Lue keskustelun säännöt.
Mikä opettajan työssä muka on niin "hienoa"? Ylipalkattu ja yliarvostettu ammatti.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkamaltti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työssä ei ole mitään hienoa. Sehän se ongelma onkin! Meitä alalla yhä sitkuvia päteviä opettajia on koko ajan vähemmän, epäpätevät valtaavat alaa, kun pätevät eivät tähän enää suostu.
T. Itsekin uutta alaa opiskeleva luokanopettaja
Edelleen pätevätkin opettajat joutuvat odottamaan vuosikausia vakituista virkaa, joten kirjoituksesi on paksua palturia.
No, omassa koulussani tilanne on se, että sijaisia on ollut koko vuoden ehkä 30% opettajakunnasta, kun viranhaltijat ovat sairaana, opintovapaalla, burnout-saikulla tai kuka milläkin vuorotteluvapaalla, kun työn teko on muuttunut liian raskaaksi. Sijaisissa ei ole enää päteviä opettajia, vaan meilläkin on ollut töissä lukiolaisista bussikuskeihin. On sanomattakin selvää, ettei koulu pyöri kunnolla.
Ihan väärässä et ole siinä, että viran saanti on yhä paikoin hankalaa. Esim. Oulussa luokanopettajan virkaan on vielä paljon hakijoita. Sen sijaan erityisopettajan virkaan saattaa tulla vain epäpätevien hakemuksia, pätevät houkutellaan suoraan töihin.
Minullakin on se himoittu virka. Valmistuin aineenopettajaksi 2004 ja luokanopettajaksi 2016, viran sain 2020. Välissä tein paljon muutakin, mm. loputtomasti määräaikaisuuksia, jolloin kesäksi jää työttömyyskorvaukselle.
Virkani turvin olin itsekin opintovapaalla 2kk, sijaisekseni saatiin opiskelija, eli epäpätevä. Oma sijaiseni oli kuitenkin fiksu ja osaava, hän oli tehnyt työnsä hyvin.
Samaan aikaan opiskelleen kollegan sijainen oli ohittanut täysin opsin mukaiset suunnitelmat ja tehnyt oppilaiden kanssa mitä sattuu, jättänyt kaikki konfliktit (mm. koulusta varastaminen) kotiin päin infoamatta ja hoitamatta, oli sotkenut luokan ja antanut oppilaiden tuhota kässämateriaalit ja viestinyt kotiin omista mielenterveyden haasteistaan. Tämä paljastui työpuhelimeen jääneistä viesteistä. Wilmaan, eli tärkeimpään työkaluumme, sijainen oli hoksannut kaivata pääsyä vasta kolmen viikon sijaisuuden jälkeen.
Näiden käsissä lapsenne yhä useammin ovat.
Kokemukset sijaisista osoittavat hyvin, mikä on todellisuus maissa, joissa ei ole vastaavia pätevyysvaatimuksia kuin Suomessa. Pitkä ja vaativa koulutus sekä se, että työpaikoista kilpaillaan, on aiemmin karsinut alalta sinne sopimattomat. Näin ei enää ole. Myös minulla on kokemusta epäpätevistä sijaisista, jotka eivät hoida työtehtäviään. Opettajan työhön sisältyvän autonomian vuoksi voi mennä pitkäänkin ennen kuin laiminlyönnit huomataan. Viimeisen vuoden aikana omalla työpaikallani kaksi sijaista on jäänyt burnoutin vuoksi sairauslomalle alle kuukauden työskenneltyään. Sotkujen selvittäminen jää vakituiselle henkilöstölle, mikä lisää kuormitusta entisestään.
Ratkaisu asiaan olisi opettajan autonomian vähentäminen, mutta sitä taas ei uskalleta tehdä, koska se romahduttaisi alan arvostuksen sekä suoraan että kerrannaisvaikutustensa kautta.
Arvasin, että tätä tarjotaan vastaukseksi. Valvonta ja raportointihan tunnetusti lisäävät työn laatua... Tunnollisesti työnsä hoitavat eivät tarvitse valvontaa, ja valvontaa lisäämällä ajetaan muihin tehtäviin juuri ne, jotka työnsä parhaiten hoitavat. Vastauksesi perusteella ymmärrät tämän itsekin, mutta silti tarjoat sitä kuitenkin ratkaisuksi.
Jo nyt on valvontaa ja raportointia. Autonomian vähentämisen ei tarvitse painottua valvontaan vaan säännöistä ja ohjeista voidaan yksinkertaisesti tehdä tarkempia.
Työskenteletkö siis itse opettajana vai ihan vain huutelet sivusta? Miten ihmeessä tilannetta parantaa se, että lisätään sääntöjä ja ohjeita ilman, että lisätään valvontaa? Millaisia ohjeita ja sääntöjä oikeastaan tarkoitat? Eiväthän ne, jotka lähtökohtaisesti suhtautuvat välinpitämättömästi sääntöihin, muuta toimintaansa sillä, että annetaan lisää ohjeita. Tämä vain kuormittaa entisestään tunnollisia työntekijöitä.
Ongelma ei ole puutteelliset säännöt ja ohjeet vaan se, että alalle ei enää saada päteviä sijaisia eikä aina vakituistakaan henkilöstöä, jolloin joudutaan ottamaan henkilöitä, joiden soveltuvuus mietityttää jo rekrytointivaiheessa. Alalle sopimaton työntekijä ei asiantuntijatyössä muutu hyväksi työntekijäksi sääntöjä tarkentamalla.
Sääntöjen määrän lisääminen on täysin mahdollista vaikka valvontaa ei kiristetä. Hyvä yleisen tason esimerkki tästä on se, että lakitekstin määrä on viime vuosikymmeninä lisääntynyt valtavasti, mutta samaan aikaan poliiseja on vähennetty.
Kouluissa kysymys on ennen kaikkea siitä, että kuinka suurelta osin opettajan työn halutaan olevan asiantuntijatyötä. Mitä enemmän on sääntöjä, niin sitä vähemmän tarvitaan asiantuntijuutta, koska työntekijöiden ei enää tarvitse ajatella asioita itse yhtä laajasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkamaltti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työssä ei ole mitään hienoa. Sehän se ongelma onkin! Meitä alalla yhä sitkuvia päteviä opettajia on koko ajan vähemmän, epäpätevät valtaavat alaa, kun pätevät eivät tähän enää suostu.
T. Itsekin uutta alaa opiskeleva luokanopettaja
Edelleen pätevätkin opettajat joutuvat odottamaan vuosikausia vakituista virkaa, joten kirjoituksesi on paksua palturia.
No, omassa koulussani tilanne on se, että sijaisia on ollut koko vuoden ehkä 30% opettajakunnasta, kun viranhaltijat ovat sairaana, opintovapaalla, burnout-saikulla tai kuka milläkin vuorotteluvapaalla, kun työn teko on muuttunut liian raskaaksi. Sijaisissa ei ole enää päteviä opettajia, vaan meilläkin on ollut töissä lukiolaisista bussikuskeihin. On sanomattakin selvää, ettei koulu pyöri kunnolla.
Ihan väärässä et ole siinä, että viran saanti on yhä paikoin hankalaa. Esim. Oulussa luokanopettajan virkaan on vielä paljon hakijoita. Sen sijaan erityisopettajan virkaan saattaa tulla vain epäpätevien hakemuksia, pätevät houkutellaan suoraan töihin.
Minullakin on se himoittu virka. Valmistuin aineenopettajaksi 2004 ja luokanopettajaksi 2016, viran sain 2020. Välissä tein paljon muutakin, mm. loputtomasti määräaikaisuuksia, jolloin kesäksi jää työttömyyskorvaukselle.
