Lue keskustelun säännöt.
Te jotka annoitte pettämisen anteeksi, kannattiko?
Kommentit (112)
Annoin anteeksi. Mieheni ei pettänyt enää uudestaan, mutta minä menetin itsekunnioitukseni. Kannattiko vai ei, 50-50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nykyään meillä menee ihan hyvin, tosin luottamusta ei ole.
Se taas johtuu siitä miten paljon mies jatkuvasti valehteli naisista, pettämisen jälkeenkin. Ja kaikkea sekoilua myös naisten kanssa.
Nykyään mies väittää että on kaiken tuollaisen lopettanut. Hienoa jos näin on, nutta mutta en silti häneen luota. En ehkä koskaan enää.
Miksi olette yhdessä?
No miksikäs ei. Tuo mies nyt tuli aikoinaan valittua. Ja on meillä nykyään pääasiassa ihan mukavaa yhdessä, ei tuo luottamuksen puute kaikkialle yllä.
Ei se järvi soutamalla kulu. Naisia tulee ja menee. Kannattaa pysyä parisuhteessa ja antaa sivusuhteiden mennä tuulten mukana. Ei nistä ole uhkaamaan toimivaa liittoa.
Hassu juttu toi luottamus. Naiset sokeasti luottavat ukkojensa höpötyksiin ja ovat onnellisia. Kun totuus selviää niin loppuelämä pilalla 🤣🤣. Uuden kanssa taas sama kuvio, mutta elämä jatkuu onnellisena loppuun saakka koska mies ei jää kiinni touhuistaan.
En ole palannut yhteen exäni kanssa mutta mielessäni hän on saanut anteeksi aikaa sitten. Meillä suhde oli jo huonossa jamassa koska ei osattu keskustella mistään ja henkinen yhteys oli menetetty. Se tekee paljon pahaa. Jos pettäminen olisi ollut syy eroon niin en palaisi yhteen. Mutta kuten joku tuolla aikanaan ilmaisi asian niin että se on oire toimimattomasta suhteesta niin näin koen sen meilläkin menneen. Ero ei muutenkaan ollut kuin ajan kysymys.
Nyt vuosien jälkeen kun on kasvettu ja elämää opittu sekä ennen kaikkea tultu aikuisemmaksi niin kyllä mä voisin koittaa kasata perheen takaisin jos tilaisuus tulisi. On yhteistä jälkikasvua ja tulemme todella hyvin myös toimeen ja hän tietää että välitän hänestä. Ja sen perusteella miten hänkin on reagoinut asioihin niin taitaapa hän välittää myös minusta. En mä ainakaan tuomitse ihmistä loppuelämäksi virheestä joka on tapahtunut kun on ollut paha olla eikä ajatusmaailma ole toiminut selkeästi. Niin se vaan menee että joskus niitä tapahtuu. Ei järjellä ole tekemistä näiden kanssa. DNA mainosta siteratakseni: Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole palannut yhteen exäni kanssa mutta mielessäni hän on saanut anteeksi aikaa sitten. Meillä suhde oli jo huonossa jamassa koska ei osattu keskustella mistään ja henkinen yhteys oli menetetty. Se tekee paljon pahaa. Jos pettäminen olisi ollut syy eroon niin en palaisi yhteen. Mutta kuten joku tuolla aikanaan ilmaisi asian niin että se on oire toimimattomasta suhteesta niin näin koen sen meilläkin menneen. Ero ei muutenkaan ollut kuin ajan kysymys.
Nyt vuosien jälkeen kun on kasvettu ja elämää opittu sekä ennen kaikkea tultu aikuisemmaksi niin kyllä mä voisin koittaa kasata perheen takaisin jos tilaisuus tulisi. On yhteistä jälkikasvua ja tulemme todella hyvin myös toimeen ja hän tietää että välitän hänestä. Ja sen perusteella miten hänkin on reagoinut asioihin niin taitaapa hän välittää myös minusta. En mä ainakaan tuomitse ihmistä loppuelämäksi virheestä joka on tapahtunut kun on ollut paha olla eikä ajatusmaail
Kaunis teksti. Mikset ottaisi asiaa puheeksi? 😊 Me palasimme yhteen, ja kyllä se on ollut hyvä päätös. Kukaan ei tosiaan ole täydellinen, mutta yhteinen historia, lapset, välittäminen, rakkaus on niin isoja asioita.
