Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Deittailumaailma on muuttunut yhä rumemmaksi (HS)
24.05.2022 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008808208.html
Valitettavasti maksumuurin takana. Artikkeli kertoo 47-vuotiaasta lääkäristä, joka esiintyy jutussa nimellä Sanna. Hän on ahkera Tinderin käyttäjä ja on tavannut treffipalvelujen kautta noin 160 miestä. Tinder Goldin lisäksi kokeillut mm. Happy Pancakea.
Ensimmäinen pettymys tulee usein tavatessa livenä:
"Viestittelyn perusteella mukavalta vaikuttanut henkilökin saattaa osoittautua ensitreffeillä todelliseksi törpöksi."
Toinen on ghostatuksi tuleminen. Sanna itse ei haluaisi alentua ghostaamaan, mutta hänellä on kännykässään sovellus, jolla hänelle "tulee puhelu" aina tunnin kuluttua tapaamisen alkamisesta. Silloin saan joka tapauksessa tavallaan jonkinnäköisen tauon siihen hommaan. Ja jos haluan, niin voin puhelun jälkeen sanoa, että nyt minun on pakko lähteä. Ja joskus hänkin ghostaa.
Ghostaamisen syy on usein se, että ihminen on ihan erilainen kuin profiilissa.
"Kuvat voivat olla niin vanhoja, että niiden ottamisen jälkeen seuralaiselle on esimerkiksi kertynyt kymmeniä kiloja lisää painoa. Se ei sinällään Sannaa häiritse, mutta häntä ihmetyttää, eikö epärehellisyyden väistämätön paljastuminen hetkauta kyseisiä ihmisiä." Osa valehtelee ikänsä. Sannakin on käynyt treffeillä miehen kanssa, joka esitti olevansa 50 mutta olikin 70. Toisaalta nuoret miehet valehtelevat ikänsä vanhemmiksi päästäkseen harrastamaan seksiä itseään vanhemman naisen kanssa.
Lisäksi Tinderissä tulee vastaan tuttuja varattuja miehiä.
Artikkelin lopussa kerrotaan, kuinka Sannalla oli äskettäin tunne, että nyt näyttää lupaavalta, ja Sanna kävi jo miehen kanssa useammilla treffeillä. Sitten kävi ilmi ettei mies ollutkaan muuttanut erilleen vaimostaan.
Kommentit (1481)
Vierailija kirjoitti:
Lainaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutamia miehiä, jotka ovat jo vuosia etsineet netistä kumppania siinä onnistumatta. Olen ajatellut, ja sanonutkin heille, että he olisivat ehkä jo aikoja sitten löytäneet naisen itselleen, jos olisivat etsineet jostakin muualta. Ajatus ei vain tunnu menevän heille perille, kai se on sitten helpompaa etsiä netistä. Siinä on vain se, että vaikka ihminen olisi mukavakin, niin ei välttämättä osaa tehdä esim. sellaista ilmoitusta, joka olisi naisten mielestä houkutteleva, tai ei osaa kirjoitella sillä tavalla että naiset kiinnostuisivat... Etenkin kun siellä on tarjolla paljon muita miehiä. Eivätkä kaikki naiset sitä paitsi ole siellä nettipalstoilla.
En tarkoita, ettei netistä saisi etsiä, mutta ei ehkä kannata jättää sitä kumppanin löytymistä pelkän netin varaan. Kannattaa laskea verkkoja muillekin vesille, ja ehkäpä jostain tärppää.
Eli jos ihan rehellisesti ja realistisesti mietit, mihin ne verkot pitäisi heittää? Älä sano, että kirjastoon tai kauppaan. Ei ole potentiaalinen vaihtoehto.
Kaikkialle, missä ihmiset kohtaavat toisiaan. Oman puolisoni tapasin yhteisen ystävän kautta, aikuinen lapsi tapasi puolisonsa kun lähti tälle muuttoavuksi vaikka ei tuntenut tätä entuudestaan (heilläkin yhteinen kaveri joka kyseli somessa kaupungissa X asuvia kavereitaan auttamaan sinne muuttavaa henkilöä siinä päässä muuttoa), kummityttöni tapasi nykyisen poikaystävänsä laskettelurinteessä. Leirintäalueilla, puistokonserteissa, retkiporukoissa, yhdistystoiminnassa... Ihmiset tapaavat nykyisinkin toisiaan ihan livenä.
Olen eri, mutta nuo mainitsemasi paikathan eivät olleet mitään tietoista "verkkojen heittelyä", vaan epätodennäköisiä sattumia. Veikkaanpa, että jos joku nyt ajattelee etsiä kumppania niin, että menee jonnekin muuttoavuksi, yöpyy leirintäalueella, menee retkelle ja osallistuu johonkin yhdistykseen, niin aika hiljaista saattaa olla. Tai no, yhdistys ehkä todennäköisin, riippuen toki millainen se on ja millaisia ihmisiä siellä käy. Ihmisiä tavataan jatkuvasti livenä, mutta pääosin sattumalta. Se, että joku on tavannut kumppaninsa lasketturinteessä, ei tarkoita että lasketturinteeseen meno tarkoittaisi sitä, että olisi suurikin todennäköisyys löytää kumppani.
En oikein ymmärrä, miten ajettelet. Pakkohan on olla esillä ja heitellä verkkoja sinne tänne jos oikeaa suhdetta haluaa.
Itse kallistun siihen, että on tehokkaamppaa istua vaikka terassilla vesilasi kädessä ja katsella menoa sekä etsiä katseita, kuin veivata tinderiä.
