Kuinka monta "omaa reissua" kuukaudessa on OK?

Vierailija kirjoitti:

Toimi samoin. Jos keskusteluyritykset asiasta tulkitaan nalkuttamiseksi, niin ota konkreettiset konstit käyttöön. Ole poissa viikonloppuja ja valitse ne siten, että miehesi on kotona. Ei varmaan kauheesti väliä, mihin menet, vaikka kylpylään tai pikku reissu Tallinnaan tms., kunhan teet jonkin viikonloppureissun. Jossain vaiheessa varmaan huomaatte, että eihän sitä yhteistä aikaa olekaan kuin viikolla. Siinä kohtaa puolisokin varmaan alkaa miettimään, pitäiskö jotain muuttua.

Tai sitten ihan reilusti vaan otatte eron tai ainakin tauon suhteesta. 

Tämän tyyppinen toiminta "jos sinäkin, niin sitten minäkin" ei aiheuta mitään muuta, kuin vuosien pyörittelyn, huonoa fiilistä ja hukkaan heitettyä aikaa teiltä molemmilta. Ei miehesi välttämättä ymmärrä, että juuri "kostona" lähdet itsekin reissuun. Voi ajatella, että "ihan kiva, että sinäkin käyt välillä tuulettumassa". 

Mukaan tulee ärtymystä, sitten seksittömyyttä ja lopulta ei-toivottuja sivusuhteita / kokeiluja.

Suosittelen, että joko

A. Keskustelette tämän tilanteen ja teette päätökset parisuhteesta sen jälkeen

B. Jos olette jo keskustelleet, pidätte tauon ja mietitte kumpikin tahoillanne muuttuiko tauon aikana oleellisesti mikään.

Se on vain hyvä että hän pitää kaverisuhteita yllä.

Liian monta kertaa on käynyt niin että kun mies löytää naisen niin kaverit jää koska vapaa aika pitää viettää niin kuin se nainen haluaa, sitten kun vääjäämätön ero siitä kontrollifriikistä tulee eteen niin ihmetellään kun ei enää kaveriporukkaan olekkaan niin helppoa päästä mukaan.

Olen ollut joskus tuollaisessa suhteessa parisen vuotta ja kyllä se vaan oli niin yksinkertaista, että mies ei halunnut viettää aikaa kanssani eikä rakastanut oikeasti. Halusi vaan jonkun pesemään kalsareitaan ja hänellä olikin tapana käskyttää minua, että tee sitä ja tee tätä ja itse ei pistänyt tikkua ristiin yhtään mihinkään. Piti ihan pilkkanaan ja minä typerys vaan tulin perässä, kuin koira. Ja kyllä hän sen silloin eron hetkellä myönsikin, ettei taidettu sopia ihan yhteen, kuten hän luuli :D hänen epämääräinen käytöksensä vaan alkoi pikkuhiljaa, joten en ihan ensimmäisinä kuukausina tajunnut sitä ja aina hän kertoi kuinka rakastaa ja välittää eikä halua erota ja pyrki hyvittelemään...

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että osa alla olevista kohdista saattaisi osua

1. saatat olla puolisollesi vain se seksiturva ja joku jonka kanssa jakaa yhteiset asumiskulut

2. puolisosi ei halua viettää aikaansa sinun kanssa, sillä hän kokee olevansa onnellisempi parisuhteen ulkopuolella

3. puolisosi on jäänyt teiniaikoihin kiinni ja elää sitä nuoruuttaan yhä edelleen

4. olet kiinni jonkin näköisessä "jännämiehessä", joka pyörii viikonloput paljussa ja yökerhoissa muiden naisten kanssa hakien seikkailua

5. puolisosi ei suostu elämään tasapaksua parisuhdearkea perhettä perustaen, vaan haluaa elää villinä ja vapaana viikonlopusta toiseen (=kohta 3)

Oletko muuten seurannut miten puolisosi käyttäytyy yhteisinä vapaina viikonloppuina? Pelailee ja mököttää + mankuu seksiä? Vai onko ihan innoissaan viettämässä ja ennen tuota jopa suunnittelemassa tuota yhteistä parisuhdeaikaanne?

Kun on vapaata yhdessä mies usein mököttää ja uhriutuu. "Noniin kato nyt mä oon sun kanssa ja käytiin siellä ja täällä. Riittääkö tää jo sulle?". Koskaan ei tee mitään suunnitelmia tai jos tekee, niihin liittyy hänen harrastuksensa. Eli ajetaan vaikka lajinsa erikoisliikkeeseen pk-seudulle päiväreissu. Harvoin tekee kanssani kovin innolla yhtään mitään, ottaa sen lähinnä kotityönä tai velvollisuutena.

