Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä ketään joka ollut yli 10 vuotta yhdessä ja suhde edelleen toimiva ja sitä ehdottomasti haluaa jatkaa yhä?
24.05.2022 |
Mietin vaan, kun meillä sellaista rämpimistä ollut melkeinpä aina ja mies kuittaa asian sillä, että sellaisia ne pitkät suhteet ovat. Mutta jotenkin en usko? Jotenkin sitä on itse vaan turtunut tähän tilanteeseen. Alussa itkin yksinäisyyttä ja läheisyyden puutetta, mies jotenkin tunnekylmä, eikä ymmärrä mistä edes puhun. Vinoilee vaan, että mistä ihmeen läheisyydestä selitän. Hänelle riittäisi että on seksiä ja sillä selvä. No, jostain syystä haluni kuitenkin lähestulkoon täysin kuolleet viimeisen viiden vuoden aikana... Tämä tietenkin aiheuttaa lisää ongelmia. Mies ärsyttää minua monella tavalla, kun ei muutenkaan ole mikään kovin vastuuntuntoinen esimerkiksi.
Kommentit (78)
https://www.vauva.fi/keskustelu/4664976/deittailumaailma-muuttunut-yha-…
Tuosta kommenttikerjusta päätellen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan täällä vaikka kuinka monta :) mekin ollaan oltu yhdessä 15 vuotta. Ollaan kolmekymppisiä. Minulta on ainakin vaatinut tietoista keskittymistä miehen hyviin puoliin, kehumisen ja toisen kohtaamiseen. Olen huomannut, että oma suhtautuminen mieheeni vaikuttaa myös hänen suhtautumiseensa minuun. Usein jos annan aikaani ja suhtaudun ylipäätään mieheeni positiivisesti, saan sitä myös takaisin. Ristiriita tilanteissa olen kiinnostunut toisen näkökulmasta ja tutkin sitä miehen kanssa.
Teillä tuo toimii siis hienosti. Minusta on tuntunut siltä, että mitä enemmän olen huomioinut miestäni, hemmotellut jne, niin sitä enemmän mies on vaan ollut hiljaa itsekseen tyytyväinen ja pitänyt itsestäänselvyytenä. Jos huomioin miestäni jollain tavalla, niin en voi olettaa saavani silloin huomiota takaisin. Se ei jotenkin vaikuta mieheni tapauksessa. Ainoa tapa saada huomiota/läheisyyttä/mitä tahansa on vaatimalla vaatia. T. Ap
14 vuotta yhteistä taivalta takana. Hänen kanssaan on aina ollut helppo olla <3 Rakkautta, hellyyttä ja luottamusta on. Lastenkasvatus ja kotiasiat muutenkin ovat samoilla linjoilla. Hankalat asiat puhutaan läpi ja lämmintä huumoria riittää. Tykätään enimmäkseen samoista asioista, mutta on meillä omatkin jutut. Ei olla taidettu varsinaisesti huutoriidellä koskaan. Pahimmillaan jompi kumpi muljauttaa silmiä :D
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa vuodesta 1984
Miksi tätä on alapeukutettu????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan täällä vaikka kuinka monta :) mekin ollaan oltu yhdessä 15 vuotta. Ollaan kolmekymppisiä. Minulta on ainakin vaatinut tietoista keskittymistä miehen hyviin puoliin, kehumisen ja toisen kohtaamiseen. Olen huomannut, että oma suhtautuminen mieheeni vaikuttaa myös hänen suhtautumiseensa minuun. Usein jos annan aikaani ja suhtaudun ylipäätään mieheeni positiivisesti, saan sitä myös takaisin. Ristiriita tilanteissa olen kiinnostunut toisen näkökulmasta ja tutkin sitä miehen kanssa.
Teillä tuo toimii siis hienosti. Minusta on tuntunut siltä, että mitä enemmän olen huomioinut miestäni, hemmotellut jne, niin sitä enemmän mies on vaan ollut hiljaa itsekseen tyytyväinen ja pitänyt itsestäänselvyytenä. Jos huomioin miestäni jollain tavalla, niin en voi olettaa saavani silloin huomiota takaisin. Se ei jotenkin vaikuta mieheni tapauksessa. Ainoa tapa saada huomiota/läheisyyttä/mitä tahansa on vaatimalla vaatia. T. Ap
Tämä tilanteesti ei kuulosta siltä, että saisit tuosta suhteesta sitä, mitä haluat. Eikös sitä sanota, että kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan? Jos kohtelet miestäsi niin kuin hän sinua niin onko se sitä, mitä miehesi haluaa? Tuleeko siitä silloin parisuhde, jota kannattaa jatkaa?
