Uhmaikäinen huutaa tunnin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedät, mikä häntä harmittaa, voit koittaa sanoa ymmärtäväsi, mistä kenkä puristaa, esim. "Olet tosi tosi vihainen, kun et saa katsoa tv:tä." Joskus se, että lapsi tietää, että hänen viestinsä on mennyt perille auttaa. Huutokohtauksen aikana olisin lähellä ja tarjoaisin muutaman minuutin välein kosketusta  / syliä, mutta en sinänsä yrittäisi saada häntä keinolla millä hyvänsä rauhoittumaan. Tämä voi auttaa pidemmän päälle huutoihin, kun reagointi niihin on tylsää.

Nimenomaan. Lapsen pitää saada näyttää tunteensa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä. Anna lapsen huutaa, mutta ole tukena. Osoita lapselle, että sinä olet hänen puolellaan ja haluat auttaa, vaikkei jotakin hänen haluamaansa asiaa voida toteuttaa. Osoita ymmärrystä ja empatiaa. Sitten rauhoittumisen jälkeen käykää yhdessä tilanne läpi. Naapureille voit kertoa, että teillä asuu tahtoikäinen, josta pidetään kyllä hyvää huolta. Isälle voit sanoa, että lapsen käyttäytyminen on aivan normaalia tahtoikäisen käyttäytymistä ja menee ohi aikanaan. Vanhemman on vaan kestettävä.

Sanoitus, tunteiden ilmaisu ja tahtoikä. Niistä on moderni kasvattaja tehty.

Niin ja niistä on hyvinvoivat lapset tehty :)

Kauhea. Mahtaa olla kurkku kipeä tuon jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedät, mikä häntä harmittaa, voit koittaa sanoa ymmärtäväsi, mistä kenkä puristaa, esim. "Olet tosi tosi vihainen, kun et saa katsoa tv:tä." Joskus se, että lapsi tietää, että hänen viestinsä on mennyt perille auttaa. Huutokohtauksen aikana olisin lähellä ja tarjoaisin muutaman minuutin välein kosketusta  / syliä, mutta en sinänsä yrittäisi saada häntä keinolla millä hyvänsä rauhoittumaan. Tämä voi auttaa pidemmän päälle huutoihin, kun reagointi niihin on tylsää.

Nimenomaan. Lapsen pitää saada näyttää tunteensa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä. Anna lapsen huutaa, mutta ole tukena. Osoita lapselle, että sinä olet hänen puolellaan ja haluat auttaa, vaikkei jotakin hänen haluamaansa asiaa voida toteuttaa. Osoita ymmärrystä ja empatiaa. Sitten rauhoittumisen jälkeen käykää yhdessä tilanne läpi. Naapureille voit kertoa, että teillä asuu tahtoikäinen, josta pidetään kyllä hyvää huolta. Isälle voit sanoa, että lapsen käyttäytyminen on aivan normaalia tahtoikäisen käyttäytymistä ja menee ohi aikanaan. Vanhemman on vaan kestettävä.

Sanoitus, tunteiden ilmaisu ja tahtoikä. Niistä on moderni kasvattaja tehty.

Niin ja niistä on hyvinvoivat lapset tehty :)

Kuten myös kurinpito-ongelmat ja koko ajan lisääntyvät mielenterveysongelmat.

Jos todellisuus ja muodikas teoria ovat ristiriidassa niin muodikas teoria on se minkä mukaan mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon lapsi huusi samalla tavalla aina ja kaikkialla.  Meillä kyläillessä huusi niin, että pistettiin kesällä parvekkeelle ulvomaan tai paremminkin karjumaan. Naapuri uhkasi ohi kävellessään poliisilla ja varmaankin monella muullakin. Oli sitä mieltä, että lasta pahoinpidellään. Käskin painumaan v**tuun. Nykyään karjuva lapsi on kolmikymppinen rauhallinen, perheellinen, hyväkäytöksinen, tasapainoinen ihminen. Joten koeta kestää ja anna huutaa.

