"Lapsi saa laadukkaampaa hoitoa kotona"- HS 18.8.08, C5- Lyhyesti/ mielipidepalsta
Sosionomi amk kritisoi tänään H
Ss Lyhyesti/ mielipidepalstalla seuraavaa:
" Lapsi saa laadukkaampaa hoitoa kotona." (Marinka Nyqist, HS 18.8.08, C5) (...)
"Päivähoito ei ainakaan Helsingissä ole laadukasta. Uskallan näin väittää työskenneltyäni lukuisissa päiväkodeissa." (Emt.) ( ...)
"Varhaiskasvatuksellle on toki laadittu hienoja tavoitteita, mutta ne eivät toteudu päivähoidossa. Siihen ovat syynä lapsiryhmien suuruus, resurssipula, erityislasten määrä ja pula pätevästä henkilökunnasta."
( emt.)
-------------------
Ps.
Herättikö ajatuksia???
Kommentit (89)
Ne laadukkaat päiväkodit ovat nimittäin nyky-Suomessa todella harvassa, vain pieni onnekas vähemmistö saa lapselleen paikan sellaisesta päiväkodista, jossa oikeasti hoidon laatu olisi tasokasta tai edes tyydyttävää. Valitettavasti suurin osa joutuu pistämään lapsensa päiväksi säilytyslaitokseen ja toivoa hartaasti, että lapsi siellä jotenkuten kestää.
kun oikeasti kyse on naisten painostamisesta kotirouvayhteiskuntaan.
Ei ne miehet niitä lapsia hoida.
joka vinkuu jo viikon kotonaolon jälkeen taukoamatta, ettei oo tekemistä, ei kavereita, ei yhtään mitään ja haluu TARHAAN! Hetipaikalla tai viimeistään huomenna. Iltavuoropäivinä naukuminen alkaa klo 9 viimeistään, kun klo 11 vien päiväkotiin, perjantaina lasketaan päiviä, että kauanko tällä kertaa on lusittava kotona... :D
Ai kauhee... Helmikuussa pitäs jäädä lomille/mammalomille ja eskari alkaa vasta elokuussa... Me tullaan varmasti molemmat hulluiksi... Oli hoidon laatu sit hyvää tai ei.
Ei normaalit lapset tuollaisia ole.
meilläkin on jo 3 hyllyllistä DVD elokuvia
Minä hoidan lapset mielelläni kotona, mutta he eivät saa minkäänlaisia musiikkitunteja, maalaamista (kynillä saa piirtää), ei lukemisen opetusta eikä me mennä mihinkään muualle kuin pihalle harrastamaan kulltuuria. Tapoja osaavat, kun syödään usein ulkona, kun ruuanlaitto on yököttävää hommaa.
Minä en lue enkä leiki lasteni kanssa. Sitä varten heillä on leluja, että voivat niillä itse viihdyttää itseään ja niin se luovuuskin nousee.
Kaikissa tuntemissani kotirouvaperheissä toimitaan samoin. En ole ikinä nähnyt äitiä, joka konttaisi pitkin lattioita ja leikkisi teatteripossua.
meilläkin on jo 3 hyllyllistä DVD elokuvia
Kaikissa tuntemissani kotirouvaperheissä toimitaan samoin. En ole ikinä nähnyt äitiä, joka konttaisi pitkin lattioita ja leikkisi teatteripossua.
en muuten tunne minäkään, kyllä siellä kotona hoidetaan perushommat ja ulkona sitten juorutaan muiden vanhempien kanssa ja huudetaan lapsille EISAALYÖDÄMIROPETTERIÄLAPIOLLA!
En minäkään, mutta lupaan heti tulla tänne kertomaan, jos sellaisen joskus näen!
Kyllä noi kotiäitien mallikasvatusjutut ovat aika kaukana siitä, mitä itse kukin pihallaan näkee. Mutta toi teatteripossu oli kyllä paras
Minua ei kiinnosta lukeeko lapseni ennen koulua, soittaako jotain instrumenttia, ymmärtääkö jotakin taiteesta, jne.