Olen kysynyt mieheltä suoraan haluaako olla kanssani ja sanonut, että pakko ei ole. Mielestäni parisuhteessa pitäisi viihtyä ja toisen kanssa viettää mielellään aikaa. Aina jos ero välähtääkin keskusteluissa joutuu mies paniikkiin ja vakuuttaa, että haluaa olla suhteessa. Sanat ja teot vaan eivät puhu samaa viestiä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että osa alla olevista kohdista saattaisi osua

1. saatat olla puolisollesi vain se seksiturva ja joku jonka kanssa jakaa yhteiset asumiskulut

2. puolisosi ei halua viettää aikaansa sinun kanssa, sillä hän kokee olevansa onnellisempi parisuhteen ulkopuolella

3. puolisosi on jäänyt teiniaikoihin kiinni ja elää sitä nuoruuttaan yhä edelleen

4. olet kiinni jonkin näköisessä "jännämiehessä", joka pyörii viikonloput paljussa ja yökerhoissa muiden naisten kanssa hakien seikkailua

5. puolisosi ei suostu elämään tasapaksua parisuhdearkea perhettä perustaen, vaan haluaa elää villinä ja vapaana viikonlopusta toiseen (=kohta 3)

Oletko muuten seurannut miten puolisosi käyttäytyy yhteisinä vapaina viikonloppuina? Pelailee ja mököttää + mankuu seksiä? Vai onko ihan innoissaan viettämässä ja ennen tuota jopa suunnittelemassa tuota yhteistä parisuhdeaikaanne?

Kun on vapaata yhdessä mies usein mököttää ja uhriutuu. "Noniin kato nyt mä oon sun kanssa ja käytiin siellä ja täällä. Riittääkö tää jo sulle?". Koskaan ei tee mitään suunnitelmia tai jos tekee, niihin liittyy hänen harrastuksensa. Eli ajetaan vaikka lajinsa erikoisliikkeeseen pk-seudulle päiväreissu. Harvoin tekee kanssani kovin innolla yhtään mitään, ottaa sen lähinnä kotityönä tai velvollisuutena.

Olen kysynyt mieheltä suoraan haluaako olla kanssani ja sanonut, että pakko ei ole. Mielestäni parisuhteessa pitäisi viihtyä ja toisen kanssa viettää mielellään aikaa. Aina jos ero välähtääkin keskusteluissa joutuu mies paniikkiin ja vakuuttaa, että haluaa olla suhteessa. Sanat ja teot vaan eivät puhu samaa viestiä.

AP

No kai hän joutuu paniikkiin, koska huoltaja pitää kiireisellä miehellä olla, joku joka pesee kämpän ja auton ja pyykit ja laittaa sapuskaa.

Kumman asunnossa asutte, vai oletteko vuokralla? Yhdessä asuminen voi olla taloudellinen ratkaisu, mutta paskassa parisuhteessa eläminen se vasta kallista onkin, siitä maksaa terveydellään ja mielenrauhallaan.

Ketjun luettuani olen sitä mieltä, että ap ja puolisonsa eivät sovi toisilleen. He haluavat parisuhteelta eri asioita. 

Pitäähän miehellä olla mahdollisuus käydä harrastamassa hikistä ja äänekästä seksiä salaisen ystävänsä kanssa.

Aika jännä miten noilta harrastusreissuilta palattuaan menee aina heti suihkuun ja laittaa vaatteet pykkikoneeseen ja pesuohjelman päälle.

No meillä on tuollaisia usean päivän omia reissuja ehkä kaksi kertaa vuodessa. Kai me vaan viihdytään hyvin yhdessä, ei tarvitse paeta minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että osa alla olevista kohdista saattaisi osua

1. saatat olla puolisollesi vain se seksiturva ja joku jonka kanssa jakaa yhteiset asumiskulut

2. puolisosi ei halua viettää aikaansa sinun kanssa, sillä hän kokee olevansa onnellisempi parisuhteen ulkopuolella

3. puolisosi on jäänyt teiniaikoihin kiinni ja elää sitä nuoruuttaan yhä edelleen

4. olet kiinni jonkin näköisessä "jännämiehessä", joka pyörii viikonloput paljussa ja yökerhoissa muiden naisten kanssa hakien seikkailua

5. puolisosi ei suostu elämään tasapaksua parisuhdearkea perhettä perustaen, vaan haluaa elää villinä ja vapaana viikonlopusta toiseen (=kohta 3)

Oletko muuten seurannut miten puolisosi käyttäytyy yhteisinä vapaina viikonloppuina? Pelailee ja mököttää + mankuu seksiä? Vai onko ihan innoissaan viettämässä ja ennen tuota jopa suunnittelemassa tuota yhteistä parisuhdeaikaanne?

