Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Deittailumaailma on muuttunut yhä rumemmaksi (HS)
24.05.2022 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008808208.html
Valitettavasti maksumuurin takana. Artikkeli kertoo 47-vuotiaasta lääkäristä, joka esiintyy jutussa nimellä Sanna. Hän on ahkera Tinderin käyttäjä ja on tavannut treffipalvelujen kautta noin 160 miestä. Tinder Goldin lisäksi kokeillut mm. Happy Pancakea.
Ensimmäinen pettymys tulee usein tavatessa livenä:
"Viestittelyn perusteella mukavalta vaikuttanut henkilökin saattaa osoittautua ensitreffeillä todelliseksi törpöksi."
Toinen on ghostatuksi tuleminen. Sanna itse ei haluaisi alentua ghostaamaan, mutta hänellä on kännykässään sovellus, jolla hänelle "tulee puhelu" aina tunnin kuluttua tapaamisen alkamisesta. Silloin saan joka tapauksessa tavallaan jonkinnäköisen tauon siihen hommaan. Ja jos haluan, niin voin puhelun jälkeen sanoa, että nyt minun on pakko lähteä. Ja joskus hänkin ghostaa.
Ghostaamisen syy on usein se, että ihminen on ihan erilainen kuin profiilissa.
"Kuvat voivat olla niin vanhoja, että niiden ottamisen jälkeen seuralaiselle on esimerkiksi kertynyt kymmeniä kiloja lisää painoa. Se ei sinällään Sannaa häiritse, mutta häntä ihmetyttää, eikö epärehellisyyden väistämätön paljastuminen hetkauta kyseisiä ihmisiä." Osa valehtelee ikänsä. Sannakin on käynyt treffeillä miehen kanssa, joka esitti olevansa 50 mutta olikin 70. Toisaalta nuoret miehet valehtelevat ikänsä vanhemmiksi päästäkseen harrastamaan seksiä itseään vanhemman naisen kanssa.
Lisäksi Tinderissä tulee vastaan tuttuja varattuja miehiä.
Artikkelin lopussa kerrotaan, kuinka Sannalla oli äskettäin tunne, että nyt näyttää lupaavalta, ja Sanna kävi jo miehen kanssa useammilla treffeillä. Sitten kävi ilmi ettei mies ollutkaan muuttanut erilleen vaimostaan.
Kommentit (1481)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama asia on ollut näissä langoissa ennenkin esillä, mutta kun tää valituksen aihe on aina sama, eli että miehet ovat paskoja ja miesten pitää kehittää itseään, jne. Niin kysynkin nyt ihan suoraan ilman mitään v*ttuilua, ja odotan asiallisia vastauksia:
-Miksei naisten jotka eivät saa haluamaaansa miestä pidä tehdä mitään kehittääkseen itseään, vaan riittää että valittaa kuinka miehet ovat paskoja?
-Pitäisikö teidän mielestä naistenkin kehittää vähän itseään, ehkä laihduttaa, kehittää luonnettaan jne., että saisivat sen haluamansa miehen?
"Sanna" ei valittanut, että miehet ovat paskoja, tuo on oma tulkintasi.
Ja vastauksena kysymyksiisi: en olisi halunnut miestä, jonka takia minun olisi pitänyt "kehittää itseänI", tarkoitti se sitten laihduttamista tai laittautumista tai mitä muuta tahansa, mitä en koe omakseni. Halusin miehen, joka itsekin nauttii elämästä; ei ole pinnallinen; pitää matkailusta ja eläimistä; arvostaa elämänkumppanissa ihan muita asioita kuin hiusten pituutta tai kodinhoitotaitoja. Ja sellaisen lopulta löysinkin.
Niin, se on tulkintani siitä, kun Sanna valittaa että
-mies lähti kesken treffien
-mies ghostasi
-mies ei ollutkaan eronnut vaimostaan
Nuo ovat ikäviä tapauksia, mutta voivat tapahtua, ja tapahtuvatkin, ihan yhtä lailla miehelle kuin naiselle. En pääse lukemaan tuota juttua, mutta ainakaan avausviestin lainauksessa Sannan kritiikki ei osu häneen itseensä ollenkaan. Naisten vinkit tämän asian tuskaileville miehille ovat aina samat, kehitä itseäsi, laihduta, panosta tyyliisi, tee itsestäsi kiinnostava, eli periaatteessa ala sellaiseksi mitä et luontaisesti ole, esitä ja näyttele. Sannalle täältä samat vinkit: kehitä itseäsi, kun selvästikään et ole tarpeeksi jotain tällä hetkellä.
Kyllä, nuo voivat tapahtua myös miehille, ja jutussa oli myös miesten kertomuksia - kuten tässä ketjussa on jo monta kertaa mainittu. Sannan pointti ei ollut, että MIEHET käyttäytyväöt deittimaailmassa huonosti, vaan yleensä jutun pointti oli se, että deittailumaailmassa IHMISET käyttäytyvät huonosti. Haastattelun antoi heteronainen, joten siksi hänen kokemuksensa olivat miehistä, mutta ei jutun kärki missään kohtaa osoittanut juuri miehiin, vaan puhuttiin yleensä deittailumaailmasta.
Jutun kärki ei myöskään ollut siinä, miksi Sanna ei saa ketään, vaan siinä, miksi deittaillessa ollaan epäkohteliaita ja käyttäydytään välillä jopa törkeästi. Ongelma ei siis ollut se, että pakkeja tuli, vaan MITEN ne tulivat.
Nykypäivänä OSA naisista ei tajua kuinka huonosti he käyttäytyvät. Joskus ärsyttävimpien tapausten kohdalla olen käyttänyt samanlaista kieltä naisista, kun he käyttävät miehistä. Tämä on aiheuttanut täydellisen flipaamisen.
Tämä on totta. Oli näitä naisia ennenkin. Joskus kävi sääliksi, kun sivusta seurasin, miten eräs nainen tylytti ikävin sanoin kaikkia häntä lähestyneitä miehiä diskossa. Aika törkeää sanoa päin naamaa suoranaisia haukkuja ulkonäöstä tai tiuskia ilkeästi.
Olen itse aina pyrkinyt olemaan kohtelias ja kiemurtelemaan sinnikkäimmistäkin epämieluisista miehistä eroon sillä, että olen sanonut (valehdellut) olevani paikalla oman mieheni kanssa. Yleensä se auttaa.
Sitten on näitä tapauksia, jotka alkavat h_orittelemaan, jos ei lämpene. Onneksi tällaisten hyypiöiden luonne tulee ilmi heti alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme, että kehtaa myöntää tuon luvun 160. Eiköhän kuitenkin tämä kerro jo ihan kaiken oleellisen.
Jos ei 160 miehestä löydy edes suurin piirtein sopivaa, on se kyllä peiliin katsomisen paikka tällä lääkärineitokaisella. Onko hän itse ollut täysin rehellinen profiilissaan.
Mitä tarkoitat sopivalla? Tuossahan ei ollut kyse siitä, että nainen itse ei olisi ollut kiinnostunut heistä yhdestäkään, vaan joukkoon mahtui myös sellaisia miehiä, joista hän olisi kyllä ollut kiinnostunut, mutta sitten mies joko ghostasi tai esim. paljastui varatuksi. Ja joukkoon mahtui sellaisia, joihin hän olisi ollut halukas tutustumaan ekoilla treffeillä saadakseen tietää, voisiko mies olla sopiva, mutta mies häipyi kesken treffien.
Ainahan on toki mahdollista, ettei hän oli osannut tehdä sellaista profiilia, joka vastaisi riittävän hyvin todellisuutta, ja on myös mahdollista, että hän ei itse ole kovin kiinnostava henkilö miesten mielestä. Juttu käsitteli kuitenkin deittimaailmassa yleistynyttä tapaa toimia ja kohdella muita. Varmaan ne pakitkin voisi antaa jotenkin muuten kuin häipymällä kesken treffien, ja ghostaamisellekin olisi tahdikkaampi vaihtoehto.