Juuri tämä. Mitä aktiivisempi on, sitä enemmän sosiaalisia kontakteja, sitä suurempi todennäköisyys, että syntyy uusia tuttavuuksia ja sitä suurempi todennäköisyys, että niiden kautta kohtaa myös kiinnostavia ihmisiä. Minulla on itsellänikin peiliinkatsomisen paikka sikäli, että erottuani edellisestä kumppanistani olin seitsemän vuotta sinkkuna, niistä viisi enemmän tai vähemmän "haku päällä", mutta koska en ollut aktiivinen, vei pitkään ennen kuin nykyinen puoliso (=kiinnostava ihminen, jonka kanssa heräsi keskinäinen halu tutustua paremmin ja se syveni rakastumiseksi ja rakastamiseksi) osui kohdalle. Minulla oli koiria, joten töiden jälkeen jäin vain keskimäärin kerran viikossa kaverin kanssa kaupungille kahville; kotiin päästyäni ja ne ulkoilutettuani en mielelläni enää lähtenyt takaisin kaupunkiin; viikonloppuisin nautin siitä, että sain ulkoilla niiden kanssa pitkän kaavan mukaan lähimetsässä eikä huvittanut yhtään pukeutua paremmin ja lähteä kaupungille. Olin laiska käymään baareissa, laiska käymään muissa tapahtumissa. Matkustelin, mutta en ollut hakemassa etäsuhdetta, joten ei niistä kohtaamisista ollut iloa, mitä ulkomailla tapahtui. Onneksi olin kuitenkin tutustunut ajan myötä laajalti ihmisiin, oli ystäviä ja oli tuttavia ja sitä kautta sitten puolisonikin tuli vastaan.
Näin jälkikäteen ajatellen on tietysti vain hyvä, etten ollut aktiivisempi ja ihastunut johonkin toiseen mieheen, koska en varmasti olisi löytänyt yhtä hyvää miestä. Mutta kyllä välillä piti lähteä sinne terassillekin vesilasi tai olutlasi kädessä, kun ei muuten ollut mitään mahdollisuuksia tavata ketään.
On turha syyttää Tinderiä saati vastakkaista sukupuolta siitä, ettei ketään löydy, jos itse ei ole valmis tekemään muuta kuin pyyhkimään kaupallista ulkonäkökeskeistä sovellusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutamia miehiä, jotka ovat jo vuosia etsineet netistä kumppania siinä onnistumatta. Olen ajatellut, ja sanonutkin heille, että he olisivat ehkä jo aikoja sitten löytäneet naisen itselleen, jos olisivat etsineet jostakin muualta. Ajatus ei vain tunnu menevän heille perille, kai se on sitten helpompaa etsiä netistä. Siinä on vain se, että vaikka ihminen olisi mukavakin, niin ei välttämättä osaa tehdä esim. sellaista ilmoitusta, joka olisi naisten mielestä houkutteleva, tai ei osaa kirjoitella sillä tavalla että naiset kiinnostuisivat... Etenkin kun siellä on tarjolla paljon muita miehiä. Eivätkä kaikki naiset sitä paitsi ole siellä nettipalstoilla.
En tarkoita, ettei netistä saisi etsiä, mutta ei ehkä kannata jättää sitä kumppanin löytymistä pelkän netin varaan. Kannattaa laskea verkkoja muillekin vesille, ja ehkäpä jostain tärppää.
Eli jos ihan rehellisesti ja realistisesti mietit, mihin ne verkot pitäisi heittää? Älä sano, että kirjastoon tai kauppaan. Ei ole potentiaalinen vaihtoehto.
Kaikkialle, missä ihmiset kohtaavat toisiaan. Oman puolisoni tapasin yhteisen ystävän kautta, aikuinen lapsi tapasi puolisonsa kun lähti tälle muuttoavuksi vaikka ei tuntenut tätä entuudestaan (heilläkin yhteinen kaveri joka kyseli somessa kaupungissa X asuvia kavereitaan auttamaan sinne muuttavaa henkilöä siinä päässä muuttoa), kummityttöni tapasi nykyisen poikaystävänsä laskettelurinteessä. Leirintäalueilla, puistokonserteissa, retkiporukoissa, yhdistystoiminnassa... Ihmiset tapaavat nykyisinkin toisiaan ihan livenä.
Tai kysynkin näin päin: Mitä aiot tehdä kesälomallasi? Kerro suunnitelmasi niin me tarvittaessa autamme miettimään, miten niihin voisi sisällyttää enemmän mahdollisuuksia uusiin ihmisiin tutustumiselle.
Entä jos ei halua tai pysty tekemään kesälomalla mitään?
Itse ainakin haluan levätä mahdollisimman paljon ja tietysti ulkoilla kävellen ja ehkä pyöräillä mahdollisimman paljon. Ja ehdottomasti haluan sen ainoa hetken vuodesta pitää suunnitelma vapaana.
Silloin ei kenties energia riitä myöskään uuden ihmisen kohtaamiseen. Ainakaan ei kannata pettyä, jos kumppania ei löydy, saati ihmetellä, jos sinkkuusruikutukselle ei löydy myötätuntoista kuuntelijaa.
Eli uuden ihmisen kohtaaminen on vain energisille ihmisille? Ja mitä tuohon ruikutukseen tulee, niin eipä kai sellaista kennekään tarvitse kestää?
Muutenkin eiköhän nuo parisuhteet ole aika paljon kiinni sosiaaliseta osaamisesta ja sosiaalisesta pääomasta. Jos ei noita ole niin ei ole parisuhdettakaan.
Voi voi. Moni sosiaalisesti vähemmän taitava on päätynyt suhteisiin. Kotoa ruudun takaa ei kukaan tule hakemaan. Ihmisiä ei voi kohdata kohtaamatta ihmisiä. Jos siitä päättää uhriutua, oma valinta.
Tietysti on totta, ettei tulla kotoa hakemaan ( vaikka on kyllä tultu!?) Mutta edelleen kiinnostaisi missä niitä ihmisiä voisi tavata. Ainakin itse olen suurimman osan elämästi viettänyt esim. kuntosaleilla, luontopoluilla, kursseilla. harrastuksissa tai ihan vain kaupungilla päivää viettäen. On kuitenkin aivan eri asia tehdä näitä asioita ruuhka-Suomessa kuin periferiassa. Omalla paikkakunnalla kaupunki on kesäisin aivan tyhjä ja asioista saa nauttia ihan yksin.
Montako kertaa niitä paikkoja pitää listata? No, listataan tähän, auttakaa vähän, siskot:
- ystäväpiirin kautta
- talkoissa/muutoissa (kaverinkaverit, luontojärjestöjen järjestämät talkoot ym)
- leirintäalueiden yhteisillä nuotio-/keittopaikoilla
- kansallispuistoissa, Suomen Ladun ja Partioaitan retkeilytapahtumissa
- puistokonserteissa
- festareilla
- tansseissa
- kesäteatterissa
- muissa yleisötapahtumissa
- oman kaupunginosan tapahtumissa
- yhdistystoiminnassa, politiikassa
- opastetuilla retkillä
- laskettelurinteessä/rinnekahvilassa
Jään odottelemaan jälleen uutta "joo mutta kun" -vastausta, joka kertoo miksi kirjoittajan ei mitenkään ole tuollaisissa tilanteissa mahdollista tutustua uusiin ihmisiin tai ainakin ne ovat aivan vääriä ihmisiä ja on aivan turhaa tuhlata aikaansa juttelemalla väärän ihmisen kanssa, koska se aika on pois jostain tärkeämmästä ja hyödyllisemmästä...
oletus on varmaan, että on olemassa joku mystinen paikka X, minne menemällä löytää heti ihanan naisen, joka vielä kiinnostuu susta. heti. ilman mitään kysymyksiä.
itse ei tarvi nähdä mitään vaivaa.
