Lue keskustelun säännöt.
Te jotka annoitte pettämisen anteeksi, kannattiko?
Kommentit (112)
Kannattaa. Kun vaimo jäi pettämisestä kiinni, niin sovittiin että kumpikin voi nussia missä haluaa kunhan tunteet ei tule peliin ja pidetään huolta ettei tauteja kanneta kotiin eikä ylimääräisiä muksuja. Näin on menty kohta 10 vuotta ja elämme kyllä parisuhteen parasta aikaa. Kumpikin ollaan hyvin huomaavaisia toisiamme kohtaan. Enää ei tarvitse kyräillä mustasukkaisina.
M45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestittely ei välttämättä johda fyysiseen pettämiseen, mutta ...
Täytyy sanoa, että olin itse nuorempana ihan hirveä mikropettäjä, lähettelin seksiviestejä toisille aina kumppanien selän takana, olin tinderissä yms.
En jäänyt kiinni, en myöntänyt, en halunnut lopettaa, mutta en olisi fyysisesti tehnyt mitään. Tätä jatkui vuosia, jokaisessa parisuhteessa. Yksikään kumppani ei olisi saanut minua lopettamaan tai muuttumaan.
Vasta myöhemmin terapiassa itsekseni tajusin miksi tein näin, ja opin luottamaan itseeni. Nykyään suhteessa jos esim. joku exä laittaa viestin, niin en vastaa koko viestiin yhtään mitään ja kerron kumppanille viestistä. En myöskään sosiaalisissa tilanteissa esim. salaa keltään seurusteluani. Minua ei tarvitse enää kenenkään lähestyä, olen seurani valinnut ja en tarvitse ulkopuolelta mitään.
Ravintoloita on monenlaisia, voit syödä Hesessä tai Michelin-mestassa. Samoin pettämistä on monentasoista. On hairahduksia, jotka jo aamulla kaduttavat. On suunnitelmallista kaksoiselämää, manipulointia, kirkkain silmin valehtelua. Itse kärsinyt jälkimmäisestä. Salaisuuden paljastuminen oli täydellinen shokki. Aivan kuin puoliso olisi kuollut. Pettäjä käänsi syyn minuun hyvin ovelasti. Itsetuntoni romuttui, lakkasin vaatimasta häneltä mitään. Jatkoin elämääni tuon vieraaksi, zombiksi muuttuneen rakkauteni kanssa. Hoidin kodin, lapset, maksoin suurimman osan kuluista. Olin juuri sellainen nainen, jollaiseksi en koskaan halunnut. Meni muutama vuosi, sain keskusteluapua, laput alkoivat putoilla silmiltä. Tein eropäätöksen. Kun nyt olen henkisesti vapautumassa, on vaikea ymmärtää itseäni, kuinka annoin toiselle vielä mahdollisuuden. Milloinkaan hän ei tehtyt töitä tilanteen ratkaisemiseksi, vaan yritti vaikenemalla saada asiat haudattua. Mutta kylläpä tuntuu hyvältä, kun olen saanut asiat tähän pisteeseen. Polkua on vielä jäljellä, mutta hetki hetkeltä helpottaa.
Sarjapettäjän mieli on niin viallinen että on syytä lähteä. Heti.
Annoin anteeksi, mutta vasta nyt vuosien jälkeen tajusin kuinka pahasti se sekoittikaan pääni. En luottanut mieheeni missään asiassa. Ekan vuoden en päästänyt häntä mihinkään ja olin suoraan sanoen aivan hirveä, rankaisin häntä henkisesti todella rajusti asiasta. Pengoin hänen tavaroitaan jatkuvasti kun hän oli töissä (olin kotiäiti silloin) ja luin salaa puhelintaan. Tätä jatkui siis vuosia tätä sekopäistä kyttäämistä. Joskus kiukuspäissäni vaan tuhosin häntä tavaroitaan. Oma elinpiirini oli pieni, koska tosiaan olin kotona, joten luulen että mukana oli jonkinsortin masennusta myös.
Nyt tapahtuneesta on melkein 10 vuotta ja yhdessä olemme jatkaneet. Me molemmat olemme löytäneet molempia tyydyttävän ratkaisun tässä parisuhteeseen. Olemme avoimia aivan kaikesta toisillemme, jaamme fantasiat ja kaiken tämän avoimuuden takia kumpikaan ei tunne mustasukkaisuutta. Tiedämme, että rakastamme toisiamme ja sitä tunnetta ei muuta se, vaikka toinen haluaisikin huomiota tai seksiä muualta. Tämä toimii meillä, mutta ymmärrän että ei kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole antanut pettämistä anteeksi, piti mennä kihloihin jne. oli vakava suhde joko päällä tai suunnitteilla. Hän kovasti halusi minut, mutta petti kuitenkin. Ruinasi kaiken jälkeen takasin..en ottanut. On pettänyt muitakin ihmisiä ennen ja jälkeen, eli kyse ei ollut vaan meidän suhteestamme, vaan ihan vaan siitä että jotkut ihmiset ovat sellaisia, että pettävät..oli siinä vierellä sitten kuka vaan.
