Toipuva alkoholisti, miten suhtaudutte?
Tutustuin luontoon liittyvässä harrastuksessa kiinnostavan ihmiseen. Jutellessamme hän sanoi olevansa toipuva alkoholisti kun oli harrastuksemme erittäin hyvin tunteva ja kysyin miksi hän ei ollut "edennyt" harrastuksessa mene.
Tuon tunnustuksen jälkeen näin hänet tuijottelemassa välillä metsään ja vesille kuin ryyppyä haluten.
Voiko keskiverroati alkoholi käyttävä ottaa kumppanikseen toipuvan alkoholistin vai käykö niin että molemmat joko käyttää tai molemmat ei käytä?
En haluaisi täysin luopua alkoholista ja vaikka nyt luopuisi vaikka vuowiksikin niin tiedän että voisin haluta vaikka käyttää kuitenkin joskus myöhemmin.
Tuo toipuva kuitenkin älykäs ja hyväkuntoinen, ei ihan rapajuoppo ainakaan, voisiko hän oppia kohtuukäytön tuellani?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on alunperinkin erikoista, että joku, joka haluaa käyttää alkoholia, edes harkitsee suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka sitä ei käytä (siis missään nimessä).
Että ruokaillessa juoda viiniä yksin, saunassa juoda huurteinen yksin Onko sellainen hauskaa? Voiko olla? En jotenkin ymmärrä yhtälöä.
Olen itse toipumisen tiellä oleva alkoholisti, ja mulle on ihan sama ottaako joku vierelläni vai ei siis siitä näkökulmasta, että alkaako mulla tehdä mieli (ei ala), mutta se taas ei ole ihan sama, että minulle tulee suorastaan kiusaantunut olo sen toisen puolesta, koska eihän siinä voi aidosti rentoutua ja pitää hauskaa.
Vai voiko? Saatan kuvitella, mutta tämä on minun kokemuksiini perustuva kysymykseni.
En ymmärrä, miten se "hauskuus" vaatii toisen siihen samaan tilanteeseen. Vaikuttaahan alkoholi ihmisiinkin eri tavoin. Nuorena oli ehkä enemmän sellaista ajatusta, että vaatii että kaikki ollaan sekaisin ja sitten sekoillaan.
Kumppanini lopetti alkon käytön ihan vain huvin vuoksi. Alkoi urheilla ja se ei sopinut enää kuvioon. En kokenut tästä mitään haittaa, itse käytän kun siltä tuntuu. Eihän se ole Itseltä pois jos toinen ei ota mitään. Yhtä hyvältä se huurteinen maistuu vaikka kumppanilla olisi alkoholiton juoma :D Ihan ymmärtäväisesti, ehkä huvittuneesti, suhtautuu "kännijuttuihini" jos tilanne siihen menee. Kuitenkin suhteellisen harvinaista, ei häntä haittaa.
Minä olenkin alkoholisti ja minua kännijutut haittaisivat, eivätkä ne olisi minusta luonnollisesti ollenkaan huvittavia.
Jos minun kumppanini tämän tietäenkin joisi seurassani jopa känniin asti, niin kyseenalaistaisin hänen itsensä suhtautumisen alkoholiin.
Yhtä vastenmielistä, kuin tuputtaa raittiille alkoa, on tuomita muut jotka sitä käyttävät. Onneksi kumppanini antaa minun itse tehdä ratkaisuni, kuten minkin annan hänen. Ei mitään agendan myyntiä tai kyseenalaistamista jos emme ole ihan kaikessa samanlaisia. Toki valitset kumppanin joka taas sinun arvoihisi sopii.
Alkoholismi on parantumaton sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on parantumaton sairaus.
Mutta sen kanssa voi elää täyspainoista elämää.
Mun kaverini on alkoholisti, joka ei juo enää. Hän ryyppäsi yli 20 vuotta kunnes menetti työnsä ja puolisonsa. Sen jälkeen lopetti kuin seinään ja löysi uuden miehen ja työpaikkakin on.