Toisaalta ketjussa on väitetty, että jos menee istuskelemaan venelaiturille, tulee aina joku iskemään, ja sitten ei ole enää sen istuskelun jälkeen sinkku.
Kyllä. Naisille kuulemma tapahtuu näin :D
Voit itse miettiä, tapahtuuko.
No, itse naisena ja vieläpä naisena, joka on istuskellut useinkin yksin meren äärellä, voin sanoa, että eipä ole koskaan kukaan tullut iskemään, vaikka joskus olen istunut venelaiturin vieressä olevalla penkilläkin. Mutta ymmärrän kyllä joidenkin kirjoittajien halun löytää se takuuvarma iskupaikka - jotkut ottavat valitettavan kirjaimellisesti nuo venelaituriliioittelut ja erehtyvät kuvittelemaan, että näin tosiaan tapahtuu. Tottakai hekin haluavat silloin paikan, johon ei tarvitse kuin astella paikalle, jolloin heti takuuvarmasti tulee joku tuleva kumppani juttelemaan.
Tässä on myös ikä merkittävä tekijä. Jos kyse n. 20-vuotiaista, on heissä vielä paljon sinkkuja. Todennäköisuus, että se laiturilla istuva vastakkaisen sukupuolen edustaja olisi sinkku, on paljon suurempi, kuin jos kyse vaikka 35-vuotiaasta. Nuorempana ehkä näitä spontaaneja lähestymisiä viitsiikin tehdä, kun todennäköisyydet on vähän korkeammat.
Minulla on lapsiakin (ja ikä melkein 40v), niin kyllä aika usein on oletettu minun olevan varattu, vaikka tosiaan olenkin eronnut ja sinkku. Tämän ikäisenä oletus joka tapauksessa on, että olisi varattu, eikä spontaaneissa lähestymisissä ole järkeä. Tinderissä voi olettaa toisen olevan sinkku tai ainakin jonkunlaista suhdetta vailla.
Vierailija kirjoitti:
Tinder on aika tehokas tapa seuloa tarjontaa, etenkin kun monesta saa tietää muutakin kuin pelkän ulkonäön.
Tidenhän perustuu pelkkään ulkonäköön sehän sen koko idea onkin? Kun seulot oikein tiukalla seulalla niin saattaa, ettei toisia treffejä eli niitä parhaimpia ei tule. Päädytte molemmat taas takaisin seulomaan ja siitähän tider algo pitää. "Peterin periaate" toimii jollakin tasolla tinderissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Lol. Soittava sovellus? Eikö voi vain sanoa suoraan, ettei nyt valitettavasti napannut. Minäkin ujona ihmisenä sentään pystyn tuohon. Turha sitä on istua tuntia jos motivaatio keskusteluun on nolla, ymmärrän sen. Mutta sovellus... noloa.
N30
Kai tämä on yksilöllistä, mutta minä ainakin arvostaisin sitä, että treffikumppani jonkin tekosyyn varjolla feidaa itsensä pois tilanteesta kuin pitää jonkin ylimielisen "valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun" -puheen. Se tekosyy sentään tarjoaa kummallekin osapuolelle mahdollisuuden pitää kasvonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lol. Soittava sovellus? Eikö voi vain sanoa suoraan, ettei nyt valitettavasti napannut. Minäkin ujona ihmisenä sentään pystyn tuohon. Turha sitä on istua tuntia jos motivaatio keskusteluun on nolla, ymmärrän sen. Mutta sovellus... noloa.
N30
Kai tämä on yksilöllistä, mutta minä ainakin arvostaisin sitä, että treffikumppani jonkin tekosyyn varjolla feidaa itsensä pois tilanteesta kuin pitää jonkin ylimielisen "valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun" -puheen. Se tekosyy sentään tarjoaa kummallekin osapuolelle mahdollisuuden pitää kasvonsa.
Tai sitten vastapuoli ei vain tajua, ettei nyt napannut. Toihan on ihan sama kuin häipyminen. Jätetään sanomatta se mitä tarkoitetaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutamia miehiä, jotka ovat jo vuosia etsineet netistä kumppania siinä onnistumatta. Olen ajatellut, ja sanonutkin heille, että he olisivat ehkä jo aikoja sitten löytäneet naisen itselleen, jos olisivat etsineet jostakin muualta. Ajatus ei vain tunnu menevän heille perille, kai se on sitten helpompaa etsiä netistä. Siinä on vain se, että vaikka ihminen olisi mukavakin, niin ei välttämättä osaa tehdä esim. sellaista ilmoitusta, joka olisi naisten mielestä houkutteleva, tai ei osaa kirjoitella sillä tavalla että naiset kiinnostuisivat... Etenkin kun siellä on tarjolla paljon muita miehiä. Eivätkä kaikki naiset sitä paitsi ole siellä nettipalstoilla.
En tarkoita, ettei netistä saisi etsiä, mutta ei ehkä kannata jättää sitä kumppanin löytymistä pelkän netin varaan. Kannattaa laskea verkkoja muillekin vesille, ja ehkäpä jostain tärppää.
Eli jos ihan rehellisesti ja realistisesti mietit, mihin ne verkot pitäisi heittää? Älä sano, että kirjastoon tai kauppaan. Ei ole potentiaalinen vaihtoehto.
Kaikkialle, missä ihmiset kohtaavat toisiaan. Oman puolisoni tapasin yhteisen ystävän kautta, aikuinen lapsi tapasi puolisonsa kun lähti tälle muuttoavuksi vaikka ei tuntenut tätä entuudestaan (heilläkin yhteinen kaveri joka kyseli somessa kaupungissa X asuvia kavereitaan auttamaan sinne muuttavaa henkilöä siinä päässä muuttoa), kummityttöni tapasi nykyisen poikaystävänsä laskettelurinteessä. Leirintäalueilla, puistokonserteissa, retkiporukoissa, yhdistystoiminnassa... Ihmiset tapaavat nykyisinkin toisiaan ihan livenä.