Kyllä minä sen huudon kestän. Naapurit ei eikä lapsen isä. Lapsen isän mielestä ei saisi huutaa ollenkaan ha naapurit käy valittamassa ja kauhistelemassa. Ap

No lapsen isä sitten tekee asialle jotain, jos ei kestä. Sama koskee naapuria. Minä sanoin suoraan koliikkivauvan itkusta valittaneelle naapurille, että rouva on hyvä ja tulee sitten näyttämään, miten se itku saadaan loppumaan. Jostain syystä ei tullut ja valittaminenkin loppui siihen paikkaan. 

Kerhotädit ja päiväkodin tädit neuvovat olemaan lapsen lähellä myötätuntoisena ja valmiina ottamaan syliin tai lohduttamaan jos lapsi siihen vaikka suostuisi.

Lapsella voi olla myös joku hänelle ihana "oma pesä" jossa ehkä rauhoittuu. Tärkeää kumminkin aikuisen myös huomioida lasta empaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus muuttaa mitään. Tärkeintä on läsnäolo. Jos olotilaa koitetaan kovin ohjailla toiseen, se voi välittää viestin ettei kaikille tunteille ole tilaa.

Myönnettäköön, että välillä annan muksulle keksin tms. ettei lähde ihan lapasesta. Koitan jatkossa antaa vaan tilaa etten kasvata vahintossa tunnesyöppöä :D

Sellaista käytöstä ei taida juurikaan olla jota ei tulisi lapselta hyväksyä jotta lapsen kaikille tunteille annetaan tilaa? Ymmärtääkseni kaikkein tärkeintä lastenkasvatuksessa on nimenomaan tämä, että opetetaan lapselle, että kaikki tunteet ja niiden ilmaisu ovat aina hyväksyttäviä. Tuota alleviivataan neuvolassakin jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Kerhotädit ja päiväkodin tädit neuvovat olemaan lapsen lähellä myötätuntoisena ja valmiina ottamaan syliin tai lohduttamaan jos lapsi siihen vaikka suostuisi.

Lapsella voi olla myös joku hänelle ihana "oma pesä" jossa ehkä rauhoittuu. Tärkeää kumminkin aikuisen myös huomioida lasta empaattisesti.

No huh-huh! Nyt alan ymmärtää, miksi nykyvanhemmilla on ongelmia pitää lapsensa aisoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus muuttaa mitään. Tärkeintä on läsnäolo. Jos olotilaa koitetaan kovin ohjailla toiseen, se voi välittää viestin ettei kaikille tunteille ole tilaa.

Myönnettäköön, että välillä annan muksulle keksin tms. ettei lähde ihan lapasesta. Koitan jatkossa antaa vaan tilaa etten kasvata vahintossa tunnesyöppöä :D

Sellaista käytöstä ei taida juurikaan olla jota ei tulisi lapselta hyväksyä jotta lapsen kaikille tunteille annetaan tilaa? Ymmärtääkseni kaikkein tärkeintä lastenkasvatuksessa on nimenomaan tämä, että opetetaan lapselle, että kaikki tunteet ja niiden ilmaisu ovat aina hyväksyttäviä. Tuota alleviivataan neuvolassakin jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Kaikki tunteet ovat hyväksyttäviä, mutta lapsenkin pitää oppia, että tunteita ei saa ilmaista ihan miten tahansa. Esim. tavaroiden heittely, toisten lyöminen ovat tapoja, joilla ei todellakaan ilmaista tunteita, vaikka lapsi kuinka haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Neuvoni on että nauti kun se on vielä uhmaikäinen. Tuolla tempperamentilla muistelet kaiholla näitä pienen uhmakohtauksia kun se on teini. Nimimerkki kokemusta on.

Enpä tiedä, minä olin lapsena ja aluksi teininäkin kiltti hissukka, mutta annoin palaa lukiolaisena ja sen jälkeen. Olisihan nuo itkupotkuraivarit voinut suorittaa ikätasoisemmin, kun nyt jälkeenpäin asiaa ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus muuttaa mitään. Tärkeintä on läsnäolo. Jos olotilaa koitetaan kovin ohjailla toiseen, se voi välittää viestin ettei kaikille tunteille ole tilaa.