Hän pelkäsi itse pettämistä..aika erikoista. En ole itse pystynyt kyllä fyysisesti pettämään, mutta tämän temppuilun "kostin" kirjoittelemalla toisille ihmisille. Ja ei kuulemma saanut näin tehdä. Aika erikoinen logiikka?
Kyse on oman itsen kunnoittamisesta ja siitä onko suhde tarpeeksi hyvä, ettei tarvitse pettää. Ehkä lähtökohtaisesti jos lähtee pettämään on jo silmät muualla, kunnioitus puuttuu ja rajat menneet. Ei jakseta olla sen yhden ja ainoan kanssa.
Eikö jengi lisäksi mieti sukupuolitautien leviämistä, kun uittavat itseään intiimissä kanssakäymisessä toisten (pettäessä vieraiden ihmisten) kanssa ja olet luottanut siihen omaan kumppaniin intiimeissä asioissa? Lisäksi jos rakastuu, seksi yleensä vaan paranee hyvässä suhteessa. Se riippuu toki paljon kaikista tekijöistä ja onko tunteita vielä sitä omaa kumppania kohtaan ja haluja. Reiluuden nimissä ilman muuta pelin vihellys poikki, jos ei enää oma kumppani huvita.
Onneksi itse olen niin tunneihminen, että tämän julki tuonti vaan nousisi pintaan, en pysty vaan olemaan siinä toisen vieressä, jos ei enää tunnu siltä.
Toki monella on sitten yhteisiä lapsia ja omaisuutta, joten sekin sitoo elämää paikalleen. Mitä kuullut syyksi, että "vaikea lähteä" ja esimerkiksi pelätään yksin oloa, vaikka petetty jo monet kerrat ja toinen on se "paras kaveri". Tämän parhaan kaverin kanssa voidaan esimerkiksi hyvin matkustaa ja jakaa arki, mutta intiimi puoli on suoritus ja siitä mennyt intohimo.Tavallaan voitaisiin mennä naimisiin, muttei ole tunnetta. Minusta aika surullinen tilanne.
Nämä on kokemuksia, joita tuntemani ihmiset ovat kertoneet, miksi jatketaan yhdessä tai löydetään syitä pettämiselle. Asiat tietysti eivät ole niin mustavalkoisia, mutta jos suinkaan mahdollista..pitää viheltää peli poikki ennen kuin lähtee tekemään muita juttuja toisten ihmisten kanssa.
Mieheni petti, monien itkujen ja parkujen jälkeen hän sai minut vakuutettua että meidän kannattaa vielä yrittää ja jatkaa avioliittoamme.
No, pari vuotta myöhemmin hain eroa- en siksi että hän olisi vielä pettänyt minua - vaan siksi etten enää rakastanut häntä. Tunsin lähinnä kuvotusta häntä katsoessani enkä enää olisi edes välittänyt vaikka olisikin uudestaan pettänyt. Kun nämä inhon tunteet hälvenivät niin mitä jäi jäljelle? Ei yhtään mitään, hän muuttui minulle täysin merkityksettömäksi ihmiseksi. Yritin kyllä alkuun panostaa vielä suhteesemme, mutta turhaan.
Se ettei minulla ollut mitään tunteita häntä kohtaan sinetöi päätökseni hakea eroa. En siis tuntenut mustasukkaisuutta, surua, vihaa enkä yhtään mitään häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisen kirjoituksessa oli tuttuja sävyjä. Kun mies kertoi pettäneensä, niin sillä hetkellä kuolivat kaikki tunteeni häntä kohtaan. Ilmoitin välittömästi että suhteemme oli siinä. En ollut edes vihainen, en vain tuntenut enää mitään. Se oli ihmeen helppoa. Vähän kuin jokin esine olisi mennyt rikki ja olisi vain selvyys, ettei se ole korjattavissa - harjalla ja kihvelillä vain roskiin.
Mies näytti uskovan että kaikki palaa vielä entiselleen, mutta ilmapallosta oli vain kadonnut ilma. Sain alkuun joka päivä kukkia, mies ilmestyi työpaikalleni ja vielä vuoden päästäkin otti säännöllisesti yhteyttä että haluaa mahdollisuuden, olen hänen ainoa rakkautensa. Joo, ei.
Annoin anteeksi, kannatti.
Mieheni on hyvätuloinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
#15 ei tietenkään voi 100 % luottaa, mutta totta kai se parisuhteen/ihmissuhteen lähtöolettamus on kun sellaiseen alkaa, että toiseen voi luottaa.
Ja nii tunnustiko mies itse, jäikö kiinni? Te kävitte pariterapian, eihän siihenkää kaikki olis valmiita.
Ap
Niin ja he erosivat. Uskalsivat ottaa eron. Sitten aloittivat uudelleen.
Eivät jatkaneet siinä suhmuroidussa jutussa.