Tai kysynkin näin päin: Mitä aiot tehdä kesälomallasi? Kerro suunnitelmasi niin me tarvittaessa autamme miettimään, miten niihin voisi sisällyttää enemmän mahdollisuuksia uusiin ihmisiin tutustumiselle.
Entä jos ei halua tai pysty tekemään kesälomalla mitään?
Itse ainakin haluan levätä mahdollisimman paljon ja tietysti ulkoilla kävellen ja ehkä pyöräillä mahdollisimman paljon. Ja ehdottomasti haluan sen ainoa hetken vuodesta pitää suunnitelma vapaana.
Silloin ei kenties energia riitä myöskään uuden ihmisen kohtaamiseen. Ainakaan ei kannata pettyä, jos kumppania ei löydy, saati ihmetellä, jos sinkkuusruikutukselle ei löydy myötätuntoista kuuntelijaa.
Eli uuden ihmisen kohtaaminen on vain energisille ihmisille? Ja mitä tuohon ruikutukseen tulee, niin eipä kai sellaista kennekään tarvitse kestää?
Muutenkin eiköhän nuo parisuhteet ole aika paljon kiinni sosiaaliseta osaamisesta ja sosiaalisesta pääomasta. Jos ei noita ole niin ei ole parisuhdettakaan.
Voi voi. Moni sosiaalisesti vähemmän taitava on päätynyt suhteisiin. Kotoa ruudun takaa ei kukaan tule hakemaan. Ihmisiä ei voi kohdata kohtaamatta ihmisiä. Jos siitä päättää uhriutua, oma valinta.
Tietysti on totta, ettei tulla kotoa hakemaan ( vaikka on kyllä tultu!?) Mutta edelleen kiinnostaisi missä niitä ihmisiä voisi tavata. Ainakin itse olen suurimman osan elämästi viettänyt esim. kuntosaleilla, luontopoluilla, kursseilla. harrastuksissa tai ihan vain kaupungilla päivää viettäen. On kuitenkin aivan eri asia tehdä näitä asioita ruuhka-Suomessa kuin periferiassa. Omalla paikkakunnalla kaupunki on kesäisin aivan tyhjä ja asioista saa nauttia ihan yksin.
Montako kertaa niitä paikkoja pitää listata? No, listataan tähän, auttakaa vähän, siskot:
- ystäväpiirin kautta
- talkoissa/muutoissa (kaverinkaverit, luontojärjestöjen järjestämät talkoot ym)
- leirintäalueiden yhteisillä nuotio-/keittopaikoilla
- kansallispuistoissa, Suomen Ladun ja Partioaitan retkeilytapahtumissa
- puistokonserteissa
- festareilla
- tansseissa
- kesäteatterissa
- muissa yleisötapahtumissa
- oman kaupunginosan tapahtumissa
- yhdistystoiminnassa, politiikassa
- opastetuilla retkillä
- laskettelurinteessä/rinnekahvilassa
Jään odottelemaan jälleen uutta "joo mutta kun" -vastausta, joka kertoo miksi kirjoittajan ei mitenkään ole tuollaisissa tilanteissa mahdollista tutustua uusiin ihmisiin tai ainakin ne ovat aivan vääriä ihmisiä ja on aivan turhaa tuhlata aikaansa juttelemalla väärän ihmisen kanssa, koska se aika on pois jostain tärkeämmästä ja hyödyllisemmästä...
oletus on varmaan, että on olemassa joku mystinen paikka X, minne menemällä löytää heti ihanan naisen, joka vielä kiinnostuu susta. heti. ilman mitään kysymyksiä.
itse ei tarvi nähdä mitään vaivaa.
Toisaalta ketjussa on väitetty, että jos menee istuskelemaan venelaiturille, tulee aina joku iskemään, ja sitten ei ole enää sen istuskelun jälkeen sinkku.
Kyllä. Naisille kuulemma tapahtuu näin :D
Voit itse miettiä, tapahtuuko.
Mulle ei käynyt edes silloin, kun mut vielä laskettiin naiseksi (eli olin nuori ja hoikka).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutamia miehiä, jotka ovat jo vuosia etsineet netistä kumppania siinä onnistumatta. Olen ajatellut, ja sanonutkin heille, että he olisivat ehkä jo aikoja sitten löytäneet naisen itselleen, jos olisivat etsineet jostakin muualta. Ajatus ei vain tunnu menevän heille perille, kai se on sitten helpompaa etsiä netistä. Siinä on vain se, että vaikka ihminen olisi mukavakin, niin ei välttämättä osaa tehdä esim. sellaista ilmoitusta, joka olisi naisten mielestä houkutteleva, tai ei osaa kirjoitella sillä tavalla että naiset kiinnostuisivat... Etenkin kun siellä on tarjolla paljon muita miehiä. Eivätkä kaikki naiset sitä paitsi ole siellä nettipalstoilla.
En tarkoita, ettei netistä saisi etsiä, mutta ei ehkä kannata jättää sitä kumppanin löytymistä pelkän netin varaan. Kannattaa laskea verkkoja muillekin vesille, ja ehkäpä jostain tärppää.
Eli jos ihan rehellisesti ja realistisesti mietit, mihin ne verkot pitäisi heittää? Älä sano, että kirjastoon tai kauppaan. Ei ole potentiaalinen vaihtoehto.
Kaikkialle, missä ihmiset kohtaavat toisiaan. Oman puolisoni tapasin yhteisen ystävän kautta, aikuinen lapsi tapasi puolisonsa kun lähti tälle muuttoavuksi vaikka ei tuntenut tätä entuudestaan (heilläkin yhteinen kaveri joka kyseli somessa kaupungissa X asuvia kavereitaan auttamaan sinne muuttavaa henkilöä siinä päässä muuttoa), kummityttöni tapasi nykyisen poikaystävänsä laskettelurinteessä. Leirintäalueilla, puistokonserteissa, retkiporukoissa, yhdistystoiminnassa... Ihmiset tapaavat nykyisinkin toisiaan ihan livenä.