Olemme kahdeksan vuoden ajan käyneet aina syksyisi etelänmatkalla ja vaikka kaverini on sanonut, että häntä ei haittaa, jos otan, niin kyllä haittaa. Yleensä otan lounaalla oluen ja illalla ruoan kanssa lasin viiniä. Koskaan en ole ottanut kahta peräkkäin, enkä esimerkiksi juo lentokentällä tai lentokoneessa alkoholia. Hotellihuoneeseen ostan muutaman oluen ja joskus illalla parvekkeella istuessa juon yhden. Alkoholiannoksia on siis päivässä korkeintaan kolme. Ei ole minusta paljon kun kuitenkin ollaan lomalla. Silti saan jatkuvasti kuittailuja "juomisestani". Esimerkiksi tällaisia; "joko sä sen ennätit horasta", " vai ryyppäämään sitä aletaan", "älä nyt vaan tulee känniin, ettet ala riitaiseksi".
Mua sylettää nämä hänen kommenttinsa ja olen niistä muutaman kerran sanonut. Hän ei kuulemma tarkoita niillä mitään ja on monesti kertonut, että kun hän ryyppäsi, meni illan aikana helposti kaksi litraa viiniä ja puoli pulloa kossua. Pientä ne minun juomiset on häneen verrattuna. En tajua, miksi hänen pitää joka ainoasta lasillisesta huomauttaa "leikillisesti".
Viime vuonna kun oltiin etelässä, tuli taas näitä kommentteja ja silloin päätin, että tämä oli nyt tässä. Matkustelkoon jatkossa jonkun toisen tiukkapipoisen ryyppäämättömän alkoholistin kanssa.
Olen käyttänyt 20v sitten reippaasti Alkoa. Voin sanoa olleeni alkoholisti. Edelleen samat ihmiset ympärillä ja he käyttävät Alkoa. Voin hyvin käydä ravintolassa heidän kanssaan. Voin hyvin istua iltaa ja juoda alkoholitonta. Holhoaminen muiden toimesta on ärsyttävää. Jokainen päättää itse juomisestaan.
Alkoholistista ei tule kohtuukäyttäjää sama kun lihava ei tule koskaan kykenemään syömään herkkuja kohtuudella.
Alkoholisti äidin lapsena en ottaisi, enkä ottanutkaan, alkoholistia elämääni.
En katsoisi alkoholistia ystävänä, enkä varsinkaan puolisona.
Suhtaudun hyvin jyrkästi myös tuohon "toipuva alkoholisti" - sanontaan. Kerran alkoholisti, aina alkoholisti.
Alkkis on aina alkkis. Joko hän sortuu tai sitten kiukuttelee muiden kohtuukäytöstä. Rasittavia luusereita. Yleensä yksi addiktio vaihtuu toiseen. Himourheilija, ongelmapelaaja, harrastusmaanikko, juoppo, työnarkomaani jne. Ei sovellu tasamaan tallaajalle. Jos haluat vaihderikasta jännittävää elämää, niin siitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei voi enää koskaan juoda alkoholia. Et voi viedä häntä ravintolaan ilta-aikaan etkä käyttää alkoholia hänen kanssaan. Et voi mennä ystäviesi kanssa baariin ja tulla kotiin alkoholilta tuoksuen.
Alkoholisti on toipuva alkoholisti loppuelämänsä. Hän elää raittiina päivän kerrallaan.
Elämä voi olla silti todella hyvää, jopa paljon parempaa kuin alkoholin kanssa läträtessä. Tästä meillä kaikilla varmaan on paljon kokemusta.
Harkitse tarkoin, mihin ryhdyt. Toipuva alkoholisti ei kaipaa rinnallaan ihmistä, joka juo.
Minun mieheni on ollut raittiina 5 vuotta ja on alkoholisti siis. Ei ikinä ole valittanut minun alkon käytöstäni.. Ja käytiin juuri istumassa lasillisilla ystäviemme kanssa. Ehkä ei heti raitistuttuaan olisi halunnut lähteä baareihin. Pointtina vaan se, että monen toipuvan alkkiksen elämään kuuluu puoliso, joka käyttää alkoa (ei ongelmakäyttäjä).
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverini on alkoholisti, joka ei juo enää. Hän ryyppäsi yli 20 vuotta kunnes menetti työnsä ja puolisonsa. Sen jälkeen lopetti kuin seinään ja löysi uuden miehen ja työpaikkakin on.
