Lue keskustelun säännöt.
Te jotka annoitte pettämisen anteeksi, kannattiko?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka pettäjä ei koskaan enää pettäisi, pystyykö petetty koskaan enää 100% luottamaan vai jääkö siitä ikuisesti pienenpieni epäluottamus itämään mieleen?
Ei pysty, tai itse en ainakaan.
Vaimo pystyi niin helposti ja luonnollisesti valehtelemaan ja selittelemään, että vaikka yritin, niin en pystynyt enää täysin luottamaan. Vaikka tuntui että hän puhui totta, niin muistin nuo valheet jolloin luulin hänen myös puhuneen totta.
Kierin tunteiden sekamelskassa. Tilanne on sama. Nyt olen kuullut riittävästi juttuja, jotka nimenomaan jälkikäteen osoittautuu valheiksi. Vaimon kanssa asioista puhuminen vaan pahentaa asiaa, kun tulee vaan vanhoista tapahtumista uusia sepitteitä. En tiedä kuinka paljon on pettänyt kun on voinut valehdella vaikka kuinka paljon. Tuntuu, että hukkasin elämäni parhaat vuodet petturin kanssa ja yritin ratkoa parisuhdeongelmia. Mutta vaimolla oli muut mielessä, ei häntä kiinnostanut parisuhdeasiat. En tiedä kuinka pääsen tästä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yrittänyt antaa anteeksi kohta vuoden ajan. Terapiassa käydään jne. Ei ole ollut helppoa. En tiedä, pitäisikö jo luovuttaa. Rakkautta kyllä on edelleen.
Anteeksi voi antaa, mutta koskaan et unohda. Meillä ero tuli 20 vuoden jälkeen. Nakersi muru kerrallaan suhteen rikki, kuin pieni kivi kengässä. Avioliiton lopussa en välittänyt hevonpaskaa onko vaimolla toinen vai ei, mulle oli ihan yhdentekevää. Kasvoimme päivä päivältä erillemme.
Minua on petetty molemmissa pitkissä parisuhteissani. Olen tyytyväinen että päätin lähteä pois suhteista. Ehkä se oikea vielä joskus tulee vastaan. Edellinen oli kai kanssani koska täysin sattumalta näytän samalta kuin hänen siskonsa, meillä ei ollut oikeastaan mitään yhteistä paitsi vetovoima. Kun olimme eroamassa käytin hänen tietokonettaan ja tajusin että hän oli vongannut monia naisia somen kautta. Toinen mieheni taas käytti maksullisia naisia jatkuvasti, hän ihmetteli miksi suutuin koska hänen seksiviettinsä on niin korkea että prostitoidut ovat hänelle välttämättömyys, oli joo kiva tietää 8 vuoden jälkeen.
Ei kannattanut. Petti uudestaan heti. Tai oikeastaan hänellä oli jatkuvasti muita naisia kierroksessa koko sen ajan kun olimme yhdessä. Jälkeenpäin sain tietää.
Ei todellakaan kannattanut , sama peli jatkui .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa kirjoittaa tarinaa, mutta ehdottomasti kannatti.
Anteeksi antaminen ilman muuta kannatti, joskaan se ei tarkoittanut sitä että parisuhdetta olisi kannattanut jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei tunnusta, eihän koko asiaa voi ikinä selvittää juurta jaksain? Eihän silloin mitenkään voi jatkaa.
Ainoastaan silloin voi jatkaa, jos asia ja ongelmat selvitetään syvemmällä tasolla.
Ei, petti uudestaan ja ero tuli. Kerran pettäjä,aina pettäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso rakastuu 6toiseen, niin minkäs sille sitten voi, siitä tulee ero joka tapauksessa, olin minä mitä mieltä hyvänsä.
Jos puoliso ei rakastunut toiseen, niin joku satunnainen seksi ei sitten ole niin merkityksellistä. En ottaisi eroa sen takia.
Eli muiden nussiminen on susta ok.
ApEn pidä satunnaista seksiä sellaisena asiana, jonka takia heittäisin muuten hyvän parisuhteen.
Minusta tässäkin on harmaata aluetta, ikäänkuin liukumaan siinä miten paha teko on kyseessä kumppanin oletettu suhtautuminen huomioiden. Luvan kanssa vieraissa käymisessä ei ole mitään pahaa, uskollisuutta kriittisenä arvona pitävän ihmisen pettäminen on äärimmäisen syvä loukkaus ja lievemmin uskottomuuteen suhtautuvan ihmisen pettäminen on jotain näiden väliltä. Koska se mikä minua uskottomuudessa loukkaa kaikista eniten on tieto siitä, että luottamani ihminen on ollut valmis satuttamaan minua peruuttamattoman syvältä, heittämään kaiken rakentamamme menemään vain jonkun kertapanon tähden. Minun arvoni puolisoni silmissä on punnittu ja köykäiseksi havaittu. Tätä uskottomuuden aspektia ei ole silloin, kun tiedetään ettei uskottomuus ole petetylle mikään maailmanloppu vaan suhde todennäköisesti jatkuu sen jälkeen ja asia selviää keskustelemalla. Silloin uskottomuus ei mielestäni ole yhtä suuri petos ja samalla sen anteeksiantokin tuntuu ymmärrettävämmältä.
