Kuinka monta "omaa reissua" kuukaudessa on OK?

Tuo sopii jos molemmilla on suunnilleen samat prioriteetit. Jos molemmat haluavat puuhailla paljon aikaavieviä parisuhteeseen liittymättömiä juttuja ja nähdä toisiaan vain silloin tällöin niin suhde toimii. Mutta jos toinen haluaa perinteisemmän parisuhteen ja yhteisen arjen ja toinen haluaa jatkaa elämää kuin sinkkuna niin ei siitä tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kun on vapaata yhdessä mies usein mököttää ja uhriutuu. "Noniin kato nyt mä oon sun kanssa ja käytiin siellä ja täällä. Riittääkö tää jo sulle?". Koskaan ei tee mitään suunnitelmia tai jos tekee, niihin liittyy hänen harrastuksensa. Eli ajetaan vaikka lajinsa erikoisliikkeeseen pk-seudulle päiväreissu. Harvoin tekee kanssani kovin innolla yhtään mitään, ottaa sen lähinnä kotityönä tai velvollisuutena.

Olen kysynyt mieheltä suoraan haluaako olla kanssani ja sanonut, että pakko ei ole. Mielestäni parisuhteessa pitäisi viihtyä ja toisen kanssa viettää mielellään aikaa. Aina jos ero välähtääkin keskusteluissa joutuu mies paniikkiin ja vakuuttaa, että haluaa olla suhteessa. Sanat ja teot vaan eivät puhu samaa viestiä.

AP

Tämä on tuttua omassakin suhteessa. En tiedä ymmärtääkö mies että ei tunnu kovin kivalta, jos toinen vaikuttaa siltä että olisi mieluummin omissa hommissaan kuten kotona nikkaroimassa tai mökillä. En kuitenkaan ole vaatinut sitä, että aina pitäisi tehdä asioita yhdessä, vaan välillä.

Osa miehistä (ja varmaan naisistakin) vain on tuollaisia. Voi olla etteivät ne osaa ajatella asiaa toisen kannalta, tai sitten suhteessa on jokin oikeastikin pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt anna sen varastaa sun haaveita! Haluat normaalin parisuhteen ja yhteistä aikaa, ehkä lapsia joskus. Ei se tämän nykyisen kanssa tule onnistumaan.

Tää on se ajatus, mikä mulla usein on. Että mies varastaa haaveeni ja mukautan omat unelmani hänen mukaansa. Olen kuin jatkuvassa odotustilassa, että kun mies alkaa olemaan enemmän kotona ja viihtyä kanssani niin voimme tehdä sitä ja tätä. Näin kun sen kirjoittaa, tuntuuhan koko ajatus ihan absurdilta.

Tottakai meillä on hyvät hetkemme ja ilman niitä ei oltais näinkään pitkällä. Mutta tuntuu, ettei enää ne hyvät hetket riitä. Kaipaan oikeasti tasapainoista parisuhdetta, jossa aidosti viihdytään toistemme seurassa. Harrastukset ja omat menot ovat tosi tärkeitä ja niitä pitää olla, mutta tämä tilanne mikä meillä on, on jo liikaa.

AP

Odotat turhaan, tuossa suhteessa et tule haluamiasi asioita saamaan. Suhteenne tulee päättymään eroon, ennemmin tai myöhemmin. Mies ei halua panostaa sinuun ja parisuhteeseen, olet hänelle vain eräänlainen kodinkone ja turva kotona. Ehkä ennemmin äiti kuin kumppani. Eikä tämä asia tule enää muuttumaan. Kuinka monta vuotta haluat tuhlata kallisarvoista elämääsi turhaan? Jos haluat perheen ja lapsia, niin pidä kirkkaana mielessä, että nainen ei raskaudu ikuisesti. Sinulla ei ole loputtomasti aikaa. Ja uuden suhteen vakiintumiseen menee siihenkin aikaa. Älä tuhlaa hedelmällisiä vuosiasi toimimattomaan ja tuhoon tuomittuun parisuhteeseen. Ja usko minua, et halua myöskään, että lapsiasian suhteen tulee myöhemmin kiire.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on vapaata yhdessä mies usein mököttää ja uhriutuu. "Noniin kato nyt mä oon sun kanssa ja käytiin siellä ja täällä. Riittääkö tää jo sulle?". Koskaan ei tee mitään suunnitelmia tai jos tekee, niihin liittyy hänen harrastuksensa. Eli ajetaan vaikka lajinsa erikoisliikkeeseen pk-seudulle päiväreissu. Harvoin tekee kanssani kovin innolla yhtään mitään, ottaa sen lähinnä kotityönä tai velvollisuutena.