Olemme kahdeksan vuoden ajan käyneet aina syksyisi etelänmatkalla ja vaikka kaverini on sanonut, että häntä ei haittaa, jos otan, niin kyllä haittaa. Yleensä otan lounaalla oluen ja illalla ruoan kanssa lasin viiniä. Koskaan en ole ottanut kahta peräkkäin, enkä esimerkiksi juo lentokentällä tai lentokoneessa alkoholia. Hotellihuoneeseen ostan muutaman oluen ja joskus illalla parvekkeella istuessa juon yhden. Alkoholiannoksia on siis päivässä korkeintaan kolme. Ei ole minusta paljon kun kuitenkin ollaan lomalla. Silti saan jatkuvasti kuittailuja "juomisestani". Esimerkiksi tällaisia; "joko sä sen ennätit horasta", " vai ryyppäämään sitä aletaan", "älä nyt vaan tulee känniin, ettet ala riitaiseksi".
Mua sylettää nämä hänen kommenttinsa ja olen niistä muutaman kerran sanonut. Hän ei kuulemma tarkoita niillä mitään ja on monesti kertonut, että kun hän ryyppäsi, meni illan aikana helposti kaksi litraa viiniä ja puoli pulloa kossua. Pientä ne minun juomiset on häneen verrattuna. En tajua, miksi hänen pitää joka ainoasta lasillisesta huomauttaa "leikillisesti".
Viime vuonna kun oltiin etelässä, tuli taas näitä kommentteja ja silloin päätin, että tämä oli nyt tässä. Matkustelkoon jatkossa jonkun toisen tiukkapipoisen ryyppäämättömän alkoholistin kanssa.
Siis juot lomalla päivittäin alkoholia? Kolmekin annosta päivässä? Kyllä minuakin ärsyttäisi. Ei se normaalia ole, enkä haluaisi, että matkakumppani olisi se sitten puoliso tai ystävä, tekee niin. Sinulla tuntuu olevan ongelma alkoholin kanssa, koska sitä on pakko saada.
Minusta kumppanin olisi ainakin toipumisen alkuvaiheessa hyvä kunnioittaa toisen toipumista ja ei ottaa ollenkaan alkoholia. Jos haluaa voi mennä johonkin muualle sen tekemään, kun toisen eteen. Jos se on toistuvaa onko toipuva alkoholisti oikeasti kumppanille edes tärkeä??
Raitistuminen edellyttää usein kaikkien entisten kaverisuhteiden katkaisua lopullisesti. Jokainen juova ystävä joka ei ymmärrä tai halua ymmärtää sairautta nimeltä alkoholismi kannattaa jättää taakseen. Sama pätee uusiin tuttavuuksiin. Mikä ihmisiä vaivaa? Monisairaille ylipainoisille laihduttajille tuputetaan pullaa, pizzaa ja suklaata. Paranemista tavoittelevalle alkoholistille alkoholia. Tuputatteko diabetes 1 sairastavalle munkkeja ja limua? Tarjoiletteko keliakiaa sairastavalle vehnää? Raitistuneen alkoholistin omainen.
Valitettavasti alkoholismi ei ole parannettavissa, eikä alkoholisti voi koskaan palata normaaliin alkoholinkäyttöön.
Hänen on pidättäydyttävä alkoholista loppuelämänsä ajan.
Pieni lasillinen olutta johtaa uusiutumiseen.
Tässä valossa tarkasteltuna entisen alkoholistin on vaikeampi elää kuin entisen heroiiniriippuvaisen. Heroiiniriippuvaisen on vain pysyttävä erossa huumeista ja hän voi seurustella normaalisti tavallisessa huumausaineettomassa seurassa ja juoda lasillisen olutta seurassa. Alkoholisti ei saa
Olen ollut viisi vuotta raittiina.
Yksi miesystävä aiemmin pakotti kohtuukäyttöön, sen jälkeen join kuin sieni 8 vuotta.
Nykyinen mies ei halua minun juovan.
Voin istua jaffalasin kanssa miehen kanssa baarissa, nytkin ollaan menossa tilaisuuteen, voin ostaa miehelle kaljaa kaupasta ja viiniä alkosta, istun kesäisin terdellä energiajuoman tai kahvin kanssa. Alkoholia en juo.