Olen eri, mutta nuo mainitsemasi paikathan eivät olleet mitään tietoista "verkkojen heittelyä", vaan epätodennäköisiä sattumia. Veikkaanpa, että jos joku nyt ajattelee etsiä kumppania niin, että menee jonnekin muuttoavuksi, yöpyy leirintäalueella, menee retkelle ja osallistuu johonkin yhdistykseen, niin aika hiljaista saattaa olla. Tai no, yhdistys ehkä todennäköisin, riippuen toki millainen se on ja millaisia ihmisiä siellä käy. Ihmisiä tavataan jatkuvasti livenä, mutta pääosin sattumalta. Se, että joku on tavannut kumppaninsa lasketturinteessä, ei tarkoita että lasketturinteeseen meno tarkoittaisi sitä, että olisi suurikin todennäköisyys löytää kumppani.
En oikein ymmärrä, miten ajettelet. Pakkohan on olla esillä ja heitellä verkkoja sinne tänne jos oikeaa suhdetta haluaa.
Itse kallistun siihen, että on tehokkaamppaa istua vaikka terassilla vesilasi kädessä ja katsella menoa sekä etsiä katseita, kuin veivata tinderiä.
Hmm. En tiedä. Tinderin tarjonta on selattu aika nopeasti, mutta jotta sama määrä ihmisiä kävisi terassilla, pitäisi siellä istua tuntikausia tai päiväkausia. Älä nyt ymmärrä väärin, en yritä tässä väittää etteikö livenä voisi tavata ihmisiä, enkä todellakaan ole tuo vänkääjä. Olen itse kahden lapsen äiti enkä etsi seuraa juuri nyt. Mutta jos etsisin, minulla ei olisi aikaa ja mahdollisuutta asettautua päiväkausiksi terassilla juomaan vettä ja hakemaan katsekontakteja. Kaikki terassilla kävijät eivät edes ole sinkkuja eivätkä kaikki sinkutkaan siellä etsi seuraa. Ja sitäpaitsi mistä edes tietäisin, kenen kanssa pitäisi yrittää päästä juttusille? Itse en oikein kiinnostu ulkonäön perusteella, ja tuntuisi omituiselta hakea randomista katsekontaktia "ihan keneltä vain", ja alkaa sitten heittää juttua ihmisen kanssa, jonka ulkoinen olemus ei herätä mitään mielenkiintoa ja josta ei tiedä mitään. No, jos on supersosiaalinen ja aikaa tällaiseen on, niin mikäs siinä. Itse ajattelen, että Tinder on aika tehokas tapa seuloa tarjontaa, etenkin kun monesta saa tietää muutakin kuin pelkän ulkonäön.
Itse olen tosin valtaosan kumppaneista tavannut ihan livemaailmassa. Deittipalstalta olen löytänyt kaksi suhdetta. Eli pidän molempia ihan todennäköisenä.
Eihän se pointti olekaan alkaa flirtata jokaiselle miehelle, vaan tutustua ihmisiin ylipäätään. Kun tuntee sitten ihmisiä, voi kertoa että on sinkku ja haku on päällä, ja sana lähtee kiertämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder on aika tehokas tapa seuloa tarjontaa, etenkin kun monesta saa tietää muutakin kuin pelkän ulkonäön.
Tidenhän perustuu pelkkään ulkonäköön sehän sen koko idea onkin? Kun seulot oikein tiukalla seulalla niin saattaa, ettei toisia treffejä eli niitä parhaimpia ei tule. Päädytte molemmat taas takaisin seulomaan ja siitähän tider algo pitää. "Peterin periaate" toimii jollakin tasolla tinderissäkin.
Ei perustu, ellet itse halua sen perustuvan. Kuvista näkee muutakin kuin ns. hyvännäköisyyden, ja lisäksi siellä on se teksti, jonka lukeminen ei ole kiellettyä!
Ihan jo muutamasta lauseesta saa selville paljon ja parista viestistä vielä enemmän. Jos seuloo omanhenkisiä tyyppejä, ei osumia tule monta, eikä siten treffejäkään. Siinä säästää aikaa ja hermoja!
Itse tutustuin Tinderin kautta kahteen palkittuun kirjailijaan, yhteen taidekriitikkoon, yhteen graafiseen suunnittelijaan ja rakkaudenkin löysin. Yksiäkään tylsiä treffejä ei tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutamia miehiä, jotka ovat jo vuosia etsineet netistä kumppania siinä onnistumatta. Olen ajatellut, ja sanonutkin heille, että he olisivat ehkä jo aikoja sitten löytäneet naisen itselleen, jos olisivat etsineet jostakin muualta. Ajatus ei vain tunnu menevän heille perille, kai se on sitten helpompaa etsiä netistä. Siinä on vain se, että vaikka ihminen olisi mukavakin, niin ei välttämättä osaa tehdä esim. sellaista ilmoitusta, joka olisi naisten mielestä houkutteleva, tai ei osaa kirjoitella sillä tavalla että naiset kiinnostuisivat... Etenkin kun siellä on tarjolla paljon muita miehiä. Eivätkä kaikki naiset sitä paitsi ole siellä nettipalstoilla.
En tarkoita, ettei netistä saisi etsiä, mutta ei ehkä kannata jättää sitä kumppanin löytymistä pelkän netin varaan. Kannattaa laskea verkkoja muillekin vesille, ja ehkäpä jostain tärppää.
Eli jos ihan rehellisesti ja realistisesti mietit, mihin ne verkot pitäisi heittää? Älä sano, että kirjastoon tai kauppaan. Ei ole potentiaalinen vaihtoehto.
Kaikkialle, missä ihmiset kohtaavat toisiaan. Oman puolisoni tapasin yhteisen ystävän kautta, aikuinen lapsi tapasi puolisonsa kun lähti tälle muuttoavuksi vaikka ei tuntenut tätä entuudestaan (heilläkin yhteinen kaveri joka kyseli somessa kaupungissa X asuvia kavereitaan auttamaan sinne muuttavaa henkilöä siinä päässä muuttoa), kummityttöni tapasi nykyisen poikaystävänsä laskettelurinteessä. Leirintäalueilla, puistokonserteissa, retkiporukoissa, yhdistystoiminnassa... Ihmiset tapaavat nykyisinkin toisiaan ihan livenä.