Virkani turvin olin itsekin opintovapaalla 2kk, sijaisekseni saatiin opiskelija, eli epäpätevä. Oma sijaiseni oli kuitenkin fiksu ja osaava, hän oli tehnyt työnsä hyvin.
Samaan aikaan opiskelleen kollegan sijainen oli ohittanut täysin opsin mukaiset suunnitelmat ja tehnyt oppilaiden kanssa mitä sattuu, jättänyt kaikki konfliktit (mm. koulusta varastaminen) kotiin päin infoamatta ja hoitamatta, oli sotkenut luokan ja antanut oppilaiden tuhota kässämateriaalit ja viestinyt kotiin omista mielenterveyden haasteistaan. Tämä paljastui työpuhelimeen jääneistä viesteistä. Wilmaan, eli tärkeimpään työkaluumme, sijainen oli hoksannut kaivata pääsyä vasta kolmen viikon sijaisuuden jälkeen.
Näiden käsissä lapsenne yhä useammin ovat.
Kokemukset sijaisista osoittavat hyvin, mikä on todellisuus maissa, joissa ei ole vastaavia pätevyysvaatimuksia kuin Suomessa. Pitkä ja vaativa koulutus sekä se, että työpaikoista kilpaillaan, on aiemmin karsinut alalta sinne sopimattomat. Näin ei enää ole. Myös minulla on kokemusta epäpätevistä sijaisista, jotka eivät hoida työtehtäviään. Opettajan työhön sisältyvän autonomian vuoksi voi mennä pitkäänkin ennen kuin laiminlyönnit huomataan. Viimeisen vuoden aikana omalla työpaikallani kaksi sijaista on jäänyt burnoutin vuoksi sairauslomalle alle kuukauden työskenneltyään. Sotkujen selvittäminen jää vakituiselle henkilöstölle, mikä lisää kuormitusta entisestään.
Ratkaisu asiaan olisi opettajan autonomian vähentäminen, mutta sitä taas ei uskalleta tehdä, koska se romahduttaisi alan arvostuksen sekä suoraan että kerrannaisvaikutustensa kautta.
Arvasin, että tätä tarjotaan vastaukseksi. Valvonta ja raportointihan tunnetusti lisäävät työn laatua... Tunnollisesti työnsä hoitavat eivät tarvitse valvontaa, ja valvontaa lisäämällä ajetaan muihin tehtäviin juuri ne, jotka työnsä parhaiten hoitavat. Vastauksesi perusteella ymmärrät tämän itsekin, mutta silti tarjoat sitä kuitenkin ratkaisuksi.
Jo nyt on valvontaa ja raportointia. Autonomian vähentämisen ei tarvitse painottua valvontaan vaan säännöistä ja ohjeista voidaan yksinkertaisesti tehdä tarkempia.
Hyvä ajatus! Noissa minunkin kuvaamissani tilanteissa olisi varmasti vältytty ongelmilta, jos sijaisille vain olisi annettu riittävän selkeät ohjeet: "Huomaathan, että et voi jättää tunteja pitämättä ilmoittamatta kenellekään" ja "Vaikka opiskelijalta tai huoltajalta saamasi viesti herättäisi sinussa kielteisiä tunteja, tulee sinun vastata viestiin ammattimaisesti".
Normaali ihminen ymmärtää tuollaiset itsestäänselvyydet ilman työnantajan puolelta tapahtuvaa holhoamistakin. Ongelma on, että nykyään joudutaan palkkaamaan työhön henkilöitä, joilla ei ole edellytyksiä hoitaa työtä.
Kuvaamasi esimerkit kertovat vain sinun asenteestasi. Olet ilkeä ja muita väheheksyvä. Koulujen suurin ongelma on juuri tämä, huono ilmapiiri ja ikävät työkaverit. Työ sinällään on mukavaa.
En oikein tiedä miten on mahdollista, ettei sijaisella ole pääsyä wilmaan. Ei ole esimiestä eikä perehdytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkamaltti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työssä ei ole mitään hienoa. Sehän se ongelma onkin! Meitä alalla yhä sitkuvia päteviä opettajia on koko ajan vähemmän, epäpätevät valtaavat alaa, kun pätevät eivät tähän enää suostu.
T. Itsekin uutta alaa opiskeleva luokanopettaja
Edelleen pätevätkin opettajat joutuvat odottamaan vuosikausia vakituista virkaa, joten kirjoituksesi on paksua palturia.
No, omassa koulussani tilanne on se, että sijaisia on ollut koko vuoden ehkä 30% opettajakunnasta, kun viranhaltijat ovat sairaana, opintovapaalla, burnout-saikulla tai kuka milläkin vuorotteluvapaalla, kun työn teko on muuttunut liian raskaaksi. Sijaisissa ei ole enää päteviä opettajia, vaan meilläkin on ollut töissä lukiolaisista bussikuskeihin. On sanomattakin selvää, ettei koulu pyöri kunnolla.
Ihan väärässä et ole siinä, että viran saanti on yhä paikoin hankalaa. Esim. Oulussa luokanopettajan virkaan on vielä paljon hakijoita. Sen sijaan erityisopettajan virkaan saattaa tulla vain epäpätevien hakemuksia, pätevät houkutellaan suoraan töihin.
Minullakin on se himoittu virka. Valmistuin aineenopettajaksi 2004 ja luokanopettajaksi 2016, viran sain 2020. Välissä tein paljon muutakin, mm. loputtomasti määräaikaisuuksia, jolloin kesäksi jää työttömyyskorvaukselle.
Virkani turvin olin itsekin opintovapaalla 2kk, sijaisekseni saatiin opiskelija, eli epäpätevä. Oma sijaiseni oli kuitenkin fiksu ja osaava, hän oli tehnyt työnsä hyvin.
Samaan aikaan opiskelleen kollegan sijainen oli ohittanut täysin opsin mukaiset suunnitelmat ja tehnyt oppilaiden kanssa mitä sattuu, jättänyt kaikki konfliktit (mm. koulusta varastaminen) kotiin päin infoamatta ja hoitamatta, oli sotkenut luokan ja antanut oppilaiden tuhota kässämateriaalit ja viestinyt kotiin omista mielenterveyden haasteistaan. Tämä paljastui työpuhelimeen jääneistä viesteistä. Wilmaan, eli tärkeimpään työkaluumme, sijainen oli hoksannut kaivata pääsyä vasta kolmen viikon sijaisuuden jälkeen.
Näiden käsissä lapsenne yhä useammin ovat.
Kokemukset sijaisista osoittavat hyvin, mikä on todellisuus maissa, joissa ei ole vastaavia pätevyysvaatimuksia kuin Suomessa. Pitkä ja vaativa koulutus sekä se, että työpaikoista kilpaillaan, on aiemmin karsinut alalta sinne sopimattomat. Näin ei enää ole. Myös minulla on kokemusta epäpätevistä sijaisista, jotka eivät hoida työtehtäviään. Opettajan työhön sisältyvän autonomian vuoksi voi mennä pitkäänkin ennen kuin laiminlyönnit huomataan. Viimeisen vuoden aikana omalla työpaikallani kaksi sijaista on jäänyt burnoutin vuoksi sairauslomalle alle kuukauden työskenneltyään. Sotkujen selvittäminen jää vakituiselle henkilöstölle, mikä lisää kuormitusta entisestään.
Ratkaisu asiaan olisi opettajan autonomian vähentäminen, mutta sitä taas ei uskalleta tehdä, koska se romahduttaisi alan arvostuksen sekä suoraan että kerrannaisvaikutustensa kautta.
Minä ainakin häipyisin, jos pitäisi toisten surkeita suunnitelmia toteuttaa. Se tuo työhön mielekkyyden, että voi valita itse oman tapansa opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkamaltti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työssä ei ole mitään hienoa. Sehän se ongelma onkin! Meitä alalla yhä sitkuvia päteviä opettajia on koko ajan vähemmän, epäpätevät valtaavat alaa, kun pätevät eivät tähän enää suostu.