Kun on vapaata yhdessä mies usein mököttää ja uhriutuu. "Noniin kato nyt mä oon sun kanssa ja käytiin siellä ja täällä. Riittääkö tää jo sulle?". Koskaan ei tee mitään suunnitelmia tai jos tekee, niihin liittyy hänen harrastuksensa. Eli ajetaan vaikka lajinsa erikoisliikkeeseen pk-seudulle päiväreissu. Harvoin tekee kanssani kovin innolla yhtään mitään, ottaa sen lähinnä kotityönä tai velvollisuutena.

Olen kysynyt mieheltä suoraan haluaako olla kanssani ja sanonut, että pakko ei ole. Mielestäni parisuhteessa pitäisi viihtyä ja toisen kanssa viettää mielellään aikaa. Aina jos ero välähtääkin keskusteluissa joutuu mies paniikkiin ja vakuuttaa, että haluaa olla suhteessa. Sanat ja teot vaan eivät puhu samaa viestiä.

AP

Kuulostaa hyvin tutulta. Nyt ihan reilusti otatte tauon suhteesta. Miehesi pitää sinua lähinnä selviönä, arjen turvaajana ja seksin lähteenä. 

Olen itse mies, enkä koe olevani missään nimessä täydellinen, mutta olen onnellisesti ja onnellinen parisuhteessa. Viimeksi eilen vaimoni kanssa pohdittiin tulevaa juhannusta ja matkavarauksia perheellemme. Viikonloppuna pyörimme yhdessä ja näimme ystäviämme yhdessä. Olen ajoittain omilla menoillani, mutta en missään nimessä tee reissuja parisuhteen kustannuksella.

Mielestäni, jos parisuhteessa haluaa olla, haluaa tällöin olla ja viettää aikaa sen toisen kanssa. Täytyy olla jotain yhteistä. Jotain, mikä sytyttää teidät molemmat. Tunnen erään entisen pariskunnan jolla elämä kuulosti hyvin samanlaiselta, kuin sinulla. He ottivat ensin tauon ja sitten erosivat. Nainen on nyt onnellisesti uudessa suhteessa ja äiti. Rakensivat talon ja reissaavat yhdessä ulkomailla. Entinen mies on edelleen lähinnä omien ystäviensä kanssa ja harrastelee irtosuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että osa alla olevista kohdista saattaisi osua

1. saatat olla puolisollesi vain se seksiturva ja joku jonka kanssa jakaa yhteiset asumiskulut

2. puolisosi ei halua viettää aikaansa sinun kanssa, sillä hän kokee olevansa onnellisempi parisuhteen ulkopuolella

3. puolisosi on jäänyt teiniaikoihin kiinni ja elää sitä nuoruuttaan yhä edelleen

4. olet kiinni jonkin näköisessä "jännämiehessä", joka pyörii viikonloput paljussa ja yökerhoissa muiden naisten kanssa hakien seikkailua

5. puolisosi ei suostu elämään tasapaksua parisuhdearkea perhettä perustaen, vaan haluaa elää villinä ja vapaana viikonlopusta toiseen (=kohta 3)

Oletko muuten seurannut miten puolisosi käyttäytyy yhteisinä vapaina viikonloppuina? Pelailee ja mököttää + mankuu seksiä? Vai onko ihan innoissaan viettämässä ja ennen tuota jopa suunnittelemassa tuota yhteistä parisuhdeaikaanne?

Kun on vapaata yhdessä mies usein mököttää ja uhriutuu. "Noniin kato nyt mä oon sun kanssa ja käytiin siellä ja täällä. Riittääkö tää jo sulle?". Koskaan ei tee mitään suunnitelmia tai jos tekee, niihin liittyy hänen harrastuksensa. Eli ajetaan vaikka lajinsa erikoisliikkeeseen pk-seudulle päiväreissu. Harvoin tekee kanssani kovin innolla yhtään mitään, ottaa sen lähinnä kotityönä tai velvollisuutena.