En tiedä. Välitän miehestä mutta en enää luota sinisilmäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteita on erilaisia. Oman tilanteeni osalta voin sanoa, että ainakaan en ole pettänyt uudestaan. Sitä en tietenkään puolison puolesta voi sanoa, että kannattiko. Hän kuitenkin vaikuttaa onnelliselta ja meillä menee mielestäni hyvin.
Oma tarina on, että petin kerran kännissä. Tunnustin tämän heti seuraavana päivänä ja kadun tekoa edelleen. Syynä oli pelkästään harkintakyvyn menettäminen humalassa, meillä ei siis mennyt mitenkään huonosti parisuhteessa eikä ollut muita ongelmia. Tein myös heti muutoksen eli lopetin juomisen siihen paikkaan. Nykyisin saatan ottaa viiniä ruoan kanssa tai saunakaljan, mutta en enää kännää.
Tapahtuneesta on jo useita vuosia. Käsittelimme asiaa pitkään ja molemmat halusivat jatkaa. Pettämisen jälkeen olin hyvin läpinäkyvä menojeni suhteen, kerroin aina puolisolle mihin menen, ketkä ovat mukana ja milloin tulen kotiin. Mielestäni ajan myötä luottamus on palautunut.
Jos suhteessa on muutoin ollut kaikki hyvin, kyseessä on yksittäinen hairahdus, toinen tunnustaa oma-aloitteisesti, katuu tekoaan ja muuttaa toimintatapojaan, niin mielestäni kannattaa harkita jatkamista.
Jos pettäminen on jatkunut pitkään, siihen liittyy salailua eikä toinen vaikuta aidosti katuvan tai muuta toimintaansa, niin neuvoisin lopettamaan suhteen.
"Kaunis teksti. Mikset ottaisi asiaa puheeksi? 😊 Me palasimme yhteen, ja kyllä se on ollut hyvä päätös. Kukaan ei tosiaan ole täydellinen, mutta yhteinen historia, lapset, välittäminen, rakkaus on niin isoja asioita".
Koska en mä tiedä mitä hän oikeasti minusta ajattelee. Se että ottaisin asian puheeksi niin voisi toisaalta pilata asiat meidän välillä. Enkä mä sinänsä haikaile hänen peräänsä. Tiedän vain sen että olisin valmis siihen tilanteen tullen, niin paljon hänessä on asioita joita arvostan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä se taitaa olla ettei kannata antaa anteeks.. jotkut ajattelee mulkullaan, jotkut taas ovat henkisesti korkeammalla tasolla.
Ap
On niitä pimpilläkin ajattelijoita
T nro 5
Pahemman luokan pick-me, jos ajattelee, että miehen tunteilla pitäisi olla tässä niin väliä. Miesten pettäminen on kuitenkin moraalisesti paljon pahempi, eikä tarvi tällä lailla näsäviisastella
Tiedän tunteen.
Mies kävi huorissa koko avioliittomme ajan. Kuulema oli seksiriippuvainen.
Aamulla sanoi kuinka paljon rakastaa ja illalla oli nussimassa huoraansa.
Sinä vuonna ennen kuin mentiin naimisiin selvisi, että mies kirjoittelee netistä bongatuille naisille erillisen pikaviestimen kautta jota minä en käyttänyt. Kysyin asiasta ja itkien vannoi ettei ikinä tekisi enää sellaista.
Tässä uskossa menin naimisiin. 7-vuotta kävi huorissa ja pari vuotta nussi hierojaansa.
Tänä vuonna ilmoitin, että minua ei tässä yhtälössä enää tarvita ja muutin pois niin saa hierojansa kanssa elää kuten parhaaksi näkee.
Ei suostu eroon ja vannoo muuttuneensa ja haluaa meidän vielä yrittävän.
En kyllä tiedä miksi pitäisi enää vaivautua. Hän on osoittanut että kaikki muut pillut on mukavempia kuin minun. En ajatellut enää olla hänen taloudenhoitajansa.
Miksi olette yhdessä?