Joskus pettäminen on tapa päästä ulos suhteesta josta on syystä tai toisesta ollut vaikea irrottautua. Mutta silloinhan ei tietysti tarvitse miettiä sitä pystyykö pettäjän kanssa jatkamaan yhdessä, koska pettäjä tahtoo paljastuttuaan erota. Toivottavasti kantapää opettaa nämä yleensä miehet eroamaan seuraavan kerran suoraselkäisemmin. Mutta en siis allekirjoita tuota, että pettäjä pettää aina uudestaan. Se tarkoittaisi että joka toinen meistä on tapapettäjä. Tunnen varmaan enemmän kuin 20 pettänyttä, mutta vain yhden sellaisen joka toistaa tekonsa jokaisessa suhteessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa antaa anteeksi, mutta tässä on tietysti ongelmana rehellisyys, eli miten voi luottaa, että kaikki pettämiset on tunnustettu
Kyllä. Olemme olleet kihlattuni kanssa yhdessä kohta 14 vuotta. Aluksi haluan sanoa että oma käsitykseni pettämisestä toki ei ole aivan täysin mustavalkoinen. Naisystäväni on suhteemme aikana esimerkiksi suudellut monta kertaa toista miestä (ja naista). Alkoholilla on usein ollut osuutta asiaan. Se nyt ei ole mikään selitys tietenkään, mutta ymmärrettävä vaikuttava tekijä. Omien sanojensa mukaan ei ole harrastanut seksiä kenenkään kanssa, mutta enhän minä voi olla täysin varma. Itse en henkilökohtaisesti pidä suutelua välttämättä niin vakavana asiana vaikka se joka kerta on satuttanutkin ja tuntunut tietenkin pahalta. Mutta minäkään en ole ollut kaikkein läsnäolevin ja helpoin ihminen aina. On ollut paljon vaikeita aikoja, mutta on tietenkin ollut todella, todella paljon hyvääkin ja rakastan häntä meidän yhteistä eloa ja arkea.
Anteeksi antaminen ja tapahtuneiden asioiden hyväksyminen on ollut pitkä ja vaikea tie ja jossain vaiheessa oli erokin aika lähellä. Tuossa hetkessä kun ero oli lähellä ja keskustelimme suhteestamme, niin menneestä ja tulevastakin tajusin uudelleen kuinka paljon häntä oikeasti rakastan, enkä halua heittää menemään kaikkea sitä hyvää mitä meillä on ja haluan aidosti yhteisen tulevaisuuden hänen kanssaan.
Ja sitten siihen kamalimpaan asiaan. 1,5 vuotta sitten ajauduin eräällä reissulla satojen kilometrien päässä kotoa kännissä harrastamaan seksiä täysin tuntemattoman naisen kanssa baari illan jälkeen. En tiedä kuka hän oli, en ole selvittänyt, enkä edes halua. Haluaisin vain unohtaa koko asian, mutta pelkään että sain jonkun sukupuolitaudin kun en silloin käynyt testeissä (olisi pitänyt) ja näin 1,5 vuotta tuon tapauksen jälkeen on ilmaantunut lieviä oireita jotka voisivat johonkin sellaiseen viitata.
Tietäen kuinka vaikeaa anteeksi antaminen on, en tiedä pystyisikö kumppanini antamaan minulle anteeksi. Ja pystyinkö minäkään koskaan todella antamaan anteeksi niitä kaikkia kertoja kun hän suuteli toisia? Mielestäni kyllä, koska kuitenkaan enää en ole pitkään aikaan tuntenut katkeruutta, vihaa tai surua häntä kohtaan, tai epäillyt häntä mistään, enkä pettänyt häntä kostomielessä. En oikeastaan edes tiedä kunnolla miksi, ehkä se hetken huuma ja tunne siitä että joku oikeasti haluaa minua vei mennessään. En vain pysty käsittämään itseäni mikä minuun meni, miten saatoin tehdä niin ja olla niin typerä. Miten en vain kieltäytynyt ja lähtenyt pois tilanteesta vaan annoin sen tapahtua. Jos voisin tehdä tuon asian tekemättömäksi niin tekisin. Kadun sitä syvästi, enkä halua koskaan kokea samaa syyllisyyden tunnetta jota nyt olen kokenut ja koen edelleen. Ymmärrän kuitenkin sen että ihmiset ovat erehtyväisiä ja typeriä tekoja tekeviä olentoja syistä joita eivät edes itse ymmärrä. Loppujen lopuksi kai se on jokaisen oma asia mitä antaa ja mitä ei anna anteeksi, ei siihen ole yhtä oikeaa ratkaisua.