T. Itsekin uutta alaa opiskeleva luokanopettaja
Edelleen pätevätkin opettajat joutuvat odottamaan vuosikausia vakituista virkaa, joten kirjoituksesi on paksua palturia.
No, omassa koulussani tilanne on se, että sijaisia on ollut koko vuoden ehkä 30% opettajakunnasta, kun viranhaltijat ovat sairaana, opintovapaalla, burnout-saikulla tai kuka milläkin vuorotteluvapaalla, kun työn teko on muuttunut liian raskaaksi. Sijaisissa ei ole enää päteviä opettajia, vaan meilläkin on ollut töissä lukiolaisista bussikuskeihin. On sanomattakin selvää, ettei koulu pyöri kunnolla.
Ihan väärässä et ole siinä, että viran saanti on yhä paikoin hankalaa. Esim. Oulussa luokanopettajan virkaan on vielä paljon hakijoita. Sen sijaan erityisopettajan virkaan saattaa tulla vain epäpätevien hakemuksia, pätevät houkutellaan suoraan töihin.
Minullakin on se himoittu virka. Valmistuin aineenopettajaksi 2004 ja luokanopettajaksi 2016, viran sain 2020. Välissä tein paljon muutakin, mm. loputtomasti määräaikaisuuksia, jolloin kesäksi jää työttömyyskorvaukselle.
Virkani turvin olin itsekin opintovapaalla 2kk, sijaisekseni saatiin opiskelija, eli epäpätevä. Oma sijaiseni oli kuitenkin fiksu ja osaava, hän oli tehnyt työnsä hyvin.
Samaan aikaan opiskelleen kollegan sijainen oli ohittanut täysin opsin mukaiset suunnitelmat ja tehnyt oppilaiden kanssa mitä sattuu, jättänyt kaikki konfliktit (mm. koulusta varastaminen) kotiin päin infoamatta ja hoitamatta, oli sotkenut luokan ja antanut oppilaiden tuhota kässämateriaalit ja viestinyt kotiin omista mielenterveyden haasteistaan. Tämä paljastui työpuhelimeen jääneistä viesteistä. Wilmaan, eli tärkeimpään työkaluumme, sijainen oli hoksannut kaivata pääsyä vasta kolmen viikon sijaisuuden jälkeen.
Näiden käsissä lapsenne yhä useammin ovat.
Kokemukset sijaisista osoittavat hyvin, mikä on todellisuus maissa, joissa ei ole vastaavia pätevyysvaatimuksia kuin Suomessa. Pitkä ja vaativa koulutus sekä se, että työpaikoista kilpaillaan, on aiemmin karsinut alalta sinne sopimattomat. Näin ei enää ole. Myös minulla on kokemusta epäpätevistä sijaisista, jotka eivät hoida työtehtäviään. Opettajan työhön sisältyvän autonomian vuoksi voi mennä pitkäänkin ennen kuin laiminlyönnit huomataan. Viimeisen vuoden aikana omalla työpaikallani kaksi sijaista on jäänyt burnoutin vuoksi sairauslomalle alle kuukauden työskenneltyään. Sotkujen selvittäminen jää vakituiselle henkilöstölle, mikä lisää kuormitusta entisestään.
Ratkaisu asiaan olisi opettajan autonomian vähentäminen, mutta sitä taas ei uskalleta tehdä, koska se romahduttaisi alan arvostuksen sekä suoraan että kerrannaisvaikutustensa kautta.
Arvasin, että tätä tarjotaan vastaukseksi. Valvonta ja raportointihan tunnetusti lisäävät työn laatua... Tunnollisesti työnsä hoitavat eivät tarvitse valvontaa, ja valvontaa lisäämällä ajetaan muihin tehtäviin juuri ne, jotka työnsä parhaiten hoitavat. Vastauksesi perusteella ymmärrät tämän itsekin, mutta silti tarjoat sitä kuitenkin ratkaisuksi.
Jo nyt on valvontaa ja raportointia. Autonomian vähentämisen ei tarvitse painottua valvontaan vaan säännöistä ja ohjeista voidaan yksinkertaisesti tehdä tarkempia.
Työskenteletkö siis itse opettajana vai ihan vain huutelet sivusta? Miten ihmeessä tilannetta parantaa se, että lisätään sääntöjä ja ohjeita ilman, että lisätään valvontaa? Millaisia ohjeita ja sääntöjä oikeastaan tarkoitat? Eiväthän ne, jotka lähtökohtaisesti suhtautuvat välinpitämättömästi sääntöihin, muuta toimintaansa sillä, että annetaan lisää ohjeita. Tämä vain kuormittaa entisestään tunnollisia työntekijöitä.
Ongelma ei ole puutteelliset säännöt ja ohjeet vaan se, että alalle ei enää saada päteviä sijaisia eikä aina vakituistakaan henkilöstöä, jolloin joudutaan ottamaan henkilöitä, joiden soveltuvuus mietityttää jo rekrytointivaiheessa. Alalle sopimaton työntekijä ei asiantuntijatyössä muutu hyväksi työntekijäksi sääntöjä tarkentamalla.
Sääntöjen määrän lisääminen on täysin mahdollista vaikka valvontaa ei kiristetä. Hyvä yleisen tason esimerkki tästä on se, että lakitekstin määrä on viime vuosikymmeninä lisääntynyt valtavasti, mutta samaan aikaan poliiseja on vähennetty.
Kouluissa kysymys on ennen kaikkea siitä, että kuinka suurelta osin opettajan työn halutaan olevan asiantuntijatyötä. Mitä enemmän on sääntöjä, niin sitä vähemmän tarvitaan asiantuntijuutta, koska työntekijöiden ei enää tarvitse ajatella asioita itse yhtä laajasti.
Pyysin konkreettista, en yleisen tason esimerkkiä. Mitkä asiat tarkalleen ottaen kaipaavat tarkennusta ja millaisia tarkennusten tulisi olla?
Vertauksesi poliisitoimeen on sikäli osuva, että koulujen toimintaa ohjaavia lakeja, esimerkiksi henkilötietojen käsittelyä ja oppilas- sekä opiskelijahuoltoa koskevia lakeja, on myös muutettu ja tarkennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Viime syksynä astui voimaan toisella asteelle laajennettu oppivelvollisuus, mistä seurasi uusia vastuita kouluille. Näistä muutoksista on seurannut automaattisesti lisää raportointia ja valvontaa, minkä tietäisit, jos tuntisit alaa, jota ilmeisen vähäisellä asiantuntemuksella kommentoit. Kun säädetään uusia lakeja ja määrätään uusia velvollisuuksia mutta resursseja ei lisätä, ei toiminnan tuloksellisuus kyllä parane, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkamaltti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työssä ei ole mitään hienoa. Sehän se ongelma onkin! Meitä alalla yhä sitkuvia päteviä opettajia on koko ajan vähemmän, epäpätevät valtaavat alaa, kun pätevät eivät tähän enää suostu.
T. Itsekin uutta alaa opiskeleva luokanopettaja
Edelleen pätevätkin opettajat joutuvat odottamaan vuosikausia vakituista virkaa, joten kirjoituksesi on paksua palturia.
No, omassa koulussani tilanne on se, että sijaisia on ollut koko vuoden ehkä 30% opettajakunnasta, kun viranhaltijat ovat sairaana, opintovapaalla, burnout-saikulla tai kuka milläkin vuorotteluvapaalla, kun työn teko on muuttunut liian raskaaksi. Sijaisissa ei ole enää päteviä opettajia, vaan meilläkin on ollut töissä lukiolaisista bussikuskeihin. On sanomattakin selvää, ettei koulu pyöri kunnolla.