Olen eri, mutta nuo mainitsemasi paikathan eivät olleet mitään tietoista "verkkojen heittelyä", vaan epätodennäköisiä sattumia. Veikkaanpa, että jos joku nyt ajattelee etsiä kumppania niin, että menee jonnekin muuttoavuksi, yöpyy leirintäalueella, menee retkelle ja osallistuu johonkin yhdistykseen, niin aika hiljaista saattaa olla. Tai no, yhdistys ehkä todennäköisin, riippuen toki millainen se on ja millaisia ihmisiä siellä käy. Ihmisiä tavataan jatkuvasti livenä, mutta pääosin sattumalta. Se, että joku on tavannut kumppaninsa lasketturinteessä, ei tarkoita että lasketturinteeseen meno tarkoittaisi sitä, että olisi suurikin todennäköisyys löytää kumppani.
En oikein ymmärrä, miten ajettelet. Pakkohan on olla esillä ja heitellä verkkoja sinne tänne jos oikeaa suhdetta haluaa.
Itse kallistun siihen, että on tehokkaamppaa istua vaikka terassilla vesilasi kädessä ja katsella menoa sekä etsiä katseita, kuin veivata tinderiä.
Hmm. En tiedä. Tinderin tarjonta on selattu aika nopeasti, mutta jotta sama määrä ihmisiä kävisi terassilla, pitäisi siellä istua tuntikausia tai päiväkausia. Älä nyt ymmärrä väärin, en yritä tässä väittää etteikö livenä voisi tavata ihmisiä, enkä todellakaan ole tuo vänkääjä. Olen itse kahden lapsen äiti enkä etsi seuraa juuri nyt. Mutta jos etsisin, minulla ei olisi aikaa ja mahdollisuutta asettautua päiväkausiksi terassilla juomaan vettä ja hakemaan katsekontakteja. Kaikki terassilla kävijät eivät edes ole sinkkuja eivätkä kaikki sinkutkaan siellä etsi seuraa. Ja sitäpaitsi mistä edes tietäisin, kenen kanssa pitäisi yrittää päästä juttusille? Itse en oikein kiinnostu ulkonäön perusteella, ja tuntuisi omituiselta hakea randomista katsekontaktia "ihan keneltä vain", ja alkaa sitten heittää juttua ihmisen kanssa, jonka ulkoinen olemus ei herätä mitään mielenkiintoa ja josta ei tiedä mitään. No, jos on supersosiaalinen ja aikaa tällaiseen on, niin mikäs siinä. Itse ajattelen, että Tinder on aika tehokas tapa seuloa tarjontaa, etenkin kun monesta saa tietää muutakin kuin pelkän ulkonäön.
Itse olen tosin valtaosan kumppaneista tavannut ihan livemaailmassa. Deittipalstalta olen löytänyt kaksi suhdetta. Eli pidän molempia ihan todennäköisenä.
Eihän se pointti olekaan alkaa flirtata jokaiselle miehelle, vaan tutustua ihmisiin ylipäätään. Kun tuntee sitten ihmisiä, voi kertoa että on sinkku ja haku on päällä, ja sana lähtee kiertämään.
Sana lähtee kiertämään? Ehkä jossain maalaispitäjässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutamia miehiä, jotka ovat jo vuosia etsineet netistä kumppania siinä onnistumatta. Olen ajatellut, ja sanonutkin heille, että he olisivat ehkä jo aikoja sitten löytäneet naisen itselleen, jos olisivat etsineet jostakin muualta. Ajatus ei vain tunnu menevän heille perille, kai se on sitten helpompaa etsiä netistä. Siinä on vain se, että vaikka ihminen olisi mukavakin, niin ei välttämättä osaa tehdä esim. sellaista ilmoitusta, joka olisi naisten mielestä houkutteleva, tai ei osaa kirjoitella sillä tavalla että naiset kiinnostuisivat... Etenkin kun siellä on tarjolla paljon muita miehiä. Eivätkä kaikki naiset sitä paitsi ole siellä nettipalstoilla.
En tarkoita, ettei netistä saisi etsiä, mutta ei ehkä kannata jättää sitä kumppanin löytymistä pelkän netin varaan. Kannattaa laskea verkkoja muillekin vesille, ja ehkäpä jostain tärppää.
Eli jos ihan rehellisesti ja realistisesti mietit, mihin ne verkot pitäisi heittää? Älä sano, että kirjastoon tai kauppaan. Ei ole potentiaalinen vaihtoehto.
Kaikkialle, missä ihmiset kohtaavat toisiaan. Oman puolisoni tapasin yhteisen ystävän kautta, aikuinen lapsi tapasi puolisonsa kun lähti tälle muuttoavuksi vaikka ei tuntenut tätä entuudestaan (heilläkin yhteinen kaveri joka kyseli somessa kaupungissa X asuvia kavereitaan auttamaan sinne muuttavaa henkilöä siinä päässä muuttoa), kummityttöni tapasi nykyisen poikaystävänsä laskettelurinteessä. Leirintäalueilla, puistokonserteissa, retkiporukoissa, yhdistystoiminnassa... Ihmiset tapaavat nykyisinkin toisiaan ihan livenä.
Olen eri, mutta nuo mainitsemasi paikathan eivät olleet mitään tietoista "verkkojen heittelyä", vaan epätodennäköisiä sattumia. Veikkaanpa, että jos joku nyt ajattelee etsiä kumppania niin, että menee jonnekin muuttoavuksi, yöpyy leirintäalueella, menee retkelle ja osallistuu johonkin yhdistykseen, niin aika hiljaista saattaa olla. Tai no, yhdistys ehkä todennäköisin, riippuen toki millainen se on ja millaisia ihmisiä siellä käy. Ihmisiä tavataan jatkuvasti livenä, mutta pääosin sattumalta. Se, että joku on tavannut kumppaninsa lasketturinteessä, ei tarkoita että lasketturinteeseen meno tarkoittaisi sitä, että olisi suurikin todennäköisyys löytää kumppani.
En oikein ymmärrä, miten ajettelet. Pakkohan on olla esillä ja heitellä verkkoja sinne tänne jos oikeaa suhdetta haluaa.
Itse kallistun siihen, että on tehokkaamppaa istua vaikka terassilla vesilasi kädessä ja katsella menoa sekä etsiä katseita, kuin veivata tinderiä.