Tietäen molempien osapuolien roolin, sekä petetyn että pettäjän ja ne tunteet, kaiken sen surun, vihan, itsesäälin, itseinhon ja katkeruuden sanoisin että ehkä jokainen kuitenkin ansaitsee toisen mahdollisuuden. Ehkä empatian ja myötätunnon näyttäminen siinä hetkessä kun toinen sitä vähiten odottaa ja on haavoittumaisimmillaan on suurinta ihmisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun avopuoliso petti, keskusteltiin tilanne läpi, ja jatkettiin yhdessä. Siinä vaan kävi niin, että se pettänyt osapuoli rupes niin mustasukkaiseksi, että parin vuoden päästä mun oli pakko todeta, ettei homma enää onnistu. Epäili siis mua, koska oli itse huomannut kuinka helppoa pettäminen on. Pelkäsi ehkä myös jotenkin vainoharhaisesti, että haluan kostaa petetyksi tulemisen. Sellaisessa suhteessa ei vaan jaksa elää.
Ei kannattanut. Ei tainnut olla edes eka kerta se kun jäi kiinni. Eikä vika. Sitten petin itsekin kostoksi ja sen jälkeen petin sitten ihan muutenkin vaan kun toinenkin vietti öitään missä huvitti. Suhde kaatui aika pian. Kyllä siinä tunteet kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä se taitaa olla ettei kannata antaa anteeks.. jotkut ajattelee mulkullaan, jotkut taas ovat henkisesti korkeammalla tasolla.
Ap
Näinhän se on. Kuulostaa vaan niin mustavalkoiselta.
Lähde siitä. Hae ittelles hyvä. Tai anna en sopivan löytää sut. Tai sitten ihmettelet ja roikuskelet.
Mietin nuoruuden suhteessani, että antaisin pettämisen anteeksi. Ex oli rakastunut toiseen, ja heillä oli pitkä salasuhde. Yritin antaa ateeksi, koska luulin hänen olevan elämäni rakkaus, molempien perheet tukivat minuatilanteessa. Saman katon alla riidat kuitenkin kärjistyivät pahoiksi ja asia ratkaistiin niin, että exä lähti toiselle paikkakunnalle kestöihin ja sovittiin syksyllä suhteen uudelleenrakentamisesta. Halattiin ja itkettiin kun hän lähti.
Kokoilin itseäni ja huomasin pärjääväni. 2 vk yksin oltuani ilmoitin exälle, että voi hakea kamansa poissaollessani. Haki. Päivääkään en ole katunut. Eli olen yrittänyt, mutta en pystynyt antamaan anteeksi.
Pyytääkö joku pettäjä anteeksi? Minulta ei ole ikinä pyydetty anteeksi pettämistä millää tavalla. Enkä minä ole pyytänyt anteeksi takaisin pettämistä millään tavalla. Mielestäni anteeksi voi pyytää tahattomia tekoja, mutta tahalliset tekonsa pitää omistaa ja niitä ei pyydetä näön vuoksi anteeksi vaan otetaan vastuu. He jotka petti minua eivät olleet pahoillaan että pettivät, ei edes kiinni jäämisestä, enkä minäkään ollut pahoillani kun petin, minun tarkoituksenikin oli satuttaa ja tehdä ehkä pysyvääkin vahinkoa.
Yksittäisen pettämisen olisin varmaan antanut anteeksi, mutta pettämisen peittelyä ja valehtelua en. Uusi liitto on nyt ja elämä aivan erilaista kun on molemminpuolinen kunnioitus mukana.
No, ei nyt ihan näinkään. Petin joskus 20-vuotiaana silloista kihlattuani. Pettäminen johtui siitä, etten ollut suhteeseen tyytyväinen. Olimme alkaneet seurustella lukion alussa. En halunnut vielä asettua vaan halusin elää huoletonta opiskelijasinkkuelämää ja bilettää.
Sittemmin kasvoin aikuiseksi ja biletys jäi. Exän kanssa olin 17 vuotta, enkä koskaan pettänyt. Ero otettiin ihan muista syistä. Nykyisen kanssa olen ollut kohta 10 vuotta ja ei tulisi mieleenkään pettää. Hän on ihana ja en tarvitse muita.
Nykyisen mieheni ex-vaimo petti häntä. Mies antoi anteeksi. Vaimo otti silti vähän ajan päästä eron. Tässäkin tapauksessa pettäminen oli siis oire toimimattomasta suhteesta, ei niinkään se eroon johtava seikka.
Toki aina olisi fiksumpaa ensin erota ja sitten vasta tapailla muita/panna ympäriinsä, mutta ihmiset nyt välillä tekee huonoja valintoja, ihmisiä kun ovat.