Lue keskustelun säännöt.
"Lapsi saa laadukkaampaa hoitoa kotona"- HS 18.8.08, C5- Lyhyesti/ mielipidepalsta
18.08.2008 |
Sosionomi amk kritisoi tänään H
Ss Lyhyesti/ mielipidepalstalla seuraavaa:
" Lapsi saa laadukkaampaa hoitoa kotona." (Marinka Nyqist, HS 18.8.08, C5) (...)
"Päivähoito ei ainakaan Helsingissä ole laadukasta. Uskallan näin väittää työskenneltyäni lukuisissa päiväkodeissa." (Emt.) ( ...)
"Varhaiskasvatuksellle on toki laadittu hienoja tavoitteita, mutta ne eivät toteudu päivähoidossa. Siihen ovat syynä lapsiryhmien suuruus, resurssipula, erityislasten määrä ja pula pätevästä henkilökunnasta."
( emt.)
-------------------
Ps.
Herättikö ajatuksia???
Kommentit (89)
Huonoksi äidiksi kokisin itseni, jos joku väittäisi hoitavansa lastani laadukkaammin kuin itse! Siitä huolimatta lapseni on päiväkodissa (1,5 vuotiaasta) - elämän realiteeti on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta isompi lapsi ei kyllä pelkän äidin hoilotuksella pärjää. Eli lapsiryhmään pitää minusta hakeutua, jos lapsi on yli 3 vee.
toimintatuokioko täyttää vaatimukset?
Ei varmasti olisi kyllä oppinut kotona, vaikka itsekin pidän itseäni laadukkaampana kasvattajana kuin päiväkoti
Samanlaista raakkumista kuin kotiäidillä. Terveisin hoitotäti joka ei osaa laulaa mutta laulattaa lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaista raakkumista kuin kotiäidillä. Terveisin hoitotäti joka ei osaa laulaa mutta laulattaa lapsia
t. soitonopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-vuotiaana lukemaan ja 4-vuotiaana kirjoittamaan - äiti hoiti kotona :) Ja tällä hetkellä olen FM.... Eli ei se päiväkoti autuaaksi tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi kasvatuksellisesti hienosti kotona
Ei ihmisten arki pidä sisällään mitään kasvatusta vaan elämää. VAikea uskoa näitä tanssittajia ja laulattajia ja kaikenmaailman kultturelli vanhempia. Paskapuhetta sanon minä.
Jos perheessä on useampi kuin yksi lapsi, kyllä se kasvatus menee siihen, että lapset leikkii, ja äidit duunaa ruokaa, vaihtaa vaippoja, pesee pyykkiä ja pistää yksi kerrallaan kersoja nukkumaan. Ei siinä mitään museokäyntejä tehdä tai mitään muutakaan arjesta poikkeavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska meidän lapset ovat oppineet monta juttua päiväkodissa mitä ei kotona tullut edes mieleen kokeilla.
Eikä tarvitse edes olla syyllinen siitä, että ei osaa kaikkea samaa, ei kykene kaikkeen samaan eikä edes halua tehdä kaikkea samaa kuin kaksikymmenpäinen ammattikasvattajien joukko.
tosi kasvatuksellisesti hienosti kotona
Ei ihmisten arki pidä sisällään mitään kasvatusta vaan elämää. VAikea uskoa näitä tanssittajia ja laulattajia ja kaikenmaailman kultturelli vanhempia. Paskapuhetta sanon minä.
Jos perheessä on useampi kuin yksi lapsi, kyllä se kasvatus menee siihen, että lapset leikkii, ja äidit duunaa ruokaa, vaihtaa vaippoja, pesee pyykkiä ja pistää yksi kerrallaan kersoja nukkumaan. Ei siinä mitään museokäyntejä tehdä tai mitään muutakaan arjesta poikkeavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla, sen lisäksi olen tehnyt koko ajan töitä kotoa käsin. Meillä kyllä on tehty koko ajan paljon muutakin kuin ihan sitä perushoitoa.