Nythän nollalinja on trendi ja alkoholiton olut sopii ruokien kanssa hyvin. Oma lemppari crisp.
Viinanjuonnin lopettaminen on vähän kuin tupakoinnin lopettaminen.
Yritätkö röökilakossa olevalle tarjota tupakkaa kohtuukäyttöön?
Ap vaikuttaa itse juopolta. Pysy erossa tästä miehestä joka on kyennyt lopettamaan. Vai kävikö niin, ettei hän sinusta edes kiinnostunut?
Onpa älytön aloitus. Onko AP:lla minkäänlaista elämänkokemusta?
Olen itsekin toipuva alkoholisti. Tällä kertaa ymmärrän, etten voi ottaa enää ikinä. Aikaisemmat yritykset olla raitis ovat kestäneet parista päivästä pariin vuoteen ja aina ne ovat kaatuneet samaan asiaan eli kuvitelmaan kohtuukäytön mahdollisuudesta.
Varsinainen valaistuminen tässä asiassa minulle tuli, kun jätin raittiin mutta pilveä polttavan exän ja löysin sittemmin uuden, alkoholia vain vähän käyttäneen kumppanin. Tuossa vaiheessa omakin alkoholinkäyttö oli jo vähäistä mutta mietin koko ajan, milloin voisin juoda seuraavan kerran ja siitä tuli ihan kamala morkkis. Ekaa kertaa koin aitoa halua muutttua. Teimme yhdessä päätöksen, että meidän taloudessa ei kumpikaan tarvitse mitään päihteitä. En enää hengaile niiden kavereidenkaan kanssa, jotka painostavat ottamaan edes sen yhden. Asiallisen tyyppien kanssa voin istua iltaa baarissakin nollalinjalla.
En usko, että kovin kokemattoman ja yksinkertaisen kuuloisen AP:n kannattaa tavoitella suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka on käynyt nämä ihmismielen pohjamudat läpi. Ei vaikka tämä ihastus pysyisi täysin raittiina loppuelämänsä ajan.
Ap:s situation är sorglig och allvarlig. Det är svårt att ge goda råd när man inte har så exakt information om förhållandena. Men man kan dra lärdom av andra liknande situationer, och det tydligaste exemplet kommer att tänka på ett fall som min bortgångne mormor ofta berättade om.
En ny familj bodde nära min mormors barndomshem, med ett par, en mans barn, en kvinnas barn och till och med en gemensam gata. Mamman (styvmor) till denna familj kokade ofta soppa i en stor gryta. Farmor berättade att förutom familjens barn kunde även grannens barn komma och äta soppan.
Soppan var ganska anständig, särskilt med tanke på efterkrigstidens förhållanden. Det var många herrelösa katter runt huset och en gång lät kvinnan det glida att hon fångade dem med fällor och gjorde sin soppa med dem.
Mormor sa att soppan i sig inte blev sämre, men hon började undvika det stället lite när hon visste var köttet i de sopporna kommer ifrån. Det förbundet hade börjat med otrohet (även om mormor använde ett fulare ord för det), men paret drack inte en droppe alkohol. Och mormor använde det inte heller, och var kunde hon ha fått tag i det när hon bara var ett barn.
Så vad som helst kan hända och sträcker man sig efter granen kommer den att falla på enbäret, som mormor alltid lärde ut.
"Tutustuin luontoon liittyvässä harrastuksessa kiinnostavan ihmiseen. Jutellessamme hän sanoi olevansa toipuva alkoholisti kun oli harrastuksemme erittäin hyvin tunteva ja kysyin miksi hän ei ollut "edennyt" harrastuksessa mene.
Tuon tunnustuksen jälkeen näin hänet tuijottelemassa välillä metsään ja vesille kuin ryyppyä haluten."
Mitä ihmettä? Tuijottaa metsään ja vesille = himoita viinaa?
Ja mitä tuo "miksi hän ei ollut edennyt harrasuksessa mene" tarkoittaa?
Oispa mukavaa, jos ap tulisi vähän avaamaan ajatuksiaan.