Olen kysynyt mieheltä suoraan haluaako olla kanssani ja sanonut, että pakko ei ole. Mielestäni parisuhteessa pitäisi viihtyä ja toisen kanssa viettää mielellään aikaa. Aina jos ero välähtääkin keskusteluissa joutuu mies paniikkiin ja vakuuttaa, että haluaa olla suhteessa. Sanat ja teot vaan eivät puhu samaa viestiä.

AP

Tämä on tuttua omassakin suhteessa. En tiedä ymmärtääkö mies että ei tunnu kovin kivalta, jos toinen vaikuttaa siltä että olisi mieluummin omissa hommissaan kuten kotona nikkaroimassa tai mökillä. En kuitenkaan ole vaatinut sitä, että aina pitäisi tehdä asioita yhdessä, vaan välillä.

Osa miehistä (ja varmaan naisistakin) vain on tuollaisia. Voi olla etteivät ne osaa ajatella asiaa toisen kannalta, tai sitten suhteessa on jokin oikeastikin pielessä.

Kyllä sellainen ihminen oikeasti tajuaa. Kyse on vaan siitä, ettei syystä tai toisesta pysty sille toiselle sanomaan rehellisesti, ettei hänellä ole mitään sen suurempia tunteita ja periaatteessa olet ihan kiva siinä vaan siksi, että hoidat kotia ja tarvittaessa avaat haarat. Ei sellainen ihminen välttämättä pysty koskaan kenenkään kanssa tuntemaan sellaista aitoa rakkautta, että nimenomaan haluaisi viettää suurimman osan ajastaan kumppaninsa kanssa. Tai joskus saattaa löytyä "se oikea".

Totta kai kaverisuhteet ovat ihmisille tärkeitä, mutta se, että asettaa kaverit ja kaverimenot parisuhteen edelle toistuvasti kertoo juuri siitä, ettei se parisuhde ole sellaista, kuin sen pitäisi olla. Tai ainakaan siinä tapauksessa, jos toinen odottaa enemmän läheisyyttä ja yhteistä aikaa ja toinen ei edes halua yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on vapaata yhdessä mies usein mököttää ja uhriutuu. "Noniin kato nyt mä oon sun kanssa ja käytiin siellä ja täällä. Riittääkö tää jo sulle?". Koskaan ei tee mitään suunnitelmia tai jos tekee, niihin liittyy hänen harrastuksensa. Eli ajetaan vaikka lajinsa erikoisliikkeeseen pk-seudulle päiväreissu. Harvoin tekee kanssani kovin innolla yhtään mitään, ottaa sen lähinnä kotityönä tai velvollisuutena.

Olen kysynyt mieheltä suoraan haluaako olla kanssani ja sanonut, että pakko ei ole. Mielestäni parisuhteessa pitäisi viihtyä ja toisen kanssa viettää mielellään aikaa. Aina jos ero välähtääkin keskusteluissa joutuu mies paniikkiin ja vakuuttaa, että haluaa olla suhteessa. Sanat ja teot vaan eivät puhu samaa viestiä.

AP

Tämä on tuttua omassakin suhteessa. En tiedä ymmärtääkö mies että ei tunnu kovin kivalta, jos toinen vaikuttaa siltä että olisi mieluummin omissa hommissaan kuten kotona nikkaroimassa tai mökillä. En kuitenkaan ole vaatinut sitä, että aina pitäisi tehdä asioita yhdessä, vaan välillä.

Osa miehistä (ja varmaan naisistakin) vain on tuollaisia. Voi olla etteivät ne osaa ajatella asiaa toisen kannalta, tai sitten suhteessa on jokin oikeastikin pielessä.