Vaatimalla vaaditut huomionosoitukset eivät tunnu miltään. Ne eivät tunnu siltä, että toinen oikeasti haluaisi olla sinulle hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on vastuuntuntoinen, rehellinen ja luotettava. Kohtelee kaikkia kunnioittavasti, mutta uskaltaa puuttua epäkohtiin. Osaa ilmaista tunteitaan ja haluaa keskustella avoimesti vaikeistakin aiheista. Haluaa tyydyttää minut seksuaalisesti, saa siitä kiksit.
Sama oikeastaan toisinpäinkin.
T. 6
Yhdessä on oltu 22v eikä ole aikomusta yhteistä taivalta lopettaa. Ei ole ollut mitään työtä parisuhteen eteen, vaan mukavaa yhdessäoloa. Hyvin harvoin riidellään.
Minusta parisuhde, jonka eteen pitää tehdä töitä, ei ole kovin vakaalla pohjalla, jos kumppanin huomioiminen ja yhdessä tekeminen tuntuu työltä, niin ei se kovin hääviä sitten ole.
Ollaan toistemme parhaat kaverit, en voisi kuvitella elämääni kenenkään muun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10,5 vuotta yhteistä taivalta takana, esikoinen tulossa. Ollaan 3-kymppisiä.
Koko tämän ajan ollaan oltu hyvin onnellisia. Pusuja, haleja ja kauniita sanoja vaihdetaan päivittäin. Erotiikkaa on vaihtelevasti pari-kolme kuukaudessa, molemmat ollaan siihen määrään tyytyväisiä.
Luonteemme, huumorintajumme ja elämämme sopivat yhteen täydellisesti. En usko että voisin löytää miehen jonka kanssa kaikki natsaa näin hyvin yhteen jos jotain tapahtuisi. Tähän vähän päälle 10 vuoteen on mahtunut kaikenlaisia kriisejä, kuten työttömyyttä, köyhyyttä, lapsettomuutta ja sairauksia. Niistä ollaan yhdessä selvitty.
Parisuhteessa ei kannata tyytyä. Meillä on vain tämä yksi elämä, ei sitä kannata tuhlata tyyppiin jonka kanssa ei ole onnellinen tai jolta ei saa sitä mitä tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa vuodesta 1984
Miksi tätä on alapeukutettu????
Jos jotain syytä pitäisi veikata niin veikkaisin, että lause "Naimisissa vuodesta 1984" ei sano mitään suhteen laadusta, onnellisuudesta/onnettomuudesta/mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
10,5 vuotta yhteistä taivalta takana, esikoinen tulossa. Ollaan 3-kymppisiä.
Koko tämän ajan ollaan oltu hyvin onnellisia. Pusuja, haleja ja kauniita sanoja vaihdetaan päivittäin. Erotiikkaa on vaihtelevasti pari-kolme kuukaudessa, molemmat ollaan siihen määrään tyytyväisiä.
Luonteemme, huumorintajumme ja elämämme sopivat yhteen täydellisesti. En usko että voisin löytää miehen jonka kanssa kaikki natsaa näin hyvin yhteen jos jotain tapahtuisi. Tähän vähän päälle 10 vuoteen on mahtunut kaikenlaisia kriisejä, kuten työttömyyttä, köyhyyttä, lapsettomuutta ja sairauksia. Niistä ollaan yhdessä selvitty.
Parisuhteessa ei kannata tyytyä. Meillä on vain tämä yksi elämä, ei sitä kannata tuhlata tyyppiin jonka kanssa ei ole onnellinen tai jolta ei saa sitä mitä tarvitsee.
Niin ja samaa mieltä olen edellisten kommentoijien kanssa siitä, että parisuhteen eteen pitäisi muka tehdä töitä. Meidän ei ole koskaan tarvinnut tehdä töitä sen eteen että pysyisimme yhdessä tai rakastaisimme toisiamme. Parisuhteen kuuluu sujua minun mielestäni yhtä helposti kuin hengittämisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan täällä vaikka kuinka monta :) mekin ollaan oltu yhdessä 15 vuotta. Ollaan kolmekymppisiä. Minulta on ainakin vaatinut tietoista keskittymistä miehen hyviin puoliin, kehumisen ja toisen kohtaamiseen. Olen huomannut, että oma suhtautuminen mieheeni vaikuttaa myös hänen suhtautumiseensa minuun. Usein jos annan aikaani ja suhtaudun ylipäätään mieheeni positiivisesti, saan sitä myös takaisin. Ristiriita tilanteissa olen kiinnostunut toisen näkökulmasta ja tutkin sitä miehen kanssa.