Kotona on lapsille oltava ihminen ja näytettävä omalla esimerkillä inhimillisyydestä esimerkkiä. Aikaa kohdata pieni ihminen. Halia, antaa aikaa. Ei tarvitse kilpailla huomiosta. Jokainen kosketus, tai kurinpidollinen saarna kertoo lapselle sitä että häntä rakastetaan ja hän on arvokas ja tärkeä. Kukaan työkseen lapsia hoitava ei voi rakastaa ja antaa rakkautta lapselleni kuin minä. Ja sen, rakkauden antamisen ja saamisen, priorisoin kaiken muun ylevän edelle. En usko että voisin muutamassa tunnissa illalla välittää niin paljoa mitä voin antaa koko päivän aikana. PK on hyvä juttu, mutta en odota siltä mitään muuta kuin "säilön" ominaisuuksia. Se on vain nykyään totuus. Ei ketään kiinnosta meidän lapset siellä.
Suuri osa vastaajista tuntuu lähtevän siitä oletuksesta, että kotihoito ja päiväkoti olisivat perheissä kaksi realistista ja varteenotettavaa vaihtoehtoa, joita puntaroitaisiin sen pohjalta, mikä olisi lapselle parasta. Enpä tiedä kuinka moni perhe pystyy tai haluaa järjestää vanhemman kotiin seitsemäksi vuodeksi?? Käsitin nimittäin, että nyt ei puhuttu pienten, vaan kaikkien lasten tilanteesta päiväkodeissa ennen kouluikää.
Sen sijaan, että spekuloimme koti-vs. päiväkoti-akselilla, pitäisi puhua siitä, onko päivähoito päiväkodeissa RIITTÄVÄN hyvää lapsillemme. Minusta se on ollut minun lapselleni ihan hyvää. Minun pitää ja haluan käydä töissä.
Oma lapsi meni 3,5-vuotiaana päiväkotiin. Kotona olin yrittänyt antaa virikkeitä laidasta laitaan, mutta lasta kiinnosti vain tietyt jutut. Ei esim. välittänyt piirtämisestä ollenkaan, vaikka yritin kuinka kannustaa. Pari kuukautta päiväkodissa ja into piirtämiseen syttyi, alkoi tulla vaikka mitä hienoja piirroksia taloista merimaisemiin. Kun kysyin, miten on oppinut noin hienoja piirtämään, vastasi että on katsonut mitä muut lapset piirtää. (Samanlaiset kuvat äidin piirtämänä ei olleet ollenkaan yhtä innostavia).
Toinen juttu, missä tapahtui valtava edistys lyhyessä ajassa, oli pukeutuminen. Aiemmin lannistui heti, jos oli joku vaikeampi juttu esim. sukkahousut. Päiväkodissa ei ilmeisesti "kehdannut" kiukutella vaan yritti sinnikkäästi kunnes sujui.
Kuule, se sinun lapsesi vain kasvoi sen verran, että oppi piirtämään ja pukemaan. Mutta autuaita ovat yksinkertaiset.
"Voi kun kivaa kun meidän Nico-P on oppinut päiväkodissa vaikka mitä. Ajatelkaas, kun se meni sinne kymmenkuisena se ei osannut kävellä, ei syödä itse eikä puhua. Nyt vuotta myöhemmin se kävelee, syö itse ja lauseitakin puhuu. Loistavasti on päiväkodissa oppinut, ei se vaan kotihoidossa noita taitoja hallinnut."
Minä olen kotona hoitamassa lapsiamme, koska työnteko ei voisi vähempää kiinnostaa ja ainoa järkevä tapa olla pois työelämästä on olla hoitamassa omia lapsia niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti.
Minä voin hyvin sanoa, että meidän lapset saisivat varmasti enemmän irti arjesta päiväkodissa. Meillä kotona ei harrasteta eikä askarrella mitään. Ja lapset katsovat telkkkua varmaan sellaiset kolme-neljä tuntia päivässä. Ja syövät pelkkiä eineksiä. Eivätkä ole missään kerhoissa.