Ihan väärässä et ole siinä, että viran saanti on yhä paikoin hankalaa. Esim. Oulussa luokanopettajan virkaan on vielä paljon hakijoita. Sen sijaan erityisopettajan virkaan saattaa tulla vain epäpätevien hakemuksia, pätevät houkutellaan suoraan töihin.
Minullakin on se himoittu virka. Valmistuin aineenopettajaksi 2004 ja luokanopettajaksi 2016, viran sain 2020. Välissä tein paljon muutakin, mm. loputtomasti määräaikaisuuksia, jolloin kesäksi jää työttömyyskorvaukselle.
Virkani turvin olin itsekin opintovapaalla 2kk, sijaisekseni saatiin opiskelija, eli epäpätevä. Oma sijaiseni oli kuitenkin fiksu ja osaava, hän oli tehnyt työnsä hyvin.
Samaan aikaan opiskelleen kollegan sijainen oli ohittanut täysin opsin mukaiset suunnitelmat ja tehnyt oppilaiden kanssa mitä sattuu, jättänyt kaikki konfliktit (mm. koulusta varastaminen) kotiin päin infoamatta ja hoitamatta, oli sotkenut luokan ja antanut oppilaiden tuhota kässämateriaalit ja viestinyt kotiin omista mielenterveyden haasteistaan. Tämä paljastui työpuhelimeen jääneistä viesteistä. Wilmaan, eli tärkeimpään työkaluumme, sijainen oli hoksannut kaivata pääsyä vasta kolmen viikon sijaisuuden jälkeen.
Näiden käsissä lapsenne yhä useammin ovat.
Kokemukset sijaisista osoittavat hyvin, mikä on todellisuus maissa, joissa ei ole vastaavia pätevyysvaatimuksia kuin Suomessa. Pitkä ja vaativa koulutus sekä se, että työpaikoista kilpaillaan, on aiemmin karsinut alalta sinne sopimattomat. Näin ei enää ole. Myös minulla on kokemusta epäpätevistä sijaisista, jotka eivät hoida työtehtäviään. Opettajan työhön sisältyvän autonomian vuoksi voi mennä pitkäänkin ennen kuin laiminlyönnit huomataan. Viimeisen vuoden aikana omalla työpaikallani kaksi sijaista on jäänyt burnoutin vuoksi sairauslomalle alle kuukauden työskenneltyään. Sotkujen selvittäminen jää vakituiselle henkilöstölle, mikä lisää kuormitusta entisestään.
Ratkaisu asiaan olisi opettajan autonomian vähentäminen, mutta sitä taas ei uskalleta tehdä, koska se romahduttaisi alan arvostuksen sekä suoraan että kerrannaisvaikutustensa kautta.
Minä ainakin häipyisin, jos pitäisi toisten surkeita suunnitelmia toteuttaa. Se tuo työhön mielekkyyden, että voi valita itse oman tapansa opettaa.
Suuri osa ihmisistä tekee työtä jossa ei juurikaan voi toteuttaa itseään. Esimerkiksi tehtaan liukuhihnan ääressä toistetaan kerta toisensa jälkeen muiden määräämiä liikkeitä, kuten myös vaikkapa kaupan kassalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Sitä ihmettelen, miten joku voi HALUTA olla erityisopettaja? Ne oppilastaan ovat erityisluokissa ihan hulluja, kuten myös heidän vanhempansa.
Vanhemmat on moni ihan tavallisia vanhempia. Osa lapsista erittäin sekaisin psyykkeeltään ja muultakin käytökseltään rajattomia.
Opetan näitä erkkaopen apuna pienellä palkalla. Ei varmaan kellään käy kateeksi palkkani. Ope saa open palkaa, minä ohjaaja pienen palkan, vaikka jokaikinen pv minulla puolet luokasta opetuksessa usean tunnin. Erkkaluokat kun ikävä kyllä ovat usein, yhdistelmäluokkia tyyliin 5-6 luokka. Silti, vaikka työ välillä erittäin haastavaa, lapset on rakkaita ja heille parasta toivoo.
Olen ammatillinen ope. Palkka on hyvä ja lomaa on 12 viikkoa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkamaltti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työssä ei ole mitään hienoa. Sehän se ongelma onkin! Meitä alalla yhä sitkuvia päteviä opettajia on koko ajan vähemmän, epäpätevät valtaavat alaa, kun pätevät eivät tähän enää suostu.
T. Itsekin uutta alaa opiskeleva luokanopettaja
Edelleen pätevätkin opettajat joutuvat odottamaan vuosikausia vakituista virkaa, joten kirjoituksesi on paksua palturia.
No, omassa koulussani tilanne on se, että sijaisia on ollut koko vuoden ehkä 30% opettajakunnasta, kun viranhaltijat ovat sairaana, opintovapaalla, burnout-saikulla tai kuka milläkin vuorotteluvapaalla, kun työn teko on muuttunut liian raskaaksi. Sijaisissa ei ole enää päteviä opettajia, vaan meilläkin on ollut töissä lukiolaisista bussikuskeihin. On sanomattakin selvää, ettei koulu pyöri kunnolla.
Ihan väärässä et ole siinä, että viran saanti on yhä paikoin hankalaa. Esim. Oulussa luokanopettajan virkaan on vielä paljon hakijoita. Sen sijaan erityisopettajan virkaan saattaa tulla vain epäpätevien hakemuksia, pätevät houkutellaan suoraan töihin.
Minullakin on se himoittu virka. Valmistuin aineenopettajaksi 2004 ja luokanopettajaksi 2016, viran sain 2020. Välissä tein paljon muutakin, mm. loputtomasti määräaikaisuuksia, jolloin kesäksi jää työttömyyskorvaukselle.
Virkani turvin olin itsekin opintovapaalla 2kk, sijaisekseni saatiin opiskelija, eli epäpätevä. Oma sijaiseni oli kuitenkin fiksu ja osaava, hän oli tehnyt työnsä hyvin.
Samaan aikaan opiskelleen kollegan sijainen oli ohittanut täysin opsin mukaiset suunnitelmat ja tehnyt oppilaiden kanssa mitä sattuu, jättänyt kaikki konfliktit (mm. koulusta varastaminen) kotiin päin infoamatta ja hoitamatta, oli sotkenut luokan ja antanut oppilaiden tuhota kässämateriaalit ja viestinyt kotiin omista mielenterveyden haasteistaan. Tämä paljastui työpuhelimeen jääneistä viesteistä. Wilmaan, eli tärkeimpään työkaluumme, sijainen oli hoksannut kaivata pääsyä vasta kolmen viikon sijaisuuden jälkeen.
Näiden käsissä lapsenne yhä useammin ovat.
Kokemukset sijaisista osoittavat hyvin, mikä on todellisuus maissa, joissa ei ole vastaavia pätevyysvaatimuksia kuin Suomessa. Pitkä ja vaativa koulutus sekä se, että työpaikoista kilpaillaan, on aiemmin karsinut alalta sinne sopimattomat. Näin ei enää ole. Myös minulla on kokemusta epäpätevistä sijaisista, jotka eivät hoida työtehtäviään. Opettajan työhön sisältyvän autonomian vuoksi voi mennä pitkäänkin ennen kuin laiminlyönnit huomataan. Viimeisen vuoden aikana omalla työpaikallani kaksi sijaista on jäänyt burnoutin vuoksi sairauslomalle alle kuukauden työskenneltyään. Sotkujen selvittäminen jää vakituiselle henkilöstölle, mikä lisää kuormitusta entisestään.
Ratkaisu asiaan olisi opettajan autonomian vähentäminen, mutta sitä taas ei uskalleta tehdä, koska se romahduttaisi alan arvostuksen sekä suoraan että kerrannaisvaikutustensa kautta.
