Te jotka annoitte pettämisen anteeksi, kannattiko?

Jos tyyppi on sellainen josta oikeasti pidät et tule katumaan päätöstä. Suhteet ei ikinä suju täysin ilman ongelmia, ne on osattava ratkaista.

Vierailija kirjoitti:

Jos tyyppi on sellainen josta oikeasti pidät et tule katumaan päätöstä. Suhteet ei ikinä suju täysin ilman ongelmia, ne on osattava ratkaista.

Pidän...mutta hän ei tunnustaisi, tiedän sen. Ja mielestäni pettäminen on moraalinen valinta eikä mitenkään tunteista kiinni. Eli tekisi niin uudestaan.

Ap

No ei. Petti uudestaan.

Melkein sanoisin, että ei kannata. Aika usein pettää sitten uudestaan. Oma kokemukseni on sellainen, että mies aloitti suhteen kanssani ollessaan vielä avoliitossa toisen kanssa. Olin siis toinen nainen. Jätti avovaimonsa mun takia ja oltiin yhdessä noin 4 vuotta. Kun oltiin jo erottu kävi ilmi, että oli ennen eroamme aloittanut suhteen työkaverini kanssa. Eli petti sitten minuakin, merry-go-round.

Ei kannattanut. Petti tilaisuuden tullen heti uudestaan. Pettäjä ja valehtelija

Niinpä se taitaa olla ettei kannata antaa anteeks.. jotkut ajattelee mulkullaan, jotkut taas ovat henkisesti korkeammalla tasolla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niinpä se taitaa olla ettei kannata antaa anteeks.. jotkut ajattelee mulkullaan, jotkut taas ovat henkisesti korkeammalla tasolla.

Ap

On niitä pimpilläkin ajattelijoita

T nro 5

Pihalle lensi. Kaaressa.

Kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Kannatti.

Kerro enemmän...?

Ap

Itse yritin aikanaan antaa anteeksi vaimon pettämistä.

Pari vuotta siinä yritellessä meni, kunnes tajusin ja hyväksyin sen faktan etten enää pystynyt luottamaan häneen samalla tavalla kuin ennen, ja samoin häneen tuntemani arvostus ja kunnioitus olivat saaneet kolauksen.

Nuo kolme asiaa ovat itselleni tärkeitä suhteen peruspalikoita, niin tuon jälkeen lopetettiin yrittäminen ja lähdettiin eri teille.

Ei. Se luottamus vaan ei enää täysin koskaan palautunut. En enää jatkaisi pettäneen kanssa, kun kerran on ihmisiä jotka ei niin tee.

Ei kannattanut. Annoin anteeksi pettämisen ja käytiin terapiassa, mies vakuutti ettei ikinä pettäisi uudestaan koska ymmärsi mitä oli menettämässä. Vuoden päästä paljastui että oli pettänyt toistuvasti ja luultavasti lähes koko suhteen ajan. Viikkoa ennen tätä paljastumista vielä suunnitteli meille onnellista loppuelämää ja olimme ostamassa uutta kotia.

Vaikka pettäjä ei koskaan enää pettäisi, pystyykö petetty koskaan enää 100% luottamaan vai jääkö siitä ikuisesti pienenpieni epäluottamus itämään mieleen?

Kannatti. Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä 14 vuotta. Petti minua noin viisi vuotta takaperin. Erosimme, mutta molemmilla oli halu vielä yrittää. Kävimme pariterapiassa, ja se todella kannatti. Palasimme yhteen, ja saimme kaksi lasta. Voin rehellisesti sanoa, että olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin suhteessamme. Luottamuksesta sen verran, että ajan kanssa asia voi korjaantua jos on tahtoa ja halua molemmilla. Mutta 100% en luota. Mielestäni kehenkään toiseen ihmiseen ei voi täysin satavarmasti luottaa. En toki halua antaa mitenkään ruusuista kuvaa tästä prosessista, sillä helppoa se ei ole ollut.

#15 ei tietenkään voi 100 % luottaa, mutta totta kai se parisuhteen/ihmissuhteen lähtöolettamus on kun sellaiseen alkaa, että toiseen voi luottaa.

Ja nii tunnustiko mies itse, jäikö kiinni? Te kävitte pariterapian, eihän siihenkää kaikki olis valmiita.

Ap

#15 ei tietenkään voi 100 % luottaa, mutta totta kai se parisuhteen/ihmissuhteen lähtöolettamus on kun sellaiseen alkaa, että toiseen voi luottaa.

Ja nii tunnustiko mies itse, jäikö kiinni? Te kävitte pariterapian, eihän siihenkää kaikki olis valmiita.

Mies tunnusti itse,mutta pieni epäilys minulla oli ollut jonkin aikaa. Meillä pariterapiaan mentiin miehen ehdotuksesta, itse olin alkuun epäileväinen. Kyllä minusta on elintärkeää suhteen jatkon kannalta, että asioista puhutaan ja pettämiseen johtaneet asiat käydään läpi, mielellään ammattilaisen kanssa. Ammattilainen kun on puolueeton eikä asetu kummankaan puolelle.

Mutta paljon olen miettinyt miksi halusin antaa anteeksi ja vielä yrittää. Luulen, että meidän kohdalla oli niin, että kun parisuhteemme oli ollut pitkä ja vakaa jo monta vuotta ennen pettämistä, niin en halunnut heittää kuluneita vuosia hukkaan. Mieheni tapauksessa tähän pettämiskuvioon liittyi myös muita hänen hlökohtaisia ongelmiaan, jotka ovat olleet taustalla siihen, että mies minua petti. Mutta niistä en sen tarkemmin halua avautua.

Mutta tämä kriisi opetti minulle sen, että asiat ovat harvoin kovin mustavalkoisia. Kyllä minäkin ennen pettämistä mietin, etten ikimaailmassa jatkaisi suhdetta jos mies kävisi vieraissa. Ja tässä sitä kuitenkin ollaan.

#17, tuo riittää. Se että mies tunnusti. Tämä omani (ex) ei millään tunnustaisi, silloin kyllä jos jäisi kiinni itse teosta. Hänellä oli jo aiemmin viestittelykuvio toisen kanssa. Siinäkin käänsi mustan valkoiseksi.

Ap

Nii 17 kertoiko siis ihan oma-aloitteisesti itse?

Mies petti, kun olin raskaana toisen lapsemme kanssa. Oli kaikenlaista ja lisäksi hänellä oli joku henkilökohtainen kriisi. Ei erottu. Ei jääty yhteen rakkaudesta vaan käytännön syistä ja taloudellisen tilanteen vuoksi. Ei osattu silloin erota. Tällä hetkellä meillä menee ihan kivasti ja kyllä me ihan oikeesti tykätään toisistamme vaikka mikään ei kyllä palannut ennalleen tapahtuneen jälkeen. Terapia tekisi meille varmasti hyvää, kun on paljon puhumattomia asioita, jotka vielä jäytää meitä molempia. Terapia ei tosin ole tällä hetkellä mahdollista. Mutta jos joskus taas mies lähtisi vieraisiin tai saisin tietää, että ei jäänyt siihen yhteen naiseen niin lähtisin samantien. Niin tyhmä en ole.