Itselleni on muutaman kerran käynyt niin, että kerran tai pari treffeillä tavattu ei ole enää ottanut yhteyttä, mutta itsekään en ole ottanut - tavallaan siis ghostasimme molemmat toisemme. Tosin jos toinen osapuoli olisi laittanut viestiä, olisin toki vastannut siihen ja kertonut, että itselläni ei ole sellaista fiilistä että kannattaisi jatkaa tapailua. Nyt tavallaan asia järjestyi helposti kun kumpikaan ei ollut kiinnostunut. En usko, että itsestäni olisi ghostaamaan ketään normaalisti käyttäytynyttä ihmistä, se tuntuisi tosi tökeröltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On surullista, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa, joiden ainoa tarkoitus on kylvää pahaa mieltä. Ketjun asialliset ja pohtivat kirjoituksen hukkuvat whitetrash-nalkutuksen alle.
Saatteko te pahan mielen kylväjät jotain nautintoa valituksestanne ja leimaamisestanne? Luuletteko olevanne fiksuille ihmisille mitään muuta kuin keskenkasvuisia teinejä?
Niinkö tyhjää elämänne on, ettei siihen mahdu muuta kuin pahan mielen kylväminen?
Usein nämä niin sanotusti asialliset viestit vain huokuu sitä omaa uhriutumista ja syy on muissa-meininkiä. Jos kehottaa näitä ihmisiä katsomaan peiliin, niin heti sitä on lapsellinen pahan mielen kylväjä.
Jos kirjoittaja ei hyökkää henkilökohtaisesti ketään vastaan, niin mitä merkitystä sillä on, miten hän tuntee ja kokee? Ruma käytös ja henkilökohtaisuudet ovat väärin, mutta jos joku esimerkiksi kokee deittimarkkinat epäreiluiksi, niin ei siitä pitäisi kenenkään suuttua.
No miksi hänelle pitäisi tyhjän ruikuttamisesta antaa myötätuntoakaan, jos olet eri mieltä asioista? Jos itse koen, että tyyppi yrittää saada tasoaan parempaa seuraa ja arvostelee siksi vastakkaista sukupuolta ja deittimaailmaa, niin en todellakaan sympatiseeraa yhtään. Johtuu juuri siitä, että minua vetuttaa tämä nykyajan äärimmäinen pinnallisuus jota nämäkin uhriutuvat loppujaan valtaosaltaan omaavat. Minä en näe noita minään uhreina, vaan pikemminkin pinnallisina pikku narsisteina.
Ja et koe omaa asennettasi ongelmana ja ehkäpä pikkaisen narsistisena, kun olet mielestäsi enemmän oikeassa ja pyrit vaientamaan muita hyökkäämällä henkilöön? Ei taitaisi mennä puolueettomassa tuomioistumessa läpi tämä.
En minä ole pyrkinyt ketään vaientamaan. Tämä nyt oli ihan hatusta vedettyä. Minä saan arvostella ketä haluan jos olen eri mieltä ja minua saa arvostella samoin kuka haluaa. Kenenkään ei tarvitse vain kohteliaisuussyistä myötäillä ketään jos on asioista eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On surullista, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa, joiden ainoa tarkoitus on kylvää pahaa mieltä. Ketjun asialliset ja pohtivat kirjoituksen hukkuvat whitetrash-nalkutuksen alle.
Saatteko te pahan mielen kylväjät jotain nautintoa valituksestanne ja leimaamisestanne? Luuletteko olevanne fiksuille ihmisille mitään muuta kuin keskenkasvuisia teinejä?
Niinkö tyhjää elämänne on, ettei siihen mahdu muuta kuin pahan mielen kylväminen?
Usein nämä niin sanotusti asialliset viestit vain huokuu sitä omaa uhriutumista ja syy on muissa-meininkiä. Jos kehottaa näitä ihmisiä katsomaan peiliin, niin heti sitä on lapsellinen pahan mielen kylväjä.
Paitsi sitten, kun ehdottaa ratkaisuja, niin ne ovat naisten mielestä kaikki vääriä. Mikään ei koskaan auta miesten naisonneen, kaikki on aina väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea sanan tinder jälkeen.
Miksi ei vaan mene johonkin? Miksi pitää olla joku nettipankki, josta etsii IHMISIÄ?
Parisuhteessa olevat ihmiset ne jaksaa tästä huudella. Kertokaapa mitä pitäisi tehdä, jotta tapaisi joskus jonkun? Olen eronnut vuosia sitten, ikää 40 +, en käy baareissa, harrastusten miehet ovat varattuja. En ole kaupan kassajonossa, kirjastossa tai hautausmaalla treffiseuraa bongannut. Kaikki jaksavat ihmetellä, miksi tällainen nainen on sinkkuna, ja en tiedä. En kahteen vuoteen ole nettitreffailua harrastanut, mutta silloin aikoinaan Tinderistä löytyi pitkäaikainen seurustelukumppani.
Anti tulla: Miten toimin? Jotain suhdetoimintaa elämääni kaipaan.
Itse katsoisin hymyillen kiinnostavia miehiä vaikka siellä Cittarissa. Tai kadulla. Aika äkkiä tulee joku hymynkohde selittämään kiinni hihaan. Moni mies kaipaa rohkaisua ja kokee hymyn sellaisena. Pitkä katse + hymy = kutsu.
Sama systeemi minulla toimii baarissakin. Aina, kun jäi yksin pöytään kun kaveri lähti vaikkapa veskiin, niin joku tuli juttelemaan. Kannattaa (vaikkei niissä niin käy) mennä vaikka yksin istumaan johonkin pöytään, niin on tulijoita. Toinen hyvä paikka on puiston penkki kaupungilla. Nyt, kun kesää pukkaa, niin terassillekin voi mennä yksin istumaan. Viereinen paikka on äkkiä varattuna :D
Kiinnostavia miehiä Cittarissa? En ole tuo, jolle vastasit, mutta en ainakaan itse ole koskaan kiinnostunut kenestäkään missään kaupassa. Mistä tiedän, ketkä niistä kaikista miehistä (joista yhdenkään ulkonäkö ei herätä mielenkiintoa) ovat kiinnostavia? Kaikkien kiinnostukseen kun ei riitä pelkkä ulkonäkö - ja toisaalta valtaosan ulkonäkö on sillä lailla "tavallista" ettei siihen kiinnitä huomiota jossain 5 sekunnin kohtaamisella maitohyllyllä. Ja miten edes kaupoissa saa "pitkän katseen" kenenkään kanssa? Varsinkaan juuri sen haluamansa, mahdollisesti kiinnostavan kanssa? Kaupassahan ihmiset lähinnä lukevat ostoslistojaan ja vilkuilevat hyllyjä. Ei siellä yleensä katsella vastakkaista sukupuolta iskumielessä.
Ja mikä tämä puistonpenkkiehdotus oli? Itse istuskelen aina silloin tällöin julkisilla paikoilla - joskus bussipysäkillä, joskus merenrantakalliolla, joskus kirjastossa, joskus kahvilassa - ja KOSKAAN kukaan ei ole tullut heittämään juttua. Baarit ovat ainoita paikkoja, joissa miehet ovat tulleet juttelemaan, mutta ei niistä tapaamisista ole koskaan kehkeytynyt mitään.
Nämä ruokakaupat ja puistonpenkit ovat lähinnä teoreettisia paikkoja, ja tuollaiset, varmaan hyväätarkoittavat neuvot, ovat lähinnä turhauttavia. Ehkä ihmisillä on itsellään valheelline käsitys siitä, miten ja millaisissa paikoissa ihmiset löytävät kumppanin, ja jotkut ottavat turhan kirjaimellisesti usein toitotetun kliseen, että "Se Oikea voi tulla vastaan missän vain" - teoriassa kyllä, mutta käytännössä todennäköisyys on joidenkin paikkojen osalta olemattoman pieni.