Oma lapsi meni 3,5-vuotiaana päiväkotiin. Kotona olin yrittänyt antaa virikkeitä laidasta laitaan, mutta lasta kiinnosti vain tietyt jutut. Ei esim. välittänyt piirtämisestä ollenkaan, vaikka yritin kuinka kannustaa. Pari kuukautta päiväkodissa ja into piirtämiseen syttyi, alkoi tulla vaikka mitä hienoja piirroksia taloista merimaisemiin. Kun kysyin, miten on oppinut noin hienoja piirtämään, vastasi että on katsonut mitä muut lapset piirtää. (Samanlaiset kuvat äidin piirtämänä ei olleet ollenkaan yhtä innostavia).
Toinen juttu, missä tapahtui valtava edistys lyhyessä ajassa, oli pukeutuminen. Aiemmin lannistui heti, jos oli joku vaikeampi juttu esim. sukkahousut. Päiväkodissa ei ilmeisesti "kehdannut" kiukutella vaan yritti sinnikkäästi kunnes sujui.
Jos kotona on äiti tai isä, joka jaksaa olla kiinnostunut lapsestaan ja ottaa tämn mukaan päivän askareisiin, niin ainahan se voittaa päiväkodin, jossa lapset ovat laumana ikäistensä kanssa muutaman hoitajan kanssa. Pullaakin on mukavampaa leipoa kotona oman vanhemman ja ehkä sisarusten kanssa, kuin päiväkodin isossa ryhmässä.
Pienimpien asiat ovat päiväkodissa kaikkein huonoimmin, kun ei yksi hoitaja repeä joka paikkaan, isommat leikki-ikäiset eivät tarvitse enää niin paljon perushoitoa, joten heidän kanssaan voidaan joskus jo puhua kasvatuksesta ja opettamisestakin.
Vielä ei ole tullut eteen omien lasten kohdalla mitään syytä miksi heidän olisi pitänyt olla päiväkodissa - kotihoidossa oli koulun alkuun asti vanhin ja muut esikoulun alkuun, kaikki osasivat lukea ennen koulun alkua. Musiikkileikkikoulussa kävivät kaikki ja pari kertaa viikossa kerhossa, myös liikuntakerhoissa käytiin, sekä perhekerhossa. Koulussa on aina kehuttu miten lapsemme ovat avuliaita muita kohtaan (auttavat kengännauhojen solmimisessa niitä jotka eivät osaa jne.), luokkansa parhaita ovat aina olleet, kavereita ja harrastuksia on ollut joskus liiankin kanssa jne. Olen aina lukenut lapsille paljon, television katselu on rajoittunut alle kouluikäisillä kakkosen lastenohjelmiin ja DVD:n on saanut katsoa vain harvoin, pelikoneita tai tietokonetta eivät meillä käytä lainkaan alle kouluikäiset eivätkä edes alaluokkalaiset. Nyt on nuorin seitsämästä ensimmäisellä luokalla.
Suomessa ihmisen kasvatus on laitostettu, itä-blokin maiden tyyliin. Onko päiväkodin elämä sitä oikeaa elämää? Mitä varten Suomessa painostetaan äitejä töihin ja lapsia kotiin jo ennen kuin lapsi täyttää vuoden? Onko se muka tasa-arvoa? Ketä kohtaan? Avioerotilastot kertoo muuta. Sekä lasten henkinen pahoinvointi. Perhe-elämä on tärkein tekijä ihmisen hyvinvoinnissa, eikä siinä auta kauniit teot vaan ehdoton rakkaus (no, myös negatiiviset tunteet) ja henkinen sekä fyysinen läsnäolo lasten elämässä.
ihminen kerkee oleen koulussa ison osan elämästään. Eikö sillon lapsi sais olla vaan lapsi ensimmäiset kuus vuotta, Leikkiä vapaasti. Tapakasvatus on mun mielestä ainoa joka on hyvä osata jo kouluun mennessä, mutta eiköhän ne musiikit sun muut kulttuurit kerkiä oppimaan myöhemminkin! Missä vaiheessa nää asiat on menny näun sekasin, eiköhän se päiväkoti alun perin keksitty sitä varten että äidit voi käydä töissä, eikä niitä lapsia varten.
tosi kasvatuksellisesti hienosti kotona
Ei ihmisten arki pidä sisällään mitään kasvatusta vaan elämää. VAikea uskoa näitä tanssittajia ja laulattajia ja kaikenmaailman kultturelli vanhempia. Paskapuhetta sanon minä.