Luulen että erityisesti osalla miehistä on kuvio, jossa parisuhteella on oma vähän outo lokeronsa ja sellainen syvempi suhde on kavereiden kanssa. Ottavat jotenkin sellaisen itse päässään rakennetun parisuhdemallin käyttöön ja mukautuvat siihen, asiaan yleisesti kuuluu juuri kuvio että kotityöt/parisuhde on jotenkin naisen vastuulla ja mies vain tottelee. Että vaimo nalkuttaa kotona ja kiva päästä välillä rentoutumaan kavereiden kanssa. Naiset taas usein haluavat miehen olevan aidosti myös se paras kaveri.

Mitäs sinä, ap, haluaisit miehesi kanssa yhdessä tehdä? Katsoa Netflixiä?

Mitä sä teet niinä viikonloppuina, kun mies on omilla reissuillaan? Älä nyt ainakaan jää kotiin möllöttämään ja odottamaan miestä, vaan lähde itsekin jonnekin, järjestä itsellesi kivaa tekemistä. Vai onko tässä kyse pohjimmiltaan siitä, että mies on sosiaalisempi ja luonteeltaan tekeväisempi, ja sinä ehkä tunnet kateutta ja yksinäisyyttä, kun ei ole samalla tavalla menoja ja kavereita kuin miehellä?

Ei kahden aikuisen ihmisen taloudessa niin paljon siivoamista ja pyykinpesua ole, että siihen pitäisi jotenkin tuntitolkulla käyttää molempien aikaa.

Kahden aikuisen parisuhteessa tuo on minusta ihan ok, itse asiassa kuulostaa aika kivalta elämäntavalta ja hyvältä suhteelta, jossa molemmilla on tilaa olla ja mennä. Jos olisi lapsia, niin tilanne olisi todella epäreilu ja oikeastaan mahdoton. 

Aloittajan kannattaa hommata itselleen asunto ja muuttaa pois, kun mies menee viikonloppureissulleen. Siinä menee muutama päivä ennen kuin mies havahtuu, että jotain on tapahtunut.

Jos tuo ei nappaa, niin kannattaa alkaa elää kuten kämppikset. Kumpikin huolehtii omista asioistaan ja jos miehelle ei ole reissusta palatessa ruokaa, niin voivoi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä teet niinä viikonloppuina, kun mies on omilla reissuillaan? Älä nyt ainakaan jää kotiin möllöttämään ja odottamaan miestä, vaan lähde itsekin jonnekin, järjestä itsellesi kivaa tekemistä. Vai onko tässä kyse pohjimmiltaan siitä, että mies on sosiaalisempi ja luonteeltaan tekeväisempi, ja sinä ehkä tunnet kateutta ja yksinäisyyttä, kun ei ole samalla tavalla menoja ja kavereita kuin miehellä?

Ei kahden aikuisen ihmisen taloudessa niin paljon siivoamista ja pyykinpesua ole, että siihen pitäisi jotenkin tuntitolkulla käyttää molempien aikaa.

Kahden aikuisen parisuhteessa tuo on minusta ihan ok, itse asiassa kuulostaa aika kivalta elämäntavalta ja hyvältä suhteelta, jossa molemmilla on tilaa olla ja mennä. Jos olisi lapsia, niin tilanne olisi todella epäreilu ja oikeastaan mahdoton. 

Niin no... Minä olen sosiaalinen ja minulla on paljon kavereita, mutta kyllä tuo kumppani on se numero 1, jonka kanssa pääasiassa haluan viettää viikonloput ja vapaat puuhaillen mitä milloinkin. Kyllä koen, että minulla on tilaa olla ja mennä. Eli jos olisi lapsia, niin tilannehan olisi ihan mahdoton ja järkyttävän hirveä, mutta ilman lapsia on ihan fine jättää kumppani aina viikonloppumenojensa ulkopuolelle? Oikeasti?

Ja kyllä se siivous ja pyykinpesu kahden aikuisen taloudessa pitää jakautua reilusti eikä niin, että toinen vaan tekee ja toinen huitelee ties missä.