Ja kyllähän suurimmalla osalla kiinnostuksen heräämiseen vaaditaan jonkinlainen käsitys siitä, millainen kyseinen ihminen on. Ja sehän ei vielä riitä, että toinen osapuoli kiinnostuu sekunteissa ulkonäön perusteella Cittarin maitohyllyllä - toisen osapuolen pitäisi olla samanlainen. Pelkkä hymy ja jokin yhdentekevä lausahdus "missäköhän ne kevytmaidot täällä olikaan" ei vielä valtaosan kohdalla herätä kiinnostusta.
Jaa. Minä vilkuilen ihmisiä kaikkialla. Panettaa koko ajan ja etsin seuraa sillä mielellä. Jos löytyy kiintoisa, virittelen vähän keskustelua ja kyselen deiteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea sanan tinder jälkeen.
Miksi ei vaan mene johonkin? Miksi pitää olla joku nettipankki, josta etsii IHMISIÄ?
Parisuhteessa olevat ihmiset ne jaksaa tästä huudella. Kertokaapa mitä pitäisi tehdä, jotta tapaisi joskus jonkun? Olen eronnut vuosia sitten, ikää 40 +, en käy baareissa, harrastusten miehet ovat varattuja. En ole kaupan kassajonossa, kirjastossa tai hautausmaalla treffiseuraa bongannut. Kaikki jaksavat ihmetellä, miksi tällainen nainen on sinkkuna, ja en tiedä. En kahteen vuoteen ole nettitreffailua harrastanut, mutta silloin aikoinaan Tinderistä löytyi pitkäaikainen seurustelukumppani.
Anti tulla: Miten toimin? Jotain suhdetoimintaa elämääni kaipaan.
Itse katsoisin hymyillen kiinnostavia miehiä vaikka siellä Cittarissa. Tai kadulla. Aika äkkiä tulee joku hymynkohde selittämään kiinni hihaan. Moni mies kaipaa rohkaisua ja kokee hymyn sellaisena. Pitkä katse + hymy = kutsu.
Sama systeemi minulla toimii baarissakin. Aina, kun jäi yksin pöytään kun kaveri lähti vaikkapa veskiin, niin joku tuli juttelemaan. Kannattaa (vaikkei niissä niin käy) mennä vaikka yksin istumaan johonkin pöytään, niin on tulijoita. Toinen hyvä paikka on puiston penkki kaupungilla. Nyt, kun kesää pukkaa, niin terassillekin voi mennä yksin istumaan. Viereinen paikka on äkkiä varattuna :D
Kiinnostavia miehiä Cittarissa? En ole tuo, jolle vastasit, mutta en ainakaan itse ole koskaan kiinnostunut kenestäkään missään kaupassa. Mistä tiedän, ketkä niistä kaikista miehistä (joista yhdenkään ulkonäkö ei herätä mielenkiintoa) ovat kiinnostavia? Kaikkien kiinnostukseen kun ei riitä pelkkä ulkonäkö - ja toisaalta valtaosan ulkonäkö on sillä lailla "tavallista" ettei siihen kiinnitä huomiota jossain 5 sekunnin kohtaamisella maitohyllyllä. Ja miten edes kaupoissa saa "pitkän katseen" kenenkään kanssa? Varsinkaan juuri sen haluamansa, mahdollisesti kiinnostavan kanssa? Kaupassahan ihmiset lähinnä lukevat ostoslistojaan ja vilkuilevat hyllyjä. Ei siellä yleensä katsella vastakkaista sukupuolta iskumielessä.
Ja mikä tämä puistonpenkkiehdotus oli? Itse istuskelen aina silloin tällöin julkisilla paikoilla - joskus bussipysäkillä, joskus merenrantakalliolla, joskus kirjastossa, joskus kahvilassa - ja KOSKAAN kukaan ei ole tullut heittämään juttua. Baarit ovat ainoita paikkoja, joissa miehet ovat tulleet juttelemaan, mutta ei niistä tapaamisista ole koskaan kehkeytynyt mitään.
Nämä ruokakaupat ja puistonpenkit ovat lähinnä teoreettisia paikkoja, ja tuollaiset, varmaan hyväätarkoittavat neuvot, ovat lähinnä turhauttavia. Ehkä ihmisillä on itsellään valheelline käsitys siitä, miten ja millaisissa paikoissa ihmiset löytävät kumppanin, ja jotkut ottavat turhan kirjaimellisesti usein toitotetun kliseen, että "Se Oikea voi tulla vastaan missän vain" - teoriassa kyllä, mutta käytännössä todennäköisyys on joidenkin paikkojen osalta olemattoman pieni.
Ja kyllähän suurimmalla osalla kiinnostuksen heräämiseen vaaditaan jonkinlainen käsitys siitä, millainen kyseinen ihminen on. Ja sehän ei vielä riitä, että toinen osapuoli kiinnostuu sekunteissa ulkonäön perusteella Cittarin maitohyllyllä - toisen osapuolen pitäisi olla samanlainen. Pelkkä hymy ja jokin yhdentekevä lausahdus "missäköhän ne kevytmaidot täällä olikaan" ei vielä valtaosan kohdalla herätä kiinnostusta.
Jaa. Minä vilkuilen ihmisiä kaikkialla. Panettaa koko ajan ja etsin seuraa sillä mielellä. Jos löytyy kiintoisa, virittelen vähän keskustelua ja kyselen deiteille.
Minuakin panettaa koko ajan, mutta ei silti herää kiinnostus random Cittarimiehiin. Ja tässä ketjussa kai puhuttiinkin seurustelusuhteen löytämisestä, ei jonkun random panon.
t. Se, jonka viestiin vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea sanan tinder jälkeen.
Miksi ei vaan mene johonkin? Miksi pitää olla joku nettipankki, josta etsii IHMISIÄ?
Parisuhteessa olevat ihmiset ne jaksaa tästä huudella. Kertokaapa mitä pitäisi tehdä, jotta tapaisi joskus jonkun? Olen eronnut vuosia sitten, ikää 40 +, en käy baareissa, harrastusten miehet ovat varattuja. En ole kaupan kassajonossa, kirjastossa tai hautausmaalla treffiseuraa bongannut. Kaikki jaksavat ihmetellä, miksi tällainen nainen on sinkkuna, ja en tiedä. En kahteen vuoteen ole nettitreffailua harrastanut, mutta silloin aikoinaan Tinderistä löytyi pitkäaikainen seurustelukumppani.
Anti tulla: Miten toimin? Jotain suhdetoimintaa elämääni kaipaan.
Itse katsoisin hymyillen kiinnostavia miehiä vaikka siellä Cittarissa. Tai kadulla. Aika äkkiä tulee joku hymynkohde selittämään kiinni hihaan. Moni mies kaipaa rohkaisua ja kokee hymyn sellaisena. Pitkä katse + hymy = kutsu.
Sama systeemi minulla toimii baarissakin. Aina, kun jäi yksin pöytään kun kaveri lähti vaikkapa veskiin, niin joku tuli juttelemaan. Kannattaa (vaikkei niissä niin käy) mennä vaikka yksin istumaan johonkin pöytään, niin on tulijoita. Toinen hyvä paikka on puiston penkki kaupungilla. Nyt, kun kesää pukkaa, niin terassillekin voi mennä yksin istumaan. Viereinen paikka on äkkiä varattuna :D
Kiinnostavia miehiä Cittarissa? En ole tuo, jolle vastasit, mutta en ainakaan itse ole koskaan kiinnostunut kenestäkään missään kaupassa. Mistä tiedän, ketkä niistä kaikista miehistä (joista yhdenkään ulkonäkö ei herätä mielenkiintoa) ovat kiinnostavia? Kaikkien kiinnostukseen kun ei riitä pelkkä ulkonäkö - ja toisaalta valtaosan ulkonäkö on sillä lailla "tavallista" ettei siihen kiinnitä huomiota jossain 5 sekunnin kohtaamisella maitohyllyllä. Ja miten edes kaupoissa saa "pitkän katseen" kenenkään kanssa? Varsinkaan juuri sen haluamansa, mahdollisesti kiinnostavan kanssa? Kaupassahan ihmiset lähinnä lukevat ostoslistojaan ja vilkuilevat hyllyjä. Ei siellä yleensä katsella vastakkaista sukupuolta iskumielessä.
