sitten opiskellessa ja vuosia sen jälkeenkin mukana joka pikkumuutossa huonolla säkällä. Koristeita tarttee sitten, kun on joku asunto, jota kutsuu kodiksi eikä kämpäksi ja siihen voi monella mennä 10 vuotta ennen kuin sellainen kirjoitusten jälkeen on asuntona. Ainakin useimmilla.

Tuossa tilanteessa jemmaisin yhden vaasin itselleni ja loput vanhemmille odottamaan käyttöä. Omaa tai muiden.

Vierailija kirjoitti:

Astiat ovat ihan hyvä lahja, mutta en lähtisi ostamaan mitä tahansa vaan kysyisin etukäteen millaisia astioita ylioppilas tarvitsisi vai tarvitseeko mitään. Itse sain aikoinaan jonkun verran astioita ja kaikki keskenään erilaisia, joten minulla oli sitten tyyliin 2 mukia sarjasta x,  3 sarjasta y ja 4 sarjasta z. Eipä se nyt niin vakavaa ollut, mutta toki olisi ollut kivempi, jos kaikki olisivat olleet samaa.

Eikö ole tärkeämpää, että on lautanen jolta voi syödä ensimmäiset itsenäiset vuodet? Kun muuttaa ja astiat hajoavat tai katoavat, ei harmita.

Kalliimpia voi pyytää myöhemmin vaikka valmistumis -tai häälahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä henkilökohtaista on esim. kattilassa?

Mitä henkilökohtaista on missään? Kattila on ikioma astia jossa laitat itse ruokaa itsellesi koska osaat huolehtia itsestäsi. Käytät ja tarvitset sitä, se ei pölyynny seinällä tai hyllyssä.

Ne myös maksavat aika rutosti jos ovat laadukkaita.

Meillä ainakin kattilassa laitetaan ruokaa koko perheelle. Ei ole jokaisella ikiomaa kattilaa, jossa laittaa ruokaa vain itselle. Siinä samaisessa kattilassa tehdään ruuat myös vieraille. Ei siis ole millään tasolla henkilökohtainen esine. Henkilökohtainen esine on jotain muuta kuin tusinatavara, jonka voi ostaa mistä tahansa marketista. Hinta ei tee tuotteesta henkilökohtaista.

t. eri

Tarkoitin kotoa muuttanutta nuorta....😈

Kaikki nuoret ole erakoita, vaan kokkailevat muillekin. Osahan muuttaa suoraan poika/tyttöystävän kanssa asumaan. Ei siinä eritellä, että tämä on minun kattilani ja tämä sinun :D

Onko ihan pakko vääntää asia väärin? Tiedät hyvin mitä tarkoitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakortit kaikkiin typeriin paikkoihin, kuten Suomalainen kirjakauppa, Pentik, joku koruliike, Iittala jne. Kuka 18-vuotias tarvitsee yhtään mitään noista kaupoista??

Jos ylioppilas ei tarvitse kirjakaupan lahjakorttia, niin ilmeisesti hän ei aio opiskella mitään jatkossa? Sieltä saa kaikkea muutakin... 

Kukaan poika ei lue mitään. Ei poikia kiinnosta.