Uhmaikäinen huutaa tunnin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedät, mikä häntä harmittaa, voit koittaa sanoa ymmärtäväsi, mistä kenkä puristaa, esim. "Olet tosi tosi vihainen, kun et saa katsoa tv:tä." Joskus se, että lapsi tietää, että hänen viestinsä on mennyt perille auttaa. Huutokohtauksen aikana olisin lähellä ja tarjoaisin muutaman minuutin välein kosketusta  / syliä, mutta en sinänsä yrittäisi saada häntä keinolla millä hyvänsä rauhoittumaan. Tämä voi auttaa pidemmän päälle huutoihin, kun reagointi niihin on tylsää.

Nimenomaan. Lapsen pitää saada näyttää tunteensa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä. Anna lapsen huutaa, mutta ole tukena. Osoita lapselle, että sinä olet hänen puolellaan ja haluat auttaa, vaikkei jotakin hänen haluamaansa asiaa voida toteuttaa. Osoita ymmärrystä ja empatiaa. Sitten rauhoittumisen jälkeen käykää yhdessä tilanne läpi. Naapureille voit kertoa, että teillä asuu tahtoikäinen, josta pidetään kyllä hyvää huolta. Isälle voit sanoa, että lapsen käyttäytyminen on aivan normaalia tahtoikäisen käyttäytymistä ja menee ohi aikanaan. Vanhemman on vaan kestettävä.

Sanoitus, tunteiden ilmaisu ja tahtoikä. Niistä on moderni kasvattaja tehty.

Niin ja niistä on hyvinvoivat lapset tehty :)

Noista tuleekin sitten niitä toiset huomioon ottavia kivakoululaisia. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Koulukiusaaminen on vähentynyt. Eikä kiukuttelu ole kiusaamista.

Kiukuttelu on vakavaa häiritsemistä ja siitä pitää antaa kuolemantuomio.

Tunnin? Oikeesti? Eihän tuollaista kukaan täysjärkinen kuuntele.

En usko.

Kun olin lapsi, isä uhkasi antaa remmistä, rauhoituttiin aika äkkiä ja ihan normaaleja meistä kasvoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä.  Lapsia ei yleensä saisi huudattaa.  Jos suinkin löytyisi keino vaikka keskustella asiasta lapsen kanssa.  Yritä selittää vaikka jälkikäteen miksi toimitte niin kuin toimitte.  Älä myöskään koskaan valehtele lapselle.  Lapsen tulee tietää, että hän on tärkeä ja rakas sinulle, vaikka olisi huutanutkin.   Pelkään, että tunnin huutoputki vahingoittaa lasta psyykkisesti.

En minä valehtele koskaan lapselle ja joka päivä kerron että on rakas.

En kyllä ymmärrä miten minä huudatan lasta. Miten se on huudattamista?

Ap

Ei sille mitään voi. Meillä huusi aina niin kauan että nukahti omaan räkä- ja kuolalammikkoonsa. Sitten meni ajan kanssa ohi. Tympeitä naapureita teillä.

Meillä on naapurissa 6-vuotias tyttö joka kiljuu kuin uhmaikäinen jos ei saa tahtoaan läpi. Sille olen käynyt kyllä sanomassa että ole hiljaa, iso ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, isä uhkasi antaa remmistä, rauhoituttiin aika äkkiä ja ihan normaaleja meistä kasvoi.

Jotain 2v:tä ei juuri kannata rangaista kun se ei yleensä ymmärrä syy- ja seuraussuhdetta kielletyn teon ja rangaistuksen välillä. Rangaistukset ovat isompien juttu pääosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus muuttaa mitään. Tärkeintä on läsnäolo. Jos olotilaa koitetaan kovin ohjailla toiseen, se voi välittää viestin ettei kaikille tunteille ole tilaa.

Myönnettäköön, että välillä annan muksulle keksin tms. ettei lähde ihan lapasesta. Koitan jatkossa antaa vaan tilaa etten kasvata vahintossa tunnesyöppöä :D

Sellaista käytöstä ei taida juurikaan olla jota ei tulisi lapselta hyväksyä jotta lapsen kaikille tunteille annetaan tilaa? Ymmärtääkseni kaikkein tärkeintä lastenkasvatuksessa on nimenomaan tämä, että opetetaan lapselle, että kaikki tunteet ja niiden ilmaisu ovat aina hyväksyttäviä. Tuota alleviivataan neuvolassakin jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Kaikki tunteet ovat hyväksyttäviä, mutta lapsenkin pitää oppia, että tunteita ei saa ilmaista ihan miten tahansa. Esim. tavaroiden heittely, toisten lyöminen ovat tapoja, joilla ei todellakaan ilmaista tunteita, vaikka lapsi kuinka haluaisi. 

Nykyperheissä lapsilla ei ole muita kiellettyjä juttuja kuin nuo tavaroiden heittelyt ja toisten lyömiset? Kaikki muu häiriökäytös on sallittua "tunteiden ilmaisua"?

No ei tässä varmaan tarvitse listata kaikkia kiellettyjä asioita. Sanotaan nyt että vahingollinen käyttäytyminen on kiellettyä. Eipä 2-3 vuotias paljon tuon hurjempaan edes pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro lapselle rauhallisesti, että aha, sinä haluat huutaa. Siinäpä huudat. Ja sitten teet sitä, mitä ikinä piti tehdä sen oloisena kuin asia ei pätkääkään häiritsisi.

Näin teenkin usein. Mutta huutaa tunnin. Naapurit valittavat. Ap

3

Minä sanoin yleensä, että voit tulla sanomaan, kun huuto loppuu :) Yleensä menin tekemään jotakin lapsen mielestä kivaa, mutta mukaan ei saanut tulla ennen rauhoittumista. 

Tunnin putkeen? Minä kuuntelisin 10 sekuntia. Otat lastasi korvasta kiinni ja nostat ilmaan, muuttuu huuto heti hysteeriseksi vollotukseksi ja lapsesi saa muuta mietittävää. Kaikki elävä liha tottelee kuria ja kipua. Saatana!

Vierailija kirjoitti:

Siskon lapsi huusi samalla tavalla aina ja kaikkialla.  Meillä kyläillessä huusi niin, että pistettiin kesällä parvekkeelle ulvomaan tai paremminkin karjumaan. Naapuri uhkasi ohi kävellessään poliisilla ja varmaankin monella muullakin. Oli sitä mieltä, että lasta pahoinpidellään. Käskin painumaan v**tuun. Nykyään karjuva lapsi on kolmikymppinen rauhallinen, perheellinen, hyväkäytöksinen, tasapainoinen ihminen. Joten koeta kestää ja anna huutaa.

Voi huhhuh.. miltähän on pienestä lapsesta tuntunut tuollainen. Kun lapsella on uhmakohtaus, hän on samalla hädässä omien tunteidensa kanssa, koska tuon ikäinen ei niitä vielä osaa käsitellä..sitten vielä jätetään yksin. Melkein tuli tippa silmäkulmaan tätä lukiessa.. Miten kukaan voi toimia noin? Hylätä pienen lapsen......