Myönnettäköön, että välillä annan muksulle keksin tms. ettei lähde ihan lapasesta. Koitan jatkossa antaa vaan tilaa etten kasvata vahintossa tunnesyöppöä :D

Sellaista käytöstä ei taida juurikaan olla jota ei tulisi lapselta hyväksyä jotta lapsen kaikille tunteille annetaan tilaa? Ymmärtääkseni kaikkein tärkeintä lastenkasvatuksessa on nimenomaan tämä, että opetetaan lapselle, että kaikki tunteet ja niiden ilmaisu ovat aina hyväksyttäviä. Tuota alleviivataan neuvolassakin jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Kaikki tunteet ovat hyväksyttäviä, mutta lapsenkin pitää oppia, että tunteita ei saa ilmaista ihan miten tahansa. Esim. tavaroiden heittely, toisten lyöminen ovat tapoja, joilla ei todellakaan ilmaista tunteita, vaikka lapsi kuinka haluaisi. 

Nykyperheissä lapsilla ei ole muita kiellettyjä juttuja kuin nuo tavaroiden heittelyt ja toisten lyömiset? Kaikki muu häiriökäytös on sallittua "tunteiden ilmaisua"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus muuttaa mitään. Tärkeintä on läsnäolo. Jos olotilaa koitetaan kovin ohjailla toiseen, se voi välittää viestin ettei kaikille tunteille ole tilaa.

Myönnettäköön, että välillä annan muksulle keksin tms. ettei lähde ihan lapasesta. Koitan jatkossa antaa vaan tilaa etten kasvata vahintossa tunnesyöppöä :D

Sellaista käytöstä ei taida juurikaan olla jota ei tulisi lapselta hyväksyä jotta lapsen kaikille tunteille annetaan tilaa? Ymmärtääkseni kaikkein tärkeintä lastenkasvatuksessa on nimenomaan tämä, että opetetaan lapselle, että kaikki tunteet ja niiden ilmaisu ovat aina hyväksyttäviä. Tuota alleviivataan neuvolassakin jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Kaikki tunteet ovat hyväksyttäviä, mutta lapsenkin pitää oppia, että tunteita ei saa ilmaista ihan miten tahansa. Esim. tavaroiden heittely, toisten lyöminen ovat tapoja, joilla ei todellakaan ilmaista tunteita, vaikka lapsi kuinka haluaisi. 

Nykyperheissä lapsilla ei ole muita kiellettyjä juttuja kuin nuo tavaroiden heittelyt ja toisten lyömiset? Kaikki muu häiriökäytös on sallittua "tunteiden ilmaisua"?

Katso googlesta, mitä tarkoittaa lyhenne "esim." Se ei mitä ilmeisimmin ole sinulla tiedossa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoni on että nauti kun se on vielä uhmaikäinen. Tuolla tempperamentilla muistelet kaiholla näitä pienen uhmakohtauksia kun se on teini. Nimimerkki kokemusta on.

Enpä tiedä, minä olin lapsena ja aluksi teininäkin kiltti hissukka, mutta annoin palaa lukiolaisena ja sen jälkeen. Olisihan nuo itkupotkuraivarit voinut suorittaa ikätasoisemmin, kun nyt jälkeenpäin asiaa ajattelee.

Lapsia ja teinejä on joka lähtöön. Omallani oli pienenä samankaltainen temperamentti kuin ap:n lapsella eikä tuo temperamentti ole nykyiseen teini-ikään mennessä helpottanut. Hän oli haastava uhmis ja nyt hän on haastava teini. Aikuistumista odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedät, mikä häntä harmittaa, voit koittaa sanoa ymmärtäväsi, mistä kenkä puristaa, esim. "Olet tosi tosi vihainen, kun et saa katsoa tv:tä." Joskus se, että lapsi tietää, että hänen viestinsä on mennyt perille auttaa. Huutokohtauksen aikana olisin lähellä ja tarjoaisin muutaman minuutin välein kosketusta  / syliä, mutta en sinänsä yrittäisi saada häntä keinolla millä hyvänsä rauhoittumaan. Tämä voi auttaa pidemmän päälle huutoihin, kun reagointi niihin on tylsää.