Arvasin, että tätä tarjotaan vastaukseksi. Valvonta ja raportointihan tunnetusti lisäävät työn laatua... Tunnollisesti työnsä hoitavat eivät tarvitse valvontaa, ja valvontaa lisäämällä ajetaan muihin tehtäviin juuri ne, jotka työnsä parhaiten hoitavat. Vastauksesi perusteella ymmärrät tämän itsekin, mutta silti tarjoat sitä kuitenkin ratkaisuksi.
Jo nyt on valvontaa ja raportointia. Autonomian vähentämisen ei tarvitse painottua valvontaan vaan säännöistä ja ohjeista voidaan yksinkertaisesti tehdä tarkempia.
Työskenteletkö siis itse opettajana vai ihan vain huutelet sivusta? Miten ihmeessä tilannetta parantaa se, että lisätään sääntöjä ja ohjeita ilman, että lisätään valvontaa? Millaisia ohjeita ja sääntöjä oikeastaan tarkoitat? Eiväthän ne, jotka lähtökohtaisesti suhtautuvat välinpitämättömästi sääntöihin, muuta toimintaansa sillä, että annetaan lisää ohjeita. Tämä vain kuormittaa entisestään tunnollisia työntekijöitä.
Ongelma ei ole puutteelliset säännöt ja ohjeet vaan se, että alalle ei enää saada päteviä sijaisia eikä aina vakituistakaan henkilöstöä, jolloin joudutaan ottamaan henkilöitä, joiden soveltuvuus mietityttää jo rekrytointivaiheessa. Alalle sopimaton työntekijä ei asiantuntijatyössä muutu hyväksi työntekijäksi sääntöjä tarkentamalla.
Sääntöjen määrän lisääminen on täysin mahdollista vaikka valvontaa ei kiristetä. Hyvä yleisen tason esimerkki tästä on se, että lakitekstin määrä on viime vuosikymmeninä lisääntynyt valtavasti, mutta samaan aikaan poliiseja on vähennetty.
Kouluissa kysymys on ennen kaikkea siitä, että kuinka suurelta osin opettajan työn halutaan olevan asiantuntijatyötä. Mitä enemmän on sääntöjä, niin sitä vähemmän tarvitaan asiantuntijuutta, koska työntekijöiden ei enää tarvitse ajatella asioita itse yhtä laajasti.
Pyysin konkreettista, en yleisen tason esimerkkiä. Mitkä asiat tarkalleen ottaen kaipaavat tarkennusta ja millaisia tarkennusten tulisi olla?
Vertauksesi poliisitoimeen on sikäli osuva, että koulujen toimintaa ohjaavia lakeja, esimerkiksi henkilötietojen käsittelyä ja oppilas- sekä opiskelijahuoltoa koskevia lakeja, on myös muutettu ja tarkennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Viime syksynä astui voimaan toisella asteelle laajennettu oppivelvollisuus, mistä seurasi uusia vastuita kouluille. Näistä muutoksista on seurannut automaattisesti lisää raportointia ja valvontaa, minkä tietäisit, jos tuntisit alaa, jota ilmeisen vähäisellä asiantuntemuksella kommentoit. Kun säädetään uusia lakeja ja määrätään uusia velvollisuuksia mutta resursseja ei lisätä, ei toiminnan tuloksellisuus kyllä parane, päinvastoin.
Uudet säännöt eivät useinkaan tarkoita lisäresurssien tarvetta. Uusilla säännöillä voidaan myös poistaa vastuita monista asioista, jolloin työtaakka kevenee näiden asioiden suhteen. Valitettavasti vaan esimerkiksi alan arvostuksen katsotaan olevan riippuvaista siitä, että kuinka paljon erilaista suunnittelu- ja raportointityötä on. Tämän vuoksi sääntöjen muutokset ovat viime vuosikymmeninä tosiaan painottuneet siihen suunnittelu- ja raportointitaakan lisäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukion opettaja, saa n. 6800 /kk, minusta se on liian vähän. Normiopetuksen lisäksi minulla on e-lukion opetusta, jotka teen kotoa ja apulaisrehtorin työt. Jatkuvasti pyydetään rehtoriksi, mutta en halua, koska menettäisi 2 kk 1 vkon opetuksettoman ajan kesällä ja syys-, joulu- ja talvilomat. Eikä palkka nousisi juurikaan.
Lukion opettaja loppupalkka näkyi olevan 4400 vuonna 2014. Sinulla on paljon sen päälle tulevaa, joten palkkasi ei ole vertailukelpoinen riviopettajan palkkaan.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-opettajat-tienaavat-luokanopet…
Vuonna 2014???
Kyllä minä saan saman minkä tuo, jolle vastaat. Etälukio ja apulaisrehtorin tehtävät, projektit ja ylitunnit kerryttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enää 9 työpäivää ja sitten KAHDEN KUUKAUDEN LOMA! Jo paljon suunnitelmia minne kaikkialle kesällä reissataan. Tänä vuonna ei tarvitse enää kökkiä Suomessa koronan takia. Aamut ainakin nukun pitkään ja päivisin voi laiskotella tai tehdä mitä vaan. Mukavia työpäiviä ja aamuherätyksiä AP:lle, joka aina muistaa kadehtia meitä opettajia näin lomien alkaessa!
Totta.
Opettajan oppikirjoissa kaikki valmiina: tuntisuunnitelma, tehtävät vastauksineen ja kokeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkamaltti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työssä ei ole mitään hienoa. Sehän se ongelma onkin! Meitä alalla yhä sitkuvia päteviä opettajia on koko ajan vähemmän, epäpätevät valtaavat alaa, kun pätevät eivät tähän enää suostu.
T. Itsekin uutta alaa opiskeleva luokanopettaja
Edelleen pätevätkin opettajat joutuvat odottamaan vuosikausia vakituista virkaa, joten kirjoituksesi on paksua palturia.
No, omassa koulussani tilanne on se, että sijaisia on ollut koko vuoden ehkä 30% opettajakunnasta, kun viranhaltijat ovat sairaana, opintovapaalla, burnout-saikulla tai kuka milläkin vuorotteluvapaalla, kun työn teko on muuttunut liian raskaaksi. Sijaisissa ei ole enää päteviä opettajia, vaan meilläkin on ollut töissä lukiolaisista bussikuskeihin. On sanomattakin selvää, ettei koulu pyöri kunnolla.
Ihan väärässä et ole siinä, että viran saanti on yhä paikoin hankalaa. Esim. Oulussa luokanopettajan virkaan on vielä paljon hakijoita. Sen sijaan erityisopettajan virkaan saattaa tulla vain epäpätevien hakemuksia, pätevät houkutellaan suoraan töihin.
Minullakin on se himoittu virka. Valmistuin aineenopettajaksi 2004 ja luokanopettajaksi 2016, viran sain 2020. Välissä tein paljon muutakin, mm. loputtomasti määräaikaisuuksia, jolloin kesäksi jää työttömyyskorvaukselle.
Virkani turvin olin itsekin opintovapaalla 2kk, sijaisekseni saatiin opiskelija, eli epäpätevä. Oma sijaiseni oli kuitenkin fiksu ja osaava, hän oli tehnyt työnsä hyvin.
Samaan aikaan opiskelleen kollegan sijainen oli ohittanut täysin opsin mukaiset suunnitelmat ja tehnyt oppilaiden kanssa mitä sattuu, jättänyt kaikki konfliktit (mm. koulusta varastaminen) kotiin päin infoamatta ja hoitamatta, oli sotkenut luokan ja antanut oppilaiden tuhota kässämateriaalit ja viestinyt kotiin omista mielenterveyden haasteistaan. Tämä paljastui työpuhelimeen jääneistä viesteistä. Wilmaan, eli tärkeimpään työkaluumme, sijainen oli hoksannut kaivata pääsyä vasta kolmen viikon sijaisuuden jälkeen.
