Opettajat haluavat laittaa lapseni add/nepsytesteihin

Lapseni sai ADD diagnoosin talvella. Siitä ei vaan ole hirveästi ollut iloa, koska oikein minkäänlaisia tukitoimia ei ole tarjolla. Olemme itse kokeilleet erilaisia oppimistekniikoita ja jotain hyviä käytäntöjä on jo löydettykin. Kiinnostavat aineet sujuu hyvin, loput aika heikosti. Apua, valmennusta, sitähän hän tarvitsisi. Itsellä loppuu osaaminen kesken, kun lapsen ymmärryksessä ei ole vikaa, mutta osaaminen ei tulkkaudu oikein tai ollenkaan koepaperille.

Paras oivallus keväällä oli kokeisiin lukemisen jaksotus. Eli ke koe: su opiskelua, ma vapaata ko aineesta, ti kertaus. Ja tukiopetuksen merkitys.

Syytä olisi ne testit tehdä, jos kerran opettajilla on näkemys niiden tarpeesta. Minun lapseni ei testeihin päässyt vaan häntä on nyt 11 vuotta hoidettu mielenterveyspotilaana.

Hän on 24 ja hänellä on selektiivinen mutismi. Ammattikorkeaan pääsi niin että heilahti, mutta opinnot eivät etene koska hän on mutisti. Lisäksi opettajat ovat nyt ensimmäisen kerran kiinnittäneet huomiota siihen, että hänellä on myös Aspergeriin sopivia oireita.

Tietenkin hoitamaton ongelma aiheuttaa psyykkisiä ongelmia. Jokainen tajuaa, että jos olet liian erilainen, jos et pysty normaaliin vuorovaikutukseen, syrjäydyt porukasta, jäät yksin ja masennut, uuvut vaatimuksiin joita et pysty täyttämään jne.

Hän on erittäin älykäs ja herkkä tyttö, joten hänellä ei tietenkään ole ollut niitä pojille tyypillisiä oireita, vaan hän on älyllään kyennyt kompensoimaan paljon eikä ole ollut häirikkö.

Tutkimuksiin ja oitis, jos kerran tarjotaan, ap-hyvä. Et sinä halua, että lapsellesi käy kuin minun lapselleni, että kaikki haaveet kaatuvat käsiin ja niskassa on viiden vuoden opintolainat vaikka olisi todennäköisesti ollut oikeutettu kuntoutustukeen.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni sai ADD diagnoosin talvella. Siitä ei vaan ole hirveästi ollut iloa, koska oikein minkäänlaisia tukitoimia ei ole tarjolla. Olemme itse kokeilleet erilaisia oppimistekniikoita ja jotain hyviä käytäntöjä on jo löydettykin. Kiinnostavat aineet sujuu hyvin, loput aika heikosti. Apua, valmennusta, sitähän hän tarvitsisi. Itsellä loppuu osaaminen kesken, kun lapsen ymmärryksessä ei ole vikaa, mutta osaaminen ei tulkkaudu oikein tai ollenkaan koepaperille.

Paras oivallus keväällä oli kokeisiin lukemisen jaksotus. Eli ke koe: su opiskelua, ma vapaata ko aineesta, ti kertaus. Ja tukiopetuksen merkitys.

Lääkkeet. Niitä on tarjolla, mutta oletko kieltäytynyt niistä? Ne voivat oikeasti auttaa.

Vaikea näitä piirteitä on nähdä lähellä. Olen itse opettaja ja vuosia olen noita piirteitä havainnut oppilaissani. Sitten yksi päivä syttyi lamppu pään päällä ja tajusin, että puolisollani on aivan selkeä adhd. Vuosien yhteiselon aikana ei ole aiemmin käynyt mielessäkään. Ja oikeassa olin, diagnoosi tuli. Kollegalle kävi sama oman lapsen kanssa.

Mun pojalla tosi pahoja keskittymisvaikeuksia koulussa. Add diaknoosi ja medikinet lääkitys 10 mg annoksella aamulla ja on luokanparas kaikessa.