Ovat ikätovereistaan sillä tavoin jäljessä, etteivät ymmärrä mistään muotijutuista mitään.
Mutta ei meidän lapset istu juurikaan sylissäni. Pari kertaa päivässä käy ehkä jokainen istahtamassa. En sen suuremmin hali heitä tai hoivaa, kyllä sitä on tarjolla jos tarvitsee, mutta ei ole juuri ollut erityistä kysyntää sellaiselle. He tekevät omiaan ja minä teen omiani.
lapsi saa aikuisen syliä ja huomiota silloin kuin sitä tarvitsee - päiväkodissahan ei ole todellakaan sanottua, että lapsi saisi oikeaaikaista emotionaalista turvaa ja hoivaa. Lapsi kun on niin paljon eikä kaikkia ehditä kohdata henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa välttämättä riittävästi. Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää tällainen henkilökohtainen kontakti on.
Kotona äiti on (yleensä) aina saatavilla ja lapsella on tähän turvallinen ja luottamuksellinen suhde. Lapsi uskaltaa pyytää apua ja turvaa, kun sitä tarvitsee.
pointti on myös se, että millaisiksi päiviksi sinne päivähoitoon säilötään. On hieman eroa, onko siellä 5 vai 10 tuntia päivässä.
että tuntee lapsensa hyvin.
Olin todella surullinen kaverini puolesta kun hän sanoi, että kesälomalla joutuu aina uudelleen tutustumaan lapseensa kun se on vuoden aikana niin kasvanut.
Nyt murrosiässä on etu kun lapset ovat "kasvaneet omien käsien kautta". Tuntee heidät paremmin ja suhde on tiiviimpi.
Että lupsakka arki ei 4-vuotiaalle riitä! Pari vuotta etteenpäin niin lapsi on 6-vuotias. Tämän jälkeen lapsi joutuu koko ikänsä menemään ja tulemaan. Ei edes pienen ihmistaimen anneta pienenä nauttia lupsakasta arjesta. No, huh huh!
Sitten yleistetään, että kaikki vanhemmat istuttavat lapsia TV:n edessä tai antavat lasten pelata tietokonepelejä 24 h. Juupa juu. Ei ajatella yhtään toiselta kantilta näissä viesteissä ollenkaan. Lasten kanssa, kun voi käydä muiden lasten luona, ulkoilla, leipoa, pelata palapelejä, lukea satuja, piirtää, harrastella vaikkasen mitä...
Kyllä nyt jokainen kunnon kotiäiti sen tajuaa. Mutta yleistetään juu. Kotiäidit löhöää vaan tehden omia hauskoja asioitaan ja lapset pelailee päivät pääksytysten.
Kohta tässä kunnianhimoisessa yhteiskunnassa laitetaan vastasyntyneetkin kasvamaan ja oppimaan johonkin päiväkotiin. Eihän he nyt saa jäädä jälkeen muista.
sen näkee kun katsoo ikkunasta ulos. Rikotaan istutukset, toisten polkupyörät, autot, kurataan talon seinät ja kiviäkin heitellään ikkunoihin.
Äitejä ei missään, vaikka lapset ovat 4v ja vähän siitä yli, tuolla saavat mellestää keskenään kaiket päivät kenenkään puuttumatta.
Todella laadukasta toimintaa kerrassaan.
Ei se liity otsikon aiheeseen mitenkään.
Sun tapauksessa olisi vissiin ollut parempi tosiaan se päiväkoti! Pari kertaa päivässä käy ehkä jokainen istumassa??? Suuremmin hali??? Tekevät omiaan??? Teet omiasi???
Uskomatonta! Ihan älytöntä. Ei voi kuin ihmetellä.....
sujuvasti. Mitään erityisestä preppausta ei saanut; hoidin rakkaudella niin kuin muitakin lapsiani. Päiväkodilla ei asian kanssa mitään tekemistä. Nyt kolmasluokkalainen, välkky, toiset huomioonottava, rauhallinen, suosittu poika. Olen vakuuttunut, että rauhallinen, tasainen lapsuus osittain syynä - vaikka toki luonnekin vaikuttaa.