Ja mikä tämä puistonpenkkiehdotus oli? Itse istuskelen aina silloin tällöin julkisilla paikoilla - joskus bussipysäkillä, joskus merenrantakalliolla, joskus kirjastossa, joskus kahvilassa - ja KOSKAAN kukaan ei ole tullut heittämään juttua. Baarit ovat ainoita paikkoja, joissa miehet ovat tulleet juttelemaan, mutta ei niistä tapaamisista ole koskaan kehkeytynyt mitään.
Nämä ruokakaupat ja puistonpenkit ovat lähinnä teoreettisia paikkoja, ja tuollaiset, varmaan hyväätarkoittavat neuvot, ovat lähinnä turhauttavia. Ehkä ihmisillä on itsellään valheelline käsitys siitä, miten ja millaisissa paikoissa ihmiset löytävät kumppanin, ja jotkut ottavat turhan kirjaimellisesti usein toitotetun kliseen, että "Se Oikea voi tulla vastaan missän vain" - teoriassa kyllä, mutta käytännössä todennäköisyys on joidenkin paikkojen osalta olemattoman pieni.
Ja kyllähän suurimmalla osalla kiinnostuksen heräämiseen vaaditaan jonkinlainen käsitys siitä, millainen kyseinen ihminen on. Ja sehän ei vielä riitä, että toinen osapuoli kiinnostuu sekunteissa ulkonäön perusteella Cittarin maitohyllyllä - toisen osapuolen pitäisi olla samanlainen. Pelkkä hymy ja jokin yhdentekevä lausahdus "missäköhän ne kevytmaidot täällä olikaan" ei vielä valtaosan kohdalla herätä kiinnostusta.
Jaa. Minä vilkuilen ihmisiä kaikkialla. Panettaa koko ajan ja etsin seuraa sillä mielellä. Jos löytyy kiintoisa, virittelen vähän keskustelua ja kyselen deiteille.
Minuakin panettaa koko ajan, mutta ei silti herää kiinnostus random Cittarimiehiin. Ja tässä ketjussa kai puhuttiinkin seurustelusuhteen löytämisestä, ei jonkun random panon.
t. Se, jonka viestiin vastasit
No löytyykö niitä random-panoja Cittarista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On surullista, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa, joiden ainoa tarkoitus on kylvää pahaa mieltä. Ketjun asialliset ja pohtivat kirjoituksen hukkuvat whitetrash-nalkutuksen alle.
Saatteko te pahan mielen kylväjät jotain nautintoa valituksestanne ja leimaamisestanne? Luuletteko olevanne fiksuille ihmisille mitään muuta kuin keskenkasvuisia teinejä?
Niinkö tyhjää elämänne on, ettei siihen mahdu muuta kuin pahan mielen kylväminen?
Usein nämä niin sanotusti asialliset viestit vain huokuu sitä omaa uhriutumista ja syy on muissa-meininkiä. Jos kehottaa näitä ihmisiä katsomaan peiliin, niin heti sitä on lapsellinen pahan mielen kylväjä.
Jos kirjoittaja ei hyökkää henkilökohtaisesti ketään vastaan, niin mitä merkitystä sillä on, miten hän tuntee ja kokee? Ruma käytös ja henkilökohtaisuudet ovat väärin, mutta jos joku esimerkiksi kokee deittimarkkinat epäreiluiksi, niin ei siitä pitäisi kenenkään suuttua.
Kerro esimerkiksi, että miksi deittimarkkinat ovat epäreilut? Jokaisella on aito mahdollisuus saada tasavertaisesti kenet vain, toisin kuin vaikka työmarkkinoilla jossa usein suhteet määrittävät lopputulosta. Mitä deittimarkkinoilla pitäisi realistisesti olla että ne olisivat reilut?
Jos et markkinoilta saa sitä ihannetapausta, niin sitten pitää ottaa se vähiten huono tai olla ottamatta. Joka tapauksessa on turha valittaa kokevansa jotenkin epäoikeudenmukaisuutta, koska tilanne on kaikille sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme, että kehtaa myöntää tuon luvun 160. Eiköhän kuitenkin tämä kerro jo ihan kaiken oleellisen.
Jos ei 160 miehestä löydy edes suurin piirtein sopivaa, on se kyllä peiliin katsomisen paikka tällä lääkärineitokaisella. Onko hän itse ollut täysin rehellinen profiilissaan.
Mitä tarkoitat sopivalla? Tuossahan ei ollut kyse siitä, että nainen itse ei olisi ollut kiinnostunut heistä yhdestäkään, vaan joukkoon mahtui myös sellaisia miehiä, joista hän olisi kyllä ollut kiinnostunut, mutta sitten mies joko ghostasi tai esim. paljastui varatuksi. Ja joukkoon mahtui sellaisia, joihin hän olisi ollut halukas tutustumaan ekoilla treffeillä saadakseen tietää, voisiko mies olla sopiva, mutta mies häipyi kesken treffien.
Ainahan on toki mahdollista, ettei hän oli osannut tehdä sellaista profiilia, joka vastaisi riittävän hyvin todellisuutta, ja on myös mahdollista, että hän ei itse ole kovin kiinnostava henkilö miesten mielestä. Juttu käsitteli kuitenkin deittimaailmassa yleistynyttä tapaa toimia ja kohdella muita. Varmaan ne pakitkin voisi antaa jotenkin muuten kuin häipymällä kesken treffien, ja ghostaamisellekin olisi tahdikkaampi vaihtoehto.
Itselleni on muutaman kerran käynyt niin, että kerran tai pari treffeillä tavattu ei ole enää ottanut yhteyttä, mutta itsekään en ole ottanut - tavallaan siis ghostasimme molemmat toisemme. Tosin jos toinen osapuoli olisi laittanut viestiä, olisin toki vastannut siihen ja kertonut, että itselläni ei ole sellaista fiilistä että kannattaisi jatkaa tapailua. Nyt tavallaan asia järjestyi helposti kun kumpikaan ei ollut kiinnostunut. En usko, että itsestäni olisi ghostaamaan ketään normaalisti käyttäytynyttä ihmistä, se tuntuisi tosi tökeröltä.
Tuossa jutussa muun muassa paheksuttiin sitä kun mies totesi treffeillä kesken Sannan lauseen että tämä oli varmaan tässä ja lähti. Minusta tuo oli kohtelias ja jämäkkä tapa toimia. Sama jota käytetään esimerkiksi sinnikkäiden puhelinmyyjien kohdalla. Lienee selvää että tuo suhde ei olisi toiminut kummankaan osapuolen mielestä.
Ehkä Sanna oli lukemassa paperilta vaatimuslistaansa kohdasta 28, kun mies totesi että jaaha tämä oli varmaan tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea sanan tinder jälkeen.
Miksi ei vaan mene johonkin? Miksi pitää olla joku nettipankki, josta etsii IHMISIÄ?
Parisuhteessa olevat ihmiset ne jaksaa tästä huudella. Kertokaapa mitä pitäisi tehdä, jotta tapaisi joskus jonkun? Olen eronnut vuosia sitten, ikää 40 +, en käy baareissa, harrastusten miehet ovat varattuja. En ole kaupan kassajonossa, kirjastossa tai hautausmaalla treffiseuraa bongannut. Kaikki jaksavat ihmetellä, miksi tällainen nainen on sinkkuna, ja en tiedä. En kahteen vuoteen ole nettitreffailua harrastanut, mutta silloin aikoinaan Tinderistä löytyi pitkäaikainen seurustelukumppani.