Olen kysynyt mieheltä suoraan haluaako olla kanssani ja sanonut, että pakko ei ole. Mielestäni parisuhteessa pitäisi viihtyä ja toisen kanssa viettää mielellään aikaa. Aina jos ero välähtääkin keskusteluissa joutuu mies paniikkiin ja vakuuttaa, että haluaa olla suhteessa. Sanat ja teot vaan eivät puhu samaa viestiä.

AP

No haluatko SINÄ olla tuollaisessa suhteessa?

Älä missään tapauksessa tee lapsia tuon miehen kanssa. Muutenkin harkitse vastaako parisuhde sinun omia ajatuksia hyvästä parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että osa alla olevista kohdista saattaisi osua

1. saatat olla puolisollesi vain se seksiturva ja joku jonka kanssa jakaa yhteiset asumiskulut

2. puolisosi ei halua viettää aikaansa sinun kanssa, sillä hän kokee olevansa onnellisempi parisuhteen ulkopuolella

3. puolisosi on jäänyt teiniaikoihin kiinni ja elää sitä nuoruuttaan yhä edelleen

4. olet kiinni jonkin näköisessä "jännämiehessä", joka pyörii viikonloput paljussa ja yökerhoissa muiden naisten kanssa hakien seikkailua

5. puolisosi ei suostu elämään tasapaksua parisuhdearkea perhettä perustaen, vaan haluaa elää villinä ja vapaana viikonlopusta toiseen (=kohta 3)

Oletko muuten seurannut miten puolisosi käyttäytyy yhteisinä vapaina viikonloppuina? Pelailee ja mököttää + mankuu seksiä? Vai onko ihan innoissaan viettämässä ja ennen tuota jopa suunnittelemassa tuota yhteistä parisuhdeaikaanne?

Kun on vapaata yhdessä mies usein mököttää ja uhriutuu. "Noniin kato nyt mä oon sun kanssa ja käytiin siellä ja täällä. Riittääkö tää jo sulle?". Koskaan ei tee mitään suunnitelmia tai jos tekee, niihin liittyy hänen harrastuksensa. Eli ajetaan vaikka lajinsa erikoisliikkeeseen pk-seudulle päiväreissu. Harvoin tekee kanssani kovin innolla yhtään mitään, ottaa sen lähinnä kotityönä tai velvollisuutena.

Olen kysynyt mieheltä suoraan haluaako olla kanssani ja sanonut, että pakko ei ole. Mielestäni parisuhteessa pitäisi viihtyä ja toisen kanssa viettää mielellään aikaa. Aina jos ero välähtääkin keskusteluissa joutuu mies paniikkiin ja vakuuttaa, että haluaa olla suhteessa. Sanat ja teot vaan eivät puhu samaa viestiä.

AP

En vaan ymmärrä. Älä kiusaa itseäsi, vaan tee se päätös, että haluatte erilaisia asioita ja eroatte. Mitä sinä mieheltä kysyt haluaako se olla sinun kanssa? Haluatko sinä muka olla tuollaisen kanssa, joka aukoo päätänsä yhdessä ollessanne eikä aidosti nauti seurastasi!? Kyllä se mies menee omia menojaan juuri sen takia, että ne kaverimenot on paljon mielenkiintoisempia ja mukavampia ja aidossa rakkaussuhteessa asiahan ei mene noin, vaan se kumppani on tärkein kavereita kuitenkaan unohtamatta.

Joo, ei ole reissujen määrästä kiinni, vaan siitä, ettei mies viihdy ap:n seurassa. Ap ei ilmeisesti saa suhteesta juuri mitään. Mies saa ilmaisen kodinhoitajan, jonkun, joka maksaa puolet asumisesta ja vakipanon. Ap:n ja miehen kommunikaatio kuulostaa sellaiselta, että seksi tuskin on ap:lle erityisen hyvää (mies ei vaikuta keskustelun perusteella kovin huomioivalta). Tietysti mies menee paniikkiin, kun hänen pitäisikin itse alkaa siivota ja pyykätä, jos ap uhkaa erolla.

Eroaisin. Varsinkin jos ap haluat lapsia, niin tuon miehen kanssa älä niitä tee. Jos sluibaaminen näkyy jo ennen lapsia, ei se siitä ainakaan paremmaksi muutu (usein miehet osaavat ennen lapsia esittää osallistuvaa, mutta lasten saannin jälkeen ajattelevat naisen olevan nalkissa ja sluibaaminen alkaa vasta siitä).