Teillä tuo toimii siis hienosti. Minusta on tuntunut siltä, että mitä enemmän olen huomioinut miestäni, hemmotellut jne, niin sitä enemmän mies on vaan ollut hiljaa itsekseen tyytyväinen ja pitänyt itsestäänselvyytenä. Jos huomioin miestäni jollain tavalla, niin en voi olettaa saavani silloin huomiota takaisin. Se ei jotenkin vaikuta mieheni tapauksessa. Ainoa tapa saada huomiota/läheisyyttä/mitä tahansa on vaatimalla vaatia. T. Ap
Tämä tilanteesti ei kuulosta siltä, että saisit tuosta suhteesta sitä, mitä haluat. Eikös sitä sanota, että kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan? Jos kohtelet miestäsi niin kuin hän sinua niin onko se sitä, mitä miehesi haluaa? Tuleeko siitä silloin parisuhde, jota kannattaa jatkaa?
Vaatimalla vaaditut huomionosoitukset eivät tunnu miltään. Ne eivät tunnu siltä, että toinen oikeasti haluaisi olla sinulle hyvä.
Tämä on myös totta. Huomaan, että en sitten ilahdukaan niin paljon niistä huomionosoituksista mitä mieheltäni joskus harvoin saatan saada, kun olen ensin niitä jo niin pitkään vaatinut. Mieskin on pettynyt, ja ajattelee että eihän minulle kelpaa mikään, koska kaikenhan pitäisi silloin olla loistavasti, sainhan vihdoin sen mitä halusin. Tunnen myös syyllisyyttä siitå etten ilahtunutkaan niin paljon niistä kukista joita monta vuotta pyysin häntä ostamaan minulle merkkipäivänä, kun yritin opettaa häntä esimerkein miten hän voisi minua huomioida, kun se oli hänelle niin vaikeaa, ellei mahdotonta. Toki ne myös ilahdutti, mutta tulee tunne että tämä ei valitettavasti ihan riitä, kun mitään oma-alotteista huomioimista ei ole ja läheisyys puuttuu täysin. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on läheisyyttä ollut aina päivittäin: haleja, pusuja, selän rapsuttelua, hartioiden hierontaa, telkkarin katsomista sylikkäin jne. Läheisyys luo läheisyyttä, kuin itsestään.
-se neljäkymmentä vuotta miehensä kanssa ollut-
Oi ihanaa. Minkälainen miehesi on muuten luonteeltaan?
Mieheni on hyvin rauhallinen, luotettava peruskallio.
Hän ei hötkyile, ei poukkoile sinne tänne. Välillä päätösten teko kestää mielestäni turhan kauan, mutta olen vuosikymmenten kuluessa tottunut, että hän haluaa punnita asioita eri puolilta eikä suin päin rynnätä toimintaan.
Hän on kyllä hyvin tekeväinen ja osaa hoitaa niin auton kuin omakotitalonkin korjaukset itse.
-se neljäkymmentä vuotta miehensä kanssa ollut-
Mua kans kiinnostaa tietää minkälaisia nämä miehet on kenen kans suhde toimii hyvin esim juurikin luonteeltaan. Kiitos tästä ja hyvää jatkoa teille!
Ei siinä ole kyse vain miehen luonteesta, vaan molempien. Olen nähnyt pilvin pimein niin takakireitä naisia, että oli miehen luonne mikä vaan, ei liitto voi olla kovin kummonen.
Oma liittoni on kohta 30 v. Mieheni on rauhallinen ja luotettava. Hän on aina valmis tekemään asioita muiden eteen. MUTTA, ei hän täydellinen ole niin kuin en minäkään. Ja siinä tulee kyky sietää toisen puutteita ja hyväksyä hänet epätäydellisenä ihmisenä, jollainen olen itsekin. Ja tästä huolimatta pitää yllä läheisyyttä, asettaa "meidät" etusijalle jne.
On. Kertaakaan ei ole eroa harkittu ja intohimo tallessa. 12 v pitkä suhde 3 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18v yhdessä. Meillä ei ole läheisyyttä eikä oikeastaan enää hyvää seksiäkään. Mies on myös alkoholisti. Silti haluan jatkaa suhdetta koska en takuulla enää keski-ikäisenä löytäisi ketään muutakaan. Ikää minulla 39v ja mies pian 45v.
Vierailija kirjoitti:
25 vuotta yhdessä ja edelleen kuin vastarakastuneet!
