Lue keskustelun säännöt.
Veljeni lapsi näyttää ihan siskoltamme, mutta tätä ei siis saa sanoa - loukkaa lapsen äitiä?
24.05.2022 |
Meidän kolmen sisaruksen sarjassa veljeni ja siskoni ovat aivan samasta puusta veistettyjä ja olivat eritoten pienenä. Nyt veljeni tytär on aivan kuin siskomme pienenä, eikä ihme kun samoja piirteitä kun veljellämme.
Luin täältä jonkun äidin juttuja että kokee tuollaisen äidin mitätöintinä, suvun sijaissynnytäjänä pitämisenä ja vaikka mitä.
Onko parempi siis pitää suu supussa??
Kommentit (66)
Olin teini ja mun kuulteni mun äitini tädin tytär, eli äitini serkku, sanoi minun näyttävän ihan Aino-tädiltä eli äitini äidiltä.
Itte en ole mummoani koskaan nähnyt, vain parissa valokuvassa. Ei ollut helppo elämä, toisin kuin siskollansa, lisäksi sairasti vaikeaa veritautia, joten valokuvissa riutuneen näköinen...
No, minkäs minä naamalleni voin. Mut kiitos vaan tuosta kommentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sairaalta kuulostaa ap:n käytös.
Siis häh? Ei mun äitiä ainakaan loukkaa yhtään, vaikka isöni siskot aina toitottavat minun muistuttavan yhtä heidän siskoaan niin paljon, että ihan "pahaa tekee." Sääli etten tätä siskoa koskaan tavannut, sill tämä ei vaivautunut tulemaan edes äitinsä, eli mummoni, hautajaisiin. Nyt on jo kuollut.
Keinohedelmöittikö veli siskonsa munasolun ja ruikkasi sen pipetillä vaimoonsa?
Lapsi on aina sekoitus vanhempiensa geeneistä, puolet äidiltä, puolet isältä. Ulkonäkö on yksi pienenpieni osanen sitä, eikä todista ominaisuuksista yhtään mitään. Usein on niin, että nähdään vain sellaisia ominaisuuksia, jotka halutaankin nähdä, ja yritetään todistella sillä jotain. Mitä, en osaa sanoa, ehkä oman suvun "paremmuutta".
Omia lapsiani katsoessani, en näe kokonaisuudessa kummallakaan mitään suoraa yhteneväisyyttä ulkonäössä kumpaankaan puoleen. Joku ilme, katse, nauru, tai jokin ele on suoraan, kuin toiselta vanhemmalta. Samoin luonne. Toinen lapsistani on ulkonäöltään keskimäärin enemmän tullut äitiinsä, mutta luonnepuoli isältä. Toisella lapsella toisinpäin. Hämmentävää.
Kenties ap:n tapauksessa voisi kuitenkin unohtaa sen ulkonäön kommentoinnin, ja katsoa lasta kokonaisuutena, jos nyt pitää jotenkin kommentoida.
Tosin oman lapsen kohdalla on käynyt niinkin, että lapsen taiteelliselle lahjakkuudelle haettiin alkutekijää toisen vanhemman puolelta monen sukupolven takaa, vaikka toinen vanhemmista on myös lahjakas sillä alueella.
Ilmeisesti on kälyille vaikea paikka jos oma lapsi perii enemmän miehen suvun piirteitä. Kerran iäkäs isoäitini katseli veljenpoikaani ja mainitsi että onpa siinä x:n (erään sukulaisemme) näköä, niin kälyn piti pahoittaa isöäidin mieli vittuillen vastaamalla että niin isänhän suvun näköä lapsessa vain onkin. Uskomaton tyyppi.