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että osa alla olevista kohdista saattaisi osua

1. saatat olla puolisollesi vain se seksiturva ja joku jonka kanssa jakaa yhteiset asumiskulut

2. puolisosi ei halua viettää aikaansa sinun kanssa, sillä hän kokee olevansa onnellisempi parisuhteen ulkopuolella

3. puolisosi on jäänyt teiniaikoihin kiinni ja elää sitä nuoruuttaan yhä edelleen

4. olet kiinni jonkin näköisessä "jännämiehessä", joka pyörii viikonloput paljussa ja yökerhoissa muiden naisten kanssa hakien seikkailua

5. puolisosi ei suostu elämään tasapaksua parisuhdearkea perhettä perustaen, vaan haluaa elää villinä ja vapaana viikonlopusta toiseen (=kohta 3)

Oletko muuten seurannut miten puolisosi käyttäytyy yhteisinä vapaina viikonloppuina? Pelailee ja mököttää + mankuu seksiä? Vai onko ihan innoissaan viettämässä ja ennen tuota jopa suunnittelemassa tuota yhteistä parisuhdeaikaanne?

Sä voit ap miettiä, mitä itse haluat?

Riittääkö sulle vakioseksi ja asuinkulujen jakaja?

Hanki itsellesi harrastuksia ja menoja, lähde matkustelemaan, hanki koira. Ei kannata jäädä kotiin odottamaan, että mies joskus tekee sun kanssa jotain.

Älä nyt anna sen varastaa sun haaveita! Haluat normaalin parisuhteen ja yhteistä aikaa, ehkä lapsia joskus. Ei se tämän nykyisen kanssa tule onnistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimi samoin. Jos keskusteluyritykset asiasta tulkitaan nalkuttamiseksi, niin ota konkreettiset konstit käyttöön. Ole poissa viikonloppuja ja valitse ne siten, että miehesi on kotona. Ei varmaan kauheesti väliä, mihin menet, vaikka kylpylään tai pikku reissu Tallinnaan tms., kunhan teet jonkin viikonloppureissun. Jossain vaiheessa varmaan huomaatte, että eihän sitä yhteistä aikaa olekaan kuin viikolla. Siinä kohtaa puolisokin varmaan alkaa miettimään, pitäiskö jotain muuttua.

Tai sitten ihan reilusti vaan otatte eron tai ainakin tauon suhteesta. 

Tämän tyyppinen toiminta "jos sinäkin, niin sitten minäkin" ei aiheuta mitään muuta, kuin vuosien pyörittelyn, huonoa fiilistä ja hukkaan heitettyä aikaa teiltä molemmilta. Ei miehesi välttämättä ymmärrä, että juuri "kostona" lähdet itsekin reissuun. Voi ajatella, että "ihan kiva, että sinäkin käyt välillä tuulettumassa". 

Mukaan tulee ärtymystä, sitten seksittömyyttä ja lopulta ei-toivottuja sivusuhteita / kokeiluja.

Suosittelen, että joko

A. Keskustelette tämän tilanteen ja teette päätökset parisuhteesta sen jälkeen

B. Jos olette jo keskustelleet, pidätte tauon ja mietitte kumpikin tahoillanne muuttuiko tauon aikana oleellisesti mikään.

Mitä minä olen miesten kanssa suhteissa vuosien varrella oppinut, niin 99,9% miehistä tajuaa asian vasta sitten, kun toimii itse vastaavalla tavalla. Olin aikaisemmin se kiltti ja keskusteleva ja kommunikoiva, selitin ja otin puheeksi, kerroin omat toiveeni perustellusti ja harrastin mahdollisimman avointa kommunikaatiota. Miesten kanssa tämä ei valitettavasti toimi ap:n kaltaisissa tilanteissa. Vasta sitten, kun ns. palvelukset loppuvat, eli nainen ei enää itsekään tee asioita miehen eteen, on poissa, ei ole saatavilla ja yritä järkätä yhteistä aikaa, menee omille menoilleen ja jättää hommat hoitamatta - eli toimii kuin mies - niin vasta sitten miehet havahtuvat. Typerää ja turhauttavaa, mutta niin se menee, miehet eivät ymmärrä kuin konkreettisten toimien kautta. Muutoin naisen puhe on turhaa läperrystä, koska nainen joka tapauksessa jatkaa omaa toimintaansa samana - eli tekee kaikkensa parisuhteen eteen, uhraa itsensä ja oman aikansa, joten nainen on aina saatavilla.