Näiden käsissä lapsenne yhä useammin ovat.
Kokemukset sijaisista osoittavat hyvin, mikä on todellisuus maissa, joissa ei ole vastaavia pätevyysvaatimuksia kuin Suomessa. Pitkä ja vaativa koulutus sekä se, että työpaikoista kilpaillaan, on aiemmin karsinut alalta sinne sopimattomat. Näin ei enää ole. Myös minulla on kokemusta epäpätevistä sijaisista, jotka eivät hoida työtehtäviään. Opettajan työhön sisältyvän autonomian vuoksi voi mennä pitkäänkin ennen kuin laiminlyönnit huomataan. Viimeisen vuoden aikana omalla työpaikallani kaksi sijaista on jäänyt burnoutin vuoksi sairauslomalle alle kuukauden työskenneltyään. Sotkujen selvittäminen jää vakituiselle henkilöstölle, mikä lisää kuormitusta entisestään.
Ratkaisu asiaan olisi opettajan autonomian vähentäminen, mutta sitä taas ei uskalleta tehdä, koska se romahduttaisi alan arvostuksen sekä suoraan että kerrannaisvaikutustensa kautta.
Arvasin, että tätä tarjotaan vastaukseksi. Valvonta ja raportointihan tunnetusti lisäävät työn laatua... Tunnollisesti työnsä hoitavat eivät tarvitse valvontaa, ja valvontaa lisäämällä ajetaan muihin tehtäviin juuri ne, jotka työnsä parhaiten hoitavat. Vastauksesi perusteella ymmärrät tämän itsekin, mutta silti tarjoat sitä kuitenkin ratkaisuksi.
Jo nyt on valvontaa ja raportointia. Autonomian vähentämisen ei tarvitse painottua valvontaan vaan säännöistä ja ohjeista voidaan yksinkertaisesti tehdä tarkempia.
Hyvä ajatus! Noissa minunkin kuvaamissani tilanteissa olisi varmasti vältytty ongelmilta, jos sijaisille vain olisi annettu riittävän selkeät ohjeet: "Huomaathan, että et voi jättää tunteja pitämättä ilmoittamatta kenellekään" ja "Vaikka opiskelijalta tai huoltajalta saamasi viesti herättäisi sinussa kielteisiä tunteja, tulee sinun vastata viestiin ammattimaisesti".
Normaali ihminen ymmärtää tuollaiset itsestäänselvyydet ilman työnantajan puolelta tapahtuvaa holhoamistakin. Ongelma on, että nykyään joudutaan palkkaamaan työhön henkilöitä, joilla ei ole edellytyksiä hoitaa työtä.
Kuvaamasi esimerkit kertovat vain sinun asenteestasi. Olet ilkeä ja muita väheheksyvä. Koulujen suurin ongelma on juuri tämä, huono ilmapiiri ja ikävät työkaverit. Työ sinällään on mukavaa.
En oikein tiedä miten on mahdollista, ettei sijaisella ole pääsyä wilmaan. Ei ole esimiestä eikä perehdytystä.
Kuvaamani esimerkit eivät ole keksittyjä, vaan ne liittyvät tilanteisiin, joita olen itse työssäni kohdannut. On totta, että perehdytyksessä on usein puutteita, mutta kyllä työntekijällä tulee olla tietyt perustaidot hallussa ja ymmärrys siitä, mitä häneltä odotetaan, jo työn aloittaessaan. Pääosin itseisesti tehtävään aiantuntijatyöhön ei kannata hakeutua, jos ei ole luonteeltaan oma-aloitteinen tai kykene itsenäiseen työskentelyyn. Soveltuvuuskokeet ja rekrytointiprosessi karsi aiemmin pois ne, joilla ei työssä vaadittuja ominaisuuksia ole, mutta nykyään näin ei ole. Olen viesteissäni kuvannut alallani tapahtunutta selkeää muutosta urani aikana. Vaihtuvuus on aiempaa suurempaa, työntekijät uupuneempia ja sijaiset yhä useammin epäpäteviä tai alalle sopimattomia, eikä tämän toteaminen ääneen ole osoitus ikävästä asenteesta.
Vierailija kirjoitti:
Enää 9 työpäivää ja sitten KAHDEN KUUKAUDEN LOMA! Jo paljon suunnitelmia minne kaikkialle kesällä reissataan. Tänä vuonna ei tarvitse enää kökkiä Suomessa koronan takia. Aamut ainakin nukun pitkään ja päivisin voi laiskotella tai tehdä mitä vaan. Mukavia työpäiviä ja aamuherätyksiä AP:lle, joka aina muistaa kadehtia meitä opettajia näin lomien alkaessa!
Kouluavustajilla on edessä kahden ja puolen kuukauden loma. Toki loman ajalta saa vain ansiosidonnaista, mutta loman pituus kompensoi tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkamaltti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työssä ei ole mitään hienoa. Sehän se ongelma onkin! Meitä alalla yhä sitkuvia päteviä opettajia on koko ajan vähemmän, epäpätevät valtaavat alaa, kun pätevät eivät tähän enää suostu.
T. Itsekin uutta alaa opiskeleva luokanopettaja
Edelleen pätevätkin opettajat joutuvat odottamaan vuosikausia vakituista virkaa, joten kirjoituksesi on paksua palturia.
No, omassa koulussani tilanne on se, että sijaisia on ollut koko vuoden ehkä 30% opettajakunnasta, kun viranhaltijat ovat sairaana, opintovapaalla, burnout-saikulla tai kuka milläkin vuorotteluvapaalla, kun työn teko on muuttunut liian raskaaksi. Sijaisissa ei ole enää päteviä opettajia, vaan meilläkin on ollut töissä lukiolaisista bussikuskeihin. On sanomattakin selvää, ettei koulu pyöri kunnolla.
Ihan väärässä et ole siinä, että viran saanti on yhä paikoin hankalaa. Esim. Oulussa luokanopettajan virkaan on vielä paljon hakijoita. Sen sijaan erityisopettajan virkaan saattaa tulla vain epäpätevien hakemuksia, pätevät houkutellaan suoraan töihin.
Minullakin on se himoittu virka. Valmistuin aineenopettajaksi 2004 ja luokanopettajaksi 2016, viran sain 2020. Välissä tein paljon muutakin, mm. loputtomasti määräaikaisuuksia, jolloin kesäksi jää työttömyyskorvaukselle.
Virkani turvin olin itsekin opintovapaalla 2kk, sijaisekseni saatiin opiskelija, eli epäpätevä. Oma sijaiseni oli kuitenkin fiksu ja osaava, hän oli tehnyt työnsä hyvin.
Samaan aikaan opiskelleen kollegan sijainen oli ohittanut täysin opsin mukaiset suunnitelmat ja tehnyt oppilaiden kanssa mitä sattuu, jättänyt kaikki konfliktit (mm. koulusta varastaminen) kotiin päin infoamatta ja hoitamatta, oli sotkenut luokan ja antanut oppilaiden tuhota kässämateriaalit ja viestinyt kotiin omista mielenterveyden haasteistaan. Tämä paljastui työpuhelimeen jääneistä viesteistä. Wilmaan, eli tärkeimpään työkaluumme, sijainen oli hoksannut kaivata pääsyä vasta kolmen viikon sijaisuuden jälkeen.
Näiden käsissä lapsenne yhä useammin ovat.