Hmm. En tiedä. Tinderin tarjonta on selattu aika nopeasti, mutta jotta sama määrä ihmisiä kävisi terassilla, pitäisi siellä istua tuntikausia tai päiväkausia. Älä nyt ymmärrä väärin, en yritä tässä väittää etteikö livenä voisi tavata ihmisiä, enkä todellakaan ole tuo vänkääjä. Olen itse kahden lapsen äiti enkä etsi seuraa juuri nyt. Mutta jos etsisin, minulla ei olisi aikaa ja mahdollisuutta asettautua päiväkausiksi terassilla juomaan vettä ja hakemaan katsekontakteja. Kaikki terassilla kävijät eivät edes ole sinkkuja eivätkä kaikki sinkutkaan siellä etsi seuraa. Ja sitäpaitsi mistä edes tietäisin, kenen kanssa pitäisi yrittää päästä juttusille? Itse en oikein kiinnostu ulkonäön perusteella, ja tuntuisi omituiselta hakea randomista katsekontaktia "ihan keneltä vain", ja alkaa sitten heittää juttua ihmisen kanssa, jonka ulkoinen olemus ei herätä mitään mielenkiintoa ja josta ei tiedä mitään. No, jos on supersosiaalinen ja aikaa tällaiseen on, niin mikäs siinä. Itse ajattelen, että Tinder on aika tehokas tapa seuloa tarjontaa, etenkin kun monesta saa tietää muutakin kuin pelkän ulkonäön.
Itse olen tosin valtaosan kumppaneista tavannut ihan livemaailmassa. Deittipalstalta olen löytänyt kaksi suhdetta. Eli pidän molempia ihan todennäköisenä.
Eihän se pointti olekaan alkaa flirtata jokaiselle miehelle, vaan tutustua ihmisiin ylipäätään. Kun tuntee sitten ihmisiä, voi kertoa että on sinkku ja haku on päällä, ja sana lähtee kiertämään.
Sana lähtee kiertämään? Ehkä jossain maalaispitäjässä.
Ei, vaan niiden tuntemiesi ihmisten keskuudessa. Mitä enemmän tunnet ihmisiä, sitä enemmän tuttusi tietävät että olet sinkku, mikäli tämän olet tehnyt jossain vaiheessa selväksi. Joskus voi käydä niinkin, että joku tuntemistasi ihmisistä tuntee jonkun toisenkin sinkun, kutsuu teidät samaan aikaan vaikka juhliin ja antaa mahdollisuuden tutustua. Tätä käy ihan oikeassa elämässä, mutta nämä tapaukset vaan kuitataan sillä "löysin kavereiden kautta" fraasilla.
- eri kuin tuo jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sannan ongelma on, että hän treffailee vain akateemisia miehiä pääkaupunkiseudulla. Kokoomuslaiset eivät tunnetusti ole sitä mukavinta porukkaa. Mutta eihän se järvi soutamalla kulu.
Ongelma? Eli naisille pitäisi kelvata kuka vaan, mitään kriteerejä ei saa miehelle olla, kunhan on gigulit haarovälissä, mutta mies saa olla kranttu: ei läskit, ei yh:t, ei rillipäät.
Gigulin vaatiminenkin on itse asiassa cisseksististä.
Ei ole, genitaalipreferenssi saa olla ja on ok. Cisseksististä on ainoastaan kutsua naiseksi gigulitonta, joka identifioituu mieheksi.
Oletko varma? Moneen kertaan on transaktivistien toimesta kerrottu, että ei ole ok sulkea kokonaisia ihmisryhmiä oman deittipoolin ulkopuolelle, ja että genitaalipreferenssi on creepy eikä siitä ainakaan saa kertoa muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sannan ongelma on, että hän treffailee vain akateemisia miehiä pääkaupunkiseudulla. Kokoomuslaiset eivät tunnetusti ole sitä mukavinta porukkaa. Mutta eihän se järvi soutamalla kulu.
Ongelma? Eli naisille pitäisi kelvata kuka vaan, mitään kriteerejä ei saa miehelle olla, kunhan on gigulit haarovälissä, mutta mies saa olla kranttu: ei läskit, ei yh:t, ei rillipäät.
Gigulin vaatiminenkin on itse asiassa cisseksististä.
Ei ole, genitaalipreferenssi saa olla ja on ok. Cisseksististä on ainoastaan kutsua naiseksi gigulitonta, joka identifioituu mieheksi.
Oletko varma? Moneen kertaan on transaktivistien toimesta kerrottu, että ei ole ok sulkea kokonaisia ihmisryhmiä oman deittipoolin ulkopuolelle, ja että genitaalipreferenssi on creepy eikä siitä ainakaan saa kertoa muille.
Ihan tästä ohimennen on pakko sanoa, että vaikka en ole trans enkä nyt varsinaisesti samaa mieltä tuon ihmisrymien poissulkemisen kanssa, niin genitaalipreferenssi on creepy jos siitä alkaa kertomaan muille. Huolimatta siitä että olen nainen joka haluaa miespuolisen kumppanin genitaaleineen päivineen, niin en ikimaailmassa ilmaisisi haluavani peniksellistä kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sannan ongelma on, että hän treffailee vain akateemisia miehiä pääkaupunkiseudulla. Kokoomuslaiset eivät tunnetusti ole sitä mukavinta porukkaa. Mutta eihän se järvi soutamalla kulu.
Ongelma? Eli naisille pitäisi kelvata kuka vaan, mitään kriteerejä ei saa miehelle olla, kunhan on gigulit haarovälissä, mutta mies saa olla kranttu: ei läskit, ei yh:t, ei rillipäät.
Gigulin vaatiminenkin on itse asiassa cisseksististä.
Ei ole, genitaalipreferenssi saa olla ja on ok. Cisseksististä on ainoastaan kutsua naiseksi gigulitonta, joka identifioituu mieheksi.
Oletko varma? Moneen kertaan on transaktivistien toimesta kerrottu, että ei ole ok sulkea kokonaisia ihmisryhmiä oman deittipoolin ulkopuolelle, ja että genitaalipreferenssi on creepy eikä siitä ainakaan saa kertoa muille.
Ihan tästä ohimennen on pakko sanoa, että vaikka en ole trans enkä nyt varsinaisesti samaa mieltä tuon ihmisrymien poissulkemisen kanssa, niin genitaalipreferenssi on creepy jos siitä alkaa kertomaan muille. Huolimatta siitä että olen nainen joka haluaa miespuolisen kumppanin genitaaleineen päivineen, niin en ikimaailmassa ilmaisisi haluavani peniksellistä kumppania.