Anti tulla: Miten toimin? Jotain suhdetoimintaa elämääni kaipaan.
Itse katsoisin hymyillen kiinnostavia miehiä vaikka siellä Cittarissa. Tai kadulla. Aika äkkiä tulee joku hymynkohde selittämään kiinni hihaan. Moni mies kaipaa rohkaisua ja kokee hymyn sellaisena. Pitkä katse + hymy = kutsu.
Sama systeemi minulla toimii baarissakin. Aina, kun jäi yksin pöytään kun kaveri lähti vaikkapa veskiin, niin joku tuli juttelemaan. Kannattaa (vaikkei niissä niin käy) mennä vaikka yksin istumaan johonkin pöytään, niin on tulijoita. Toinen hyvä paikka on puiston penkki kaupungilla. Nyt, kun kesää pukkaa, niin terassillekin voi mennä yksin istumaan. Viereinen paikka on äkkiä varattuna :D
Kiinnostavia miehiä Cittarissa? En ole tuo, jolle vastasit, mutta en ainakaan itse ole koskaan kiinnostunut kenestäkään missään kaupassa. Mistä tiedän, ketkä niistä kaikista miehistä (joista yhdenkään ulkonäkö ei herätä mielenkiintoa) ovat kiinnostavia? Kaikkien kiinnostukseen kun ei riitä pelkkä ulkonäkö - ja toisaalta valtaosan ulkonäkö on sillä lailla "tavallista" ettei siihen kiinnitä huomiota jossain 5 sekunnin kohtaamisella maitohyllyllä. Ja miten edes kaupoissa saa "pitkän katseen" kenenkään kanssa? Varsinkaan juuri sen haluamansa, mahdollisesti kiinnostavan kanssa? Kaupassahan ihmiset lähinnä lukevat ostoslistojaan ja vilkuilevat hyllyjä. Ei siellä yleensä katsella vastakkaista sukupuolta iskumielessä.
Ja mikä tämä puistonpenkkiehdotus oli? Itse istuskelen aina silloin tällöin julkisilla paikoilla - joskus bussipysäkillä, joskus merenrantakalliolla, joskus kirjastossa, joskus kahvilassa - ja KOSKAAN kukaan ei ole tullut heittämään juttua. Baarit ovat ainoita paikkoja, joissa miehet ovat tulleet juttelemaan, mutta ei niistä tapaamisista ole koskaan kehkeytynyt mitään.
Nämä ruokakaupat ja puistonpenkit ovat lähinnä teoreettisia paikkoja, ja tuollaiset, varmaan hyväätarkoittavat neuvot, ovat lähinnä turhauttavia. Ehkä ihmisillä on itsellään valheelline käsitys siitä, miten ja millaisissa paikoissa ihmiset löytävät kumppanin, ja jotkut ottavat turhan kirjaimellisesti usein toitotetun kliseen, että "Se Oikea voi tulla vastaan missän vain" - teoriassa kyllä, mutta käytännössä todennäköisyys on joidenkin paikkojen osalta olemattoman pieni.
Ja kyllähän suurimmalla osalla kiinnostuksen heräämiseen vaaditaan jonkinlainen käsitys siitä, millainen kyseinen ihminen on. Ja sehän ei vielä riitä, että toinen osapuoli kiinnostuu sekunteissa ulkonäön perusteella Cittarin maitohyllyllä - toisen osapuolen pitäisi olla samanlainen. Pelkkä hymy ja jokin yhdentekevä lausahdus "missäköhän ne kevytmaidot täällä olikaan" ei vielä valtaosan kohdalla herätä kiinnostusta.
Jaa. Minä vilkuilen ihmisiä kaikkialla. Panettaa koko ajan ja etsin seuraa sillä mielellä. Jos löytyy kiintoisa, virittelen vähän keskustelua ja kyselen deiteille.
Minuakin panettaa koko ajan, mutta ei silti herää kiinnostus random Cittarimiehiin. Ja tässä ketjussa kai puhuttiinkin seurustelusuhteen löytämisestä, ei jonkun random panon.
t. Se, jonka viestiin vastasit
No löytyykö niitä random-panoja Cittarista?
En tiedä, kun en ole kokeillut. En katsele miehiä Cittarissa enkä ole koskaan kuullut, että Cittarit olisivat mitään hyviä iskupaikkoja. Mutta tuo toinen vastaaja kertoi etsivänsä seksiseuraa Cittarista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea sanan tinder jälkeen.
Miksi ei vaan mene johonkin? Miksi pitää olla joku nettipankki, josta etsii IHMISIÄ?
Parisuhteessa olevat ihmiset ne jaksaa tästä huudella. Kertokaapa mitä pitäisi tehdä, jotta tapaisi joskus jonkun? Olen eronnut vuosia sitten, ikää 40 +, en käy baareissa, harrastusten miehet ovat varattuja. En ole kaupan kassajonossa, kirjastossa tai hautausmaalla treffiseuraa bongannut. Kaikki jaksavat ihmetellä, miksi tällainen nainen on sinkkuna, ja en tiedä. En kahteen vuoteen ole nettitreffailua harrastanut, mutta silloin aikoinaan Tinderistä löytyi pitkäaikainen seurustelukumppani.
Anti tulla: Miten toimin? Jotain suhdetoimintaa elämääni kaipaan.
Itse katsoisin hymyillen kiinnostavia miehiä vaikka siellä Cittarissa. Tai kadulla. Aika äkkiä tulee joku hymynkohde selittämään kiinni hihaan. Moni mies kaipaa rohkaisua ja kokee hymyn sellaisena. Pitkä katse + hymy = kutsu.
Sama systeemi minulla toimii baarissakin. Aina, kun jäi yksin pöytään kun kaveri lähti vaikkapa veskiin, niin joku tuli juttelemaan. Kannattaa (vaikkei niissä niin käy) mennä vaikka yksin istumaan johonkin pöytään, niin on tulijoita. Toinen hyvä paikka on puiston penkki kaupungilla. Nyt, kun kesää pukkaa, niin terassillekin voi mennä yksin istumaan. Viereinen paikka on äkkiä varattuna :D
Kiinnostavia miehiä Cittarissa? En ole tuo, jolle vastasit, mutta en ainakaan itse ole koskaan kiinnostunut kenestäkään missään kaupassa. Mistä tiedän, ketkä niistä kaikista miehistä (joista yhdenkään ulkonäkö ei herätä mielenkiintoa) ovat kiinnostavia? Kaikkien kiinnostukseen kun ei riitä pelkkä ulkonäkö - ja toisaalta valtaosan ulkonäkö on sillä lailla "tavallista" ettei siihen kiinnitä huomiota jossain 5 sekunnin kohtaamisella maitohyllyllä. Ja miten edes kaupoissa saa "pitkän katseen" kenenkään kanssa? Varsinkaan juuri sen haluamansa, mahdollisesti kiinnostavan kanssa? Kaupassahan ihmiset lähinnä lukevat ostoslistojaan ja vilkuilevat hyllyjä. Ei siellä yleensä katsella vastakkaista sukupuolta iskumielessä.
Ja mikä tämä puistonpenkkiehdotus oli? Itse istuskelen aina silloin tällöin julkisilla paikoilla - joskus bussipysäkillä, joskus merenrantakalliolla, joskus kirjastossa, joskus kahvilassa - ja KOSKAAN kukaan ei ole tullut heittämään juttua. Baarit ovat ainoita paikkoja, joissa miehet ovat tulleet juttelemaan, mutta ei niistä tapaamisista ole koskaan kehkeytynyt mitään.