Nimenomaan. Lapsen pitää saada näyttää tunteensa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä. Anna lapsen huutaa, mutta ole tukena. Osoita lapselle, että sinä olet hänen puolellaan ja haluat auttaa, vaikkei jotakin hänen haluamaansa asiaa voida toteuttaa. Osoita ymmärrystä ja empatiaa. Sitten rauhoittumisen jälkeen käykää yhdessä tilanne läpi. Naapureille voit kertoa, että teillä asuu tahtoikäinen, josta pidetään kyllä hyvää huolta. Isälle voit sanoa, että lapsen käyttäytyminen on aivan normaalia tahtoikäisen käyttäytymistä ja menee ohi aikanaan. Vanhemman on vaan kestettävä.

Sanoitus, tunteiden ilmaisu ja tahtoikä. Niistä on moderni kasvattaja tehty.

Niin ja niistä on hyvinvoivat lapset tehty :)

Noista tuleekin sitten niitä toiset huomioon ottavia kivakoululaisia. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Voiko olla jotain autismia tai muuta erikoista taustalla? Nimittäin kuulostaa aika omituiselta. Voi toki olla vain voimakas temperamentti. Tsemppiä sori en osaa muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedät, mikä häntä harmittaa, voit koittaa sanoa ymmärtäväsi, mistä kenkä puristaa, esim. "Olet tosi tosi vihainen, kun et saa katsoa tv:tä." Joskus se, että lapsi tietää, että hänen viestinsä on mennyt perille auttaa. Huutokohtauksen aikana olisin lähellä ja tarjoaisin muutaman minuutin välein kosketusta  / syliä, mutta en sinänsä yrittäisi saada häntä keinolla millä hyvänsä rauhoittumaan. Tämä voi auttaa pidemmän päälle huutoihin, kun reagointi niihin on tylsää.

Nimenomaan. Lapsen pitää saada näyttää tunteensa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä. Anna lapsen huutaa, mutta ole tukena. Osoita lapselle, että sinä olet hänen puolellaan ja haluat auttaa, vaikkei jotakin hänen haluamaansa asiaa voida toteuttaa. Osoita ymmärrystä ja empatiaa. Sitten rauhoittumisen jälkeen käykää yhdessä tilanne läpi. Naapureille voit kertoa, että teillä asuu tahtoikäinen, josta pidetään kyllä hyvää huolta. Isälle voit sanoa, että lapsen käyttäytyminen on aivan normaalia tahtoikäisen käyttäytymistä ja menee ohi aikanaan. Vanhemman on vaan kestettävä.

Sanoitus, tunteiden ilmaisu ja tahtoikä. Niistä on moderni kasvattaja tehty.

Niin ja niistä on hyvinvoivat lapset tehty :)

Noista tuleekin sitten niitä toiset huomioon ottavia kivakoululaisia. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Huutavat tunnilla ja tekevät valituksen opettajasta lastensuojelulle kun opettaja antaa jälki-istuntoa? :D

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla jotain autismia tai muuta erikoista taustalla? Nimittäin kuulostaa aika omituiselta. Voi toki olla vain voimakas temperamentti. Tsemppiä sori en osaa muuta sanoa.

Ihan normaalia uhmaikää. Melkoisessa pussissa on saanut kasvaa, jos tulee yllätyksenä, että ns. normaalitkin lapset saavat joskus kiukkukohtauksia, jotka voivat kestää pitkäänkin. Tunnin huutokonsertissa (jos se ei ole päivittäistä) ei ole mitään poikkeavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla jotain autismia tai muuta erikoista taustalla? Nimittäin kuulostaa aika omituiselta. Voi toki olla vain voimakas temperamentti. Tsemppiä sori en osaa muuta sanoa.