Ps. kyllä on ihan ok tuntea kateutta ja pahaa mieltä, jos jää aina toiseksi. Toki, jos ap on fiksu, niin etsisi sellaisen kumppanin, joka aidosti rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä teet niinä viikonloppuina, kun mies on omilla reissuillaan? Älä nyt ainakaan jää kotiin möllöttämään ja odottamaan miestä, vaan lähde itsekin jonnekin, järjestä itsellesi kivaa tekemistä. Vai onko tässä kyse pohjimmiltaan siitä, että mies on sosiaalisempi ja luonteeltaan tekeväisempi, ja sinä ehkä tunnet kateutta ja yksinäisyyttä, kun ei ole samalla tavalla menoja ja kavereita kuin miehellä?

Ei kahden aikuisen ihmisen taloudessa niin paljon siivoamista ja pyykinpesua ole, että siihen pitäisi jotenkin tuntitolkulla käyttää molempien aikaa.

Kahden aikuisen parisuhteessa tuo on minusta ihan ok, itse asiassa kuulostaa aika kivalta elämäntavalta ja hyvältä suhteelta, jossa molemmilla on tilaa olla ja mennä. Jos olisi lapsia, niin tilanne olisi todella epäreilu ja oikeastaan mahdoton. 

No, tuollaisessa kahden aikuisen parisuhteessa tulee ainakin huomattua, ettei niitä lapsia kannata siihen hommata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä teet niinä viikonloppuina, kun mies on omilla reissuillaan? Älä nyt ainakaan jää kotiin möllöttämään ja odottamaan miestä, vaan lähde itsekin jonnekin, järjestä itsellesi kivaa tekemistä. Vai onko tässä kyse pohjimmiltaan siitä, että mies on sosiaalisempi ja luonteeltaan tekeväisempi, ja sinä ehkä tunnet kateutta ja yksinäisyyttä, kun ei ole samalla tavalla menoja ja kavereita kuin miehellä?

Ei kahden aikuisen ihmisen taloudessa niin paljon siivoamista ja pyykinpesua ole, että siihen pitäisi jotenkin tuntitolkulla käyttää molempien aikaa.

Kahden aikuisen parisuhteessa tuo on minusta ihan ok, itse asiassa kuulostaa aika kivalta elämäntavalta ja hyvältä suhteelta, jossa molemmilla on tilaa olla ja mennä. Jos olisi lapsia, niin tilanne olisi todella epäreilu ja oikeastaan mahdoton. 

Niin no... Minä olen sosiaalinen ja minulla on paljon kavereita, mutta kyllä tuo kumppani on se numero 1, jonka kanssa pääasiassa haluan viettää viikonloput ja vapaat puuhaillen mitä milloinkin. Kyllä koen, että minulla on tilaa olla ja mennä. Eli jos olisi lapsia, niin tilannehan olisi ihan mahdoton ja järkyttävän hirveä, mutta ilman lapsia on ihan fine jättää kumppani aina viikonloppumenojensa ulkopuolelle? Oikeasti?

Ja kyllä se siivous ja pyykinpesu kahden aikuisen taloudessa pitää jakautua reilusti eikä niin, että toinen vaan tekee ja toinen huitelee ties missä.

Ps. kyllä on ihan ok tuntea kateutta ja pahaa mieltä, jos jää aina toiseksi. Toki, jos ap on fiksu, niin etsisi sellaisen kumppanin, joka aidosti rakastaa.

Minusta kuulostaa, että kidutat itseäsi tässä parisuhteessa. Listaapa itsellesi paperille: "Mitä minä haluaisin olla viiden vuoden/ kymmenen vuoden kuluttua? Minkälaista parisuhde-/perhe-elämää haluasin viettää? Mistä haaveilen?"

Pohdi sitten, onko nykyisessä parisuhteessasi nämä mahdollisia.

Yleisellä tasolla: On todella ok reissata vaikka joka päivä ja tavata muita ihmisiä. Koti voi olla joillekin vain se kääntymispaikka. Eletään, kuin kämppikset. Osalle tämä toimii. Ongelma muodostuu sitten siinä, jos toinen osapuoli tahtoo jotain muuta. Et voi väkisin muuttaa miestäsi käyttäytymään sinun tahtosi mukaan. Entä jos perimmäinen kysymys onkin: Minkälaista parisuhde-elämää te molemmat haluatte viettää? Entä jos teidän ajatuksenne ja tällöin myös tulevaisuushaaveenne ovat aivan erilaiset? Kulutat turhaan tärkeitä vuosia elämässäsi jonkun pösilön kanssa ja tukahdutat omat haaveesi.