Nämä ruokakaupat ja puistonpenkit ovat lähinnä teoreettisia paikkoja, ja tuollaiset, varmaan hyväätarkoittavat neuvot, ovat lähinnä turhauttavia. Ehkä ihmisillä on itsellään valheelline käsitys siitä, miten ja millaisissa paikoissa ihmiset löytävät kumppanin, ja jotkut ottavat turhan kirjaimellisesti usein toitotetun kliseen, että "Se Oikea voi tulla vastaan missän vain" - teoriassa kyllä, mutta käytännössä todennäköisyys on joidenkin paikkojen osalta olemattoman pieni.
Ja kyllähän suurimmalla osalla kiinnostuksen heräämiseen vaaditaan jonkinlainen käsitys siitä, millainen kyseinen ihminen on. Ja sehän ei vielä riitä, että toinen osapuoli kiinnostuu sekunteissa ulkonäön perusteella Cittarin maitohyllyllä - toisen osapuolen pitäisi olla samanlainen. Pelkkä hymy ja jokin yhdentekevä lausahdus "missäköhän ne kevytmaidot täällä olikaan" ei vielä valtaosan kohdalla herätä kiinnostusta.
Jaa. Minä vilkuilen ihmisiä kaikkialla. Panettaa koko ajan ja etsin seuraa sillä mielellä. Jos löytyy kiintoisa, virittelen vähän keskustelua ja kyselen deiteille.
Minuakin panettaa koko ajan, mutta ei silti herää kiinnostus random Cittarimiehiin. Ja tässä ketjussa kai puhuttiinkin seurustelusuhteen löytämisestä, ei jonkun random panon.
t. Se, jonka viestiin vastasit
No löytyykö niitä random-panoja Cittarista?
En tiedä, kun en ole kokeillut. En katsele miehiä Cittarissa enkä ole koskaan kuullut, että Cittarit olisivat mitään hyviä iskupaikkoja. Mutta tuo toinen vastaaja kertoi etsivänsä seksiseuraa Cittarista.
Korjaus: tai siis ei Cittarista vaan "kaikkialta". Vastauksena viestiin jossa puhuttiin Cittarista. Tulkinta siis, että etsii sieltäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina tätä samaa úlinaa. Parisuhdemaailma on maailman rehellisin maailma. Sieltä saat juuri sen mitä voit saada. Tasosi on juuri se mitä saat tarjonnasta. Esim työelämä on moljoona kertaa raadollisempaa. Siellä moni saa paikkoja suhteilla ym, ja moni taas jää rannalle saamatta tämän takia edes mahdollisuutta. Parisuhdemaailmassa asia on toisin. Siellä ei jaeta mitään hyväveli-meiningillä, vaan sieltä saat tarjonnasta tasosi mukaan. Jos aina jäät rannalle, niin yksiselitteisesti haet jotain mihin tasosi ei riitä. Tämä on täysin raatorehellinen juttu ja ei mihinkään muutu vaikka miten vääntää ja kääntää.
Ihan oikeassa olet. Ja taso määrittyy miehen ulkonäön (hiusraja, lihasmassa, pituus, rasvattomuus), iän (max 28) ja "rodun" mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On surullista, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa, joiden ainoa tarkoitus on kylvää pahaa mieltä. Ketjun asialliset ja pohtivat kirjoituksen hukkuvat whitetrash-nalkutuksen alle.
Saatteko te pahan mielen kylväjät jotain nautintoa valituksestanne ja leimaamisestanne? Luuletteko olevanne fiksuille ihmisille mitään muuta kuin keskenkasvuisia teinejä?
Niinkö tyhjää elämänne on, ettei siihen mahdu muuta kuin pahan mielen kylväminen?
Usein nämä niin sanotusti asialliset viestit vain huokuu sitä omaa uhriutumista ja syy on muissa-meininkiä. Jos kehottaa näitä ihmisiä katsomaan peiliin, niin heti sitä on lapsellinen pahan mielen kylväjä.
Jos kirjoittaja ei hyökkää henkilökohtaisesti ketään vastaan, niin mitä merkitystä sillä on, miten hän tuntee ja kokee? Ruma käytös ja henkilökohtaisuudet ovat väärin, mutta jos joku esimerkiksi kokee deittimarkkinat epäreiluiksi, niin ei siitä pitäisi kenenkään suuttua.
Kerro esimerkiksi, että miksi deittimarkkinat ovat epäreilut? Jokaisella on aito mahdollisuus saada tasavertaisesti kenet vain, toisin kuin vaikka työmarkkinoilla jossa usein suhteet määrittävät lopputulosta. Mitä deittimarkkinoilla pitäisi realistisesti olla että ne olisivat reilut?
Jos et markkinoilta saa sitä ihannetapausta, niin sitten pitää ottaa se vähiten huono tai olla ottamatta. Joka tapauksessa on turha valittaa kokevansa jotenkin epäoikeudenmukaisuutta, koska tilanne on kaikille sama.
Ymmärräthän että tuokin on vain sinun subjektiivinen kokemuksesi. Riippuu aivan siitä missä on itsellä ollut hankalampaa.
Minun kokemukseni mukaan taas työmarkkina on reilu, koska olen aina löytänyt hyvin töitä. Samoin tiedämme faktaksi, että kuka tahansa voi "työelämässä" päästä mihin tahansa. Maailma on "tynnä" esimerkkejä hyvin kurjista oloista miljonääreiksi tai ylemmäskin päässeitä. Yhden suomalaisen pörssiyhtiön on perustanut luku- ja kirjoitustaidoton mies aikoinaan - tuskin oli paljon kontakteja tai naamakerrointa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On surullista, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa, joiden ainoa tarkoitus on kylvää pahaa mieltä. Ketjun asialliset ja pohtivat kirjoituksen hukkuvat whitetrash-nalkutuksen alle.
Saatteko te pahan mielen kylväjät jotain nautintoa valituksestanne ja leimaamisestanne? Luuletteko olevanne fiksuille ihmisille mitään muuta kuin keskenkasvuisia teinejä?
Niinkö tyhjää elämänne on, ettei siihen mahdu muuta kuin pahan mielen kylväminen?
Usein nämä niin sanotusti asialliset viestit vain huokuu sitä omaa uhriutumista ja syy on muissa-meininkiä. Jos kehottaa näitä ihmisiä katsomaan peiliin, niin heti sitä on lapsellinen pahan mielen kylväjä.
Jos kirjoittaja ei hyökkää henkilökohtaisesti ketään vastaan, niin mitä merkitystä sillä on, miten hän tuntee ja kokee? Ruma käytös ja henkilökohtaisuudet ovat väärin, mutta jos joku esimerkiksi kokee deittimarkkinat epäreiluiksi, niin ei siitä pitäisi kenenkään suuttua.
Kerro esimerkiksi, että miksi deittimarkkinat ovat epäreilut? Jokaisella on aito mahdollisuus saada tasavertaisesti kenet vain, toisin kuin vaikka työmarkkinoilla jossa usein suhteet määrittävät lopputulosta. Mitä deittimarkkinoilla pitäisi realistisesti olla että ne olisivat reilut?
Jos et markkinoilta saa sitä ihannetapausta, niin sitten pitää ottaa se vähiten huono tai olla ottamatta. Joka tapauksessa on turha valittaa kokevansa jotenkin epäoikeudenmukaisuutta, koska tilanne on kaikille sama.Ymmärräthän että tuokin on vain sinun subjektiivinen kokemuksesi. Riippuu aivan siitä missä on itsellä ollut hankalampaa.
Minun kokemukseni mukaan taas työmarkkina on reilu, koska olen aina löytänyt hyvin töitä. Samoin tiedämme faktaksi, että kuka tahansa voi "työelämässä" päästä mihin tahansa. Maailma on "tynnä" esimerkkejä hyvin kurjista oloista miljonääreiksi tai ylemmäskin päässeitä. Yhden suomalaisen pörssiyhtiön on perustanut luku- ja kirjoitustaidoton mies aikoinaan - tuskin oli paljon kontakteja tai naamakerrointa.