Tehkääpä tälle kitinälle oma ketju, joka voidaan sitten asiattomana poistattaa. Ei kuulu aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lol. Soittava sovellus? Eikö voi vain sanoa suoraan, ettei nyt valitettavasti napannut. Minäkin ujona ihmisenä sentään pystyn tuohon. Turha sitä on istua tuntia jos motivaatio keskusteluun on nolla, ymmärrän sen. Mutta sovellus... noloa.
N30
Kai tämä on yksilöllistä, mutta minä ainakin arvostaisin sitä, että treffikumppani jonkin tekosyyn varjolla feidaa itsensä pois tilanteesta kuin pitää jonkin ylimielisen "valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun" -puheen. Se tekosyy sentään tarjoaa kummallekin osapuolelle mahdollisuuden pitää kasvonsa.
Yksilöllistä tosiaan. Itse arvostan suoruutta ja rehellisyyttä ja pitäisin epäkohteliaana, jopa hieman raukkamaisena tuollaista tekosyyn varjolla tilanteesta poistumista. Treffeillehän mennään nimenomaan katsomaan, kiinnostaako se toinen vai ei, ei siinä tilanteessa voi mielestäni mitenkään kasvojaan menettää. Jos näin kokee, niin ottaa ehkä koko touhun aivan liian vakavasti.
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lol. Soittava sovellus? Eikö voi vain sanoa suoraan, ettei nyt valitettavasti napannut. Minäkin ujona ihmisenä sentään pystyn tuohon. Turha sitä on istua tuntia jos motivaatio keskusteluun on nolla, ymmärrän sen. Mutta sovellus... noloa.
N30
Kai tämä on yksilöllistä, mutta minä ainakin arvostaisin sitä, että treffikumppani jonkin tekosyyn varjolla feidaa itsensä pois tilanteesta kuin pitää jonkin ylimielisen "valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun" -puheen. Se tekosyy sentään tarjoaa kummallekin osapuolelle mahdollisuuden pitää kasvonsa.
Ei kai siinä kukaan kasvojaan menetä, jos toinen ilmoittaa ettei ole kiinnostunut. Sehän on odotettavissa oleva asia, että niin voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutamia miehiä, jotka ovat jo vuosia etsineet netistä kumppania siinä onnistumatta. Olen ajatellut, ja sanonutkin heille, että he olisivat ehkä jo aikoja sitten löytäneet naisen itselleen, jos olisivat etsineet jostakin muualta. Ajatus ei vain tunnu menevän heille perille, kai se on sitten helpompaa etsiä netistä. Siinä on vain se, että vaikka ihminen olisi mukavakin, niin ei välttämättä osaa tehdä esim. sellaista ilmoitusta, joka olisi naisten mielestä houkutteleva, tai ei osaa kirjoitella sillä tavalla että naiset kiinnostuisivat... Etenkin kun siellä on tarjolla paljon muita miehiä. Eivätkä kaikki naiset sitä paitsi ole siellä nettipalstoilla.
En tarkoita, ettei netistä saisi etsiä, mutta ei ehkä kannata jättää sitä kumppanin löytymistä pelkän netin varaan. Kannattaa laskea verkkoja muillekin vesille, ja ehkäpä jostain tärppää.
Eli jos ihan rehellisesti ja realistisesti mietit, mihin ne verkot pitäisi heittää? Älä sano, että kirjastoon tai kauppaan. Ei ole potentiaalinen vaihtoehto.
No jos etsimällä etsii, niin ehkä sitten kannattaa mennä johonkin baariin istumaan. Sitten toisaalta monet löytävät kumppanin ihan vain elämällä tavallista elämää, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Esimerkiksi opiskelu- tai työkaverista tai naapurista tai kaverin kaverista voi tulla seurustelukumppani.
Vierailija kirjoitti:
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Eikö tämä Kemin juntti edes kesällä osaa olla hiljaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lol. Soittava sovellus? Eikö voi vain sanoa suoraan, ettei nyt valitettavasti napannut. Minäkin ujona ihmisenä sentään pystyn tuohon. Turha sitä on istua tuntia jos motivaatio keskusteluun on nolla, ymmärrän sen. Mutta sovellus... noloa.
N30
Kai tämä on yksilöllistä, mutta minä ainakin arvostaisin sitä, että treffikumppani jonkin tekosyyn varjolla feidaa itsensä pois tilanteesta kuin pitää jonkin ylimielisen "valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun" -puheen. Se tekosyy sentään tarjoaa kummallekin osapuolelle mahdollisuuden pitää kasvonsa.
Ei kai siinä kukaan kasvojaan menetä, jos toinen ilmoittaa ettei ole kiinnostunut. Sehän on odotettavissa oleva asia, että niin voi käydä.
Itse en koe sitä kasvojen menetyksenä, mutta joskus saattaa olla treffeillä tilanteessa jossa on turvallisempaa vaan poistua jonkun tekosyyn varjolla. Jos miehestä vaikka tulee todella ikävä olo ja nainen haluaa poistua tilanteesta, niin kokisin helpommaksi tehdä sen tuollaisen valesoiton jälkeen kuin vaan tokaista että en ole kiinnostunut. Harvassa nämä tilanteet (toivottavasti) ovat, mutta naisena niitä joutuu miettimään. Mä en harrasta valesoittoja, vaan pyydän ihan oikeasti kaveria tai vaikka siskoa pirauttamaan tiettyyn aikaan. Se on ikään kuin tilannekatsaus ja voin sen varjolla joko lähteä tai sitten vaan todeta, että kaikki ok.
Alue: Aihe vapaa
No, itse naisena ja vieläpä naisena, joka on istuskellut useinkin yksin meren äärellä, voin sanoa, että eipä ole koskaan kukaan tullut iskemään, vaikka joskus olen istunut venelaiturin vieressä olevalla penkilläkin. Mutta ymmärrän kyllä joidenkin kirjoittajien halun löytää se takuuvarma iskupaikka - jotkut ottavat valitettavan kirjaimellisesti nuo venelaituriliioittelut ja erehtyvät kuvittelemaan, että näin tosiaan tapahtuu. Tottakai hekin haluavat silloin paikan, johon ei tarvitse kuin astella paikalle, jolloin heti takuuvarmasti tulee joku tuleva kumppani juttelemaan.