Se mikä ei siis ole ok, on parisuhteessa väkisin kärvisteleminen. Ei se reissaava ja paljon ystäviä näkevä mies muutu kuin taikaiskusta yhdessä yössä prinssiksi, joka haluaa perustaa perheen ja alkaa viettämään aikaa myös kanssasi. Ja toisaalta tuskin sinäkään muutut, kuin taikaiskusta miehesi kaltaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä teet niinä viikonloppuina, kun mies on omilla reissuillaan? Älä nyt ainakaan jää kotiin möllöttämään ja odottamaan miestä, vaan lähde itsekin jonnekin, järjestä itsellesi kivaa tekemistä. Vai onko tässä kyse pohjimmiltaan siitä, että mies on sosiaalisempi ja luonteeltaan tekeväisempi, ja sinä ehkä tunnet kateutta ja yksinäisyyttä, kun ei ole samalla tavalla menoja ja kavereita kuin miehellä?

Ei kahden aikuisen ihmisen taloudessa niin paljon siivoamista ja pyykinpesua ole, että siihen pitäisi jotenkin tuntitolkulla käyttää molempien aikaa.

Kahden aikuisen parisuhteessa tuo on minusta ihan ok, itse asiassa kuulostaa aika kivalta elämäntavalta ja hyvältä suhteelta, jossa molemmilla on tilaa olla ja mennä. Jos olisi lapsia, niin tilanne olisi todella epäreilu ja oikeastaan mahdoton. 

Niin no... Minä olen sosiaalinen ja minulla on paljon kavereita, mutta kyllä tuo kumppani on se numero 1, jonka kanssa pääasiassa haluan viettää viikonloput ja vapaat puuhaillen mitä milloinkin. Kyllä koen, että minulla on tilaa olla ja mennä. Eli jos olisi lapsia, niin tilannehan olisi ihan mahdoton ja järkyttävän hirveä, mutta ilman lapsia on ihan fine jättää kumppani aina viikonloppumenojensa ulkopuolelle? Oikeasti?

Ja kyllä se siivous ja pyykinpesu kahden aikuisen taloudessa pitää jakautua reilusti eikä niin, että toinen vaan tekee ja toinen huitelee ties missä.

Ps. kyllä on ihan ok tuntea kateutta ja pahaa mieltä, jos jää aina toiseksi. Toki, jos ap on fiksu, niin etsisi sellaisen kumppanin, joka aidosti rakastaa.

Minusta kuulostaa, että kidutat itseäsi tässä parisuhteessa. Listaapa itsellesi paperille: "Mitä minä haluaisin olla viiden vuoden/ kymmenen vuoden kuluttua? Minkälaista parisuhde-/perhe-elämää haluasin viettää? Mistä haaveilen?"

Pohdi sitten, onko nykyisessä parisuhteessasi nämä mahdollisia.

Yleisellä tasolla: On todella ok reissata vaikka joka päivä ja tavata muita ihmisiä. Koti voi olla joillekin vain se kääntymispaikka. Eletään, kuin kämppikset. Osalle tämä toimii. Ongelma muodostuu sitten siinä, jos toinen osapuoli tahtoo jotain muuta. Et voi väkisin muuttaa miestäsi käyttäytymään sinun tahtosi mukaan. Entä jos perimmäinen kysymys onkin: Minkälaista parisuhde-elämää te molemmat haluatte viettää? Entä jos teidän ajatuksenne ja tällöin myös tulevaisuushaaveenne ovat aivan erilaiset? Kulutat turhaan tärkeitä vuosia elämässäsi jonkun pösilön kanssa ja tukahdutat omat haaveesi.

Se mikä ei siis ole ok, on parisuhteessa väkisin kärvisteleminen. Ei se reissaava ja paljon ystäviä näkevä mies muutu kuin taikaiskusta yhdessä yössä prinssiksi, joka haluaa perustaa perheen ja alkaa viettämään aikaa myös kanssasi. Ja toisaalta tuskin sinäkään muutut, kuin taikaiskusta miehesi kaltaiseksi. 

