Miehen veljet ja sukulaiset eivät pidä yhtä, kukaan ei heidän perheessään auta

Sukulaisuus ei ole tae siitä, että pitää auttaa toista, osallistua talkoisiin ja hoitaa sinun pershedelmiä. Varsinkaan, jos henkilö joka olettaa saavansa apukäsiä, on ilkeän oloinen ja töykeä kuten ap.

Valitettavasti nykyajan työelämä on sen verran kuormittava, että oman perhe-elämän lisäksi ei muuta jaksa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Etkö ymmärrä kuinka vastenmielisiä kaikki tuollaiset raatamishommat on, jokainen on tehnyt elämästään sellaista, minkäverran jaksaa noita tehdä. Kyllä minäkin mielessäni pyörittelin silmiä kun täti ilmoitti että heidän mökkiraksalleen saa tulla puuhommiin. Olin onneksi töissä kys vklp joten oli hyvä syy kieltäytyä. Mutta meillä oli siis omalla mökillä juuri kaadettu 5 isoa puuta jotka pätkittyinä mökkipihalla eli edessä oli pilkkominen ja pinoaminen, lisäksi kotipihaan tilasimme monta mottia pilkottua puuta ja ne pinottava myös. Anteeksi vaan itsekkyyteni mutta mielummin raadan miehen kanssa keskenään mökillä sen yhden viikonlopun, jotta saadaan puut kasaan ja sen jälkeen keskitytään olemiseen kuin että odotan apuja ja sitten olen itse seuraavat 2-3 viikonloppua/vapaata auttelemassa jossain muualla.

Juuri näin. Jokaisella on omassakin elämässään varmasti tekemistä. Ja vielä jos menee niin, että itse ei ole saanut apua. Kahta ärsyttävämpää on tehdä kahden (tai useamman) talouden töitä, jos itselle ei kukaan tule auttamaan. 

Palkatkaa apua, muut ihmiset eivät ole teille mitään velkaa auttamisessa.

Meillä on suku, joka ei auta toisiaan ja koen sen ikävänä puolena, kun miehen suku kyllä auttaa tarvittaessa. Itselläni oli tunnekylmä lapsuus, liekö sillä asian kanssa tekemistä. Haluaisin lämpimän, yhteisöllisen suvun, mutta nyt kun on omia lapsia niin pystyn sellaisen luomaan itse.

Ehkä vika ei ole miehesi veljissä vaan heidän puolisoissaan? Jos heilläkin on lapsia, eivät ehkä halua, että heidän miehensä viettävät vähäistä vapaa-aikaansa teidän talonrakennus- tai mökkiprojekteissaan? Varsinkaan, jos eivät itse tarvitse vastaavaa apua sun mieheltäsi.

Vierailija kirjoitti:

miksi niiden pitäisi teitä auttaa?

Ei ap nyt taida varsinaista apua tarkoittaa,vaan perinteistä sukulais rakkautta, tyyliin jos jollain on menossa vaikka joku projekti niin ollaan yhtä ja halutaan olla apuna, samalla myös yhteys tiivistyy ja tulee vaihdettua kuulumiset. On minullakin 6 sisarusta ja ei pidetä oikein minkäänlaista yhteyttä, jopa naapureina ollaan oltu,eikä kyläilty tai puhuttu tieten vuoteenkaan mitään. Hyvät välit meillä on. Aina kun on asiaa tai tarvitsee lisää käsiä niin apua löytyy.

Onko niillä veljillä itsellään lapsia? Jos ei, eivät ehkä koe olevansa kovinkaan taitavia lapsenvahteina. Jos taas on, voi olla, että heillä on ihan riittävästi tekemistä omien lastensa hoitamisessakin. 

Kuulostat aika itsekkäältä, kun haluat katkaista välit kun muut eivät halua tehdä sinulle töitä ilman palkkaa.[/quote]

Enhän mä niin sanonu. Totesin vaan ettei näille kauhusukulaisillekaan tehdä sitten mitään ilman palkkaa.

Taisit lukee mun viestin tarkoituksella väärin ja luulenpa että sä oot se jonka mielestä toisten pitää tehdä sulle pikku palveluksia ihan hyvää hyvyyttään.

Avun pitäisi mennä jotenkin tasan. Mun veljeni on rakennusalan ammattilainen eikä auta muita kun alalla olevia kavereitaan. Kaikilla ammattitaitoa ja luvat kunnossa niin siinä tekee autetaan puolin ja toisin. Ei siihen porukkaan oteta mitään hyödytöntä amatööriä.

Onko tuo auttaminen vastavuoroista? Itse autan kyllä veljeä ja siskoa, mutta he auttavat myös minua. Viimeksi vein kaloja tupaantulijaisiksi.

Joo. Mun exän perhe oli samanlainen.

Ja exä myös. Kyllä jotain yhteyksiä piti muihin, mutta lähinnä sitten, kun tarvitsi jotain. Sama meno jatkuu nyt eron jälkeen.

Mulla taitaa olla paremmat välit hänen perheeseen, kun hänellä. Ja lapsetkin on sitä pienempänä ihmetelleet, että miksi äiti ei pidä yhteyksiä kuten mä muihin sukulaisiin ja perheeseen.

Toivottavasti mun muksut huomaa tämän "mun" tavan positiivisemmaksi ja huomioivat läheiset pyyteettömämmin. Poika ainakin osaa, tytöstä en vielä tiedä...kunhan murrosikä laantuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi niiden pitäisi teitä auttaa?