Kokemukset sijaisista osoittavat hyvin, mikä on todellisuus maissa, joissa ei ole vastaavia pätevyysvaatimuksia kuin Suomessa. Pitkä ja vaativa koulutus sekä se, että työpaikoista kilpaillaan, on aiemmin karsinut alalta sinne sopimattomat. Näin ei enää ole. Myös minulla on kokemusta epäpätevistä sijaisista, jotka eivät hoida työtehtäviään. Opettajan työhön sisältyvän autonomian vuoksi voi mennä pitkäänkin ennen kuin laiminlyönnit huomataan. Viimeisen vuoden aikana omalla työpaikallani kaksi sijaista on jäänyt burnoutin vuoksi sairauslomalle alle kuukauden työskenneltyään. Sotkujen selvittäminen jää vakituiselle henkilöstölle, mikä lisää kuormitusta entisestään.
Ratkaisu asiaan olisi opettajan autonomian vähentäminen, mutta sitä taas ei uskalleta tehdä, koska se romahduttaisi alan arvostuksen sekä suoraan että kerrannaisvaikutustensa kautta.
Arvasin, että tätä tarjotaan vastaukseksi. Valvonta ja raportointihan tunnetusti lisäävät työn laatua... Tunnollisesti työnsä hoitavat eivät tarvitse valvontaa, ja valvontaa lisäämällä ajetaan muihin tehtäviin juuri ne, jotka työnsä parhaiten hoitavat. Vastauksesi perusteella ymmärrät tämän itsekin, mutta silti tarjoat sitä kuitenkin ratkaisuksi.
Jo nyt on valvontaa ja raportointia. Autonomian vähentämisen ei tarvitse painottua valvontaan vaan säännöistä ja ohjeista voidaan yksinkertaisesti tehdä tarkempia.
Työskenteletkö siis itse opettajana vai ihan vain huutelet sivusta? Miten ihmeessä tilannetta parantaa se, että lisätään sääntöjä ja ohjeita ilman, että lisätään valvontaa? Millaisia ohjeita ja sääntöjä oikeastaan tarkoitat? Eiväthän ne, jotka lähtökohtaisesti suhtautuvat välinpitämättömästi sääntöihin, muuta toimintaansa sillä, että annetaan lisää ohjeita. Tämä vain kuormittaa entisestään tunnollisia työntekijöitä.
Ongelma ei ole puutteelliset säännöt ja ohjeet vaan se, että alalle ei enää saada päteviä sijaisia eikä aina vakituistakaan henkilöstöä, jolloin joudutaan ottamaan henkilöitä, joiden soveltuvuus mietityttää jo rekrytointivaiheessa. Alalle sopimaton työntekijä ei asiantuntijatyössä muutu hyväksi työntekijäksi sääntöjä tarkentamalla.
Sääntöjen määrän lisääminen on täysin mahdollista vaikka valvontaa ei kiristetä. Hyvä yleisen tason esimerkki tästä on se, että lakitekstin määrä on viime vuosikymmeninä lisääntynyt valtavasti, mutta samaan aikaan poliiseja on vähennetty.
Kouluissa kysymys on ennen kaikkea siitä, että kuinka suurelta osin opettajan työn halutaan olevan asiantuntijatyötä. Mitä enemmän on sääntöjä, niin sitä vähemmän tarvitaan asiantuntijuutta, koska työntekijöiden ei enää tarvitse ajatella asioita itse yhtä laajasti.
Pyysin konkreettista, en yleisen tason esimerkkiä. Mitkä asiat tarkalleen ottaen kaipaavat tarkennusta ja millaisia tarkennusten tulisi olla?
Vertauksesi poliisitoimeen on sikäli osuva, että koulujen toimintaa ohjaavia lakeja, esimerkiksi henkilötietojen käsittelyä ja oppilas- sekä opiskelijahuoltoa koskevia lakeja, on myös muutettu ja tarkennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Viime syksynä astui voimaan toisella asteelle laajennettu oppivelvollisuus, mistä seurasi uusia vastuita kouluille. Näistä muutoksista on seurannut automaattisesti lisää raportointia ja valvontaa, minkä tietäisit, jos tuntisit alaa, jota ilmeisen vähäisellä asiantuntemuksella kommentoit. Kun säädetään uusia lakeja ja määrätään uusia velvollisuuksia mutta resursseja ei lisätä, ei toiminnan tuloksellisuus kyllä parane, päinvastoin.
Uudet säännöt eivät useinkaan tarkoita lisäresurssien tarvetta. Uusilla säännöillä voidaan myös poistaa vastuita monista asioista, jolloin työtaakka kevenee näiden asioiden suhteen. Valitettavasti vaan esimerkiksi alan arvostuksen katsotaan olevan riippuvaista siitä, että kuinka paljon erilaista suunnittelu- ja raportointityötä on. Tämän vuoksi sääntöjen muutokset ovat viime vuosikymmeninä tosiaan painottuneet siihen suunnittelu- ja raportointitaakan lisäämiseen.
Et antanut edelleenkään yhtään konkreettista opetusalaan liittyvää esimerkkiä. Taidan lopettaa keskustelun osaltani tähän. Olen jäänyt käsitykseen, että et itse edes työskentele opetusalalla, mutta kuitenkin katsot asiaksesi kertoa, miten alaa tulisi kehittää. Enköhän minä tunne oman työni ja sen haasteet ulkopuolista paremmin. En näe, että keskustelu tällaisena edistäisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukion opettaja, saa n. 6800 /kk, minusta se on liian vähän. Normiopetuksen lisäksi minulla on e-lukion opetusta, jotka teen kotoa ja apulaisrehtorin työt. Jatkuvasti pyydetään rehtoriksi, mutta en halua, koska menettäisi 2 kk 1 vkon opetuksettoman ajan kesällä ja syys-, joulu- ja talvilomat. Eikä palkka nousisi juurikaan.
Olen kollegasi, joka saa alle puolet palkastasi. Jos et ole tyytyväinen liksaasi, niin tehdäänkö vaihtarit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkamaltti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työssä ei ole mitään hienoa. Sehän se ongelma onkin! Meitä alalla yhä sitkuvia päteviä opettajia on koko ajan vähemmän, epäpätevät valtaavat alaa, kun pätevät eivät tähän enää suostu.
T. Itsekin uutta alaa opiskeleva luokanopettaja
Edelleen pätevätkin opettajat joutuvat odottamaan vuosikausia vakituista virkaa, joten kirjoituksesi on paksua palturia.
No, omassa koulussani tilanne on se, että sijaisia on ollut koko vuoden ehkä 30% opettajakunnasta, kun viranhaltijat ovat sairaana, opintovapaalla, burnout-saikulla tai kuka milläkin vuorotteluvapaalla, kun työn teko on muuttunut liian raskaaksi. Sijaisissa ei ole enää päteviä opettajia, vaan meilläkin on ollut töissä lukiolaisista bussikuskeihin. On sanomattakin selvää, ettei koulu pyöri kunnolla.
Ihan väärässä et ole siinä, että viran saanti on yhä paikoin hankalaa. Esim. Oulussa luokanopettajan virkaan on vielä paljon hakijoita. Sen sijaan erityisopettajan virkaan saattaa tulla vain epäpätevien hakemuksia, pätevät houkutellaan suoraan töihin.
Minullakin on se himoittu virka. Valmistuin aineenopettajaksi 2004 ja luokanopettajaksi 2016, viran sain 2020. Välissä tein paljon muutakin, mm. loputtomasti määräaikaisuuksia, jolloin kesäksi jää työttömyyskorvaukselle.
Virkani turvin olin itsekin opintovapaalla 2kk, sijaisekseni saatiin opiskelija, eli epäpätevä. Oma sijaiseni oli kuitenkin fiksu ja osaava, hän oli tehnyt työnsä hyvin.