Mitä helv? :D lainasitko nyt minua vahingossa? Ei, en kiduta itseäni tässä parisuhteessa, koska haluan viettää vapaa-aikani pääasiassa rakastamani ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä teet niinä viikonloppuina, kun mies on omilla reissuillaan? Älä nyt ainakaan jää kotiin möllöttämään ja odottamaan miestä, vaan lähde itsekin jonnekin, järjestä itsellesi kivaa tekemistä. Vai onko tässä kyse pohjimmiltaan siitä, että mies on sosiaalisempi ja luonteeltaan tekeväisempi, ja sinä ehkä tunnet kateutta ja yksinäisyyttä, kun ei ole samalla tavalla menoja ja kavereita kuin miehellä?

Ei kahden aikuisen ihmisen taloudessa niin paljon siivoamista ja pyykinpesua ole, että siihen pitäisi jotenkin tuntitolkulla käyttää molempien aikaa.

Kahden aikuisen parisuhteessa tuo on minusta ihan ok, itse asiassa kuulostaa aika kivalta elämäntavalta ja hyvältä suhteelta, jossa molemmilla on tilaa olla ja mennä. Jos olisi lapsia, niin tilanne olisi todella epäreilu ja oikeastaan mahdoton. 

Siivoan ja hoidan rästiin jääneet kotityöt. Harrastan urheilua. Tapaan kavereita ja perhettä. Käyn omissa harrastuksissa ja viikonloppureissuilla, esimerkiksi Tukholmassa ja Kööpenhaminassa olen käynyt tämänkin vuoden aikana. 

Uskon, että vaikka lapsia tulisi, ei miehen elämäntapa muuttuisi. Enkä ala myöskään sitä riskiä ottamaan. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä teet niinä viikonloppuina, kun mies on omilla reissuillaan? Älä nyt ainakaan jää kotiin möllöttämään ja odottamaan miestä, vaan lähde itsekin jonnekin, järjestä itsellesi kivaa tekemistä. Vai onko tässä kyse pohjimmiltaan siitä, että mies on sosiaalisempi ja luonteeltaan tekeväisempi, ja sinä ehkä tunnet kateutta ja yksinäisyyttä, kun ei ole samalla tavalla menoja ja kavereita kuin miehellä?

Ei kahden aikuisen ihmisen taloudessa niin paljon siivoamista ja pyykinpesua ole, että siihen pitäisi jotenkin tuntitolkulla käyttää molempien aikaa.

Kahden aikuisen parisuhteessa tuo on minusta ihan ok, itse asiassa kuulostaa aika kivalta elämäntavalta ja hyvältä suhteelta, jossa molemmilla on tilaa olla ja mennä. Jos olisi lapsia, niin tilanne olisi todella epäreilu ja oikeastaan mahdoton. 

Niin no... Minä olen sosiaalinen ja minulla on paljon kavereita, mutta kyllä tuo kumppani on se numero 1, jonka kanssa pääasiassa haluan viettää viikonloput ja vapaat puuhaillen mitä milloinkin. Kyllä koen, että minulla on tilaa olla ja mennä. Eli jos olisi lapsia, niin tilannehan olisi ihan mahdoton ja järkyttävän hirveä, mutta ilman lapsia on ihan fine jättää kumppani aina viikonloppumenojensa ulkopuolelle? Oikeasti?

Ja kyllä se siivous ja pyykinpesu kahden aikuisen taloudessa pitää jakautua reilusti eikä niin, että toinen vaan tekee ja toinen huitelee ties missä.

Ps. kyllä on ihan ok tuntea kateutta ja pahaa mieltä, jos jää aina toiseksi. Toki, jos ap on fiksu, niin etsisi sellaisen kumppanin, joka aidosti rakastaa.

Minusta kuulostaa, että kidutat itseäsi tässä parisuhteessa. Listaapa itsellesi paperille: "Mitä minä haluaisin olla viiden vuoden/ kymmenen vuoden kuluttua? Minkälaista parisuhde-/perhe-elämää haluasin viettää? Mistä haaveilen?"