Kyllä työmarkkina on paljon reilumpi ja perustuu paljon enemmän omaan eforttiin kuin deittimarkkina.
Lukihäiriöisestä tyhjätaskusta miljonääriksi löytyy lukuisia esimerkkejä heti.
Mutta etsikääpä esimerkki esimerkki lyhyestä ja vaatimattoman näköisestä, köyhästä miehestä joka olisi saanut äärimmäisen kauniin naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme, että kehtaa myöntää tuon luvun 160. Eiköhän kuitenkin tämä kerro jo ihan kaiken oleellisen.
Jos ei 160 miehestä löydy edes suurin piirtein sopivaa, on se kyllä peiliin katsomisen paikka tällä lääkärineitokaisella. Onko hän itse ollut täysin rehellinen profiilissaan.
Mitä tarkoitat sopivalla? Tuossahan ei ollut kyse siitä, että nainen itse ei olisi ollut kiinnostunut heistä yhdestäkään, vaan joukkoon mahtui myös sellaisia miehiä, joista hän olisi kyllä ollut kiinnostunut, mutta sitten mies joko ghostasi tai esim. paljastui varatuksi. Ja joukkoon mahtui sellaisia, joihin hän olisi ollut halukas tutustumaan ekoilla treffeillä saadakseen tietää, voisiko mies olla sopiva, mutta mies häipyi kesken treffien.
Ainahan on toki mahdollista, ettei hän oli osannut tehdä sellaista profiilia, joka vastaisi riittävän hyvin todellisuutta, ja on myös mahdollista, että hän ei itse ole kovin kiinnostava henkilö miesten mielestä. Juttu käsitteli kuitenkin deittimaailmassa yleistynyttä tapaa toimia ja kohdella muita. Varmaan ne pakitkin voisi antaa jotenkin muuten kuin häipymällä kesken treffien, ja ghostaamisellekin olisi tahdikkaampi vaihtoehto.
Itselleni on muutaman kerran käynyt niin, että kerran tai pari treffeillä tavattu ei ole enää ottanut yhteyttä, mutta itsekään en ole ottanut - tavallaan siis ghostasimme molemmat toisemme. Tosin jos toinen osapuoli olisi laittanut viestiä, olisin toki vastannut siihen ja kertonut, että itselläni ei ole sellaista fiilistä että kannattaisi jatkaa tapailua. Nyt tavallaan asia järjestyi helposti kun kumpikaan ei ollut kiinnostunut. En usko, että itsestäni olisi ghostaamaan ketään normaalisti käyttäytynyttä ihmistä, se tuntuisi tosi tökeröltä.
Tuossa jutussa muun muassa paheksuttiin sitä kun mies totesi treffeillä kesken Sannan lauseen että tämä oli varmaan tässä ja lähti. Minusta tuo oli kohtelias ja jämäkkä tapa toimia. Sama jota käytetään esimerkiksi sinnikkäiden puhelinmyyjien kohdalla. Lienee selvää että tuo suhde ei olisi toiminut kummankaan osapuolen mielestä.
Ehkä Sanna oli lukemassa paperilta vaatimuslistaansa kohdasta 28, kun mies totesi että jaaha tämä oli varmaan tässä.
Sellainen ero tosin, että puhelinmyyjä soittaa pyytämättä, kun taas treffeille kumpikin menee ihan vapaaehtoisesti. Jos toinen on vaan tylsä tai vääränlainen henkilö, on epäkohteliasta todeta kesken lauseen, että "tämä oli tässä" ja häipyä. Ei se ole jämäkkyyttä, vaan moukkamaista, sekä huonoa sosiaalista osaamista. No, ymmärtäisin tuollaisen jos toiselta tulisi jotain täysin asiatonta puhetta tms, mutta muussa tapauksessa asia täytyisi hoitaa toisin. Töksäyttely ja moukkamaisuus ei ole koskaan kohteliasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On surullista, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa, joiden ainoa tarkoitus on kylvää pahaa mieltä. Ketjun asialliset ja pohtivat kirjoituksen hukkuvat whitetrash-nalkutuksen alle.
Saatteko te pahan mielen kylväjät jotain nautintoa valituksestanne ja leimaamisestanne? Luuletteko olevanne fiksuille ihmisille mitään muuta kuin keskenkasvuisia teinejä?
Niinkö tyhjää elämänne on, ettei siihen mahdu muuta kuin pahan mielen kylväminen?
Usein nämä niin sanotusti asialliset viestit vain huokuu sitä omaa uhriutumista ja syy on muissa-meininkiä. Jos kehottaa näitä ihmisiä katsomaan peiliin, niin heti sitä on lapsellinen pahan mielen kylväjä.
Jos kirjoittaja ei hyökkää henkilökohtaisesti ketään vastaan, niin mitä merkitystä sillä on, miten hän tuntee ja kokee? Ruma käytös ja henkilökohtaisuudet ovat väärin, mutta jos joku esimerkiksi kokee deittimarkkinat epäreiluiksi, niin ei siitä pitäisi kenenkään suuttua.
Kerro esimerkiksi, että miksi deittimarkkinat ovat epäreilut? Jokaisella on aito mahdollisuus saada tasavertaisesti kenet vain, toisin kuin vaikka työmarkkinoilla jossa usein suhteet määrittävät lopputulosta. Mitä deittimarkkinoilla pitäisi realistisesti olla että ne olisivat reilut?
Jos et markkinoilta saa sitä ihannetapausta, niin sitten pitää ottaa se vähiten huono tai olla ottamatta. Joka tapauksessa on turha valittaa kokevansa jotenkin epäoikeudenmukaisuutta, koska tilanne on kaikille sama.Ymmärräthän että tuokin on vain sinun subjektiivinen kokemuksesi. Riippuu aivan siitä missä on itsellä ollut hankalampaa.
Minun kokemukseni mukaan taas työmarkkina on reilu, koska olen aina löytänyt hyvin töitä. Samoin tiedämme faktaksi, että kuka tahansa voi "työelämässä" päästä mihin tahansa. Maailma on "tynnä" esimerkkejä hyvin kurjista oloista miljonääreiksi tai ylemmäskin päässeitä. Yhden suomalaisen pörssiyhtiön on perustanut luku- ja kirjoitustaidoton mies aikoinaan - tuskin oli paljon kontakteja tai naamakerrointa.
Kyllä työmarkkina on paljon reilumpi ja perustuu paljon enemmän omaan eforttiin kuin deittimarkkina.
Lukihäiriöisestä tyhjätaskusta miljonääriksi löytyy lukuisia esimerkkejä heti.
Mutta etsikääpä esimerkki esimerkki lyhyestä ja vaatimattoman näköisestä, köyhästä miehestä joka olisi saanut äärimmäisen kauniin naisen.
Lukihäiriöisestä tyhjätaskusta voi tulla miljonääri - mutta ei kaikilla aloilla, kaikilla tavoilla. Eli myös työelämässä henkilön omat kyvyt ja ominaisuudet määrittävät sen, mihin ja millaiseen työhön hän voi päätyä ja etenkin, missä voi menestyä. Ei työelämässäkään mikä tahansa ole mahdollista kenelle tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On surullista, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa, joiden ainoa tarkoitus on kylvää pahaa mieltä. Ketjun asialliset ja pohtivat kirjoituksen hukkuvat whitetrash-nalkutuksen alle.
Saatteko te pahan mielen kylväjät jotain nautintoa valituksestanne ja leimaamisestanne? Luuletteko olevanne fiksuille ihmisille mitään muuta kuin keskenkasvuisia teinejä?
Niinkö tyhjää elämänne on, ettei siihen mahdu muuta kuin pahan mielen kylväminen?