Samaan aikaan opiskelleen kollegan sijainen oli ohittanut täysin opsin mukaiset suunnitelmat ja tehnyt oppilaiden kanssa mitä sattuu, jättänyt kaikki konfliktit (mm. koulusta varastaminen) kotiin päin infoamatta ja hoitamatta, oli sotkenut luokan ja antanut oppilaiden tuhota kässämateriaalit ja viestinyt kotiin omista mielenterveyden haasteistaan. Tämä paljastui työpuhelimeen jääneistä viesteistä. Wilmaan, eli tärkeimpään työkaluumme, sijainen oli hoksannut kaivata pääsyä vasta kolmen viikon sijaisuuden jälkeen.
Näiden käsissä lapsenne yhä useammin ovat.
Kokemukset sijaisista osoittavat hyvin, mikä on todellisuus maissa, joissa ei ole vastaavia pätevyysvaatimuksia kuin Suomessa. Pitkä ja vaativa koulutus sekä se, että työpaikoista kilpaillaan, on aiemmin karsinut alalta sinne sopimattomat. Näin ei enää ole. Myös minulla on kokemusta epäpätevistä sijaisista, jotka eivät hoida työtehtäviään. Opettajan työhön sisältyvän autonomian vuoksi voi mennä pitkäänkin ennen kuin laiminlyönnit huomataan. Viimeisen vuoden aikana omalla työpaikallani kaksi sijaista on jäänyt burnoutin vuoksi sairauslomalle alle kuukauden työskenneltyään. Sotkujen selvittäminen jää vakituiselle henkilöstölle, mikä lisää kuormitusta entisestään.
Ratkaisu asiaan olisi opettajan autonomian vähentäminen, mutta sitä taas ei uskalleta tehdä, koska se romahduttaisi alan arvostuksen sekä suoraan että kerrannaisvaikutustensa kautta.
Arvasin, että tätä tarjotaan vastaukseksi. Valvonta ja raportointihan tunnetusti lisäävät työn laatua... Tunnollisesti työnsä hoitavat eivät tarvitse valvontaa, ja valvontaa lisäämällä ajetaan muihin tehtäviin juuri ne, jotka työnsä parhaiten hoitavat. Vastauksesi perusteella ymmärrät tämän itsekin, mutta silti tarjoat sitä kuitenkin ratkaisuksi.
Jo nyt on valvontaa ja raportointia. Autonomian vähentämisen ei tarvitse painottua valvontaan vaan säännöistä ja ohjeista voidaan yksinkertaisesti tehdä tarkempia.
Hyvä ajatus! Noissa minunkin kuvaamissani tilanteissa olisi varmasti vältytty ongelmilta, jos sijaisille vain olisi annettu riittävän selkeät ohjeet: "Huomaathan, että et voi jättää tunteja pitämättä ilmoittamatta kenellekään" ja "Vaikka opiskelijalta tai huoltajalta saamasi viesti herättäisi sinussa kielteisiä tunteja, tulee sinun vastata viestiin ammattimaisesti".
Normaali ihminen ymmärtää tuollaiset itsestäänselvyydet ilman työnantajan puolelta tapahtuvaa holhoamistakin. Ongelma on, että nykyään joudutaan palkkaamaan työhön henkilöitä, joilla ei ole edellytyksiä hoitaa työtä.
Kuvaamasi esimerkit kertovat vain sinun asenteestasi. Olet ilkeä ja muita väheheksyvä. Koulujen suurin ongelma on juuri tämä, huono ilmapiiri ja ikävät työkaverit. Työ sinällään on mukavaa.
En oikein tiedä miten on mahdollista, ettei sijaisella ole pääsyä wilmaan. Ei ole esimiestä eikä perehdytystä.
Kuvaamani esimerkit eivät ole keksittyjä, vaan ne liittyvät tilanteisiin, joita olen itse työssäni kohdannut. On totta, että perehdytyksessä on usein puutteita, mutta kyllä työntekijällä tulee olla tietyt perustaidot hallussa ja ymmärrys siitä, mitä häneltä odotetaan, jo työn aloittaessaan. Pääosin itseisesti tehtävään aiantuntijatyöhön ei kannata hakeutua, jos ei ole luonteeltaan oma-aloitteinen tai kykene itsenäiseen työskentelyyn. Soveltuvuuskokeet ja rekrytointiprosessi karsi aiemmin pois ne, joilla ei työssä vaadittuja ominaisuuksia ole, mutta nykyään näin ei ole. Olen viesteissäni kuvannut alallani tapahtunutta selkeää muutosta urani aikana. Vaihtuvuus on aiempaa suurempaa, työntekijät uupuneempia ja sijaiset yhä useammin epäpäteviä tai alalle sopimattomia, eikä tämän toteaminen ääneen ole osoitus ikävästä asenteesta.
Alalla on yhä raskaampaa, koska opettajanhuoneen tunnelma on huono. Syyn näkee hyvin viestistäsi. Ilkeitä työkavereita.
Esimerkissäsi sijainen ei saanut pääsyä Wilmaan. Ei kai se hänen vikansa ollut!
Ja esimerkkisi opettajien burnout sairaslomista on älytön. Mistä sinä ne syyt tiedät. Senverran minä tiedän, ettei burnout ole palkallisen sairasloman peruste. Tosin ikävä työilmapiiri varmasti heikentää työssäjaksamista.
Kurjaa, että joillain ei ole muuta elämää kuin trollailla täällä palstalla. Pitkästä aikaa olen seurannut viikonlopun ajan vauvista ja näyttää siltä, että joku aggressiivinen rähisijä on taas tehnyt kärjistettyjä ja polarisoituneita provoja koko viikonlopun. Ei näihin aloituksiin pitäisi kenenkään edes reagoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukion opettaja, saa n. 6800 /kk, minusta se on liian vähän. Normiopetuksen lisäksi minulla on e-lukion opetusta, jotka teen kotoa ja apulaisrehtorin työt. Jatkuvasti pyydetään rehtoriksi, mutta en halua, koska menettäisi 2 kk 1 vkon opetuksettoman ajan kesällä ja syys-, joulu- ja talvilomat. Eikä palkka nousisi juurikaan.
Lukion opettaja loppupalkka näkyi olevan 4400 vuonna 2014. Sinulla on paljon sen päälle tulevaa, joten palkkasi ei ole vertailukelpoinen riviopettajan palkkaan.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-opettajat-tienaavat-luokanopet…
Minä olen yläkoulun riviopettaja ja tienaan 4700 - 4800 kuussa. Tuon taulukon "loppupalkka" näyttää olevan minimipalkka, jonka saa opettamalla opetusvelvollisuuden verran, plus täydet ikälisät. Itse saan noiden lisäksi palkkaa ylitunneista, luokanvalvojuudesta ja tuki- ja sijaisuustunneista.
Silti kaukana tuosta 6800 eurosta.
Vierailija kirjoitti:
Totta.
Opettajan oppikirjoissa kaikki valmiina: tuntisuunnitelma, tehtävät vastauksineen ja kokeet.
Vain alakoulussa. Yläkouluun ja lukioonkin on olemassa materiaaleja, mutta ne ovat järjestään liian huonoja käytettäväksi.
Ruotsissa näkyy Suomenkin koulujen tulevaisuus. "Kaaoksentuottajien" osuus oppilasaineksesta on säännönmukaisesti vähintään kolmasosa ja osuus kasvaa koko ajan. Samaan aikaan teeskennellään, kuin oppilasaines päin vastoin muuttuisi aivan toiseen suuntaan ja toimintaa halutaan muuttaa koko ajan liberaalimpaan ja enemmän akateemisia taitoja painottavaan suuntaan. Tavoitellaan kuuta taivaalta, vaikka oikeasti pitäisi palata viime vuosisadan alkupuolen ajatuksiin jos haluttaisiin opettaa todellista oppilaskuntaa eikä kuviteltua sellaista. Lopputuloksena koulut ovat täysin sekaisin eivätkä ihmiset enää halua kouluttautua opettajiksi.