Mun poikaa tutkittiin n. 10-vuotiaana lastenpsykiatrialla, en muista oliko varsinaiset nepsytestit vai todettiinko jo tavallisen psykologin tutkimuksissa, ettei niitä tarvita. Tulos oli, että on kyllä aspergerpiirteitä muttei diagnoosiksi asti. Nuorena aikuisena kuitenkin sitten sai autismidiagnoosin. Ei kyllä selvinnyt sekään, olisiko siitä diagnoosista lapsena ollut jotain hyötyä johonkin.

Peruskoulussa ka voi olla vaikka 9,8 ja lapsella diagnosoimaton ADHD. Ongelmat voivat alkaa lukiossa tai vasta yliopistossa.

Jos pojallasi on ADD ja saa siihen hoitoa ajoissa niin hänen elämänsä helpottuu huomattavasti.

Ei munkaan vanhemmat osanneet ajatella ADD:tä. Aikuisena sain diagnoosin. Olen iloinen poikasi puolesta, kun noin varhain jo tutkitaan. Itse vain hakkasin päätä seinään koko lapsuuden ja nuoruuden.

Minkälaisia apukeinoja olette käyttäneet lapsenne opiskeluun? Millaisia lääkkeitä?

Oma lapseni on ala-asteella. On kavereita ja kaksikielinen. Silti epäilen ADD:tä, ja edellinen opettajakin sanoi, että lapsi "on paljon omissa maailmoissaan". Vaikeuksia oppia kellotaulu ja kuukaudet. 

Harkitsen vielä, vaadimmeko tutkimuksia, jos ei ole hyvää apua tarjolla. Voisiko tuo diagnoosi olla enemmän haitaksi, jos lapsi sitten kokee enemmän erilaisuutta?

Minusta on tosi hyvä että pääsee testeihin, vaikka ei mitään olisikaan.

Omalle lapselle laitettiin arvaustyylillä laaja-alaiset oppimisvaikeudet, mutta mitään tutkimuksia ei ole edes ehdotettu, mikä on mielestäni käsittämätöntä.

Ja hänelläkin ne ongelmat suuntautuu matikkaan, muut aineet sujuu ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Syytä olisi ne testit tehdä, jos kerran opettajilla on näkemys niiden tarpeesta. Minun lapseni ei testeihin päässyt vaan häntä on nyt 11 vuotta hoidettu mielenterveyspotilaana.

Hän on 24 ja hänellä on selektiivinen mutismi. Ammattikorkeaan pääsi niin että heilahti, mutta opinnot eivät etene koska hän on mutisti. Lisäksi opettajat ovat nyt ensimmäisen kerran kiinnittäneet huomiota siihen, että hänellä on myös Aspergeriin sopivia oireita.

Minulle näin yliopisto-opettajana jäi epäselväksi, miksi mutismi estää opintojen sujumisen. Ymmärrän, että jos mutismin takia jää kaverijoukon ulkopuolelle ja siitä aiheutuu psyykkisiä ongelmia, niin ne voivat vaikeuttaa opintoja.

Mutta jos kurssisuoritusten teko ei onnistu siksi, että vaaditaan esitelmiä ja ryhmätöitä, jotka eivät mutismin takia onnistu, niin vaatikaa vaihtoehtoisia suoritustapoja. Jos koulutus ei valmista ammattiin, jossa puhuminen on välttämätöntä, niin korkeakoulun pitää järjestää vaihtoehtoisia suoritustapoja, jos mutismista on diagnoosi.

Ei saa mihinkään mukautettuihin sotkeutua tuommoisen takia. Haittaa 2. asteen opintoihin hakua. Ei seiska niin huono numero ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syytä olisi ne testit tehdä, jos kerran opettajilla on näkemys niiden tarpeesta. Minun lapseni ei testeihin päässyt vaan häntä on nyt 11 vuotta hoidettu mielenterveyspotilaana.

Hän on 24 ja hänellä on selektiivinen mutismi. Ammattikorkeaan pääsi niin että heilahti, mutta opinnot eivät etene koska hän on mutisti. Lisäksi opettajat ovat nyt ensimmäisen kerran kiinnittäneet huomiota siihen, että hänellä on myös Aspergeriin sopivia oireita.