Jos perheessä on useampi kuin yksi lapsi, kyllä se kasvatus menee siihen, että lapset leikkii, ja äidit duunaa ruokaa, vaihtaa vaippoja, pesee pyykkiä ja pistää yksi kerrallaan kersoja nukkumaan. Ei siinä mitään museokäyntejä tehdä tai mitään muutakaan arjesta poikkeavaa.
Meillä on tosin vaan kaksi lasta, 3,5 v. ja kohta 2 v. Hulluksi me lasten kanssa tulisimme, jos tasaisin välein emme pääse kaupunkiin. Kaikki paikkakunnan lasten konsertit ja teatterien tarjonta on käyty läpi.
Laulamme isomman kanssa cd:n tahdissa. Lapsi tuottaa itse musiikkia huuliharpulla, marakasseilla, rummulla ja kulkusilla. Tätä tapahtuu ainakin kerran päivässä. Pienemmän mielestä käsinuket ovat pop. Varsinkin Liberon vaippatarjouksen kylkiäisenä saatu pupu on ihan parasta.
Piirrämme & askartelemme n. joka toinen päivä. Siis isompi askartelee, pienempi ei osaa vielä käyttää saksia ja liimaa en ole vielä käteen antanut. "Värittää" jo oikein hienosti :)
Käytöstapoja opettelemme tietenkin koko ajan. Ei meillä saa kotonakaan asua pellossa ja käyttäytyä ihan miten vaan.
Kotiruokaa syömme, koska minä en todellakaan suostu eines-moskaa syömään. Kamalan makuisia. Tai no kalapuikkoja meillä syödään pari krt/kk, koska ovat lasten herkkua.
En siivoa, meillä käy siivoojat, ja pyykit pesen iltaisin ja viikonloppuisin.
Heinosti ehdin tehdä muutakin kuin pestä pyllyä ja pistää unille.
Olen aina pitänyt itseäni melko laiskanakin :) Av:llakin pitää ehtiä piipahtamaan ja paljon paljon paljon muuta ihanaa on elämä pullollaan. TAitaa olla vaan järjestelykysymys tuo ehtiminen.
Tottakai lapsi ihan oikeasti saa laadukasta opetusta kotona! Lapselle riitttää virikkeeksi ne kodin ympyrät, kun hänen annetaan osallistua arjen pikku asioihin. En ymmärrä ollenkaan niitä, joiden mielestä päiväkotia tarvitaan lapsen kasvatukseen. Itse olen työskennellyt päiväkodissa eikä se aamupiiri lauluineen ja leikkeineen ole sen kummempaa kuin mitä kotonakaan lapsilleen hoilottava äiti kykenee tekemään. Ei sen nuotilleen tarvii mennä, ei lapsi siitä kieroon kasva. Ja musiikkia voi kuunnella, soittaa hernepurkilla jne. Edes välineiden ei tarvitse olla hienoja.Tapakasvatus tulee kuin itsestään jos siihen panostaa. On vain uusavuttomien mammojen hölinää se, että pk tarjoaisi lapsille opetusta ihan oikeasti! Mietipä virkelasta, joka on päiväkodissa aamupäivän: aamupala, pieni aamupiiri, ulkoilu, ruokailu, päivälepo.... sitten kotiin. Mitäs se lapsi tuossa ajassa omaksuu? Kyllä kerhot riittävät sitten isommille "virikkeeksi".... On kyllä pölvästiä porukkaa, ei uskoisi!