Olen todennut tämän saman kaavan jopa ihan älykkäinä pitämieni miesten kanssa. Ja eron hetkellä kaikki ovat todella yllättyneitä, vaikka minä olen ongelmista puhunut jo vuosia. Kukaan ei silti ikinä uskoisi että se ero kuitenkin tulee, koska eihän ongelmiakaan ole. Nykyisen kanssa olen toiminut enemmän periaatteella silmä silmästä, hammas hampaasta -tyyppisesti. Toimin kuten mies. Tämä on todella tehonnut, enkä ole väsynyt enää jatkuvasta puhumisesta ja selittelystä joka ei tuota mitään tulosta. Typerää mutta tehokasta ja omat voimanikin säästyvät, riitoja on vähemmän ja itsekin olen tyytyväisempi.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt anna sen varastaa sun haaveita! Haluat normaalin parisuhteen ja yhteistä aikaa, ehkä lapsia joskus. Ei se tämän nykyisen kanssa tule onnistumaan.

Tää on se ajatus, mikä mulla usein on. Että mies varastaa haaveeni ja mukautan omat unelmani hänen mukaansa. Olen kuin jatkuvassa odotustilassa, että kun mies alkaa olemaan enemmän kotona ja viihtyä kanssani niin voimme tehdä sitä ja tätä. Näin kun sen kirjoittaa, tuntuuhan koko ajatus ihan absurdilta.

Tottakai meillä on hyvät hetkemme ja ilman niitä ei oltais näinkään pitkällä. Mutta tuntuu, ettei enää ne hyvät hetket riitä. Kaipaan oikeasti tasapainoista parisuhdetta, jossa aidosti viihdytään toistemme seurassa. Harrastukset ja omat menot ovat tosi tärkeitä ja niitä pitää olla, mutta tämä tilanne mikä meillä on, on jo liikaa.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että osa alla olevista kohdista saattaisi osua

1. saatat olla puolisollesi vain se seksiturva ja joku jonka kanssa jakaa yhteiset asumiskulut

2. puolisosi ei halua viettää aikaansa sinun kanssa, sillä hän kokee olevansa onnellisempi parisuhteen ulkopuolella

3. puolisosi on jäänyt teiniaikoihin kiinni ja elää sitä nuoruuttaan yhä edelleen

4. olet kiinni jonkin näköisessä "jännämiehessä", joka pyörii viikonloput paljussa ja yökerhoissa muiden naisten kanssa hakien seikkailua

5. puolisosi ei suostu elämään tasapaksua parisuhdearkea perhettä perustaen, vaan haluaa elää villinä ja vapaana viikonlopusta toiseen (=kohta 3)

Oletko muuten seurannut miten puolisosi käyttäytyy yhteisinä vapaina viikonloppuina? Pelailee ja mököttää + mankuu seksiä? Vai onko ihan innoissaan viettämässä ja ennen tuota jopa suunnittelemassa tuota yhteistä parisuhdeaikaanne?

Kun on vapaata yhdessä mies usein mököttää ja uhriutuu. "Noniin kato nyt mä oon sun kanssa ja käytiin siellä ja täällä. Riittääkö tää jo sulle?". Koskaan ei tee mitään suunnitelmia tai jos tekee, niihin liittyy hänen harrastuksensa. Eli ajetaan vaikka lajinsa erikoisliikkeeseen pk-seudulle päiväreissu. Harvoin tekee kanssani kovin innolla yhtään mitään, ottaa sen lähinnä kotityönä tai velvollisuutena.

Olen kysynyt mieheltä suoraan haluaako olla kanssani ja sanonut, että pakko ei ole. Mielestäni parisuhteessa pitäisi viihtyä ja toisen kanssa viettää mielellään aikaa. Aina jos ero välähtääkin keskusteluissa joutuu mies paniikkiin ja vakuuttaa, että haluaa olla suhteessa. Sanat ja teot vaan eivät puhu samaa viestiä.

AP

Kuulostaa siltä, että mies on ottanut sinut äidin korvikkeeksi. Olet se kotona oleva luotettava tyyppi, joka pitää asiat kuosissa ja kertoo mitä tehdä, mutta jonka määräilyä vastaan pitää kuitenkin vähän kapinoida. Hänen ei tarvitse ottaa vastuuta parisuhteesta tai kodista, hän vain suorittaa sen mitä häneltä vaaditaan ja voi senkin tehdä vähän nyrpistellen. Vapaa-aika sitten vietetään teinimäisesti kavereiden kanssa ja vitsaillaan, miten puoliso kotona jyrää.

Kiinnostaa että mikä se harrastus on?