Tätä aina ihmettelen, että miten te teette sen? Onko vaan niin onnistunut parivalinta alunperin, yltiöpositiivinen elämänasenne, vai mikä?
reilu parikymmentä vuotta naimisissa - eikä tulisi mieleenkään vaihtaa ukkoa..ja kyllä, rakkautta riittää. Ei ole ollut pettämisiäm jättämisiä tms vaan ihanaa yhdessäoloa vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
18v yhdessä. Meillä ei ole läheisyyttä eikä oikeastaan enää hyvää seksiäkään. Mies on myös alkoholisti. Silti haluan jatkaa suhdetta koska en takuulla enää keski-ikäisenä löytäisi ketään muutakaan. Ikää minulla 39v ja mies pian 45v.
Voiei, olen itse samanikäinen! Mutta ajattelen kyllä, että minulla olisi mahdollisuus vielä löytää joku. Tai vaihtoehtoisesti olen sitten yksin. Eikös ns. toinen kierros ala vasta päälle 40v? Olen siis miettinyt nyt hyvin paljon tätä eroa, koska olen tullut siihen tulokseen että en vaan saa mieheltäni sitä mitä haluan. Tosi surullista, että perhe menee rikki sen takia. T. Ap
26v tulee ensiviikolla täyteen.
Naurua ja hupia riittää elämässä vieläkin. Yhteidiä unelmia joita toteutetaan.
Helppoa olla yhdessä, ei tarvitse olla muuta kuin itsensä ja rakastaa toista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on läheisyyttä ollut aina päivittäin: haleja, pusuja, selän rapsuttelua, hartioiden hierontaa, telkkarin katsomista sylikkäin jne. Läheisyys luo läheisyyttä, kuin itsestään.
-se neljäkymmentä vuotta miehensä kanssa ollut-
Oi ihanaa. Minkälainen miehesi on muuten luonteeltaan?
Mieheni on hyvin rauhallinen, luotettava peruskallio.
Hän ei hötkyile, ei poukkoile sinne tänne. Välillä päätösten teko kestää mielestäni turhan kauan, mutta olen vuosikymmenten kuluessa tottunut, että hän haluaa punnita asioita eri puolilta eikä suin päin rynnätä toimintaan.
Hän on kyllä hyvin tekeväinen ja osaa hoitaa niin auton kuin omakotitalonkin korjaukset itse.
-se neljäkymmentä vuotta miehensä kanssa ollut-
Mua kans kiinnostaa tietää minkälaisia nämä miehet on kenen kans suhde toimii hyvin esim juurikin luonteeltaan. Kiitos tästä ja hyvää jatkoa teille!
Ei siinä ole kyse vain miehen luonteesta, vaan molempien. Olen nähnyt pilvin pimein niin takakireitä naisia, että oli miehen luonne mikä vaan, ei liitto voi olla kovin kummonen.
Oma liittoni on kohta 30 v. Mieheni on rauhallinen ja luotettava. Hän on aina valmis tekemään asioita muiden eteen. MUTTA, ei hän täydellinen ole niin kuin en minäkään. Ja siinä tulee kyky sietää toisen puutteita ja hyväksyä hänet epätäydellisenä ihmisenä, jollainen olen itsekin. Ja tästä huolimatta pitää yllä läheisyyttä, asettaa "meidät" etusijalle jne.
Ymmärrän. Mutta itsekkyys/itsekeskeisyys on myös luonteenpiirre. Toki voi nainenkin olla sitä. Monesti miehet on vaan itsekkäämpiä mitä tulee perhe-elämään ja naiset toisaalta hakee varmaan osittain tästäkin syystä johtuen enenmmän eroja.
Alue: Aihe vapaa
22v yhdessä. Ei kai missään vaiheessa ole ollut sellaisia ajatuksia ettei haluaisi jatkaa... meillä on mukavaa yhdessä. Toki muutamia kertoja vuodessa vietetään aikaa myös erillään, ihan tarkoituksella (jompi kumpi lähtee vaikka mökille itsekseen tai tekee jotain kavereiden kanssa). Lapsen ollessa tarhaikäinen, suhde oli ehkä välillä sellainen itsestäänselvyys, kun ei oikein muutakaan siinä elämäntilanteessa (lapsi ja sairaita vanhempia yms kerralla yli sietorjan) jaksanut, mutta silloinkin sai sitä tukea toisesta vaikka vaan koskettamalla ohikävellessä.
Mitään selänrapsuttajia ei kumpikaan olla oltu koskaan, enempi kahden introvertin omat tekemiset vs. laatuaikaa yhdessä harvemmin.
Silloin sinkkuna ajattelin usein että olen mieluummin yksin kuin tyydyn johonkin keskinkertaiseen ja kun sitten tavattiin, niin pitkään katseltiin vähän alta kulmien että onko tuosta kuitenkaan pidemmäksi suhteeksi.