Pohdi sitten, onko nykyisessä parisuhteessasi nämä mahdollisia.

Yleisellä tasolla: On todella ok reissata vaikka joka päivä ja tavata muita ihmisiä. Koti voi olla joillekin vain se kääntymispaikka. Eletään, kuin kämppikset. Osalle tämä toimii. Ongelma muodostuu sitten siinä, jos toinen osapuoli tahtoo jotain muuta. Et voi väkisin muuttaa miestäsi käyttäytymään sinun tahtosi mukaan. Entä jos perimmäinen kysymys onkin: Minkälaista parisuhde-elämää te molemmat haluatte viettää? Entä jos teidän ajatuksenne ja tällöin myös tulevaisuushaaveenne ovat aivan erilaiset? Kulutat turhaan tärkeitä vuosia elämässäsi jonkun pösilön kanssa ja tukahdutat omat haaveesi.

Se mikä ei siis ole ok, on parisuhteessa väkisin kärvisteleminen. Ei se reissaava ja paljon ystäviä näkevä mies muutu kuin taikaiskusta yhdessä yössä prinssiksi, joka haluaa perustaa perheen ja alkaa viettämään aikaa myös kanssasi. Ja toisaalta tuskin sinäkään muutut, kuin taikaiskusta miehesi kaltaiseksi. 

Mitä helv? :D lainasitko nyt minua vahingossa? Ei, en kiduta itseäni tässä parisuhteessa, koska haluan viettää vapaa-aikani pääasiassa rakastamani ihmisen kanssa.

Kappas XD

näin pääsi käymään :D

Pidemmässä parisuhteessa olisi hyvä myös olla yhteisiä kavereita ja kaveriporukoita. Tietysti pitää hengailla kavereiden kanssa myös yksin, mutta jos se sosiaalisuus on elämässä tärkeää ja pääasia, niin on outoa jos kumppani ei koskaan mahdu mukaan. On kuitenkin paljon muita vaihtoehtoja kuin huidella vain omien kavereiden kanssa tai istua kumppanin kanssa kotona kahdestaan. Sosiaalinen voi olla myös yhdessä ja on hieman hassua, jos haluaa rajata ison osan elämästään (ja erityisesti siinä olevista ihmisistä) kumppanin tietoisuuden ulkopuolelle.

Jossain kohtaa elämää tiiviit kaveriporukat on tärkeitä, mutta jos niiden kanssa haluaa viettää 80% vapaa-ajastaan ja ajatella tuota porukkaa perheenään, niin eihän siihen oikein tasapainoinen parisuhde rinnalle mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Yleisellä tasolla: On todella ok reissata vaikka joka päivä ja tavata muita ihmisiä. Koti voi olla joillekin vain se kääntymispaikka. Eletään, kuin kämppikset.

Lähinnä mietin, että mihin tällaiset ihmiset tarvitsevat parisuhdetta. Onko se olemassa vain siksi, että niin "kuuluu olla"?

kiinnostaa, mikä tämä harrastus on? Ap?

Vierailija kirjoitti:

kiinnostaa, mikä tämä harrastus on? Ap?

Lajissa on niin pienet piirit, että en viitsi kertoa jottei heti tunnistettaisi. Urheilulaji kuitenkin. 

AP

Kannattaa erota, vaikka se ottaisi takkiin taloudellisesti. Ansaitset paljon parempaa

M32 kirjoitti:

Se on vain hyvä että hän pitää kaverisuhteita yllä.

Liian monta kertaa on käynyt niin että kun mies löytää naisen niin kaverit jää koska vapaa aika pitää viettää niin kuin se nainen haluaa, sitten kun vääjäämätön ero siitä kontrollifriikistä tulee eteen niin ihmetellään kun ei enää kaveriporukkaan olekkaan niin helppoa päästä mukaan.

Joo, on hyvä pitää kaverisuhteita yllä. Parisuhde pysyy pitämättäkin, joten miksi suotta näkisi sen eteen yhtään mitään. Vai kuinka? 90% avioeroista tulee toiselle osapuolelle yllätyksenä. Todennäköisesti tulee AP:n miehellekin.