Jos lapsi ei käyttäydy halutulla tavalla niin todennäköisesti sillä on autismi, add, asperger, adhd tai joku muu nepsyjuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedät, mikä häntä harmittaa, voit koittaa sanoa ymmärtäväsi, mistä kenkä puristaa, esim. "Olet tosi tosi vihainen, kun et saa katsoa tv:tä." Joskus se, että lapsi tietää, että hänen viestinsä on mennyt perille auttaa. Huutokohtauksen aikana olisin lähellä ja tarjoaisin muutaman minuutin välein kosketusta  / syliä, mutta en sinänsä yrittäisi saada häntä keinolla millä hyvänsä rauhoittumaan. Tämä voi auttaa pidemmän päälle huutoihin, kun reagointi niihin on tylsää.

Nimenomaan. Lapsen pitää saada näyttää tunteensa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä. Anna lapsen huutaa, mutta ole tukena. Osoita lapselle, että sinä olet hänen puolellaan ja haluat auttaa, vaikkei jotakin hänen haluamaansa asiaa voida toteuttaa. Osoita ymmärrystä ja empatiaa. Sitten rauhoittumisen jälkeen käykää yhdessä tilanne läpi. Naapureille voit kertoa, että teillä asuu tahtoikäinen, josta pidetään kyllä hyvää huolta. Isälle voit sanoa, että lapsen käyttäytyminen on aivan normaalia tahtoikäisen käyttäytymistä ja menee ohi aikanaan. Vanhemman on vaan kestettävä.

Sanoitus, tunteiden ilmaisu ja tahtoikä. Niistä on moderni kasvattaja tehty.

Niin ja niistä on hyvinvoivat lapset tehty :)

Noista tuleekin sitten niitä toiset huomioon ottavia kivakoululaisia. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Huutavat tunnilla ja tekevät valituksen opettajasta lastensuojelulle kun opettaja antaa jälki-istuntoa? :D

Nykyisin ei saa antaa jälki-istuntoa. Tämä ihan vakavissaan sanottuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedät, mikä häntä harmittaa, voit koittaa sanoa ymmärtäväsi, mistä kenkä puristaa, esim. "Olet tosi tosi vihainen, kun et saa katsoa tv:tä." Joskus se, että lapsi tietää, että hänen viestinsä on mennyt perille auttaa. Huutokohtauksen aikana olisin lähellä ja tarjoaisin muutaman minuutin välein kosketusta  / syliä, mutta en sinänsä yrittäisi saada häntä keinolla millä hyvänsä rauhoittumaan. Tämä voi auttaa pidemmän päälle huutoihin, kun reagointi niihin on tylsää.

Nimenomaan. Lapsen pitää saada näyttää tunteensa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä. Anna lapsen huutaa, mutta ole tukena. Osoita lapselle, että sinä olet hänen puolellaan ja haluat auttaa, vaikkei jotakin hänen haluamaansa asiaa voida toteuttaa. Osoita ymmärrystä ja empatiaa. Sitten rauhoittumisen jälkeen käykää yhdessä tilanne läpi. Naapureille voit kertoa, että teillä asuu tahtoikäinen, josta pidetään kyllä hyvää huolta. Isälle voit sanoa, että lapsen käyttäytyminen on aivan normaalia tahtoikäisen käyttäytymistä ja menee ohi aikanaan. Vanhemman on vaan kestettävä.

Sanoitus, tunteiden ilmaisu ja tahtoikä. Niistä on moderni kasvattaja tehty.

Niin ja niistä on hyvinvoivat lapset tehty :)

Noista tuleekin sitten niitä toiset huomioon ottavia kivakoululaisia. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Koulukiusaaminen on vähentynyt. Eikä kiukuttelu ole kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Siskon lapsi huusi samalla tavalla aina ja kaikkialla.  Meillä kyläillessä huusi niin, että pistettiin kesällä parvekkeelle ulvomaan tai paremminkin karjumaan. Naapuri uhkasi ohi kävellessään poliisilla ja varmaankin monella muullakin. Oli sitä mieltä, että lasta pahoinpidellään. Käskin painumaan v**tuun. Nykyään karjuva lapsi on kolmikymppinen rauhallinen, perheellinen, hyväkäytöksinen, tasapainoinen ihminen. Joten koeta kestää ja anna huutaa.

No et varmasti käskenyt. Itse olisin nostanut lapsesi puun oksalle köydellä.