Jouduin noin 20 vee pettämistilanteeseen kun olin vielä raskaana. En silloin enkä vieläkään ajatellut tilannetta luottamuskysymyksenä, mutta kaikki puhe- ja kommunikaatioyhteys katkesi täysin eikä mitään olla puhuttu tai korjattu. Ei aika mitään paranna vaan pahentaa. Hirveesti aikaa kulunut.
Mikä maa se tämä on jossa sanotaan:
Pettää kerran, pettää aina / Lyö kerran lyö aina.
JOTENKIN TÄMÄ ON TÄYSIN SEKOA. EIHÄN TÄMMÖSTÄ VOI OLLA KUNNON IHMISTEN IHMISSUHTEISSA? MIKÄ IHMEEN MAA SE TÄMMÖINEN PAIKKA OIKEIN ON? Hyi hitto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuinka teidän kävi?
Meillä nyt ihan samanlainen tilanne.
Työstetään pettämistä ja parisuhdetta mutta mies on niin periaatteellinen ettei halua antaa anteeksi. Rakkaus ja läheisyys on leimahtanut oikein liekkeihin tämän kriisin aikana ja sen jälkeen. Itse pettäjänä olen onnellisempi nyt kuin koskaan. Tiedän mitä haluan ja tiedän mikä minulle on tärkeää.
Oletko jäänyt suhteeseen rahan vai tunteen vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä lukea tätä ketjua, koska olen se toinen nainen. Jos mielikuvitus alkaa liikaa laukkaamaan, ajattelen, että tuo kaveri pettää vaimoaan, on pettänyt ennenkin ja varmaan pettäisi minuakin, jos oikeasti päätyisimme yhteen. Niinpä jatkan vain fwb-suhdetta, enkä haaveile muusta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa. Kun vaimo jäi pettämisestä kiinni, niin sovittiin että kumpikin voi nussia missä haluaa kunhan tunteet ei tule peliin ja pidetään huolta ettei tauteja kanneta kotiin eikä ylimääräisiä muksuja. Näin on menty kohta 10 vuotta ja elämme kyllä parisuhteen parasta aikaa. Kumpikin ollaan hyvin huomaavaisia toisiamme kohtaan. Enää ei tarvitse kyräillä mustasukkaisina.
M45
Tässä on oikea periaate. Meillä on vielä sellainen periaate, ettei tuttuja eikä työtovereita nussita. Mieluiten vielä sellaisia partnereita, joihin ei toiste törmää. Työ- ja kokousmatkat toisille paikkakunnille ovat hyviä. Käymme vuorotellen risteilyillä ja ulkomaanlomilla. Hyvän vieraspanon jälkeen parisuhdekin saa uutta liekkiä.
N 39
En pystyisi yrittämään suhdetta ikinä uudelleen, jos puoliso pettäisi. Olen nähnyt pari ystävää pettäjien jäljiltä aivan raunioina, siinä menee helposti luotto paitsi pettäjään, myös kaikkiin muihin. Heilläkin kesti vuosia toipua. En ikinä tekisi noin luihua temppua (huom tätä tahtoa on entisen suhteen loppuaikoina todella koeteltukin), edes ihmiselle josta en erityisesti pidä, saati muka-rakkaalle.
Vaikka voisin ehkä jopa antaa anteeksi, olisi mielikuva pettäjästä niin muuttunut ja kunnioitus täysin kaikonnut, että mitäpä siinä enää muuta kuin ulos moiset. Miten voi rakastaa ihmistä jota pitää moraaliltaan matala-arvoisena ja itsehillinnältään lapsenomaisena?
No nykyään meillä menee ihan hyvin, tosin luottamusta ei ole.
Se taas johtuu siitä miten paljon mies jatkuvasti valehteli naisista, pettämisen jälkeenkin. Ja kaikkea sekoilua myös naisten kanssa.
Nykyään mies väittää että on kaiken tuollaisen lopettanut. Hienoa jos näin on, nutta mutta en silti häneen luota. En ehkä koskaan enää.
Vierailija kirjoitti:
No kuinka teidän kävi?
Meillä nyt ihan samanlainen tilanne.
Työstetään pettämistä ja parisuhdetta mutta mies on niin periaatteellinen ettei halua antaa anteeksi. Rakkaus ja läheisyys on leimahtanut oikein liekkeihin tämän kriisin aikana ja sen jälkeen. Itse pettäjänä olen onnellisempi nyt kuin koskaan. Tiedän mitä haluan ja tiedän mikä minulle on tärkeää.
Ei se periaatteellisuudesta ole kiinni.
Miehesi on vaan tajunnut, millainen oikeasti olet, ja todellisuus ei miellytä.
Minun mieheni petti minua kaverin puolison kanssa. Meille tuli ero, mutta tuo toinen pariskunta jäi yhteen.
Vuosi myöhemmin vietin kuuman yön tuon toisen pariskunnan miehen kanssa. Hän tosin harmitteli asiaa jälkikäteen että miten juuri asioiden helpottuessa päätyi k.o. ratkaisuun.
Taitavat olla vieläkin yhdessä :D