Minulle näin yliopisto-opettajana jäi epäselväksi, miksi mutismi estää opintojen sujumisen. Ymmärrän, että jos mutismin takia jää kaverijoukon ulkopuolelle ja siitä aiheutuu psyykkisiä ongelmia, niin ne voivat vaikeuttaa opintoja.

Mutta jos kurssisuoritusten teko ei onnistu siksi, että vaaditaan esitelmiä ja ryhmätöitä, jotka eivät mutismin takia onnistu, niin vaatikaa vaihtoehtoisia suoritustapoja. Jos koulutus ei valmista ammattiin, jossa puhuminen on välttämätöntä, niin korkeakoulun pitää järjestää vaihtoehtoisia suoritustapoja, jos mutismista on diagnoosi.

Amkeissa esiintyy aika paljon vanhakantaisia ja jopa syrjiviä asenteita neurokirjon ihmisiä kohtaan ihan henkilökunnan taholta.

Vierailija kirjoitti:

Olisko As-epäily kuitenkin?

Ei kuulosta siltä ap:n kuvauksen phjalta. Ei kyllä oikeastaan keskittymishäiriöltäkään. Ennemminkin ajattelisin että ensisijaisesti koulupsykologi voisi tutkia ihan perus oppisvaikeuksien varalta. Jos jotain spesifimpää tutkimustarvetta niissä tutkimuksissa nousee esiin, niin sitten neuropsykologi. Voi olla matematisen hahmottamisen erityivaikeutta. Ei välttämättä muuta.

Hahmottamishäiriö ei ole sama kuin add. Opettajat ei tunnista aina eroa minkälainen oireilu viittaa mihinkin, mutta sen tunnistavat jos jotain poikkeavaa kuitenkin on. Opettajaa kannattaa kuunnella jos hän näkee että oppimisessa/ kehityksessä on jotain tavallisesta poikkeavaa, mutta diagnooseja opettajan ei pitäisi lähteä arvailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syytä olisi ne testit tehdä, jos kerran opettajilla on näkemys niiden tarpeesta. Minun lapseni ei testeihin päässyt vaan häntä on nyt 11 vuotta hoidettu mielenterveyspotilaana.

Hän on 24 ja hänellä on selektiivinen mutismi. Ammattikorkeaan pääsi niin että heilahti, mutta opinnot eivät etene koska hän on mutisti. Lisäksi opettajat ovat nyt ensimmäisen kerran kiinnittäneet huomiota siihen, että hänellä on myös Aspergeriin sopivia oireita.

Minulle näin yliopisto-opettajana jäi epäselväksi, miksi mutismi estää opintojen sujumisen. Ymmärrän, että jos mutismin takia jää kaverijoukon ulkopuolelle ja siitä aiheutuu psyykkisiä ongelmia, niin ne voivat vaikeuttaa opintoja.

Mutta jos kurssisuoritusten teko ei onnistu siksi, että vaaditaan esitelmiä ja ryhmätöitä, jotka eivät mutismin takia onnistu, niin vaatikaa vaihtoehtoisia suoritustapoja. Jos koulutus ei valmista ammattiin, jossa puhuminen on välttämätöntä, niin korkeakoulun pitää järjestää vaihtoehtoisia suoritustapoja, jos mutismista on diagnoosi.

Amkeissa esiintyy aika paljon vanhakantaisia ja jopa syrjiviä asenteita neurokirjon ihmisiä kohtaan ihan henkilökunnan taholta.

Varmasi esiintyy, mutta se nyt vain tulee laista, että jos on diagnoosi, niin sen vaatimat erityisjärjestelyt pitää tehdä. Opettaja joko järjestää tai sitten itkee ja järjestää. Voi toki vaatia yhteydenottoa ylemmille tahoille, jos opettaja on vastahakoinen.

Se on sitten eri asia, jossa ongelma on sellainen, että se estää sellaisessa ammatissa toimimisen, johon koulutus valmistaa. TV-toimittajan tai nuoriso-ohjaajan koulutuksessa ei saa välttämättä mutismin vaatimia mukautuksia. Mutta esim. laskentatoimen tradenomin tai insinöörin koulutuksessa mutismin ei pitäisi olla esteenä.

32, yliopistonlehtori