Läheiset ihmiset auttavat toisiaan (mielenterveydeltään normaaleissa, keski- ja yläluokkaisissa suvuissa)

Juuri nuo keski- ja yläluokkaisina itseään pitävät suvut (siitä ei ole varmuutta, että ovatko ne mielenterveydeltään normaaleita)  ovat sellaisia, että ne eivät ketään auta, mutta ovat vaatimassa itselleen milloin mitäkin.

Ei ole meilläkään ole tapana talkoilla, mikä on tosi harmi. Olisi mukava nähdä perhettä ja lähisukua ja samalla tehdä jotain yhdessä. Ennen vanhaan talkoot oli itsestään selviä ja muistan että olen ollut lapsena useammallakin suvun vanhemman polven edustajan mökillä talkoissa, kun siellä on aikuiset olleet rakentamassa, remppaamassa tai muuta sellaista. Samoin puoliso muistaa että hänen lapsuuden kotiaan oli vanhempien sukulaiset ja kaverit rakentamassa ja he oli sitten vastaavasti auttamassa muita.  

En kyllä tajua miten ihmisillä on nykyään enemmän kiire kuin ennen. Kaikkihan on helpompaa kuin joskus 70- ja 80-luvulla. Ruokaa saa kaupasta valmiina vaikka miten paljon, kotitöiden hoitamiseen on koneet ja liki kaikilla on autot, niin ei tarvitse säätää bussiaikataulujen kanssa. 

Me olemme lopettaneet sisarteni perheiden luona talkoisiin osallistumiset samoin kuin lastenhoitoavut yms. Ensin oli kiva aina mennä talkooavuksi mutta muuttui siihen muutamassa vuodessa että ilmoitettiin päivät jolloin tultava avuksi käskymuodossa. Ei siis edes kyselty että sopisiko että jos sinä lauantaina saataisiin apua vaan tulkaa talkoisiin 8 - 20 lauantai xx ja sitä seuraava lauantai myös. Samoin automaattinen oletus että meille sopi aina kun halusivat lapsenvahtia mennäkseen johonkin. Samaan aikaan meidän suuntaan avuksi eivät ehtineet kertaakaan. 

Meidän suvussa on auttaminen puolin ja toisin ollut ihan normaalia. Miehen suvussa taas on malli, että aina pitäisi saada itse vähän enemmän hyötyä. Appi on sellainen pihi ja laskelmoiva, samoin miehen veljet. Heillä on muutenkin ollut kilpailuhenkinen, vertaileva ja kylmä kasvatus ja epäilen, että appi on jopa narsisti.

Ja nykyisin veljet eivät hirveästi pidä keskenään yhteyksiä, paitsi kysyäkseen jotakin itselleen hyödyllistä (sijoitusneuvoja, tavaraa lainaksi, apua maalaukseen, kuskiksi tms.). Kun tavataan, ilmapiiri on takakireä ja aina nälvitään tai kehuskellaan.

Kun miehen veli sai lapsen, he olettivat heti, että me hoidetaan sitä, kun on omiakin lapsia. No eipä kiinnostanut, koska tuo hoito ei olisi ollut vastavuoroista. Veli sitten hoidatti appivanhemmilla lapsensa ja liehui pitkin kyliä muijansa kanssa viihteellä.

Luin AP:n viestin enkä enää ihmettele miksi osanotto on ollut laimeaa.

Riippuu tosiaan suvuista ja etenkin ihmisistä, kenen kanssa haluaa olla tekemisissä! Narsistien ja kusipä..itten kanssa ei kannata olla tekemisissä, vaikka on verisukua.

Mä ymmärsin ap kirjoituksen niin että kaipaisi normaalia sosiaalista kanssakäymistä missä ollaan sellaisia tuttuja jotka voi yhdessä puuhailla kaikenlaista ja pyytää/antaa apua pyyteettömästi eikä niin että tavataan pönötyskahveilla silloin tällöin.

Minäkin kaipaisin sellaista mutta harvan kanssa onnistuu. Lapsen ystäväperhe on sellainen kenen kanssa tämä meni ihan itsestään. Oikeasti valtava rikkaus elämässä kun on ihmisiä joiden kanssa on mukava viettää aikaa, saa auttaa ja saa apua. Ja käydään paikoissa yhdessä, vietetään juhlapyhiä yhdessä.

Jos olisitte halunneet vain lapsillenne serkuistanne seuraa, todennäköisesti olisitte saaneetkin, kun olisitte pyytäneet miehen veljien lapsia teille vaikka yökylään. Siis ilman mitään vastavuoroisuuden velvoitteita. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärsin ap kirjoituksen niin että kaipaisi normaalia sosiaalista kanssakäymistä missä ollaan sellaisia tuttuja jotka voi yhdessä puuhailla kaikenlaista ja pyytää/antaa apua pyyteettömästi eikä niin että tavataan pönötyskahveilla silloin tällöin.

Minäkin kaipaisin sellaista mutta harvan kanssa onnistuu. Lapsen ystäväperhe on sellainen kenen kanssa tämä meni ihan itsestään. Oikeasti valtava rikkaus elämässä kun on ihmisiä joiden kanssa on mukava viettää aikaa, saa auttaa ja saa apua. Ja käydään paikoissa yhdessä, vietetään juhlapyhiä yhdessä.

Mä ymmärsin osittain samalla tavalla. Kuitenkin niin, että sen yhdessä tekemisen pitäisi olla jotain sellaista, mistä aloittaja miehineen hyötyy (heidän talonsa rakennusta, heidän mökkinsä remontoimista, heidän lastensa hoitamista). Eikä siis jotain sellaista, että ap miehensä kanssa kutsuisi sukua vaikkapa grillaamaan heidän pihalleen (edes nyyttikestiperiaatteella).