Usein nämä niin sanotusti asialliset viestit vain huokuu sitä omaa uhriutumista ja syy on muissa-meininkiä. Jos kehottaa näitä ihmisiä katsomaan peiliin, niin heti sitä on lapsellinen pahan mielen kylväjä.
Jos kirjoittaja ei hyökkää henkilökohtaisesti ketään vastaan, niin mitä merkitystä sillä on, miten hän tuntee ja kokee? Ruma käytös ja henkilökohtaisuudet ovat väärin, mutta jos joku esimerkiksi kokee deittimarkkinat epäreiluiksi, niin ei siitä pitäisi kenenkään suuttua.
Kerro esimerkiksi, että miksi deittimarkkinat ovat epäreilut?
Ei niiden tarvitse olla epäreilut, mutta silti ihmisellä on oikeus kokea ne epäreiluiksi. Kysymys on vain siitä, miten asiansa esittää. Jos sen tekee asiallisesti käymättä henkilökohtaisesti henkilöön tai julistamatta naisvihaa, sen voi aivan hyvin tehdä.
Ihmisillä on kaikissa tilanteissa monenlaisia tunteita. Kaikki eivät niitä tunteita ymmärrä, eikä tarvitsekaan ymmärtää, mutta hyökkääminen henkilöä vastaan siksi, ettei ymmärrä hänen tunteitaan, on vain huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On surullista, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa, joiden ainoa tarkoitus on kylvää pahaa mieltä. Ketjun asialliset ja pohtivat kirjoituksen hukkuvat whitetrash-nalkutuksen alle.
Saatteko te pahan mielen kylväjät jotain nautintoa valituksestanne ja leimaamisestanne? Luuletteko olevanne fiksuille ihmisille mitään muuta kuin keskenkasvuisia teinejä?
Niinkö tyhjää elämänne on, ettei siihen mahdu muuta kuin pahan mielen kylväminen?
Usein nämä niin sanotusti asialliset viestit vain huokuu sitä omaa uhriutumista ja syy on muissa-meininkiä. Jos kehottaa näitä ihmisiä katsomaan peiliin, niin heti sitä on lapsellinen pahan mielen kylväjä.
Jos kirjoittaja ei hyökkää henkilökohtaisesti ketään vastaan, niin mitä merkitystä sillä on, miten hän tuntee ja kokee? Ruma käytös ja henkilökohtaisuudet ovat väärin, mutta jos joku esimerkiksi kokee deittimarkkinat epäreiluiksi, niin ei siitä pitäisi kenenkään suuttua.
Kerro esimerkiksi, että miksi deittimarkkinat ovat epäreilut? Jokaisella on aito mahdollisuus saada tasavertaisesti kenet vain, toisin kuin vaikka työmarkkinoilla jossa usein suhteet määrittävät lopputulosta. Mitä deittimarkkinoilla pitäisi realistisesti olla että ne olisivat reilut?
Jos et markkinoilta saa sitä ihannetapausta, niin sitten pitää ottaa se vähiten huono tai olla ottamatta. Joka tapauksessa on turha valittaa kokevansa jotenkin epäoikeudenmukaisuutta, koska tilanne on kaikille sama.Ymmärräthän että tuokin on vain sinun subjektiivinen kokemuksesi. Riippuu aivan siitä missä on itsellä ollut hankalampaa.
Minun kokemukseni mukaan taas työmarkkina on reilu, koska olen aina löytänyt hyvin töitä. Samoin tiedämme faktaksi, että kuka tahansa voi "työelämässä" päästä mihin tahansa. Maailma on "tynnä" esimerkkejä hyvin kurjista oloista miljonääreiksi tai ylemmäskin päässeitä. Yhden suomalaisen pörssiyhtiön on perustanut luku- ja kirjoitustaidoton mies aikoinaan - tuskin oli paljon kontakteja tai naamakerrointa.
Nyt nostat työmarkkinoilta esille harvoja yksittäistapauksia, jotka eivät kuvaa isossa kuvassa todellisuutta. Sen sijaan parisuhdemarkkinoilla ei tällaista vaihtoehtoista todellisuutta edes ole.
Minäkään en ole ollut käytännössä koskaan elämässäni työtön, mutten ole niin narsisti, että väittäisin joka työpaikkaan päässeeni ilman avustavia lähtökontakteja. Edustan tässä työpolussa satavarmasti erittäin suurta enemmistöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On surullista, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa, joiden ainoa tarkoitus on kylvää pahaa mieltä. Ketjun asialliset ja pohtivat kirjoituksen hukkuvat whitetrash-nalkutuksen alle.
Saatteko te pahan mielen kylväjät jotain nautintoa valituksestanne ja leimaamisestanne? Luuletteko olevanne fiksuille ihmisille mitään muuta kuin keskenkasvuisia teinejä?
Niinkö tyhjää elämänne on, ettei siihen mahdu muuta kuin pahan mielen kylväminen?
Usein nämä niin sanotusti asialliset viestit vain huokuu sitä omaa uhriutumista ja syy on muissa-meininkiä. Jos kehottaa näitä ihmisiä katsomaan peiliin, niin heti sitä on lapsellinen pahan mielen kylväjä.
Jos kirjoittaja ei hyökkää henkilökohtaisesti ketään vastaan, niin mitä merkitystä sillä on, miten hän tuntee ja kokee? Ruma käytös ja henkilökohtaisuudet ovat väärin, mutta jos joku esimerkiksi kokee deittimarkkinat epäreiluiksi, niin ei siitä pitäisi kenenkään suuttua.
Kerro esimerkiksi, että miksi deittimarkkinat ovat epäreilut? Jokaisella on aito mahdollisuus saada tasavertaisesti kenet vain, toisin kuin vaikka työmarkkinoilla jossa usein suhteet määrittävät lopputulosta. Mitä deittimarkkinoilla pitäisi realistisesti olla että ne olisivat reilut?
Jos et markkinoilta saa sitä ihannetapausta, niin sitten pitää ottaa se vähiten huono tai olla ottamatta. Joka tapauksessa on turha valittaa kokevansa jotenkin epäoikeudenmukaisuutta, koska tilanne on kaikille sama.Ymmärräthän että tuokin on vain sinun subjektiivinen kokemuksesi. Riippuu aivan siitä missä on itsellä ollut hankalampaa.
Minun kokemukseni mukaan taas työmarkkina on reilu, koska olen aina löytänyt hyvin töitä. Samoin tiedämme faktaksi, että kuka tahansa voi "työelämässä" päästä mihin tahansa. Maailma on "tynnä" esimerkkejä hyvin kurjista oloista miljonääreiksi tai ylemmäskin päässeitä. Yhden suomalaisen pörssiyhtiön on perustanut luku- ja kirjoitustaidoton mies aikoinaan - tuskin oli paljon kontakteja tai naamakerrointa.
Kyllä työmarkkina on paljon reilumpi ja perustuu paljon enemmän omaan eforttiin kuin deittimarkkina.
Lukihäiriöisestä tyhjätaskusta miljonääriksi löytyy lukuisia esimerkkejä heti.
Mutta etsikääpä esimerkki esimerkki lyhyestä ja vaatimattoman näköisestä, köyhästä miehestä joka olisi saanut äärimmäisen kauniin naisen.
Onko nyt siis niin, että lyhyt, vaatimattoman näköinen ja köyhä mies joutuu tyytymään tavallisen näköiseen naiseen? Ja miksi tämä on suuri ongelma - miksi ei samalla lailla olisi ongelma se, jos se äärimmäisen kaunis nainen joutuisi tyytymään vaatimattoman näköiseen mieheen?
Alue: Aihe vapaa
Ja et koe omaa asennettasi ongelmana ja ehkäpä pikkaisen narsistisena, kun olet mielestäsi enemmän oikeassa ja pyrit vaientamaan muita hyökkäämällä henkilöön? Ei taitaisi mennä puolueettomassa tuomioistumessa läpi tämä.